kertokaa peruskuolun jälkeen opiskelemaan lähteneet nuoret kokemuksia yksin asumisesta.millasta se oli? ..
Olen itse lähdössä opiskelemaan ens syksynä n.450 km päähän kodistani.
onko se teistä liian aikaistä muuttaa pois kotoa?
Olen itse lähdössä opiskelemaan ens syksynä n.450 km päähän kodistani.
onko se teistä liian aikaistä muuttaa pois kotoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
itsekin opiskelin noin kuukauden erossa vanhemmistani, tuli ikävä ja päätin palata kotiin. Ikää siis 17. Ehkä kymmenen vuoden päästä sitten.
Riippuu ihan siitä minkä tyyppinen ihminen on.
Jos hallitsee käytännön asiat ja kodinhoidon jo nuorena ja on itsenäinen, niin mikäs siinä.
Tunnen monia joilla on mennyt toisella paikkakunnalla 16-vuotiaana asuminen hyvin, mutta myös niitä jotka ovat palanneet ensimmäisellä maitojunalla kotiin.
Mutta tossakin voi tulla ylläreitä, itse olin todella uusavuton kun muutin 17-vuotiaana omaan kotiin, ja hyvin olen pärjännyt siitä huolimatta, viidettä vuotta jo.
Itse muutin 16 vuotiaana 500 kilometrin päähän kotoa ja olen ihan hyvin pärjännyt.
Riippuu ihan omasta henkisestä kypsyydestäsi ym., pärjäätkö vai et. Itse asuin joskus hetken aikaa solussa 16-vuotiaan tytön kanssa, joka oli muuttanut pk-seudulle satojen kilometrien päästä. Kys. tytöllä "pärjääminen" ei ollut ainakaan taloudellisista seikoista kiinni koska vanhemmilta virtasi rahaa tarpeen tullen (ja yli tarpeen). Jostain syystä tyttö ei löytänyt koulustaan (lukiosta) kavereita ja vietti vapaa-aikansa huoneessaan parkuen koti-ikäväänsä. Ei mennyt puoltakaan vuotta, kun tyttö muutti takaisin "mamin helmoihin".
Mä muutin jo 15 vuotiaana omaan asuntoon, se kämppä oli vuokralla, mun faijapuoli kun on aika rikas. Se rahottaa mun kaikki kulut, mun ei tartte huolehtii mistää vuokrista sun muista ja saa bilettää nii paljo ku huvittaa, tulla himaan sillonku haluaa kutsuu vaikka kaikki kaverit tänne ain. EIkä kukaa oo valittamassa, kun ei oo pedannu petiä tai siivonnu. :D Mä ainakin oon onnellinen, kun saan jo asuu omillani, käyn nyt välillä töissä ja peruskoulu kyl on käymättä.. mut sen voi käydä aikusenaki loppuun. Sain yhessä vaiheessa koulusta lomaa 2vko kun en käyny siel muutenkaa kauheen usein ja jos kävin niin olin ihan sekasin siel vaa.. mulla oli yhes vaiheessa, just sillonku olin muuttanu tänne, ni masennusta. mut nyt kun on jo tottunu, kaikki menee paremmin :D asun samalla paikkakunnalla kun mun vanhemmat. Aina välil voi käydä niilläki, jossei jaksa olla himassa tai mennä jollekki kaverille. :D
Muutin kotoa opiskelemaan 15-vuotiaana. Viikko oli yhtä tuskaa asua siellä, mutta sitten helpotti. Huomaan jo nyt lomilla kotiin tullessani että vanhempien "hyysääminen" ja koko ajan perään "kyttääminen" alkaa ärsyttämään, koska on tottunut viimeiset kaksi ja puolivuotta menemään ja tulemaan miten itseä huvittaa.
Olen aina ollut tosi itsenäinen ja viihdyn paremmin yksikseni kuin yleensä muiden seurassa, joten mulle ainakin oli helpotus sen ensimmäisen viikon jälkeen asua asuntolassa. Toisaalta en olisi kestänyt muuttaa soluun ja onnekseni sain huoneen.