mun mielestä on niin väärin tehdä avioehto!perustelen tätä sillä, että mulle tulee sellane olo ettei toine luota jos haluaa tehä avioehdon:(
NIIIN VÄÄÄÄRIN!!!!!!!!!!!
avioliittoon astuva
484866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ajattele että kirjoittaessasi avioehdon vakuutat meneväsi naimisiin rakkauden vuoksi.
ei se niin mene..haloo!!!!!!!!sillonha epäilee toista kun tekee avioehdon...eli epäilee et toine lähtee lätkimää ja sit ite ei onneks menetä mitää...:P ei hyvä ei!jos toista rakastaa, niin toiseen luottaa satavarmasti...avioehto ei osoita luottamista.
..tilanne ,ettei voi elää samassa tilassa.On parei ett omansa saa, ja jäynät vähenee, kun on ehdolla
suojattu!
Alussahan kaikki on niin kuin "hunajaa", ei arkinenharmaus paljoakaan haittaa, mutta kun se vaan ei AINA mee niin.
Jos taito ratkoa erimielisyydet, toistamorkaamalla ja syyttelemällä, kun se keskustelu menee
ohi omien vaatimusten.
Järkevintä on tehdä avioehto, niin kitinät loppuu
AP:lle: Käytähän hetki sen ajattelemiseen, että kaikki menevät naimisiin rakkaudesta. Jokainen uskoo avioliiton kestävän.
Mietipä sen jälkeen, kuinka suuri osa esim. tänä vuonna solmituista avioliitoista päättyy avioeroon. Useimmat eroavat vain muutaman vuoden liitossa oltuaan.
Mihin tulokseen tulit, kun vähän aikaa mietit tilannetta?
Kerropa!
Aika moni menee naimisiin ajatellen/luottaen, että avioliitto toimisi eikä tulisi avioeroa. Siltikin monet näinkin ajattelevista eroaa. Ei siihen auta pelkkä toiseen luottaminen... Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tulleessaan. Voimme luottaa, mutta emme tietää. Ja luotatko 100% varmasti itsekään itseesi, että et koskaan eroa? Voitko vannoa ja luvata 100 % varmuudella? Ja ehkä puoliso ei epäile vain sinua vaan itseäänkin.
Ja vaikka avioero tulisi, ei ole pakko ottaa varakkaammalta tasinkoa. Eli kyse ei ole siitä, että ei luota vain siihen, että toinen lähtee lätkiin vaan, että ehkä haluaapi eron tullessa osan toisen omaisuudesta. Tai, että itse haluaa...
Ei mua ainakaan haittaa yhtään, jos puolisoni haluaa tehdä avioehdon. Varmuuden vuoksi. Ei ole kyse siitä, että hän jo valmiiksi kauheasti epäilee minua. Hän voi luottaa minuun, mutta on vain realisti. Että eihän sitä koskaan tiedä... Miksi hänelle/meille ei voisi käydä niin kuin jollekin muulle. Vaikka nyt tuntuisi auvoiselta ja hyvin luottavaiselta.
Rakkaudesta minäkin menin avioon ja niin, että kuolema erottaa!
Meidät eroitti miehen hyytyminen arkeen, asuntolainaan, lapsiin ja vastuuseen. Lääkkeeksi hän löysi uuden naisen, jolla kaikki huolet poistettiin.
Erotessani jouduin jakamaan, aiemman omaisuuteni ja peritöni vanhemmistani. Hän, kun sai minut vakuutuneeksi siitä etten avioehtoa laatinut.
En ole kitkerä, mutta jälkiviisaana olisin ne rahat mieluummin antanut lapsilleni, kuin rahoittanut hänen uutta elämää.
Elämä on kallis, mutta rakkauden hävitessä, rahat kyllä otetaan!
Niinhän sen piti mennä, että kerran vaan ja kuolemaan asti. No, kuolema kyllä on exälle tulossa, tosin viinan voimalla.
Onneksi sain hänet puhuttua avioehtoa tekemään ennen eroa, molemmat selvisivät pienellä. Minä en hänen mukaansa " päässyt käsiksi " hänen omaisuuteensa ( siis meidän entinen koti, hänen isänperintönsä ) eikä hän taas saanut minulta mitään ( suvun kesäpaikka ja vähän metsää ). Minä jäin häviölle, mutta pelastin oman mielenrauhani. Nyt häeltä on talo menossa voudin myötä myyntiin ja minä kiitän Luojaani, ettei tarvitse olla missään tekemisissä asian kanssa!
joutua tekemään avioehto. Ihan kuin mun mies ei olisikaan ollut tosissaan avioliiton suhteen, olin todella loukkaantunut. Eikä meillä kummallakaan mitään suuren suuria omaisuuksia ollut naimisiin mennessä (tosin oltiin pari sataa plussan puolella, heh, nyt asuntolainan kanssa reilusti miinuksilla). Mietin jo koko naimisiinmenon peruuttamista, mut sit mun isä lohdutteli ja sanoi, et varmaan 99% juristeista (mun mies on juristi) tekee avioehdon. Niin sit suostuin. Kyllä se vähän joskus kaivelee vieläkin, pakko myöntää :) mut ei me aiota erota ikinä. Se ehto on meillä voimassa vaan erotessa, ei kuolemassa.
Älkää ajatelko avioehtoa itsenne ja puolison välisenä sopimuksena, vaan sopimuksena jolla taataan teidän lapsillenne heille kuuluva osuus tapahtui mitä tahansa.
"Ihan kuin mun mies ei olisikaan ollut tosissaan avioliiton suhteen"
"mut ei me aiota erota ikinä."
Eikö mies ole tosissaan avioliiton suhteen, jos mies ei aio erota? Mikä sua niin kaivelee?
Et ole varmasti ainoa, joka on ajatellut, että me ei aiota erota ikinä... Olen aika varma, että silti näistä muista samoin ajattelevista on aika moni eronnut. Ehkä ei ole aikomuksia, mutta niin se ero vaan voi tulla. On tullut aika monelle. Harva ajattelee jo naimisiin mennessään, että aion erota joskus? Eikös niin? Ja mies kuitenkin meni naimisiin kanssasi? Joten varmasti jonkunmoista luottamusta on? Muuten kai olisi pysynyt avoliitossa? Jos sellaisessa ennen olitte.
Tuskin avioehdon tekeminen vaikuttaa elämäänne kauheasti. Ihan samalla tavalla sitä elellään yhdessä, oli sitä tai ei. Älä ajattele sitä liikaa.
Mutta eikö se, että ei suostu tekemään avioehtoa, aiheuta epäilyä siitä että miksi on menossa naimisiin... rikastuakseen???
kuulepas...naimisiin mennään, omistaudutaan toisillemme yms yms...
ehdossa ei omistauduta...silloin tyylii kirjotetaan maitopurkkiinkin nimi..."minun tavarat ja sinun tavarat"...ei reilua:P
en ala sitä tähän perustelemaan mutta olen satavarma avioliittomme kestävyydestä! en vain halua avioehtoa...voisiko nuoruudestani johtua tällainen epäluuloisuus/asenne...
ap, huomaatko ristiriidan sanoissasi. Toisaalta uskot sataprosenttisesti, ettet koskaan eroa. Toisaalta jahkailet, että "voisiko nuoruudestani johtua tällainen epäluuloisuus/asenne". Hm.
Satavarmaa on myös se, että jos puolisosi haluaa - syystä tai toisesta - eron sinusta, hän sen saa. Sellainen on laki Suomessa.
Minäkin luulin, etten koskaan eroa. Luulin näin 30 ensimmäistä aviovuottani. Mutta ei minulta kysytty, kun eropäätös tuli voimaan. Semmoista.
Ei avioehto tuota merkitse. Avioehdolla puolisot sopivat, ettei heillä ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen avioerossa. Avioehto voi olla voimassa myös kuoleman päättäessä avioliiton, riippuu miten laadittu.
Avioehto ei estä puolisoita omistamasta yhdessä, he voivat ostaa yhteisen talon ja ottaa siihen yhteisen lainan. Monet puolisot menettelevät samoin, vaikkei avioehtoa olisikaan.
Avioehto EI poista avioliittolaissa olevaa elatusvelvollisuutta... että se siitä maitopurkkien merkkaamisesta...
Mutta tietenkään kenenkään ei ole pakko suostua avioehtoon, eikä kenenkään ole myöskään pakkoa avioitua ilman avioehtoa.
===========================
4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
"silloin tyylii kirjotetaan maitopurkkiinkin nimi..."minun tavarat ja sinun tavarat"...ei reilua:P"
Ahaa eli kyse on siitä, että et halua että on minun ja sinun tavarat vaan kaikkia on yhteistä. Ja eron tultuakaan ei olisi sinun ja minun omaisuutta vaan omaisuus jaettaisiin (koska se on yhteistä)? Eli eikö kyse ollutkaan vaan siitä, ettei toinen luota sinuun, että et lähde lätkiin...? Vaan ettei ole reilua, ettei puolison tavarat ole sinun siinä missä hänen?
Voihan avioehdon tekijäkin ajatella, että niin kauan kun ollaan aviossa omaisuus on yhteistä eikä jaottele sitä sinun ja minun tavaroihin. Mutta JOS sattuu tulemaan ero niin sitten on sinun ja minun tavarat ja ukko ottaa "maitopurkkinsa" mennessään, etkä saa enää siitä enää nauttia kuten ennen. Ja teillehän ei 100% varmasti tule, joten eihän sitten ole ongelmaa? Vai pitääkö mies aviossa ollessakin kiinni tavaroistaan?
Esitän hypoteettisen kysymyksen. Jos maailman kirjat menisi sekaisin ja teille tulisikin ero (ei siis tietenkään tule, mutta kuvitellaan, että tulisi) niin jos teillä ei olisi avioehtoa, etkö havittelisi miehen omaisuutta? Pitäisitkö vaan omasi? Ai niin tietysti vaikea kysymys, kun sun mielestä ei ole mitään "sun ja mun omaisuutta"... No mutta jos ajatellaan mikä on lain mukaan sinun omaisuus ja miehen? Mikä on miehen nimissä ja sun nimissä.
Kumpi teistä muuten on varakkaampi?
Avioehto on siis AVIOERON varalta. Se ei välttämättä vaikuta mitenkään teidän jokapäiväiseen elämään ja maitopurkkeihin? (Kuten ei myöskään se ettei teillä ole avioehtoa).
Eli voitte elää niin kuin avioehtoa ei olisikaan.
Halusin tuoda myös tämän kohdan esille:
"Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa."
Eli lain mukaan suinkaan kaikki ei ole yhteistä avioliiton aikana. Mutta ei tämä tosiaan tarkoita, etteikö voisi ostaa yhteistä asuntoa tai että molempien pitäisi maksaa tuloistaan yhtä paljon lainaa (Toki elatusvelvollisuus on olemassa, kuten jo mainittiin). Ja voitte pitää miehen autoa miehen autona tai teidän autona. Se on teidän asianne. Eikä riipu mitenkään avioehdosta.
Tuli mieleen kanssa tuo vakuutus... Ihan hyvä vertaus.
kyllä pitäisin vain omani...en ikinä olisi niin tunnoton että havittelisin toisen omaisuutta millään lailla...mies ei ole mitenkään erityisen varakas mutta voisiko sanoa että hyvätuloinen...minä taas olen valmistumassa ammattiin ja hankin sitten työpaikan...
tää asia menee jo vaikeeksi:D
siis kyse oli:
1 luottamus
2 minun ja hänen tavarat...nimien kirjottaminen
3 pitäisin joka tapauksessa omat tavarat vain vaikka erottaisiinkin...mikä on mahdoton ajatus ellei sitten mies petä mikä sekin on mahdoton ajatus...
olen ehkä niin raukkis etten tajua tätä asiaa:(
"kyllä pitäisin vain omani...en ikinä olisi niin tunnoton että havittelisin toisen omaisuutta millään lailla"
Noniin, ja tuohon vaa pläjäytät enää oman nimesi alle, niin oletkin jo tehnyt sen avioehdon :P
Ei se nii kauheeta näköjää ollukkaa, ehhheh :D
>>
Noh niin... juuri tuotahan avioehto tarkoittaa ja vain sitä. Ellet havittele, etkä tahdo myöskään ottaa riskiä toisen mahdollisesti ottamista veloita... niin TIETENKIN teet avioehdon.
Mutta jos/kun te teette avioehdon, pitää tietenkin pitää huoli siitä, että yhteinen omaisuus omistetaan puoliksi (jos niin sovitaan joskus, vaikka talo)... ja JOS toinen hoitaa esim. lapsia kotona, ja hän maksaa silloin vähemmän yhteisestä asuntovelasta, niin näin annetaan yhteisestä sopimuksesta tapahtua. Avioehto ei tätä estä tai rajoita.
Ei avioehto ole niin monimutkainen "mörkö" mitä jotkut kuvittelevat, oikeesti.
kirjoitat, ja vastaan =>
1. luottamus
=> miehesi luottaa että avioidut rakkaudesta, et "omaisuudesta". => tee avioehto
2 minun ja hänen tavarat...nimien kirjottaminen => tätä avioehto ei tarkoita, kuten jo tiedät... koska se on voimassa vain avioerossa jos niin laaditaan (tai myös kuoleman erottaessa, jälleen vaihtoehto teille sovittavaksi).
3 pitäisin joka tapauksessa omat tavarat vain vaikka erottaisiinkin.
=> ne ovat yxin jo sinun avioehdosta ja avioliitosta huolimatta, vaikka miljoona euroa... MUTTA ellei ole avoehtoa, ne vaikuttavat nettovarallisuuteesi (VELKASI sitä alentavat) ... ja se nettovarallisuus avioliiton päättyessä tasingola tasataan...
Tiedän kurjan tapauksen. Pari teki avioehdon, että erotessa vaimo ei saa miehen omaisuutta. Vaimo oli 30 vuotta naimisissa, hoiti lapset kotona ja koko kodin tietenkin. Miehen elämään tuli uusi nainen ja vaimo jäi puille paljaille.
Että onko tuo sitten oikein 30 v:n uurastuksesta ja uskollisuudesta?
... jos tilanne on tuo, niin naisen olisi pitänyt aikanaan edellyttää ettei esim. talo ole yksin miehen nimissä... vaan se on yhteistä omaisuutta (aivan mahdollista avioehdollisessa liitossa)... VAIKKA mies maksaisi asuntovelkaa hieman enemmän kun vaimo kotona.
On myös lukemattomia tapauksia joissa ilman avioehtoa varakas ukko tulee "erotetuksi" ja samalla "rahastetuksi". Sekö reilua sinusta?
Älä vaivu epätoivoon, ei kukaan voi sinua pakottaa avioehtoon... tai ainakaan sellaiseen ei pitäisi silloin suostua. Ja samoin, jos toinen vaatii avioehtoa etkä suostu siihen... hänellä ei ole pakkoa solmia avioliittoa.
Niin tai näin, olisi hyvä että päätös ehdosta tai ehdottomuudesta perustuu muuhunkin kuin "mulle tulee sellane olo".
Avioehtoa sovelletaan vain avioerossa tai jos niin laadittu, myös avioliiton päättyessä kuolemaan. Se ei estä omistamasta yhdessä, tai ottamasta lainaa yhdessä. Se ei poista avioliittolaissa olevaa pykälää aviopuolisoiden välisestä elatusvelvollisuudesta.
Avio-oikeus ei tarkoita, että omistussuhteet olisivat 50/50 ... se tarkoittaa, että avioerossa nettovarallisuutenne (oma omaisuus ja puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä) tasattaisiin tasingolla yhtäsuuriksi.
Ymmärräthän, että avioehdottomassa erossa toisen sinulta tietämättäkin ottamat velat alentavat hänen varallisuuttaan... ja voisitkin yllätyksesi joutua maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" joka nostaa kytkintä.
Minusta avioehto joka voimassa vain avioeron varalta on kuin vakuutus... se on merkityksetön ellei avioerota. Palovakuutuskin tullut otettua, enkä silti usko tai toivo että torppa palaa.
kiitos kommenteista ja valistuksesta:D
en ehkä täysin ymmärtänyt avioehtoa kokonaisuudessaan...vakuutukseen vertaus oli mainio!!!
mutta silti jään vielä miettimään asiaa...tietenkin ehkä mies haluaa ottaa sen avioehdon koska entinen petti pahemman kerran! ja tulee siksi sellainen olo hieman että hän epäilisi että minäkin olisin sellainen...
ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan:D
Ei kukaan jätetty enää koskaan luota 100% keneenkään.
Mitä jos olisit itse hänen housuissaan? Luottaisitko täysin vai vaisivatko uutiset suomen katastrofaalisesta avioerojen määrästä, joka on euroopan kolmanneksi korkein?
Ei hän olisi sinua naimassa jos uskoisi sinunkin pettävän!
Älä mene naimisiin, jos epäilet hänen niin uskovan.
Kai sinä vähän kestät arkirealismia?
Nimi alle ja toivo, että ette koskaan eroa. Niinhän sinä muutenkin joudut tekemään.
Avioehto on ehdoton juttu jos tulevat puolisot omaavat kovin erisuuruiset omaisuudet.
Pelkistettynä avioehto on paperi joka puhuu aikanaan tarvittaessa jos puolisot eivät siihen kykene. Ei siinä ole rakkaudella tai luottamuksella mitään tekemistä.
Onha se juu kyllä niin että sanotaan näin että jaa.
kirjoitustyylistä päätellen, olet käynyt jokaisen peruskoululuokan kaksi kertaa....turhaan.
Yritätkö nyt ihan mielestäsi laillisesti anastaa toisen henkilön omaisuuden?
Ei onnistu, kyllä nykyajan miehet sen verran osaa, että omaisuutensa turvaavat.
Jos et halua avioehtoa, niin pysy avoliitossa, koska kirjoituksesta ei tule mieleen muu, kuin toisen ihmisen rahastus.
Lisäksi olet jotenkin vähä-älyisen tuntuinen henkilö. Toivottavasti et lisää Suomen vähä-älyisten lasten lukumäärää.
Parempi, että menet hoitoon mahdollisimman nopeasti.
mä sitten itse (olen nainen) taas sanoin jo alusta alkaen, että saat avioehdon, että todistan etten todellakaan halua sun rahojasi. ei kirjoitettu avioehtoa. kun oltiin eroamassa käytiin tekemässä se avioehto, eli tein kuten lupasin, otettiin omat hankintamme erossa, enkä ottanut yhtään enempää. kuinkahan moni olisi toiminut samoin?
mun mielestä ton pitäisi olla joku reiluuslaki. toisaalta sellainen avioehto kannattaa ainakin tehdä naisena, että pienten lasten kotonaolon ajan rahat menee puoliksi siellä eläkepäässä tai miksei erottaessakin...tmv.? muuten tulee suuri itku, jos mies vaikka vaihtais vielä nuorempaan...eihan sitä koskaan tiedä...
minä olen päättänyt luottaa tässä elämässä vain yhteen ihmiseen täysin, ja se olen minä itse. en odota että toisenkaan tarvitsee jotenkin jumalaisesti luottaa munhun. kyllä se totuus tulee ajan myötä taatusti selväksi. ja kas kummaa, on sellainen olo, että hallitsee oman elämänsä, ei ole riippuvainen kenestäkään, tekee elämänsä just sen näköiseksi kuin haluaa.
voi sitä olla hyvis, vaikka olis avioehtokin.
...niin ja jäin vielä toimeentulotuelle ilman koulutusta alle 1v.-lapsen kanssa, et ei tod. ollut kyse, että sitä rahaa olis ollut.
kyllä oman toimintansa pitää pystyä allekirjoittamaan. eli olla itse luottamuksen arvoinen, ja sen voi todistaa paperilla.
ja olihan sekin kyllä kauhuskenario, jos äijä menisi aivan hunningolle...hui.
"Reiluuden" tuntee myös AL....
******************
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Kun sinulla varakkaampi on avioehto ettei toinen saa omaisuuttasi ja tulee tänä aikana niin yleinen TYÖTTÖMYYS mukaan ja omaisuutta aletaankin syödä perheessä. Jos varattomampi jää työttömäksi, heitetäänkö hänet pellolle ettei omaisuus joutuisi syödyksi? riittääkö rakkaus?
Ei tuo liity avioehtoon millään tavalla !
Ja jos toinen on työttömänä tms. avioliittolaista löytyy pykälä jossa määrätään aviopuolisoiden välisestä elatusvelvollisuudesta... jota ei myöskään avioehto rajoita tai poista.
Ja kun rakkaudesta ollaan yhdessä... tuskin tuohon itsestäänselvyyteen lakikirjaa edes tarvita.
Olen jo nyt, 15-vuotiaana, päättänyt tehdä avioehdon, jos vähänkään näyttää siltä että mieheni hyötyisi rahoistani erossa. Äidilläni oli paremmin asiat kuin isälläni, perintönäkin saatuja tavaroita yms, eikä hän tehnyt avioehtoa. Nyt 16 vuotta myöhemmin isä on lähtenyt nuoremman kelkkaan äidin perintörahat mukanaan, ja jättänyt tämän elättämään kahta lasta sairaanhoitajan palkalla. Isä elää huomattavasti leveämmin kuin aiemmin. Välttääkseni moisen katkeruuden aion todellakin vaatia avioehdon (suurehko perintö odotettavissa). Saapa mies sitten osoittaa rakastavansa minua, ei rahojani.
kirjoitat: "suurehko perintö odotettavissa"
Tuossa se hyvä puoli, että myös perinnön "antaja" voi määrätä testamentissaan, ettei tulevalla aviopuolisollasi olisi avio-oikeutta perintöön.
Tietenkään avioehdosta ei silti haittaa ole.
että jos palkka ei riitä molempien elättämiseen ja elatus pitää syödä omaisuudesta?
Ei liity avioehtoon, jos tilanne noin huonoksi menee... eikä yhteiskunnalta saa apua (tai ruokahalu suuremman puoleinen)... kai siihen omaisuuten on koskettava... on avioehtoa tai ei ole.
kiitos kaikille kommenteista...tosin olen edelleen sitä mieltä että pidän oman pääni sillä minulla ei ole aiempaa avioliittokokemusta ja heti pitäis kuunnella tätä"hei kulta rakastan sua mut tehään kuitenki tää avioehto"...eli hän valmistautuu jo naimisiin mennessä eroamiseen...tätä ei voi verrata vakuutukseen juuri tämän takia. ette suurin osa ehkä ymmärrä tätä asiaa mutta en ajatellut naimisiin mennessä heti eroa ajatella...ei kovinkaan pysyvältä tuntuisi suhde...näin se vain ystävät hyvät menee...haukuttepa meikää sitten miten vähä älyiseksi tahansa...valitan, mutta sitä en ole. sen sijaan olen hyvinkin fiksu kun en tyydy kuin 100% luottamukseen ja rakkauteen...ei kai kukaan sitä voi antaa ...vai voiko...en jaksa kauheasti paneutua enää asiaan, sillä mieleni ei ole muuttunut...kiitos vielä kerran!
"valmistautuu jo naimisiin mennessä eroamiseen...tätä ei voi verrata vakuutukseen juuri tämän takia"
Valmistautuu jo autoa ostaessa sen kolaroimiseen... ai ei vai?
"sen sijaan olen hyvinkin fiksu kun en tyydy kuin 100% luottamukseen"
Osoitat itse luottamuksen puutetta kumppaniisi, kun et usko hänen tekevän kaikkeaan avioliiton eteen ilman jotain omaisuuden menettämisen pelotetta.
Jokainen tekee kuin oikeaksi ja kohtuulliseksi omalla kohdallaan katsoo.
Avioehtoa ei ole kenenkään pakko tehdä, jos kokee sen "sopimattomaksi" ja huonoksi ... taloudellisesti (koska siitä avioehdossa on kyse, jos esim. "erotat" varakkaamman puolisosi, et voi saada tasinkoa häneltä jos teillä avioehto avioeron varalta)
Samoista syistä, kenenkään ei ole pakko solmia avioliittoa ilman avioehtoa ellei niin tahdo... siitäkin juridisesta sitoumuksesta on vapaus kieltäytyä.
toisaalta kun miettii asiaa niin enhän kai mitään haittaakaan saisi osakseni jos avioehdon tekisin? vai saisinko...?
pitää funtsii tätä asiaa vielä...toisaalta rupesin miettimään kun mies on niin ehdoton asian suhteen että on saatava avioehto tai muuten jättää mut...rakastaakohan hän oikeasti minua:P
no ei voi mitää...
>enhän kai mitään haittaakaan saisi osakseni jos
>avioehdon tekisin?
No et sitten niin minkäänlaista.
>mies on niin ehdoton asian suhteen että on
>saatava avioehto tai muuten jättää mut
Taustaa muille: meidän moraaliperiaatteemme eivät hyväksy avoliittoa, joten naimisiinmeno on sitten joskus se ainoa vaihtoehto. Minä taas haluan erottaa maallisen mammonan pois tästä rakkauden yhtälöstä, joten en suostu naimisiin ilman avioehtoa - ja siksipä suhteen lopettaminen jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi.
>rakastaakohan hän oikeasti minua:P
Kyllä sää sen tiedät :)
on kaksi eri asiaa.Olet aika naiivi.Itse koet sen vääryytenä että hän haluaa avioehdon.Mitäs luulet että hän tuntee kun kieltäydyt siitä?.Te tulette joutumaan niin ristiriitaiseen tilanteeseen että koko avioliitto kannattaa unohtaa.Jos sinulla ja suvullasi olisi merkittävä omaisuus niin aivan varmasti suku vaatisi että teet avioehdon.
No mutta otetaanhan palovakuutuskin usein heti kun ostetaan uusi asunto eikä vasta sitten, kun talo on alkanut palaa! Eikä vakuutuksen ostaja ajattele taloa ostaessa, että todennäköisesti talo tulee palamaan. Mies on vain realisti. Ei ole 100% varmaa (vaikka niin uskot), että ette koskaan eroa. Mutta ei se tarkoita, että mies ajattelee myöskään, että 100% varmuudella eroatte! Ja siksi haluaa tehdä avioehdon. Hän uskoo avioliittoonne, miksi ylipäätänsä menisi naimisiin, jos ei uskoisi. Mutta haluaa vain ns. varmuuden vuoksi tehdä avioehdon.
Vaikka miehelläsi ja sinulla olisi 100% luottamus niin voitte silti erota. Usko pois... Ei ero tule sen takia, että jo alussa epäili ettei tämä avioliitto kestä.
sitoudut, kun solmit avioliiton?
Mielestäni avioehto ei liity mitenkään luottamukseen (miten liittyisi?), vaan siihen että aviopari ei väkisin yritä "olla yhtä", vaan kumpikin hoitaa tasapuolisesti oman osuutensa yhteisestä taloudesta ja käyttää loppurahat miten itse lystää. Onhan avioliitonkin aikana normaalia, että aviopuolisot käyttää rahojaan eri lailla. Turhaa riitaa syntyy siitä, kun puolisoilla on mielikuvat siitä, miten rahat tulisi käyttää ja toinen käyttää niitä "vääriin" asioihin. Kun kumpikin käyttää yhteisten menojen jälkeen omat tulot miten haluaa, turhilta riidoilta vältytään.
niin...koskeeko siis avioehto pelkästään avioerossa??
vai vaikuttaako se avioliiton aikanakin sitten mukamas..? tietenkin siten että kun jotai ostetaa ni se pitää aina laittaa jomman kumman nimiin tms...
Ei yhtään avioliittoa pitäisi solmia kestävää avioehtoa koska oikeuslaitokset eivät huolehdi puolisoiden ansaitseman työn tuloksen turvaamisesta suhteessa aviopuolisoon. Ns: omaisuudenturva.!!!!!!!
VAimoit ja naiset rahastaa miehiä tämän lainporsaan reiän avulla häikäilemättömästi joka on vuodelta 1926 "relanderin ajoilta"...
Avioehot pakolliseksi sillä mikäli lakia ei kyetä muuttamaan. KAnsanedustajina on pian suurin osa naisia ja hehän ei tätä muuta eikä arvioi niin kauan kuin ei ole sen aloitteen tekijää miehissä. Myös miesten "MIESYLPEYS" kansanedustajissa ei puolla tämä epäkohdan korjaamista ja siihen puuttumista joten naiset rahastaa niin kauan kunnes he ovat samassa tilanteessa toisin päin.
Mikä helvetti estää näkemästä metsän puilta?! ihmettelen