Meillä jokaisella on periaatteemme, joista emme tingi.
Meillä on myös näkemyksiä ja mielipiteitä, tiukkoja ja löyhempiä.
Ihminen muuttuu kokemusten ja iän myötä, samalla saattavat muuttua ajatukset ja mielipiteet monestakin asiasta, pikku hiljaa, lähes huomaamatta. Toisinaan vänkäämme vastaan, emmekä periaatteesta muuta kantaamme. Ja toisinaan ajatuksemme saattavat pyöriä kuin tuuliviiri, eikä pysyvää näkemystä asiaan tahdo löytyä millään.
Pidätkö jääräpäisesti kiinni omasta kannastasi, vaikka sen perusteet huteraksi huomaisit?
Vai oletko kenties takinkääntäjä, joka ilman ulkopuolisille näkyvää syytä vaihtaa ajatuksiaan kuin poliitikko puoluetta? Perusteena enemmänkin oma etu kuin tiukka mielipide asiasta.
Vai tuntuuko maltillinen, ajan hampaissa jalostuva ajatusmaailma tutummalta?
*ihminen muuttuu ja ajatukset siinä mukana.
vai ajatukset muuttuvat ja ihminen siinä mukana*
Meillä on myös näkemyksiä ja mielipiteitä, tiukkoja ja löyhempiä.
Ihminen muuttuu kokemusten ja iän myötä, samalla saattavat muuttua ajatukset ja mielipiteet monestakin asiasta, pikku hiljaa, lähes huomaamatta. Toisinaan vänkäämme vastaan, emmekä periaatteesta muuta kantaamme. Ja toisinaan ajatuksemme saattavat pyöriä kuin tuuliviiri, eikä pysyvää näkemystä asiaan tahdo löytyä millään.
Pidätkö jääräpäisesti kiinni omasta kannastasi, vaikka sen perusteet huteraksi huomaisit?
Vai oletko kenties takinkääntäjä, joka ilman ulkopuolisille näkyvää syytä vaihtaa ajatuksiaan kuin poliitikko puoluetta? Perusteena enemmänkin oma etu kuin tiukka mielipide asiasta.
Vai tuntuuko maltillinen, ajan hampaissa jalostuva ajatusmaailma tutummalta?
*ihminen muuttuu ja ajatukset siinä mukana.
vai ajatukset muuttuvat ja ihminen siinä mukana*
Vastaukset 25
Vanhimmat
joo molempia toisiaan. Sen verran on tullut iän ja kompastusten kautta viisauttakin, että osaan jo joskus tinkiä joistain periaatteistani. Nuorempana sitä oli niin tiukkista.
On kuitenkin joitain periaatteita, joissa olen oman luonteeni ansiosta edelleen vahvasti samaa mieltä, enkä kyllä niistä edelleenkään pysty tinkimään.
Sitten vanhetessa olen myös eronnut kirkosta, siis takinkääntäjä! Tosin enhän ole vapaasta tahdostani pienestä asti ollut kirkkoon kuuuluva, vaan vanhemmathan tämän asian tavallaankin päätti aikanaan. Joten en tiedä onko se sit sitä takinkääntöä. Oman suunnan löytymistä/hakemista.
Kaikenkaikkiaan kyllä pitää kun arvostaa toisten ihmisten vakaumuksia, silloin ne toisetkin arvostavat minun elämänfilosofiaani, kait.
Olen samaa mieltä, että ihminen muuttuu ajan myötä. Se on hyvä asia, en minä ainakaan haluasi elää enään niillä aivoilla tai siis ajatusmaailmalla, jotka minulla oli 20 vuotiaana. Näin on mukavampi, kun on elämänkokemusta..
Ikä tekee tepposensa, elämänkokemus kasvattaa ymmärrystä. Särmät hioutuvat, värisävyjä on enemmänkin kuin vain musta ja valkea. On totta tosiaan helpompaa olla joustava ja maltillinen keski-ikäinen kuin kuohuva ja ehdoton parikymppinen!
Ei ole takinkääntöä erota kirkosta...liittyminen seurakuntaan ei aikanaan ollut Sinun kädessäsi. Eroaminen oli osa omaa henkistä kasvuasi sinuksi. Ja sinä olet yhtä kuin periaatteesi, mielipiteesi ja ajatuksesi yhdistettynä persoonaasi. Joku viisas ja asiaa tutkinut ilmaisee asian varmasti toisin...
*elon virrassa kuljemme kohden jotain suurempaa... on se sitten valoa tai valaistumista. jollekin se on taivas, jollekin toiselle portti uuteen elämään tai tie uudestisyntymään*
Niinpä niin. Hyväksy ne asiat, joita et voi muuttaa... uskalla muuttaa ne asiat jotka voit... ja ymmärrä erottaa nämä kaksi toisistaan.
Kyllä inhimillisen elämän arvokkaimpia asioita on mahdollisuus muuttaa mieltään tietojen ja kokemuksen karttuessa!
Se, että täysikasvuinen ja -järkinen ihminen vannoo vuosikymmeniä sitten valitsemiensa periaatteiden nimeen, kuulostaa lähinnä murheelliselta. Eikö hän todellakaan ole viisastunut tai edes harkinnut asioita missään vaiheessa uudelleen?
voi ajatuksiaan vatvoa ja tutkiskella. Osuvasti totesit, elämän mittainen kysymys. Ihminen, ympäristönsä ja ajatuksensa ovat jatkuvassa liikkeessä. Huonosti käy sen, joka kynsin hampain pitää kiinni hetkestä vielä silloinkin, kun se on jo entinen.
*aika entinen ei koskaan enää palaa - luojan kiitos*
Jääräpäisyys on kuin koskenlaskua keskellä virtaa, äkkiä pamahtaa vene karille ja pohja halki jos ei osaa luovia pulpahtavien kivien lomassa.
Joskus on komeeta olla jääräpäinenkin, mutta savolaisena tuo takinkääntökin sujuu. Jos meinaa hiihtokisat voittaa niin moneen pitää olla valmis. Nojaa...voi olla toisinkin. Milloin mitenkin.
taitaa savolaisilla olla muidenkin heimojen edestä.
Vaan kuka tietää, mitä savolainen oikeasti ajattelee ja on mieltä?
Tietääkö hän itsekään?
Tai myöntääkö tietävänsä?
*lapsilla oli pienenä kääntötakit,,, toinen puoli tummansininen ja toinen raidallinen. oiva välinen muiden eksyttämiseen hiihtokisoissa*
Varoittelit suuttumasta kun epäilit tuolla alempana jannua savolaiseksi!! Mitä ihmeen suuttumista savolaisuudssa tai elämään letkeästi suhtautuvalla olisi millään muotoa? Ettet vain tyttöhyvä olisi itse jäykkä jöpökka kuin se entinen mäkihyppääjä englanninmaalta.
Savolainen itse tietää tarkalleen mitä alkujaankaan ajattelee mutta muut sitä vaan arvuuttelee. Ja hiihtokisat voe tokkiisa on monasti voitettu.
Monasti koettu todeksi: "kun savolainen puhuu, siirtyy vastuu kuulijalle".
Savolaiset ovat siis salaperäisiä, ja pitävät todelliset aatoksensa omina tietoinaan? Tällaisen karjalaisjuurisen hölösuisen täti-ihmisen on moista joskus vaikea ymmärtää. Miksei normaaleja asioita voi ilmaista niin, että kuulijakin ymmärtää, mitä toinen oikeasti tarkoittaa? Asiat etenevät kovin hitaasti, jos monta kertaa joutuu arvuuttelemaan ennen kuin osuu ja uppoaa.
Ei siinä suuttumista, jos savolaiseksi epäilee,
mutta esim. moni tuntemani hesalainen närkästyisi moisesta vallan mahdottomasti. Tahallaan ei ketään loukata, eihän.
*kaupunkilainen, jota luullaan maalaiseksi. ja on oikeastaan aika tyytyväinen siitä*
joskus oon niin ittepäinen että muita oikein ottaa aivoon,ja yks kaks niks naks,käännän takkia ja otan pakkia,joskus ihan vaan huvikseen:) minkä varmaan jo ootte jo huomanneet..mutta periaatteitakin on mistä en koskaan tingi,ensinnäkin en sano,ei ikinä kun ei koskaan voi tietää...mitä eteen tulee.:>)
juuriltasi savolainen?
Ei saa loukkaantua, mutta olihan sen verran ympyräinen vastaus.
Tilannetaju on toki oivallinen apuväline ihmisten kanssa toimiessa; ei ole pakko omaa mielipidettään muille tuputtaa ja voi kuunnella muidenkin aatoksia ihan hyvillä mielin. Välttyy monelta riidalta!
kun ihan suomesta,eikä nyt muut saa suutua:)) sillä ihimisen pitää voida muuttua..ja mielellään kuuntelen toisten mielipiteitä,jos vaikka jot opin,,:>)
On asioita joissa ei yksinkertaisesti voi antaa periksi.
On asioita joissa luoviminen on kultaakin kallimmpaa.
Koskaan en ole jääräpää,en myöskään käännä takkiani sen likaannuttua.
Eihän ole yhtä ja oikeaa ajatusmallia.
Ei yhtä ihmistä jonka pillin mukaan tanssia.
Jokaisella meillä on ne omat mielipiteemme ,niitä meidän tulisi kuunnella.
Eriasia on otammeko niistä opiksemme.
Kuka sanelee ne ehdot minkä mukaan toimimme?
Omien mielipiteiden esittäminen on sinänsä rikkaus.
Minkään tietyn kaavan mukaan ei tätä elämää eletä.
Ei kenekään käskystä,eikä marssita kenekään tahdissa.
Milestäni ihmisen pitää pysyä sanojensa takana,juuri niiden mitä on suustaan laskenut.
Harkintaa niiden sanominen usein vaatii.
Se miten toiset ihmiset niihin suhtautuu on heidän migreeninsä.
En koskaan peru puheitani,en koskaan osaa olla kenellekkään mieliksi..
Eikä mulla oo ruskeaa kieltäkään.
Se on punainen:)
bullia, en koskaan, en koskaan, mä,sä,häh ja kaada itelles vaan. Kiitos ja kumarrus.
Jos toisella elämä hymyilee?
Katos ei kaikki oo samanlaisia katkeria ihmisiä kun sä oot.
Älä lue mun tekstejä.
Jätä rauhaan.
Huomenta,
Vuosien varrella tekstejäsi lukeneena, mutta myös omaa elämääni peilatessani, tiedän...
On tilanteita, joista ei selviä, jos antaa periksi. Silloin purraan hammasta ja mennään eteenpäin sivuille turhia vilkuilematta. Silloin pidetään kiinni itselle tärkeistä perusperiaatteista... ja se kaikki on muovannut meistä sen, mitä olemme tänään. Vahvoja, suoraselkäisiä ja itsenäisiä, aikuisia naisia.
Persoonasta sitten riippuu, kuinka paljon muissa mielipiteissään joustaa. Ja nimenomaan joustaa, ei taivu. Vaikka olenpa itse joutunut mielipiteitäni tarkistamaan; useimmiten kyseessä on ollut käsitys jostain henkilöstä, ystävästä, työkaverista tai lasten kavereista. Koska ihminen muuttuu, myös ajatukset hänestä voivat muuttua. Hyvään tai pahaan...
*olen yrittänyt syödä sanojani, sellaisia sammakon tapaisia lipsauksia... ei aina onnistu. olen myös perunut joitain ei-tärkeitä-kommenttejani, kun suu toimii välistä vikkelämmin kuin aivot*
mutta itse et kestä minkäänlaista vasta argumenttia, älä lue mun tekstejä.
periaatteilla ei ole paljonkaan virkaa tänäpäivänä.
Se on vain sellainen näyttö muille itsestänsä ja tarve jotain todistaa itselle.
Ne jotka sanonovat, en periaatteestakaan...luulen et he menettävät paljon :)
Ja jos tarkastellaan yhteiskunnan tarpeita, ei siinä paljon periaatteet auta, pitää vain sopeutua :)
Periaatteet ovat tärkeitä! Ne ohjaavat tapaamme toimia erilaisissa tilanteissa. Periaatteet ovat vahvasti mukana monissa vuorovaikutustilanteissa, erityisesesti mm. lasten kasvatuksessa. Periaatteet ovat kohtuullisen pysyviä, eivät kuitenkaan välttämättä kiveen hakattuja...
En periaatteesta sano tai tee... tuskin silloin aina on kyse ihmisen oikeista, syvistä periaatteista. Enemmänkin ennakkoluuloista tai tavasta kiemurrella irti tilanteesta oikeita syitä ruotimatta.
*me emme elä yhteiskuntaa varten. yhteiskunta on meitä varten. yhteiskunta on meistä muodostuva yksikkö*
Oikessa olet :)
Mut, periaatteeni vuoksi olen erimieltä..toistaiseksi :)))
suhtaudutaan sen mukaan mutta periaatteista pidetään kiinni
on tilannetajua, selviää monesta paikasta loukkaamatta muita tai itseään - tai periaatteitaan.
Lyhyttä ja ytimekästä - taisit osua asian ytimeen.
Kai se on jotain siltä väliltä. Jos toinen pystyy tuomaan uutta näkökulmaa asiaan voin hyvinkin vaihtaa mielipidettä. En taida olla kovin periaatteellinen ihminen. Minusta tuntuu että olen elämäni aikana joutunut järjestelmällisesti syömään ne kaikki. Jos väitän että minä en kyllä koskaan.. voin olla varma siitä että ensi viikolla minä juuri...
Inhoan muuten väittelyjä missä yritetään väkisin tuputtaa omaa mielipidettä. On parempi kun kumpikin esittää omansa ja sitten ihmetellään että voiko noinkin ajatella.
Arvaa kellä on keinu :)))
ajatusten kanssa keinumaan :))
Eikös ole ihanaa, kun on saanut haaveen muuttumaan todeksi?
Hyvään keskusteluun mahtuvat myös erilaiset näkökannat - jokainen meistä rakentaa elämäänsä ja ajatusmaailmaansa omista, varsin erilaisista lähtökohdistaan käsin. Sopu itsensä kanssa on yhtä tärkeää kuin sopu kavereiden kanssa. Ja jos jostain on pakko tinkiä, niin se on se sopu kavereiden kanssa!
*kesällä keinussa kerran...*
olen itselleni ja mustavalkoiselle tiukalle ajatusmaailmalleni naureskellut näin jälkikäteen. Sitä kun on joskus 20 - 30 vuotiaana elänyt "harhassa", jossa kaikki on ollut olevinaan valmista ja omasta mielestään on ollut kovinkin näppärä, fiksu ja filmaattinen, ehdottomine mielipiteineen ja näkemyksineen.
Vaan aika jalostaa - mitä enemmän tulee elämänkokemusta, tietoja ja taitoja, sitä vähemmän tuntuu oleva valmiita vastauksia. Näkökulmat laajenee ja asioita osaa tarkastella "järkevämmin" eri vinkkeleistä. Noh... noh.. tyttönen... eihän sitä nyt aina tarttekaan olla niin järkevä...
Lienee siis normaalia kehityskulkua - hah... voinen siis kai sanoa olevani "suht koht nolmaali"....
Ihminen kehittyy ja oppii ikävuosien ja kokemustensa myötä. Yleensä.
Vanhempana asioita osaa katsoa useammasta näkövinkkelistä ja jopa muiden kuin vain oman itsensä kannalta.
*kantaa jokaisen ikävuotensa ylpeydellä, jokaisen uuden opin ympäristöstään ja itsestään, jokaisen suvaitsevaisuuden pisaran...*