että sen aiheuttama agressiivisuus on jotakin aivan käsittämätöntä (itsellekin). En itse ole mitenkään väkivaltainen ihminen, enkä ole koskaan tapellut (fyysisesti) kenenkään kanssa, mutta hypoglykemian aikana tulevat tunteet ovat vaikeasti hillittäviä... Omille läheisilleni olen opettanut, että vaikka sanoisin kuinka pahasti noissa tilanteissa, tai olisin kuinka ilkeä, niin älkää välittäkö, ja ÄLKÄÄ ÄRSYTTÄKÖ MINUA, koska omien tunteiden/tekojen hillitseminen on muutenkin tuolloin vaikeaa. Itse olen tähän asti purkanut hypoglykemiassa nousseen adrenaliinitason aiheuttamat agressiot tavaroihin... Meillä on nähty lentäviä lautasia..;)
Joku väitti, ettei Aki tehnyt mitään verensokeritasonsa korjaamiseksi. HEI HALOO, Aki oli syömässä tilanteen alkaessa! Adrenaliinitaso ei laske heti, vaikka verensokeri nouseekin melko pian syömisen jälkeen!
Joku väitti, ettei Aki tehnyt mitään verensokeritasonsa korjaamiseksi. HEI HALOO, Aki oli syömässä tilanteen alkaessa! Adrenaliinitaso ei laske heti, vaikka verensokeri nouseekin melko pian syömisen jälkeen!
Vastaukset 31
Vanhimmat
"kohtauksen" saaneena?
ja paljon muuksikin... Ei ole tuolloin omassa harkinnassa. Luonteen muutokset ovat täysin normaalia hypoglykemiatilanteissa.
Aivot eivät kertakaikkiaan ole "omassa hallinnassa" hypossa, vaan niiden toiminta häiriintyy ja suusta voi tulla ihan mitä vaan, joka ei liity mihinkään, mitä ympärillä parhaillaan tapahtuu. Eikä sitä oikein edes itse tajua, että puhuu tai tekee jotain täysin järjetöntä (paitsi ehkä jälkeenpäin, jos muistaa).
koska eräässä tilanteessa tuttava matki auton ääntä (pakoputki rikki) sähisemällä kuin kissa ja hyppäsi yhtäkkiä jääkaapin oven taakse (kun itse olin jääkaapilla). Kun ihminen on "normaalissa verensokerissa" hän muistaa yleensä tilanteet, mutta luuli tässäkin tapauksessa matkineensa oikein auton ääntä... (Huom. Aki oli juonut myös alkoholia).
Muutaman kerran olen myös tapellut (sanallisesti) hypoglukemiatilassa olevan kanssa, koska en heti tajunnut tilaa...
Jätän nykyään omaan arvoonsa siinä tilassa olevan ihmisen tarinat, koska ne ovat välillä tosi sekavia. Sitä tilaa ei vaan aina diabeetikko itse tajua.
Tiedän tapauksia, joissa maassa makaavaa ihmistä on luultu alkoholistiksi sen takia, että haisevat alkoholille. Todella matala sokeri aiheuttaa alkoholin hajua. Sen takia kaikilla, joilla on diabetes, pitäisi olla jokin tunnistus siitä. On olemassa kaulakoruja, rannekoruja jne.
Korkea verensokeri haisee alkoholille tai jollekin makealle omenalle tms.. Matala ei niinkään. Ja nimenomaan matala aihauttaa agressioita. Akilla verensokeri ollut alhainen, koska illan aikana söi hyvin ja myös silloin kun alkoivat riitelemän
olla alhainen vaikka olisikin "illan aikana syönyt hyvin"
korkea verensokeri aiheuttaa asetonin hajun hengitykseen (esim. kynsilakanpoistoaine on asetonia), haju on kyllä vähän samaa sarjaa kuin alkoholi. Ja muutenkin hypoglykeeminen henkilö voi käyttäytyä kuten juopunut tai "pilvessä" tms oleva, siis sammaltaa, naureskelee, on sekava ja muutenkin puolitajuisen oloinen
onkin... Meillä on ollut korkeata ja matalaa. Mut muistin väärin noi pahimmat tilat. Muistin, ett matalassa menee koomaan ja haisis alkoholi... Mut meni väärin toi toinen.
...ja jos joku vielä ärsyttää, niin omia sanojaan/tekojaan hallitsee vielä vähemmän. Kyllä on joskus harmittanut siivoilla "sen hullun" jälkiä (lasisiruja) jälkeenpäin..;)
Voi se olla alhainen vaikka olisi syönyt hyvin. Ainakin silloin, jos pistää insuliinia liikaa. Aki varmaan itse tietää annostuksen oikein.
tehtiin oikeuslääketieteellinen tutkimus. Hän oli tullut juhlista, jossa oli syönyt muutamaa (noin 3) tuntia aiemmin ja ruumiinavauksessa vatsassa oli vielä ruokaa. Silti verensokeri oli todella matala. Alkoholi laskee verensokeria, vaikka olisi syönyt vain vähän aiemmin.
Diabeteksen, alkoholin ja insuliinin määrän yhteensovittaminen on todella vaikeaa. Vuosia sairastanutkin kokee yllätyksiä tuon tuostakin!
Pitää paikkaansa, että alkoholi polttaa sokeria ja humalassa(kin) on muistettava syödä,
mutta mielestäni Akin agressiivisuus vaikuttaa enemmänkin voimailulajien harrastajille tyypilliseltä "sairaudelta". Hormoonit ja alkoholi aiheuttaa agressioita. Tämä tietysti vaan mielipide kun en tiedä onko aki käyttänyt hormooneita. Ainakin näyttää siltä
rauhallisuuden perikuva! Hormonihepuilla aggressiot ilmenevät selvänäkin yhtälailla.
tai tiedäthän, että
Insuliini on elämää ylläpitävä hormoni ja lääke *lainaus*
ei diabeetikoilta voi kuitenkaan kieltää "normaalia" elämää siksi, että hänellä on diabetes. Kohtuus kaikessa, pätee tähänkin.
jos aggressioita alkaa esiintymään enemmänkin, kannattaa miettiä, mikä on elämässä tärkeää. Hypotilanteessa tehty rikos voi johtaa jopa kaltereiden taakse, jos ei pysty todistamaan, mistä oli kysymys.
ns. terveitä ihmisiä, joille ei alkoholi sovi. Alkavat tappelemaan (sanallisesti) joka kerta... Silti juovat ja heidän annetaan juoda. Heidänkin pitäisi alkaa miettimään, mikä elämässä on tärkeää.
Hypo voidaan aika helposti todistamaan ja luultavasti jälkeen päin myös...
Itse asiassa, kun hengitys haiskahtaa makealle, ikäänkuin hedelmäiselle (asetonille) kyseessä ei ole hypoglykemiat vaan happomyrkytyksen oireet. Sillon sokrut on korkeella.
Kunhan viilasom pilkkua :)!
Ja kun juo ja syö...tai vain juo, niin tulee usein ns. aamunkoittoilmiö...sokerit laskee laskee laskee. Niitä on vaikea saada nousemaan.
joku oli jo korjannut asiaa ja mä huomasin sen... Sekoitin vähän. Mut on tapahtunut sellaistakin, että diabeetikko on otettu putkaan alkoholistina ja aamulla löydetty kuolleena.
jälkeenpäin tahallaan ärsyttäneensä Kadia,
siinä on kyse ilkeydestä ja vittumaisuudesta,
ei suinkaan mistään hypoglukemiasta,tuosta sopivasta takaportista mistä voi livahtaa silloin kun on tullut töppäiltyä.
voinut olla hypoglykemiassa. Meillä muistetaan jälkikäteen, miltä on tuntunut silloin (kaikki eivät muista). Monta kertaa läheinen on kertonut, että kaikki vaan ärsytti ja halusi ärsyttää...
ollut muutama m.verensokerin aiheuttama kohtaus.
Tuli tosi, tosi heikko ja ärtynyt olo ja meinasin tosissaan lyödä kaveria kun se ei ottanut kuullakseen kun sanoin että nyt pitää päästä syömään ja vänkäsi ärtymyksestäni nokkiinsa ottaneena että eikun mennään vähän myöhemmin... ei tuotaa voi tajuta jos ei itse ole kokenut.
Olen itse joskus kuvannut hermojen kireyttä hypoglykemiassa niin, että kun normaalisti joku ääni (esim. kolahdus) saa kääntämään päätä, niin hypoglykemiakohtauksen aikana sama ääni saa hyppäämään metrin korkeudelle! Itse joudun pahojen kohtausten aikana sammuttamaan mm. tv:n, tiskikoneen ym. ääntä pitävät laitteet, koska tavallisetkin äänet tuntuvat pahalle ja saavat jännittymään fyysisesti ja ärtymään pahoin. Siinä jos sitten vielä joku alkaa inttämään, niin soppa on valmis...
Varmasti asiaa kokemattoman on vaikea käsittää tätä, enkä itsekään voisi normaalitilassa kuvitella itseäni "sellaisena hulluna"..;)
"Diabetes 1-2/2004
Silmät auki, mutta järki jäässä?
Puhumalla paras
Katja Holopainen
Vihamieliset tunteet, kipunoivat sanat, jopa väkivaltaisuus, voivat joskus – vaikkakin harvoin – liittyä hypoglykemiaan eli liian matalaan verensokeriin. Diabeetikko kulkee ikään kuin silmät auki, mutta järki jäässä, kun aivot kärsivät sokerinpuutteesta.
- Kun verensokeri laskee, tuntuu joskus siltä, että tilanteesta ei ole mitään ulospääsyä. Olo on täysin voimaton. Ajatus ei kulje, mitään ratkaisua ei löydy. Matalan verensokerin hetket ovat vaikeimmillaan todella hankalia. Taju tuntuu palaavan välillä, ja ajatus kulkee pätkittäin. Pahimmillaan pelko on suuri ja olo sellainen, että voi käyttäytyä täysin järjettömästi, kertoo lääkäri Markku Saraheimo, jolla itselläänkin on diabetes.
Kun verensokeri laskee hitaasti, diabeetikko tunnistaa yleensä oireet ajoissa, löytää syötävää ja tilanne korjautuu. Äkilliset tai muuten yllättävät verensokerin laskut voivat sen sijaan johtaa tapahtumiin, joita diabeetikko ei itse kykene hallitsemaan.
Markku Saraheimo korostaa, että kun verensokeri on matala, ihminen ei ole oma itsensä. Hypoglykemiassa äksyily pitää unohtaa merkityksettömänä, sillä ihminen voi puhua silloin melkein mitä tahansa: silloin ei pysty näkemään kokonaisuuksia eikä ajattelemaan selkeästi.
Matalaan verensokeriin liittyy osalla diabeetikoista aggressiivisuutta. Se ei tule esille aina, eikä aina puhkea sanoiksi tai teoiksi. Joskus vihastumisen voi laukaista esimerkiksi läheisen ihmisen huomautus matalan verensokerin oireista. Usein verensokerin laskemisen oireena on kuitenkin vain väsymys vailla vihamielisyyttä.
Ääritapauksessa diabeetikko voi olla hypoglykemiassa hyvin sekava ja jopa väkivaltainen. Tällöin yhden ihmisen apu ei riitä hallitsemaan tilannetta, vaan tarvitaan toinenkin, jotta voitaisiin pistää glukagonia tai laittaa ns. sokeritippa käteen.
Onneksi näin hankalat tilanteet ovat hyvin harvinaisia, eikä Saraheimo ole tavannut tällaisessa tilassa olevaa diabeetikkoa kuin kaksi kertaa runsaan 15 työvuoden aikana."
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=250
Huom! Vain ääritapaukset ovat hyvin harvinaisia, ei siis esim. Akin kaltainen käytös (riita Kadin kanssa), jollainen taas on tavallisempaa!
Itsekin korostaisin Akin(kin) tapauksessa tätä kohtaa:
"Markku Saraheimo korostaa, että kun verensokeri on matala, ihminen ei ole oma itsensä. Hypoglykemiassa äksyily pitää unohtaa merkityksettömänä, sillä ihminen voi puhua silloin melkein mitä tahansa: silloin ei pysty näkemään kokonaisuuksia eikä ajattelemaan selkeästi."!!!
Mä olen varmaan sit vielä äärimpi tapaus...ensin on tuntemuksia ja kun ne tajuan niin vintti pimeenä ja herätys ensiavusta. Että silleen.
Hanki pettää joskus!
siitä, että sulla on mennyt liian usein "vintti pimeeksi"... Jossain luki, että kannattaa yrittää pitää sokerit oikealla tasolla "aina", silloin huomaa pienetkin heittelyt aikaisemmin.
No katos katos, kun tohtorit ne täällä väittelee tieteen saloista ja koukeroista. Tuntuu olevan koulutettua ja fiksua porukkaa...
Lopettakaa nyt nuo lääkärileikit, teette itsestänne vain naurettavia. Sivistymättömyyttänne ja yksinkertaisuuttanne ei voi olla huomaamatta, eli se siitä....
aivan tosissasi?
Eikö sinua kiinnostaisi läheisesi tai oma sairaus? Mikäli läheisesi tai sinä itse sairastuisit esim. keliakiaan, etkö silloin selvittäisi taudista kaiken tarvittavan, että pystyy elämään? Keliakiaan voi kuolla, jos ei hoida sitä oikein. Samoin voi diabetekseenkin. Mutta oikein hoitamalla voi elää pitkän ja hyvän elämän.
Mummollani maalaistalon emäntä) oli kakkostyypin diabetes, eikä hoitanut sitä; jouduttiin amputoimaan molemmat jalat.
puhumista ja lääkärin leikkimistä toisistaan! Sivistymättömyyttäsi ja yksinkertaisuuttasi ei voi olla huomaamatta, eli se siitä....