Tahtoisin tähän vastauksia juuri niinkutsutun näyttelylinjaisen koiran omistajilta.
Miksi edelleen haluat harrastaa näyttelylinjaisella koiralla?
Missä tapauksessa olisit valmis ottamaan käyttiksen tai sekalinjaisen?
Miksi edelleen haluat harrastaa näyttelylinjaisella koiralla?
Missä tapauksessa olisit valmis ottamaan käyttiksen tai sekalinjaisen?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voin vastata puhtaana nly harrastajana, jota olin toistakymmentä vuotta.
Näyttelylinjaisella menestyminen on hyvin paljon kiinni koiramateriaalista.
Jos koira ei ole kaunis sitä ei voi koulutuksella eikä kasvatuksella saada menestyjäksi. Hieman samanlaista kuin esim. ajokoiratoiminta, jossa koiran luontaiset periytyvät kyvyt ovat tärkein kriteeri menestymiseen.
Muutaman huonomman nly koiran jälkeen siirryin käyttöpuolelle, perusteena se, että voin melkein koiralla kuin koiralla menestyä vähintään tyydyttävästi kokeissa. Näyttelyissä menestymisessä oli oma hohtonsa, ja jännityksensä.
Käyttöpuolella ohjaajan osuus on hyvin suuri.
Aivan hyvin, jos materiaalia löytyy voin käydä näyttelypuolellakin näyttäytymässä koirieni kanssa.
ymmärtän et miksi "edelleen" haluat harrastaa...?
Itselläni on näyttelilinjainen, näyttelyissä hyvin pärjännyt ja on ihan ok koira myös käyttöpuolella (JK3). Koulutukseen tarvitsee ehkä panostaa hieman enemmän kuin oiken kunnon vieteillä varustetun käyttiksen koulutukseen, koska ainakin omalla koirallani on melko alhainen viettitaso joten sitä ei ole kovin helppoa hyödyntää koulutuksessa. On minulla toki käyttiskin, mutta en ymmärrä miksi ei voisi näyttelylinjaisella harrastaa?
näyttelylinjaisia ja en kuuna päivänä vaihtaisi käyttikseen.Ihan siitä syystä että olen ollut omiin koiriini 110% tyytyväinen niin miksi vaihtaisin.
Kun hankin ensimmäisen sakuni v-90 se oli käyttis narttu,koira oli 2/2 kyynäreinen C lonkkainen,kaikelle mahdolliselle allerginen ja aika jurottaja,kohtuullisen kova ja äärimmäisen rauhallinen ja saalis puuttui joten oli hankala suojeluun kouluttaa(lue mahdoton) ja kaiken päälle vaikka oli omaan silmään silloin nätti, niin moni kysyi että mitä rotuja tuossa on.
Seuraava koirani olikin sitten näyttis ja se oli todellinen taivaan lahja,kaunis kun mikä ja viettiä löytyi vaikka muille jakaa ja koulutettavuutta(schh2+ jal.tark) Ja olisi päässyt pidemmällekkin jos minulla olisi kiinnostus kokeisiin ollut kovempi.Nyt minulla on tämän koiran poika ja pojan tyttö ja olen todella tyytyväinen koiriini,siksi en vaihtaisi.
90-luvun alussa ei tainnut montaakaan käyttölinjaista Suomessa olla, ettei vaan kyseessä olisi ollut "ruma" näyttelylinjainen? Voitko laittaa koiran nimen esille?
ja jos sukua katsoo niin EI ollut ruma näyttelylinjainen vaan käyttölinjan "harmaa hirviö" oli kyseessä.
koirasi olemaan tuonti? Kiinnostaa siksi että vanhemmillani oli tuohon 90-luvun alussa syntynyt tuonti käyttis joka oli kyllä tarkemmin ottaen sekalinjainen mutta, suurin osa käyttöpuolen koiria taulusta löytyi ts.ylipuolet ja pentueesta oli tuotu useampia sisaruksia.
Se koira oli kyllä hirmu kiva perheen koira mutta valitettavasti lopetettiin vakavan nivelrikon vuoksi suht nuorena.Ko koira oli syntynyt -93.
tuonti mutta jos pilkkuaviilataan niin suvussa oli muutama näyttis mutta suurin osa käyttölinjaisia.Ja sen ajan mittarin mukaan koira oli käyttis! Ja nyt myös tämän päivän puhtaasti käyttisten takana vaikuttavia koiria ko.koiran takana oli.Ei voi muuta sanoa kuin että ikinä en käyttistä ottaisi toista vaikka silloin omakoira olikin maailman "paras".Ja jos käyttikset alkaa enenemässämäärin olla niitä hermoheikkopeikko malin kaltaisia niin EI KIITOS vielä vähemmän sellainen kuin jurottaja,tiiliskivellä koulutettava kummallakaan ei tee mitään.
Tää on vaan mun mielipide.
Sinun tapaukseen, on huomioitava, ettei tavallinen taavi hyödy mitään, jos hän pääseen Raikkosen Ferrarin rattiin. Ladalla köröttelisisi parempia kierros aikoja.
Näin myös näissä äärimmilleen jalostetuissa koiruleissa.
Käyn näyttelyissä, paijaan sohvalla, harrastan viestiä, suojelua, jälkeä ja hakua. Lenkkeilen ja asun koirieni kanssa. Kaikki puhtaasti näyttelylinjaisia ja hyvin siellä pärjänneitä.
Koirani ovat melko voimakasviettisiä, rohkeita ja avoimia. Niiden kanssa voi harrastaaa montaa eri lajia, myös rodunomaista, mitenkään häpeämättä.
Vaihdan käyttölinjaiseen, kun kentällä näkemäni käyttikset ovat selvästi omiani parempia käyttöominaisuuksiltaan,(huom! SELVÄSTI)ja kyllästyn käymään näyttelyissä. Tällä hetkellä nautin monipuolisista koiristani, joita ei tarvitse missään tilanteessa hävetä.
kaikkea mahdollista, ja ennemmin vaihdan rotua kuin otan käyttölinjaisen...sekalinjainen menettelee vielä tietyin rakenneominaisuuksin, mutta pitkään miettisin sitäkin...
Harrastaa voi kaikkilinjaisilla, mutta kun aletaan hakea niitä huipputuloksia, huomataan hyvin nopeasti näyttelyjalostuksen tuhonneen käyttöominaisuudet useista linjoista.
Toki myönnettävä, ettei ruma harmaa sitten siellä nly kehässä juhli..
se olisi rodun vaihtamista, jos vaihtaisit
käyttölinjaiseen. Näin ainakin itse ajattelen, jos joutuisin näyttelylinjaiseen vaihtamaan.
että näyttelylinjaisen kanssa voi kaiken muun lisäksi vielä halutessaan harrastaa niitä näyttelyitä, joita EI todellakaan niiden käyttölinjaisten kanssa voi.Toki jokainen ottaa koiran omaan tarpeeseensa ja mää ainakin voin harrastaa rodunomaista sekä näyttelyitä ja olen tyytyväinen!
Kun oikein joutuu todistelemaan oman harrastuksen ja koiran valinnan hyvyyttä, haiskahtaa siinä itselle ja muille vakuuttelun makua, ettei vain takana paista pieni.. häviävän pieni.. epävarmuus??
mitä ketjun aloittaja kysyy????
Ja minä vastasin vain kysymykseen että näin meillä...
Eli ei paista epävarmuus ei.Entä itelläs kun muiden vastaukset noin ärsyttää??
höpö, höpö...vaihtelun haku on ajanut ihmiset ottaan käyttiksiä, halutaan erottua porukasta. Sit niitä on kaikilla ja kun ei erotuta niin sit vaihdetaan malikkaan...mikähän on seuraava villitys?
Jos koira olisi päänäyttelyvoittaja, ja vaikkapa suojelun suomenmestari. Täytyy mennä kolmisenkymmentä vuotta taaksepäin, kun sellainen ihme löytyi, että koira voitti saksanpaimenkoirien päänäyttelyn. Ja taisi tullu jäljellä suomenmestariksi.
Katselin taanoin kansallisen lajin jälkikokeen tottista, siellä oli kymmenen koiran rajoitus. Ihmeellistä nykyaikana, että koirista kahdeksan oli saksanpaimenkoiraa.
Sattumaako, näistä seitsemän kahden näyttelykoiriin keskittyneen kennelin koiria.
Valitettavasti ahdistuin kun katselin koirien työskentelyä. Jos pääsivät hyppyihin asti, niin siinä vähintään raskaat koirat jättivät homman kesken. Illan pelasti enemmän käyttölinjainen harmaa, joka eroittui muutenkin kuin "rumana" joukosta.
Sen suoritus halukkudessa, ja vietikkyydessä silmä lepäsi.
Eikä tämä ollut vain minun mielipide.
Keskustelu tästä kontrastista kävi jälkeenpäin kiivaana pitkän aikaa.
neljä "näyttelykoiraa" hyppää niin esteen kuin a-esteenkin ketterästi,mahtaisko olla koulutus kysymys vai mikä?
Tyylistä "meidän". Niin meidänkin.
Voisiko kaikilla nly linjaisilla olla sitten kädettömät kouluttajat tuossa kokeessa? Aika epätodennäköistä.
Kyllä koirien ilmiasu antoi odottaa jotain sellaista.
Vielä lisättäköön, että takana koirilla jäljet ja esinekenttä, johon jo useimmat niistä hyytyivät. Lämpöä oli yli kennelliiton suosituksen.
niillä näyttelylinjaisten omistajilla intressit on jossain muualla kun tuolla käyttöpuolella?
Aivan sama kuin että "ei jaksa käyttölinjainen juosta erkkarissa kölipystyssä kehää loppuun ja kun ei niitä oo edes koskaan siihen treenattu kunnolla".
Kattoppas kukin ottaa koiran omaan tarpeeseensa ja jne...
Uskon, että kukaan käyttölinjaisen omista ei ala täällä väittämään, että hänen koiransa pärjää yhtä hyvin näyttelyssä kuin näyttelyihin jalostetut?
Sama kritiikki pitäisi olla myös nly linjaisten omistajilla koiriaan kohtaa, ei niistä vain saa puristettua huipputuloksia esim. suojelukokeiden mestaruuskisoissa.
Kukin ottaa koiran omaan tarpeeseensa! vai?
Minä esim. haluan harrastaa suojelun lisäksi näyttelyitä, siksi haluan koiran josta on molempiin ja sellaiset koirat olen myös saanut ja en ikuna vaihtaisi siihen toiseen ääripäähän.
eli muistaakseni toi Junkertums Santos on joku päänäyttelyn voittaja ja on kuitenkin käyttövalio, toinen asia sit esim. 15 v sitten ja sitä aiemmin toi suojelu oli kyllä aika vähän harrastettu laji....
Mutta puruihin ei olisi ollut asiaa.
Hieno koira muuten.
Vastaukset nyt ärsytyskynnystä nosta. Vaan kulmakrvoja, kun pitää noin todistella oman harrastuksen erinomaisuutta.
Mitä itselläni? Molempi parempi.
Näyttelylinjainen koira kotona, ja aikalailla sattumalla tullut mulle. Olen todella tyytyväinen tuohon terveeseen koiraan, jos jotain voisi toivoa olisi ylläriylläri viettiä lisää. Toisaalta kun kyseessä mun eka oma sp, niin mun ohjaustaidot ei ehkä riittäis, kun nytkin mennään siinäjasiinä.
Käydään näyttelyissä, mutta myös puruissa. Metsäjälki on se laji, josta haluan ensimmäisen koularin.
Ja sit seuraava koira onkin semmoinen kysymys, että enpä tiedä vielä. Joku sekalinjainen, riippuu hyvin paljon mixistä?? Ehkä.
porschella enkä ladalla. Sitten olisin (ehkä) valmis harkitsemaan vaihtoa kun löytyy sellainen käyttislinja, jossa on kaikki koirat sisaruksineen kuudessa polvessa jalostustarkastettu 1-luokkaan.
Vaan on se minulle tuo mun oma käyttölinjainen "Lada" rakas. Ja kai siinä nyt joitain hyviä puoliakin on.
Meillä harrastetaan näyttelyitä ja suojelua. Jälkimmäiseen riittää toisilla eväät paremmin kuin toisilla, omaan käteen hyvin kuitenkin kaikilla. Näyttelyissä pärjäävät kaikki tarpeeksi hyvin. Ovat OMAAN SILMÄÄN (tämähän on makuasia) kauniita katsella kotioloissa ja pystyn harrastamaan sitä mitä ITSE HALUAN (ja taas se makuasia) niin en näe järkeä linjaa vaihtaa.
Jos haluaisin harrastuksen painopisteen täysin vaihtaa pois näyttelyistä ja esim pyrkiä mestaruuteen suojelussa voisi asia olla toisin, mutta kun haluan tasapuolisesti harrastaa ja edelleen pidän niistä punamustista kotioloissa niin valintani on näin.
ja peeäs minua ei haittaa jos joku muu haluaa katsella eri mallista tai väristä tai viettistä tai käytöksistä sakua kotonaan, miulla näin, toisella toisin.
ja peeäsäs, sitä ihmettelen kyllä miksi esim sm-kisoissa osallistujamäärät ovat tuota kuin ovat ja päänäyttelyssä sitten ihan omansa ja ihmetellään miksi niitä nlylinjoja ei saada kitkettyä pois ja käyttölinja olisi se ainoa oikea ? eihän meillä riitä harrastajia käyttölinjaisille , monelle (elkääkä lukeko kaikille) koituu niiden kanssa ongelmia arjessa ja uskokaa tai älkää -toiset haluavat harrastaa niitä näyttelyitä ihan samanlaisena harrastuksena kuin jälkeä tai suojelua -treeneineen päivineen- ja siihen käyttölinjaiset eivät käy. jos sitten vakavissaan kisaaville ei nlylinja käy niin mitä sitten ? heille löytyy koira ja toisille löytyy koira, joka kasvattaja vaan panostamaan terveyteen ja luonteeseen (omalla sarallaan) niin sillä pihvi ! suvaitsevaisuutta.....
näyttelykoira vaan käyttökoira. Ken näyttelyitä haluaa harrastaa, vaihtakoon rotuun joka siihen on tarkoitettu. Piste.