vielä hoitojen jälkeenkin?
Oletteko te potilata
Ira¤
391713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
on joku kontrolli, kuvaus, lääkärikäynti... Minuun kyllä vaikuttaa se koko ilmapiiri: käänny näin, purista tästä, vaatteet pois, nyt hengittämättä, leuka ylös, korut pois........
Jotenkin lakkaan olemasta ajattelemaan kykenevä ihminen ja muutun "potilaaksi", jonkinlaiseksi zombieksi.
on minulla:)
täytyy olla teidän kanssa samaa mieltä. Kontrolleihin ja tutkimuksiin menen terveenä ja reippaana. Auta armias kun pääsen hoitajan lähelle niin siinä samassa muutun potilaaksi. Olo on kun ei itse olisi lainkaan paikalla. Jotenkin siinä tuntee itsensä ihan ulkopuoliseski. Ei voi muuta kun toivoa että ajan kanssa helpottaa.
Kävin hammastarkastuksessa tänään ja heti taas huomasin olevani syöpäpotilas. Otettiin ylimääräisiä trg-kuviakin. Ei ollut onneksi tullut reikiä, ei ole tullut kolmeenkymmeen vuoteen..
Menen vielä hammashygienistille putsauttamaan hammaskivet, sitäkin vähän siirrettiin myöhemmäksi, ettei vain tule mitään tulehdusta, kun hoitojen päättymisestä on niin vähän aikaa..
Hammaslääkäri kyseli vieläkö tulee hoitoja.. Hölmöä kun aina pitää vastata että "toivottavasti ei". En uskalla sanoa, että ei. Ihan kuin terveeksi julistautuminen jotenkin houkuttelisi syöpää iskemään uudestaan =o
uskalla itseään sanoa.Minulla on tullut hoitojen aikana monta reikää,perjantaine olin puolitoista
tuntia hammaslääkärissä ei saanut laitettua
paikkaa,kun väliaikaisen 2 viikon kuluttua
toiselle puolelle kaupunkia uutta yritystä varten:(
miten sinun säteilyalueesi on parantunut?
Minulla on ruskeaksi muuttunut,ja nahka
kääriytyy pois,turvotusta on myös jonkinverran.
myötätuulta huomiseen reissuun:)
Eiköhän se taas suju vanhala rutiinilla. Nenän kautta nieluun pari puudutustikkua ja sitten tähystin nenän kautta kurkkuun. On muuten paljon helpompaa kuin jos työnnettäisiin suun kautta. Ei tule mitään oksennusreaktiota, pikkaisen vaan tuntuu että jotakin liikkuu kurkussa. Kahden kuukauden välein kontrollit ovat tehneet koko hommasta ikäänkuin arkipäivää. Tunniksi pois töistä ja siinä se.
Samaa vikaa, kainalosta ja solisluunalta on ruvet jä lähteneet ja iho pehmennyt. Nyt sitten paikka paikoin kesii kuin aurinkonpolttamien jäljiltä, paitsi että nahka on tosiaan sellaista savunahanväristä, ruskeaa :)
Enää ei arista, mutta kainalon alue on tosiaan vähän turvottunut.
Olen koittanut vähän välttää tätä tietokoneella istumista, kun on viimeinen "lomaviikko" menossa. Ens kuun alusta saa istua ihan tarpeikseni. Nyt on alkanut jo tuntua, että toisaalta ihna kiva mennä töihinkin.. Pääsee takaisin normaaliin elämään.
Kävin ostamassa eilen vähän uusia vaatteitakin, vaikkei kyllä olisi varaa ollut. Sänkeni värjäsin oranssinpunaiseksi, mutten ihan vielä kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua ilman karviloa.
Joululoman jälkeen heitän viimeistään peruukin rovioon, että sitä päivää odotan, kun kehtaan avopäin liikkua kylilläkin :)
alkaa toipumaan.Eilen olin aerobicissä tunnin
aika rankkaa oli,ei kunto vielä oikein sallisi.
Vuoden käyn siellä tutkimusryhmässä.Tuosta peruukista minäkin haluaisin eroon,vielä ei
rohkene mennä ihmisten ilmoille ilmanTöihin meno varmaankin auttaa normaaliin arkeen palaamista.
ei tarvitse pähkäillä sairauden kanssa.
Uudet vaatteet kummasti piristävät mieltä:)
Hyvät päivän jatkot:)
Ikävä kyllä me hoitsutkaan ei jaksettas tätä työtä tehdä, jos liian lähelle kaikkia "asiakkaita" mentäs. Meidän ja teidänkin jaksamisen kannalta asiat ovat näin, siitä huolimatta inhimillisyys kuitenkin ennenkaikkea.Kyllä meitäkin "potilaiden" kohtalot riipaisee sydämestä pintaa syvemmältä. Voimia kaikille ja toivotan puhtaita papereita jokaiselle. Itsekkin jännitän tätä viikkoa oman omaiseni puolesta.(Ekat jaksot sytostaattihoitoja takana ja kuvaukset tällä viikolla, miten jatkot) Vatsahermot jo lujilla! -Aurinkoisia syyspäiviä-
että olet piristynyt. Uskoisin,että voit heittää karvaturrin jo aikaisemminkin.
Rasvailkaa nyt ihoa. Se kuoriutuu ja paranee ihan hyväksi. Minäkin aloitan opiskelun ensi viikolla. :)
tehdä hoitajan,tai lääkärin työtä,jos liian
lähelle menisi,ei jaksaisi.Hyvän hoidon kuitenkin
olen saanut,niin lääkäreiltä,kuin hoitajiltakin:)
Pidän peukkuja teille,jatkohoitojenkin suhteen,
ja toivo ei saa menettää,vaikka välillä
lujilla onkin,hyvät jatkot teille:)
alkaa ensiviikolla opiskelut:)Uutta tietoa
taas,ja vähän päiväohjelma muuttuu:)
hyvin kiitollinen hoitajien ammattitaidosta ja osaamisesta. Silloin kun itse olin toivottomuuden partaalla hoitaja tipautti maan pinnalle. Koskaan en saanut osakseni sääliä tai voivottelua. Aina oli reipasta kannustusta ja tsemppausta. Ihmettelin aina miten hoitajat jaksoivat tehdä niin raskasta työtä. Liian lähelle tulemisen olisin kokenut tungetteluna.
Lääkäreitäkään en voi moittia. Heitä sattui kohdalleni niin paljon etten ennättänyt yhdenkään kanssa kunnolla puhumaan. Luotin heidän ammattitaitoon ja osaamiseen. Se riitti minulle. Jokainen kokee nämäkin jutut omalla tavallaan. Hyvä niin, koska olemme yksilöitä.
mitenkähän muistan kaikki hoitajat,
ja lääkärit jotka tavannut?Olisi aika noloettei tapaamista muistaisi,minulla ei kasvomuiti ole
paras mahdollinen:)
kirjoitus virheet,taisi tulla lukihäiriö
sairauden myötä?
....me jos ketkä osataan arvostaa hoitajien ammattitaitoa ja jaksamista. Kun sairaalassa on tullut vietettyä vuosien varrella erinäisiä jaksoja, on päässyt aika läheltä näkemään, millaista se työ voi olla. Itse en kykenisi.
Kiitos!
Myötätuulta oli :-). Kysyin lääkäriltä miten kasvain olisi kehittynyt jos en olisi hakeutunut hoitoon. Ei olisi pitänyt kysyä. Syöpä olisi levinnyt kurkunpäähän. Kurkunpää olisi jouduttu poistamaan ja ainakin osa äänihuulista. Eli olisin ollut mykkä ja hengittänyt kurkkuun tehdyn reiän kautta. Ja tämä olisi tapahtunut ehkäpä vain muutaman kuukauden kuluessa. Nyt asiaan tartuttiin ajoissa ja voin sanoa olevani terve seuraavat kolme kuukautta. Kontrolliväli pidennettiin kahdesta kolmeen kuukauteen hyvän tilanteen takia. Tällainen kurkunpään syöpä on hyvin harvinainen silläpä ei tietoa löytynyt kun viime vuonna yritin kysellä tuolla toisella palstalla (silloin ei vielä ollut tätä jakoa).
Onnittelut että kaikki on hyvin. Olen kertonut jo aiemmin ystävästäni jolle laitettiin avanne henkitorveen. Joten tiedän mistä puhut. Ystäväni hoitojen kanssa viivyteltiin. Jahkattiin, käännettiin ja väännettiin. Kevättalvella kävi tarkistuksessa. Siinä vaiheessa sovittiin henkitorven tähystys. Tämä tehtiin 14.5.07. Tähystyksestä suoraan leikkaussaliin ja avanne. Enää ei puhu. Nyt on jo mahalaukussa ruokintaletku.
Kyseinen henkilö oli itse hyvin aktiivinen. Vaati tutkimuksia ja leikkauksia. Välillä lääkärit sanoivat (kierrellen) luulotautiseksi. Vasta avanteen jälkeen hänen omat tuntemukset otettiin vakavasti. En halua säikytellä tai pelotella. Toki tiedät itsekin miten vakavasta asiasta on kyse. Kertomuksellani haluan sanoa, että pidä kiinni omista tuntemuksistasi.
Sinulla kävi hyvä onni,että ajoissa
löydettiin,ja saatiin parannettua:)
Parempi ettei ajattelekkaan toista vaihtoehtoa.
Ei tarvitse sinun niin usein sitten jännitellä:)
että tunnen jossain määrin itseni syöpäpotilaaksi niin kauan,kuin käyn kontrolleissa.Ehkä tämä rinnattomuuskin muistuttaa syövästä joka päivä.
on,ettei sinulla ole enää syöpää.
Pahemminkin voisi olla kuin rinnan menstys!
olla pahemminkin,mutta rinnan/rintojen puuttuminen
muistuttaa joka päivä sairaudesta,halusipa
tai ei.
en voi kuvitella kokopoistoa.Arpi rinnassani muistuttaa myös syövästä.
Jos syöpä uusii,pelkään kyllä kokopoiston mahdollisuutta.Syöpäpotilas olen koko elämäni ainakin sen kokenut.
on elämä elämän arvoista:)
vaikealta elää ilman rintaa.Täyspainoista elämää.
Kyllä kaikille naisille on rinnat tärkeitä.
harkitsen kyllä tarkoin antaisinko poistaa koko rinnan.
henki?
kokonaan ,ei tarvita kokopoistoa.noin 90.prosenttia sairastuneista paranee täysin.
rinta,ja joillakin kellä tehty osapoista
joudutaan poistamaan koko rinta.
Tietty korjausleikkauksia tehdään.
ettei jouduttaisi poistamaan.
Moikka Ira
Itse olen kyllä aina syöpäpotilas kun jonnekkin terveydenhuoltoon liittyvään joudun menemään,vaikka en sitä haluaisikaan. Omasta operaatiostani on jo aikaa,ja olen ns.terve ei asia ole pois "takaraivosta"vaikka olen jo tottunut näihin keppeihin ja jalan puuttumiseen.Voin vain kuvitella ymmärtäväni naista joka menettää rinnan tämän sairauden vuoksi,mutta voi toisaalta jatkaa elämäänsä kuitenkin suht mukavasti kaiken alkhäslingin(hiusten lähtö,pahoin vointi,sädetyskivut yms.)Ei nämä kokemukset koskaan pois häivy jäävät vaan sinne "takimmaiseen lokeroon" muistissa.Se on hyvä niin ,koska sen eteen voi alkaa kerätä niitä mukavia ja kivoja asioita oikein huolella ja kovaa!!
Hyvää syksyä Iralle ja kaikille muillekkin!!!
Ihmettelen tuota juttuasi jos vaakakupissa on rinta / elämä.Ymmärrän toki rintojen merkityksen naiseuteen,mutta jos on kyse elämästä niin ei sillä pitäisi olla silloin suurta merkitystä.Itse miehenä ei minulle ole merkitystä onko naisella rintoja yksi tai kaksi jos hän on muuten mukava luonteeltaan ja muutenkin.Täysipainoista elämää voi elää minun mielestäni kyllä yksirintaisenakin se on vaan itsestä kiini kuinka asian on itselleen selvittänyt.Uskoisin näin.Itsekkin elän omastamielestäni täsipainoista elämää vaikka menetin oikean jalkani kokonaan syövän takia.
Kiitos viestistäsi,tässä sitä räpiköidään
eteenpäin,huumoria unohtamatta:)Keneltä
puuttuu mitäkin,ei haittaa tahtia:)
Onhan se syöpä tuolla takaraivossa,mutta
mennään eteenpäin päivä kerrallan,
nauttien kaikesta ympärillä:)
Hyvää syksyä sinullekkin,ja kaikille muillekkin:)
käsittämään,kinka tärkeä rinta on naiselle.
olen lapseni imettänyt,ja itselleni
riitän tällaisena,myös lapsilleni.
Tietty olisin voinut jättä leikkauksen
väliin ja odottanut noutajaa?
Niimpä niin ei varmaankaan pysty,mutta kun on kyseessä rinta tai elämä niin ihmettelen kovasti mielipidettäsi.Kuten sanoin käsitän kyllä naiseuden ja rinnat,mutta en tuossa sävyssä mitä ensin tuolla kirjoitit!!!!!!!!!!
mahdollisuus,ei kukaan anna poistaa rintaa kokonaan.
- tätä lähinnä tarkoitin!
Minullekin tehtiin osapoisto, mutta toki vastasin, että rinnan saa poistaa jos se on tarpeellista. Muistan, että mietin että viekää vaikka jalat jos en kuole nyt...Satun olemaan hyvin isorintainen, joten jos olisi jouduttu tekemään kokopoisto, olisi jouduttu ensin pienentämään tervettä rintaa ja sitten vasta rakennettu uutta. Proteesi olisi ollut painava. En sitten tiedä, vaikuttiko lääkärin päätökseen miten paljon tuo seikka. Enkä jaksa miettiäkään sitä. Tämä on nyt tilanne,ja jos se sinne jäi muhimaan niin sitten jäi. Jotakin marginaaleista se lääkäri puhui mutta en minä siinä vaiheessa ollut vielä järjissänikään leikkauksen jälkeen.