Olin varomaton, avasin väärän kansion.
Kaikki, varmaan säilöön laitetut
sanasi kietoivat minut taas.
Eivät kestäneet silmissä
kyyneleet, tahtoivat pois,
kuten aina.
Tulista puukoa väänsit
sydämessäni, tietämättäsi,
en vieläkään ollut vahva.
Enkä saanut pois kädestäni
paperia, jossa se kaikki
oli, sinun kirjottamanasi.
Käteni vapisi, en tahtonut laittaa
takaisin mappiin rakkauden sanoja,
jotka olivat vain minulle.
Kaikki, varmaan säilöön laitetut
sanasi kietoivat minut taas.
Eivät kestäneet silmissä
kyyneleet, tahtoivat pois,
kuten aina.
Tulista puukoa väänsit
sydämessäni, tietämättäsi,
en vieläkään ollut vahva.
Enkä saanut pois kädestäni
paperia, jossa se kaikki
oli, sinun kirjottamanasi.
Käteni vapisi, en tahtonut laittaa
takaisin mappiin rakkauden sanoja,
jotka olivat vain minulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luin tämän monta kertaa ennen kuin uskalsin mitään, edes yrittää, kirjoittaa...
Silmäkulmat kostuivat... enkä ole ollenkaan varma miksi!
Puhuttelevaa tekstiä jälleen Sinulta!
miten kiittäisin sinua, runoystävä.
Olen ihan "mykistynyt" kehuistasi, mutta otan ne vastaan kiitollisena. :)
Jos et ollutkaan vielä vahva, niin runosi sitä
on, alusta loppuun.
Viimeinen säe on kuin piste iin päälle,
sinetti mahtavaan runoosi.
nyt ihan "järkyttynyt", positiivisesti tietenkin.
Sain kovasti uutta puhtia sanoistasi, Lindal.
Kiitos sinulle:)
jos sanoillani oli sellainen vaikutus.
Ole hyvä, emmeköhän me jokainen ole positiivises-
ta palautteesta mielissämme. Ja jos sanoillani
sainkin puhtia Sinuun, niin anna palaa :)
tuolla sisälläni kaivertaa sellainen riittämättömyys, sitä karistellessa on mennyt kauan.
Siksi noin selkeät kehumiset, joita olen täältä saanut, saavat aikaiseksi pieniä lepatuksia minussa.
Siksi olen niin hämmentynyt merkkisesti.
Kiitti vielä Sinullekin.