Täällähän saa nykyään höpötellä ihan mistä vaan aiheesta, joten täältä pesee ja linkoaa - tiivis tietopaketti leivän leikkuuseen liittyvistä kysymyksistä ja ohjeistusta aloittelijoille....:)
http://www.bajahill.net/s-h-m-FAQ-7.html#7.1
"
Pazi varoitteli kokemattomia vaaroista:
Tästä tulee varmasti taas maailmanlopun liekkisota, mutta aloittelevan ruuanlaittajan ei missään nimessä pitäisi alkaa harrastusta leipäveitsellä. Jossain vaiheessa iskee kuitenkin se näyttämishalun piru takaraivoseen kiinni ja saa niin sanotusti haukkaamaan isomman palan kuin mitä pystyy pureksimaan. Tulokset voivat olla juuri näin surullisia.
Suositelisin voikkaroinnin aloittamista tukevakahvaisella, korkeintaan kevyesti hammastetulla pienehköllä yleisveitsellä. Esimerkiksi Fiskarsin Chef-sarjasta löytyy varmasti riittävän suorituskykyinen terä joka tarpeeseen. Vasta kun leikkuulaudan reunat alkavat tulla vastaan helposti ja liian nopeasti, on aika siirtyä pidempiin ja suurilovisempiin leikkureihin.
Jos siihen leipäveitseen kuitenkin tuli kaverien painostuksesta heti päädyttyä, niin älkää nyt herran tähden ensimmäisenä kuitenkaan aloittako ruisleivästä. Ainakin pari kuukautta tulisi leikata pelkkää tuoretta ranskanpullaa, kunnes veitsen ominaisuudet tulevat tutuiksi, siivuista tulee systemaattisesti suoria ja tasapaksuja ja leikkuusyvyys pysyy täysin hallinnassa koko ajan. Vasta tämän jälkeen on aika siirtyä tiiviimpiin leipälajeihin, kuitenkin kovakuorisia lajeja vältellen. Neljän viljan polakka on hyvä yleisharjoitteluleipä. Kun sen leikkaamisen tuoreena hallitsee hyvin, voi polakan antaa jäädä paperipussiinsa, jolloin päivän - parin päästä on edessä aivan uusi ja mielenkiintoinen haaste.
Hirvittää katsella, kun isolla veitsellä leikataan täysin tekniikkaa vailla jopa jälkiuunileivän kovaa ulkoreunaa kämmentä vasten. Kun oikeaa tekniikkaa ei osata, päädytään kampeamaan hartioilla ja rusauttamaan veitsellä vääntäen leivän puoliskot erilleen. Koskaan tällä tavalla ei saada kauniita paloja aikaiseksi, veitsi saattaa jopa vääntyä ja onnettomuus vain odottaa tapahtumistaan.
Tarkoitukseni ei ole moralisoida, mutta pitäkää hyvät ihmiset pää kylmänä ja maltti mielessä, mihin veitseen sitten päädyttekin. Kyllä se voikkari kuitenkin maistuu niin hyvältä, että sitä kannattaa vaikka vähän odotella.
"
http://www.bajahill.net/s-h-m-FAQ-7.html#7.1
"
Pazi varoitteli kokemattomia vaaroista:
Tästä tulee varmasti taas maailmanlopun liekkisota, mutta aloittelevan ruuanlaittajan ei missään nimessä pitäisi alkaa harrastusta leipäveitsellä. Jossain vaiheessa iskee kuitenkin se näyttämishalun piru takaraivoseen kiinni ja saa niin sanotusti haukkaamaan isomman palan kuin mitä pystyy pureksimaan. Tulokset voivat olla juuri näin surullisia.
Suositelisin voikkaroinnin aloittamista tukevakahvaisella, korkeintaan kevyesti hammastetulla pienehköllä yleisveitsellä. Esimerkiksi Fiskarsin Chef-sarjasta löytyy varmasti riittävän suorituskykyinen terä joka tarpeeseen. Vasta kun leikkuulaudan reunat alkavat tulla vastaan helposti ja liian nopeasti, on aika siirtyä pidempiin ja suurilovisempiin leikkureihin.
Jos siihen leipäveitseen kuitenkin tuli kaverien painostuksesta heti päädyttyä, niin älkää nyt herran tähden ensimmäisenä kuitenkaan aloittako ruisleivästä. Ainakin pari kuukautta tulisi leikata pelkkää tuoretta ranskanpullaa, kunnes veitsen ominaisuudet tulevat tutuiksi, siivuista tulee systemaattisesti suoria ja tasapaksuja ja leikkuusyvyys pysyy täysin hallinnassa koko ajan. Vasta tämän jälkeen on aika siirtyä tiiviimpiin leipälajeihin, kuitenkin kovakuorisia lajeja vältellen. Neljän viljan polakka on hyvä yleisharjoitteluleipä. Kun sen leikkaamisen tuoreena hallitsee hyvin, voi polakan antaa jäädä paperipussiinsa, jolloin päivän - parin päästä on edessä aivan uusi ja mielenkiintoinen haaste.
Hirvittää katsella, kun isolla veitsellä leikataan täysin tekniikkaa vailla jopa jälkiuunileivän kovaa ulkoreunaa kämmentä vasten. Kun oikeaa tekniikkaa ei osata, päädytään kampeamaan hartioilla ja rusauttamaan veitsellä vääntäen leivän puoliskot erilleen. Koskaan tällä tavalla ei saada kauniita paloja aikaiseksi, veitsi saattaa jopa vääntyä ja onnettomuus vain odottaa tapahtumistaan.
Tarkoitukseni ei ole moralisoida, mutta pitäkää hyvät ihmiset pää kylmänä ja maltti mielessä, mihin veitseen sitten päädyttekin. Kyllä se voikkari kuitenkin maistuu niin hyvältä, että sitä kannattaa vaikka vähän odotella.
"
Vastaukset 8
Vanhimmat
-NUIJA ! Hienontaa ja soseuttaa raakoja ja keitettyjä vihanneksia, hedelmiä, marjoja vauvanruokia, keitettä lihaa, pakastehedelmiä hedelmäjäädykkeeksi, sekä soseeksi ja jopa jääkuutioita jäämurskaksi. Siis kaikkiin vaikeisiin tehtäviin.
-MyllY. Jauhaa pähkinöitä, manteleita, yrttejä, viljaa, suklaata, juustoa, sokeria pölysokeriksi, mausteita, leipää korppujauhoiksi, kahvia, sipuleita, valkosipulia, piparjuurta persiljaa, kananmunaa. Vihje: Hienontakaa vain kuivia ravintoaineita. Suklaan on oltava kovaa, kun sitä jauhetaan. Älkää täyttäkö myllyä liian täyteen, .
Muistakaa nyt sitten teroittaa veitset veitsenteräviksi! Mikään ei ole kauheampaa kuin painaa tuoretta ranskanleipää lyttyyn tylsällä veitsellä.
Muistan...kun taannoin juottolasta jatkoille yksinhuoltajan kämpille päädyttyäni,totesin veitsien olevan tylsiä kuin lattarauta...kyllä näki,ettei siinä luukussa ollut miestä nähty aikoihin.
On miehelle kauhea häpeä jos veitset ovat tylsiä !
Aamuyöllä siinä veitsiä teroitellessani ajattelin
parantaa edes hieman maailmaa omalla panoksellani.
Aamupäivällä sitten vetäydyin ymmärtäväisen yksinhuoltajan luota vesilätäköitä
väistellen tämän vilkuttaessa haikeasti parvekkeelta.
Kaljalassa istuin naama lytyssä rutusakin kanssa haaveillen selvääpäivää motoni päällä..turhaan !
Kaljalan ovesta ilmestyi vähemmän ymmärtäväinen yksinhuoltaja tupot sormissaan ja tuli tuijottaen kohti pöytääni...toivoin,että hän olisi jättänyt veitset kotiin!
Asiasta selvittiin keskustelemalla henkeviä ja lupasin jos päädymme hänen luokseen myöhemmin, niin voin rummuttaa veitsillä tiskipöytäänsä...jos ne olivat liian teräviä.
Tietystikkään en ymmärtänyt hänen logiikkaansa,että terävät veitset ovat vaarallisia. Ajatelkaa vaikka kuinka hankala on tylsä veitsi leikatessa ohutta parinpäivän vanhaa ruisleipää. Tosin tietysti tylsä veitsi ei leikkaa niin syvään kättä ja tuohonhan se tylsänveitsen turvallisuus oletettavasti perustuu.
Puheet tunkkaisen kaljalan lovisessa pöydässä alkoivat jossain vaiheessa tylsiä ja yhtä tunkaisia kuin ympäristökin.
Olin jo itsenikorostus vaiheessa ja päätinkin alkaa käyttää romanttista puoltani tehokkaammin.
Yksinhuoltaja kuuntelikin hämmentyneenä posket hehkuen jörölle suomalaiselle epätyypillisen lipevää runoilua,jossa ei laatusanoja säästelty.
No..Oli tiedossa kiihkeä veitsenteroitus-yö ja VISA vinkui niin ,että hirvitti!
Lupasin pyhästi,että kärrään kalliilla pyörälläni
yksinhuoltajaa heti kun sää paranee ja kun satun olemaan selvinpäin. No, viikkohan siinä meni yksinhuoltajan kämpillä,eikä sääkään näyttänyt parantumisen merkkiä.
Valitettavasti jouduin useaan otteeseen vetäytymään korttelin paskasakin suosimaan entiseen keskikaljabaariin,koska yksinhuoltajan lapsi tuli koulusta ja aina ei saatu tätä hoitoon mummolaansa.
Kun homma(lapsi) oli taas hoidossa...Ja tekstiviestit alkoivat pommittaa taas puhelintani.
Tyttö tiesi hyvin ,että olen motoristi ja sillähän oli oma vaikutuksensa suosiooni..tiesin sen kokemuksesta.
Motoristiharrastuksen monipuolisuus oikeastaan yllätti minut aikanaan. Kuinka monta kertaa ihanattaret ovat painaneet soloisen nenänsä nahkatakkini rintamukseen hiljaisesti väristen... kaljaräkälän vessan eteisessä...toivoen ,että tämä karski maanteiden ritari pelastaisi hänet näistä sottasista ja tupakansavuisista baareista.
Valitettavasti en läheskään aina ole "pystynyt" näitä haaveita toteuttamaan. kaikkihan tietävät,että haaveet ja elämän realiteetit eivät aina kohtaa.
Koska tällä monipuolisella motoristipalstalla voi pysyä asiassa puhumalla asian vierestä.
Siis jatkan...
Sittemmin yksinhuoltajan pehmitettyä minut massiivisella tekstiviesti tulvalla, lämpesin ajatukselle kärrätä tätä hieman uudella pyörälläni...no sehän osottautui myöhemmin virheeksi.
Tämä tällöin luuli omistavansa meidät, siis minut ja pyörän aivan kokonaan ja että homma on siltä osin mielestään hanskassa...olinhan ilmeisesti hänen ystäväpiirissä ilmeisesti ainoa joka kävi säännöllisesti töissä ja oli luottokelpoinen...siis tosi ihana aarre.
Entinen vaimoni joka on yksinkertainen ja tyhmä ihminen,oli nähnyt meidät liikennevaloissa!
Vai mahoton mikä iva ja katkera pilkka kuvastui tämän äänestä, hänen pilkallisesti kertoessaan
kuinka perässäni istui ainakin 10-vuotta nuorempi typerä naikkonen . Joka oli kertakaikkiaan naurettavan näköinen hutsu korkokengissään kernitakki päällään...Hän käski minun hävetä ja lopettaa huumeiden käyttö heti. Hän ei ikimaailmassa kehtaisi sanoa,että on ollut tuon pervessin sekopä- motoristin nainen aikoinaan.
Esson baarissa kahvia jonottaessamme totesin entisen vaimoni olevan jossain määrin oikeassa.
Yksinhuoltaja tosiaan oli tarkemmin tarkastellessa kadulta napatun näköinen hempukka.
Ajanmittaan, siis muutaman viikon aikana totuin tähän ja suorastaan aloin viihtyä hänen seurassaan. Varsinkin kun iski vetsenteroitushinku iltaisin.
Tuijotaessani yksinhuoltajan ahtaan kylpyhuoneen peiliin eräänä krapula aamuna,mietin mitähän eräs työ-ystävä tarkoitti sanoessaan, " Te sovitte hyvin yhteen"
Homma oli kesän edetessä edennyt jo niin pitkälle,että meitä pidettiin jo parina.
Tämä ei oikeastaan sopinut minun kuvioihini. Olin nimittäin haaveillut uusiosinkun ihanasta vapaudesta jo avioliittoaikoinani. Mutta ajattelin korjata tämän asian syksyn tullen.
Yksissä tuumin päätimme lähteä oikein yöksi telttaretkelle ja saaristoralliin! Olin saanut naikkoselleni lainaksi oikein nahka-asuja eräältä motoristi tuttavaltani jonka lösähtänyt vaimo ei mahtunut enään näihin vetimiin...hän kuulemma näytti niissä liian pieneen kuoreen ahdetulta mustaltamakkaralta.Eikä näin ollen enää miehensä riemuksi istunut pyörän takana. Syyksi vaimo ilmoitti,ettei hän voi sosiaalisen asemansa ja uransa takia pitää tukkaansa niin,että se sopisi moottoripyöräilyyn. No..joo.kaikkea ne alakoulun opettajat keksii..
Mutta hepsankeikkani oli noissa aika vetävän näköinen ja nyt oikein katsoinkin häntä sillä silmällä,että siitä sais komean naisen,kun sille ostas kalliita vaatteita ja vehkeitä. Mutta katu-uskottavuus kärsisi..heh.
Maalaismaiseman mutkateillä paatunut sydämmeni tunsi jotain...jonkinlaista riemua. Seksikkääksi muuttuneen yksinhuoltajan reittä hiplatessani hän vastasi siihen puristamalla reisiään minua vasten ja minua panetti!
Vaikka olin tykästymässä naikkoseeni, viinasta en toki päässyt eroon.
Iltanuotiolla istuessamme aluksi nautimme punaviiniä ja napsimme juustopaloja.Mutta kello ei ollut vielä kahdeksaa kun painettiin tohinalla hakemaan 3-mäyräkoiraa taksilla. läheiseltä huoltoasemalta,eikä romantiikasta ollut enää tietoakaan. Mutta naiseni olin ryypännyt tosi missiksi !
Elokuun lopulla totesin ,että olimme hurjastelleet koko kesän niin sängyssä kuin maanteilläkin. Olin aina pitänyt itseäni suhteelisen kohtuullisena ihmisenä ,mutta menneet kuukaudet kertoivat jotain aivan muuta.
Tyyneydenharjoittamisesta ei ollut tietoakaan. Oli vedetty retkien lomassa viinaa,naitu,kiroiltu ja ajettu sopivan tilaisuuden tullen ylinopeutta. Ylinopeuden ajaminen oli mielestäni eettisesti väärin ja vaaransi ajokortini turhan nautiskelun takia. Mutta olin yllytyksen ja manipuloinnin uhri. Kerrankin kurvaillessani 8-kympin mutkatiellä lähes sataa, takaani kimitettiin korvaani "Ihanaaaa...aja lujempaa !" Pakkohan siinä oli vetää, hirvitti kun tie oli möykkyisä ja pyörä veivasi mukissa kuin ajokoira piikkilanka-aidassa.
Oli unohdettu avioeron jälkeisen elämänhallintakurssin jaksot, joissa opeteltiin harjoittamaan tyyneyttään... mutta minä sen vaan harjoitin hauretta !
Naiseni entinen ihailija ja miesystävä oli päässyt yhdyskuntapalvelusta ja uskalsi nyt ottaa agressiivisesti kantaa suhteeseemme. Olisinhan isona miehenä pistellyt moisen ...mutta olin mielestäni sivistynyt ihminen enkä antanut moisen häiskän provosoida itseäni. Polleana esitin tyyneyttäni..olihan minut siihen muuten koulutettukin.
Silmä mustana naiseni parkui liikuttavasti kuinka häiskä oli lapsen nähden häntä kiduttanut.
Kun ihmettelin kuinka tämä oli vaaralliseksi tiedetyn kaverin päästänyt sisälle.
Tämä kertoi liikuttavan tarinan kuinka häntä oli huijattu....
Vittu ! se oli pannut sen kanssa? Näin heti,että naikkonen valehteli..huora se on! Tyyneysharjoitukset oli paikalla unohdettu...pyyhkäisin kaljatuopin lattialle ja nousin
raivoissani lähteäkseni. Rutusakki katseli kiinnostuneena purkaustani ja "baarimikko" sanoi laiskasti ,että laskuttaa tuopin seuraavassa kaljassa... ja jatkoi urheilusivun lukemista.
Aloin ilmeisesti sopeutua porukkaan, minussa oli luonnetta! Uutta tuoppia hakiessani huomasin sen maksavan julmetusti...."siinä on siivoukses kans" virkkoi baarijätkä.
Vedin kivikasvot naamalleni ja istuin tekorauhallisesti paikalleni ja sanoin karskisti.
-KUULE, jos kuljet minun mukanani, olet vain minun käytettävissäni...YMMÄRSITKÖ!
Rutusakki virnisteli ihailevasti...siinä on tosikundi,sen kanssa ei parane pelleillä.
Huomasin ,että lällykkä-pukumiehestä oli tullut oikea motoristi!
Illan sänkyhurjastelu oli kuin ranskalaisesta elokuvasta jonka pääosanesittäjänä oli hurja tosimotoristi.
Mitä sitten tapahtui ????