onkaan seuraava mietelause!
Ihmisen hyveitä ei pitäisi mitata hänen erinomaisella vaivannäöllään vaan hänen jokapäiväisellä käytöksellään.
-Blaise Pascal
Niin usein, niin paljon menee läheistemme meille tärkeiden ihmisten teoista ja käytöksestä meiltä ohi. Huomaamme vain suuret ponnistelut ja järjestelyt, kerta kerralta yhä vähemmän. Pieni ja jokapäiväinen rakkaudentäyteinen toiminta valuu kuin vesi hiekkaan. Suhtaudumme toisiimme olankohautuksella, kuin itsestäänselvyyksinä.
Ihmisen hyveitä ei pitäisi mitata hänen erinomaisella vaivannäöllään vaan hänen jokapäiväisellä käytöksellään.
-Blaise Pascal
Niin usein, niin paljon menee läheistemme meille tärkeiden ihmisten teoista ja käytöksestä meiltä ohi. Huomaamme vain suuret ponnistelut ja järjestelyt, kerta kerralta yhä vähemmän. Pieni ja jokapäiväinen rakkaudentäyteinen toiminta valuu kuin vesi hiekkaan. Suhtaudumme toisiimme olankohautuksella, kuin itsestäänselvyyksinä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Esimerkiksi Jehovan todistajat usein vetoavat siihen, että he käyttäytyvät hyvin ja ovat mallikansalaisia ja hyviä naapureita. Lisäisin vielä, että käännytettävälle ollaan mielisteleviä ja imeliä. Jehovan todistajien valtakunnansali on siisti ja pihalla on hyvin hoidetut istutukset.
Sama pätee vaikkapa mormoneihin ja uusnatseihin.
Nupin sisällä olevat ajatukset ja asenteet ovatkin sitten vähemmän hyveellisiä. Itse asiassa tällainen jäykän muodollinen ja kaavamainen hyvyys peittää sen, että sisältä nämä ihmiset ovat pelkureita ja rottia.
Hyveellinen ihminen on minusta joko rohkea tai sitten sinut sisäisen pelkurinsa kanssa. Tiukan paikan tullen nimittäin pelkuri osoittaa karvansa, napsahtaa poikki kuin tulitikku.
Luotokirvinen kirjoitti:
>> Pieni ja jokapäiväinen rakkaudentäyteinen toiminta valuu kuin vesi hiekkaan. Suhtaudumme toisiimme olankohautuksella, kuin itsestäänselvyyksinä. > Hyveellinen ihminen on minusta joko rohkea tai sitten sinut sisäisen pelkurinsa kanssa.
"Tuota ...
Kirjoittanut: huua 24.9.2007 klo 12.19
Mahdoittekohan puhua ihan samasta asiasta?"
Ei, mutta "luotsi" kysyi mitä mieltä mietelauseesta ja minä kerroin.
"Voikos sitä ylipäätään olla määritelmällisesti rohkea, jos ei tunne pelkoa? Minusta rohkeus ja pelottomuus eivät ole synonyymejä. Pikemminkin rohkeus on juuri sen pelon voittamista tai toimimista pelosta huolimatta. "
Luin Enckellin kirjan Rajan Vartio vuodelta 1938 ja siinä kerrottiin kuinka pimeässä metsässä rajan pinnassa tiivistunnelmaisella 1930-luvulla yksin oleva rajavartija alkoi ammuskelemaan pimeässä kuvittelemiaan neuvostosotilashahmoja. Muuten hyvä ihminen, mutta kelpaamaton siihen hommaan, petti hermot kerta kaikkiaan. Juoni oli se, että muiden hermot pitivät. Rajasotilas sanoi, että on niitä jotka ovat rohkeita ja niitä jotka vain näyttelevät rohkeaa.
Minusta riittävää on se, että jos uhkaa hermot pettää niin varoittaa muita tästä ominaisuudesta etukäteen ettei sitten saata muita pulaan toiminnallaan. Ei ole hävettävää se, ettei pysty.
Lopusta olenkin samaa mieltä huuan kanssa.
>> Minusta riittävää on se, että jos uhkaa hermot pettää niin varoittaa muita tästä ominaisuudesta etukäteen ettei sitten saata muita pulaan toiminnallaan.
... että ymmärsin nyt, miksi otit esille sen, minkä otit. Tuotakin mieltelmää voi katsella niin monesta suunnasta. :)
Kuvitellaanpa, että olemme kaksin partiossa ja sinä ilmoitat ystävällisesti etukäteen ettet pysty tähän, olet siis paskahousu. Mitä iloa minulle on tästä - joka tapauksessa joudun yksin torjumaan puna-armeijan hyökkäyksen?
On raukkamaista etukäteen väittää ettei muka pysty jotain, jos ei ensin ole sitä kokeillut ja saanut kuulaa kalloonsa.
"Hetkinen
Kirjoittanut: tosiaanko 24.9.2007 klo 21.44
Kuvitellaanpa, että olemme kaksin partiossa ja sinä ilmoitat ystävällisesti etukäteen ettet pysty tähän, olet siis paskahousu. Mitä iloa minulle on tästä - joka tapauksessa joudun yksin torjumaan puna-armeijan hyökkäyksen? "
Mainitsemani tarina oli kirjoitettu syksyllä 1938 kirjoitettuun kirjaan eli oli tapahtunut rauhan aikana. Tuolloinkin neuvostoarmeijan piippalakit vierailivat rajan takana Suomessa ja kaappasivat ihmisiä rajan taakse, joten rajasotilaan kokema uhka metsässä oli todellinen.
Sodan aikana olikin sitten pakkotilanne ja sinne oli kutsuttu kaikki väkisin. Kaiken lisäksi kaikki pelkäsivät. Veteraani on sanonut "joidenkin pelko ilmeni vain eri tavoin kuin muiden", eli sankaruutena.
"On raukkamaista etukäteen väittää ettei muka pysty jotain, jos ei ensin ole sitä kokeillut ja saanut kuulaa kalloonsa."
Ei tarvitse ottaa kuulaa kalloonsa eikä saattaa muita vaaraan summittaisella ammuskelullaan. Tarvitsee vain olla nöyrä ja rehellinen sen suhteen mihin itse pystyy ja myöntää se muille.
(OT - Enckellin kirja on sikälikin merkityksellinen, että siinä ilmenee heroiinin käyttäminen reseptilääkkeenä, rukoushuoneen maalaaminen sinivalkoiseksi ja se, ettei tuolloin rajakylissä tunnettu Suomen lippua eikä muistettu/tiedetty Suomen itsenäistyneen.)
>> "On raukkamaista etukäteen väittää ettei muka pysty jotain, jos ei ensin ole sitä kokeillut ja saanut kuulaa kalloonsa."
Ei tarvitse ottaa kuulaa kalloonsa eikä saattaa muita vaaraan summittaisella ammuskelullaan. Tarvitsee vain olla nöyrä ja rehellinen sen suhteen mihin itse pystyy ja myöntää se muille.
Minä kun luulin sinua ihmiseksi, jonka adrenaliini sen kuin jatkaa erittymistään mitä mahdottomammaksi tilanne käy. Luupäiseksi tienraivaajaksi, jonka takalisto ei ole puuteria nähnyt. Mutta sinä haluatkin alkaa rauhanneuvottelut ennen sotaa, avaat kerkeästi keskustelun siitä, että emmekös me nyt kaikki ole tilassa jossa niin kovasti pelkäämme ja voisimme keskittyä tunteidemme tilittämiseen.
Sinulla on jokin itsellesi sopiva arvoasteikko, jolla ihmiset näyttäytyvät rohkeina - tarkalleen mihin kokemuksiin tämä perustuu, on täysin epäselvää. Kun asteikon ääripää alkaa karata omista käsistäsi, selität olevasi rohkean sijasta kuitenkin "nöyrä ja rehellinen". Voiko olla mitään kunniattomampaa kuin rynnistää karkuun juuri siitä sodasta/elämästä/rakkaudesta joka herättää yleisinhimillistä kauhua ja erottaa siten jyvät akanoista?
Heroiinin ja muun järeämmän lääkityksen osuudesta esim. ilmavoimissa on toki dokumentoitu tätä ennenkin.
... tarkkaan ottaen pettynyt? Siihenkö, että ihminen kehittyy kovasta pehmeämmäksi?
"Olen
Kirjoittanut: pettynyt 24.9.2007 klo 22.36
Minä kun luulin sinua ihmiseksi, jonka adrenaliini sen kuin jatkaa erittymistään mitä mahdottomammaksi tilanne käy. Luupäiseksi tienraivaajaksi, jonka takalisto ei ole puuteria nähnyt."
Pitää paikkansa.
"Mutta sinä haluatkin alkaa rauhanneuvottelut ennen sotaa, avaat kerkeästi keskustelun siitä, että emmekös me nyt kaikki ole tilassa jossa niin kovasti pelkäämme ja voisimme keskittyä tunteidemme tilittämiseen. "
En näe tässä ristiriitaa.
Minä tiedän mihin pystyn ja mihin en pysty. Yleensä intuitio on oikeassa. Mikä haisee vaaralta ON vaarallista.
"Voiko olla mitään kunniattomampaa kuin rynnistää karkuun juuri siitä sodasta/elämästä/rakkaudesta joka herättää yleisinhimillistä kauhua ja erottaa siten jyvät akanoista? "
Voiko mikään olla pahempaa petturuutta kuin itsensä tapattaminen turhan vuoksi? Voiko mikään olla tyhmempää kuin turha rämäpäisyys? Se ei herätä kunnioitusta, vaan inhoa.
Minä pidän Tuntematonta Sotilasta jonkinlaisena pelon ensyklopediana. Siinä Lehto tunnustaa pelkäävänsä, mutta sanoo, ettei pelko lamauta hänen toimintaansa. Lopulta hän kuitenkin kävelee turhaan kuolemaan. Kukaan ei olisi arvostellut häntä jos hän olisi kääntynyt pois, mutta ylpeys ja uhmakkuus eivät antaneet periksi.
Kuoleman halveksunta on elämän pelkäämistä. Kuolema tulee nopeasti, mutta elämä on kestävyyslaji.
Esimerkkinä typerästä rämäpäisyydestä mainittakoon samaisen teoksen kapt. Kaarna legendaarisine lausahduksineen "ja nyt pojat menemme tuon suon yli että heilahtaa". Sehän oli vallan typerää, sillä tuon kukkoilun perään sai Kaarna heti napin otsaansa tai jonnekin sinnepäin. Mutta pojat menivät suon yli että heilahti ja ilman häntä tuskin olisivat menneet. Mikä sinusta olisi tärkeämpi tapa kuolla, dementikkokodissako? Ei ole mitään turhia tai vähemmän turhia kuolemia, niitä on vain yksi kappale per henki.
En lainkaan epäile, etteikö ihminen haistaisi vaaraa. Sen tilitäminen on paskahousumentaliteettia.
Kuolema siis tulee nopeasti ja sen halveksunta on elämän pelkäämistä? Elämän rohkea kohtaaminen on niinkin yksinkertaista kuin että sinnittelee hengissäpysyen mahdollisimman pitkään? Tämähän on mainio tekosyy olla milloinkaan tekemättä tai kohtaamatta elämässään yhtään mitään.
Olet puolustuskannalla eikä viestisi tuonut asian ytimeen mitään uutta.
>> Olet puolustuskannalla eikä viestisi tuonut asian ytimeen mitään uutta.
"Tuokaan
ei kylläkään 25.9.2007 klo 20.16
Mikä sinusta olisi tärkeämpi tapa kuolla, dementikkokodissako?"
Tämä liittyy kysymykseen - mikä on elämän tarkoitus. Tuntemattoman Sotilaan hahmoilla elämän tarkoitus liittyi vaimoon ja kotiin. Tosielämässä sellaiset selvisivätkin hyvin, joilla oli perhe odottamassa. Sodan jälkeen Suomi tarjoili runsaasti mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin ja luoda ura ja tarkoitus.
Nykyään on kyllä toisin.
"En lainkaan epäile, etteikö ihminen haistaisi vaaraa. Sen tilitäminen on paskahousumentaliteettia. "
Ei ole hyvä levittää pelkoa muihin näyttämällä sitä.
"Tämähän on mainio tekosyy olla milloinkaan tekemättä tai kohtaamatta elämässään yhtään mitään. "
Joku viisas on sanonut, että pahinta pelkuruutta on olla elämättä omaa elämäänsä, se on kuin itsemurha, mutta itsemurhaankin vaaditaan rohkeutta.
Toinen on sanonut: "Parempi kauhistuttava loppu kuin kauhistus ilman loppua". (Olavi Paavolainen, "Kolmannen valtakunnan vieraana")
Ja Mussolini sanoi "Parempi päivä leijonana kuin tuhat vuotta lampaana".
"Olet puolustuskannalla eikä viestisi tuonut asian ytimeen mitään uutta."
Tulkitset väärin, en ole puolustuskannalla, olen vain vähän sormi suussa.
tämä ei liity tähän ketjuun mitenkään ..muttakun puhutaan ihmisten hyveistä niin testaappas tällä oma erinomainen hyveellisytesi, mikään ei ole itsestäänselvää ?
Saattaa olla joillekin tuttu juttu, mutta
tässä on edelleen ajateltavaa:
Kysymys 1)
Jos tuntisit naisen joka on raskaana ja jolla on jo 8 lasta,
joista 3 kuuroja, 2 sokeaa, ja yksi jälkeenjäänyt, ja sen lisäksi naisella on
kuppa, suosittelisitko hänelle aborttia?
Älä katso vastausta vielä alhaalta, vaan pohdi vielä seuraavaa ja
katso sitten.
Kysymys 2)
On aika valita maailman johtaja, ja sinun äänesi ratkaisee. Tässä
faktaa kolmesta pääehdokkaasta:
A) Veljeilee kierojen poliitikkojen ja hännystelijöiden kanssa ja
käy ennustajalla. Hänellä on ollut 2 rakastajatarta. Hän on
ketjupolttaja nauttii 8-10 Martinia päivässä.
B) On potkittu virastaan jo kahdesti. Hän nukkuu puoleen päivään,
käytti oopiumia opiskeluaikanaan, ja juo yli litran viskiä joka ilta.
C) Hän on palkittu sotasankari. Hän on kasvissyöjä, ei polta,
nauttii olutta satunnaisesti, eikä ole pettänyt vaimoaan kertaakaan.
Kuka heistä on valintasi? Päätä ensin, vastaukset alempana.
Ehdokas A on Franklin D. Roosevelt
Ehdokas B on Winston Churchill
Ehdokas C on Adolf Hitler
Näin maailmassa johtajat valitaan..?
Pistää hieman
ajattelemaan!
..................Ai niin, jos vastasit myöntävästi aborttikysymykseen,
tapoit juuri Beethovenin.
En ole koskaan luottanut kasvissyöjiin eikä kaksi rakastajaa oikein häikäise (olisit kertonut että henkilö oli kaiken lisäksi rampa niin olisin ehkä otetumpi) joten ooppiumi on valintani ja hyvinhän siinä kävi. Winston oli ruma mies. Pidän rumista miehistä.
.. en ota sen enempää kantaa abortti-asiaan se jääköön jokaisen raskaanaolevan naisen omaksi asiaksi ja onneksi tänäåpäivänä on vaihtoehtoja joten jokaisen beethovenin elämälle ei sikiä tuhattaviittäsataa vähälahjaista niin kuin ennen muninoin kun ei ollut ehkäisyä eikä valistusta.
Noista vaihtoehdoista A-C ajattelin C:stä, että tuo on kyllä kaikkein pelottavin noista. Ja että jos noista olisi pakko pelkästään tuon infon varassa valita, päätyisin B:hen - kuten joku tuossa edelläkin taisi tehdä.
Mutta ennen kuin valitsisin ketään, tahtoisin kyllä tietää, miten varsinaiset työnsä hoitavat.
tuli huono omatunto kun luin mietteen ja mitä kirjoititte. Huomaan helposti vieraan heittämän hymyn jopa pienen flirtin. Olen niin vietävän otettu vaikka kaverin soitosta lähteä kahville tai ystävän kirjeestä puhumattakaan. Oman kullan huomaan jos ehdimme olla yhtä aikaa kotona pitempään ja hän huomioi minua jollakin erityisemmin. Näin on päässyt käymään, hävettää nähdä itsensä.
on kammottavaa olla itsestäänselvyytenä joka ohitetaan.Huomataan ainoastaan kun on käyttövuoro.
itse yritän olla ( olematta mitenkään hyveellinen )jaa, huom yritän olla huomaavainen ja ystävällinen kanssaihmisille.
Paheeni on se että pinnani on räjähtävää laatua ;)mutta silti .
en vaadi suurta en pientä, kunhan on läsnä!
Olankohautuksista saan näppylöitä.
voi suhtautua itseensä. Paras vaan tarkastella omia toimiaan, kyllä muut hoitavat osuutensa.
Olen tekojeni mittainen, tavallisen arkisen elämän summa enkä yhtään enempää en vähempää. Puheet on puheita, sanahelinästä ei ole kenenkään elämä kiinni. Periaatteet rapisevat tosipaikan tullen.
Asiaa, Pascal! Ihanaa, että tällaisen huomion otit esiin. Hyvä muistutus näin arkisena maanantaina =)
Arki on tärkeintä, tapa jolla olemme. Rakkaus ei vaadi lisäkseen suuria spektaakkeleita. Minun romantiikkani on sitä, että huomaan toisen ajatelleen minua ja meitä. Rankinta romantiikkaa ja rakkauden tekoja on huomaavaisuus arjessa: väsyneenä, pyykkien, tiskien, kissanoksennusten, huolten, rutiinien lomassa.
Rakkauden ja romantiikan saralla sellainen pieni ja spontaani merkitsee paljon enemmän ja kantaa pidemmälle kuin suurieleiset, kovasti järjestetyt seremoniat.
Minulla on kaksi "pet heteroa" ja tiedän että tästä termistä minut täällä varmaan lynkataan! Se tarkoittaa, että nämä lemmikkinaiset eivät ole läheisiä ystäviä vaan tuttuja eri yhteyksistä, molemmat heteronaisia - joita en yritä iskeä tms.! - joita suuresti ihailen. He ovat uskomattoman rohkeita, sinnikkäitä, luovia, yritteliäitä ihmisiä. Toisella perhe ja oma yritys, toisella ura plus hevostila, ero pari vuotta sitten. Ihailen ja kunnioitan heitä suunnattomasti, monista syistä joita tässä en kerro, ja olen todennut että paras mahdollisuus osoittaa se on tarjota arkista apua, talkoojengiä, "lomitusta", siivousta, ruoanlaittoa, tms. - pienten ilojen kuten leipomusten, musiikin, lahjojen ja shampanjapullojen lisäksi. Meillä on hauskaa ja hyvä mieli molempiin suuntiin.
Tänään, kun tapaan rakkaani, muistan tuon viisauden tuoreuden!
kuten tämäkin:
Joinain päivinä olet pulu,
toisina patsas.
"Joinain päivinä olet pulu,
toisina patsas."
Äähhhhh, en näe mitään kun nauran kyyneleet silmissä - vaikka eihän tossa viisaudessa mitään nauramista ole.
on Positiivarit-sivuilta aamun ajatus.
Posetiivarit on näsäviisastelijoita.
Minä sen sijaan tunnen Positiiviset ry:n. Sen yhdistyksen jäsen EN halua olla vaikka monta jäsentä tunnekin. Olen käynyt jouluateriallakin.
lukee naapurinsedän T-paidassa. Olen T-paidan kanssa samaa mieltä siitä, että sellainen jokapaikasta tunkeva pakkopositiivisuus on vastenmielistä ja tylsistyttävää. Sitä käytetään varsinkin naisten kontrollointiin ja syyllistämiseen oikein sopivasti esim. työpaikoilla ja naistenlehdissä. Niinkin hauska ja ... !positiivinen! ihminen kuin Mark Levengood sanoo inhoavansa sitä nökönökö-positiivisuutta, kun taas "todellinen" positiivisuus nousee juuri siitä että on särmää ja vähän erilainen, tiedostava näkövinkkeli asioihin ja sen saa myös sanoa - Mark vaan osaa ilmaista ajatuksensa niin herkullisesti. Positiivisesti.
Se Positiiviset ry:n positiivisuus onkin sitten juttu sinänsä.
että Mark Levengoodilla on ainutlaatuinen tapa katsella maailmaa; siinä kohtaavat elegantisti pehmeä ja terävä, arkinen ja eriskummallinen.
Ihailtava näkökulma!
virhe: aamun ajatus on positiivareíden
Tänäään se on:
Sankareiksi ei tulla
olematta ensin pelkureita.
- G.B. Shaw
positiivisia!
http://www.posetiivari.com/P-Historia.html
Mautonta, mautonta - en voinut itselleni mitään... Mutta oikeesti: tuohon Pascalin ajatukseen ja siitä (tässäkin ketjussa) virinneisiin ajatuksiin perustuu varmasti monen kirjailijan teokset, mutta itse pidän Lisa Kuselin kirjoista. Tuoretta näkökulmaa.
http://www.lisakusel.com/default.htm
taas...........
suoraan sitä, mitä on sisimmässä. Jos käytös muita kohtaan on jatkuvasti huonoa ja töykeää, tuskin sisältä löytyy ihanaa ja sydämellistä ihmistä joka tuntee rakkautta muita kohtaan eikä ole pikkusieluinen.
"Kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu."
"Salaisuus on nykyhetkessä. Jos tarkkailet nykyisyyttä, voit tehdä sen paremmaksi, ja jos teet sen paremmaksi, kaikki myöhempikin on paremmin." - Paulo Coelho, Alkemisti
Eikö? =)
:))
Kaikki päivät voivat tuntua samanlaisilta myös silloin, kun elämä on kaikinpuolin hyvin ja asiat hyväksyttävällä tasolla koko ajan tai useimmiten.
Silloinkos osa meistä, vaihtelunhaluiset, pitkästyvät, tulevat tyytymättömiksi, turhautuneiksi, kiukkuisiksi, ja pian on vaihtelua ja tapahtumia ylenmäärin. Ainoastaan siitä syystä ettei huomattu kuinka hyvää elämä on.
Elonsa rippeitä keräillessä jälleenrakennuspuuhissa voi taas olla tyytymätön siihen kuinka raskasta ja vaivalloista on.
Hajota ja hallitse. Vaikeuksien sietokyvyn lisäksi on myös hyvänsietokyky. Pyrimme hakeutumaan meille ominaiseen negatiivisuus tai positiivisuustilaan. Kaikin keinoin, vaikka itse aiheuttamalla.
... sellaisia kuin kaikin puolin hyviä tai huonoja päiviä ei juuri ole olemassakaan. Tarkoitan, että jokaisessa päivässa on varmaan aineksia niin hyvään kuin huonoon. Onko kaikki hyvin, on suurelta osalta katsojan silmässä.
Siihen suuntaan minä ajattelin sen Duuiksen ekan sitaatin.
Tykkäsin erityisesti siitä nyt-hetki-lähtöisyydestä. Koska juuri siinä kohtaa on elämä.