Tarvitsisin varmaa tietoa (vaikka suora linkki) niistä eläinsuojelulain kohdista, joissa puhutaan pennun luovutusiästä, yksinolosta (onko semmoista pykälää?) ja kytkettynä olemisesta. Eräs tuttava on ottamassa koiraa ja epäilen joutuvani häntä näissä asioissa ojentamaan, joten haluan todellista tietoa enkä mutua, jolla perustelen oman asiani. Tuttava ei varmasti rääkkää koiraa, mutta hänellä on joitain omituisia käsityksiä koiranpidosta (tyyliin "näin meillä maalla on aina tehty"....)
Koiranpentu ja
eläinsuojelulaki?
4235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katsopa esim.koirat -sivuilta(www.koirat.com).
Sieltä ainakin löytyy todella juttu pentua hankkivalle. Kerrotaan kunnolla esim.että kannattaa harkita tarkkaan,minkä rotuisen ottaa.Mitä pitää hankkia ennen pennun ottoa,mitä kuuluu pennun hioitoon sun muuta tärkeätä asiaan liittyvää. =)
Että kyllä maalaiset ja etenkin metsästäjät ja muut oikeat koiraihmiset tietävät asiat paremmin kuin joku epämääräisen näköinen heinänsyöjä eläinaktivisti hattivatti. Meillä on ollut aina suomen pystykorva ja esim. se ei saa tulla sisälle muuta kuin yli 15 asteen pakkasella ja silloinkin vaan eteiseen omalle paikalle, eikä sae haluakkaan, silti se on luotettava ja uskollinen. Joskus sen kanssa pitää leikkiäkkin, mutta ei liikaa. Maallahan on opittu jo kauan aikaa sitten että koira on koira ja se ei miksikään muutu,ruokakin sillä on mitä pöydästä yleensä jää ja metsästyksen aikaan sillä on juhlat sillä silloin se saa herkkuja suoraan esim. tuoreesta linnusta, ei siis mitään raksuja ja muovisia puruluita, lisäksi metsästäjä aina lopettaa koiransa itse ja yksinäisyydessä se asia on heille pyhä.
Olen maalta itsekin ja aina meillä on ollut koira..
Eipä ole tullut mieleenkään syöttää sille PELKKIÄ ruuantähteitä,tietenkin nekin mutta ostoruokaa sekaan.
Ja koira saa olla sisällä milloin vain,onnellisena se järsii kaupasta ostettuja puruluita jotka ovat paljon terveellisempiä kuin oikeat luut (poikkeuksena putkiluut)
Anna kun arvaan ettei teidän koiralle ole myöskään opetettu peruskäskyjä..?
Ihmettelen, kuinka se voi olla jotain "eläinaktivismia" (tarkoitat kyseisen ilmeisesti nimenomaan negatiivisessa muodossa?) jos eläimelle haluaa parasta. Parhaalla en todellakaan tarkoita, että koiraa pidetään pienenä ihmisenä, vaan KOIRALLE parhaalla mahdollisella tavalla - esim. juuri, että metsästysrotuiselle koiralle tarjotaan toimintaa johon se on jalostettu, eikä sitä oteta vain sohvakoiraksi, ja että ymmärretään koiran viettitoimintaa, käyttäytymistä ja oikeaa ruokintaa.
Mikä maalaisesta (tai metsästäjästäkään) tekee niin viisaan? Sekö, että maalla on pitempään ollut koiria kuin kaupungissa? Olisikohan tällä mitään yhteyttä siihen, että "maalla" on asunut ihmisiä pitempään kuin kaupungeissa? Maalla olen törmännyt mitä ihmeellisimpiin käsityksiin koiranhoidosta, joista tavallisimpia ovat sisäsiistiksi opettaminen huutamalla ja "nokittamalla", yleensä komentaminen läpsimällä ja lyömällä ja madotuksen, rokotusten sekä yleensäkin eläinlääkärikäyntien laiminlyönti (jopa silloin kun koira on ollut niin sairas, ettei ole omin voimin päässyt kopista ulos)
Mitä ruokintaan tulee, juuri ulkona pidettävän koiran ruokintaan (ja varsinkin metsästysaikana) pitäisi kiinnittää huomiota, sillä se tarvitsee laadukasta, hyvin sulavaa energiapitoista ruokaa. En taas missään nimessä sano, etteikö koiralle saisi antaa omasta pöydästä ylijäänyttä tavaraa (tosin meillä käytetään niin paljon mausteita, ettei se koiralle oikein käy), mutta ei joku potturuoka ja leivänkannikat riitä koiran täysipainoiseksi ravinnoksi.
Mitä tuohon ulkona pitämiseen tulee, niin usein juuri maalla näkee koiria, jotka surkeana värjöttelevät paukkupakkasissa. Pystykorvahan kestää hyvin tuon -15 astetta, mutta olenpa nähnyt ajokoiria lämmittämättömässä kopissa, kun ulkona oli -20, ei tarvinne olla eläinaktivisti ymmärtääkseen, että koiraparka varmasti palelee?
En halua yleistää tyyliin "maalaiset ja metsästäjät ei tiedä mitään", kiehahtipa vaan kun heti luokittelit minut "epämääräisen näköiseksi heinänsyöjä eläinaktivisti hattivatiksi". Todellisuudessa olen aikuinen nainen, joka ei elämässään muuta ole omistanutkaan kuin pystykorvia (mieheni metsästää), en ole kasvissyöjä, enkä edes epämääräisen näköinen. Eläinaktivistiksi voit minut lukea siinä mielessä, että yritän edistää eläinten oikeudenmukaista kohtelua.