Olen 20-vuotias nainen ja seurustellut kohta 4 vuotta miehen kanssa, ja kerroin hänelle tietysti jo suhteen alussa olevani bi-seksuaali. Silloin vastaus oli "selvä, se on ihan ok". Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että hän pitää minua heterona. Toisaalta asialla ei ole mitään käytännön väliä, koska olen hänen kanssaan enkä aio lähteä toisen naisen enkä toisen miehenkään mukaan.
Mies siis olettaa, että olen sanonut tykkääväni tytöistä vain sen takia, että olen halunnut "kiihottaa" häntä. Näinhän nykyään nuoret tytöt tekevät, kännissä nuolevat toisiaan ja sanovat olevansa bi, jotta pojat pitäisivät heitä puoleensavetävinä. Minun tapauksessani kyse ei ole tuollaisesta, vaan tiedän olevani bi-seksuaali.
En tiedä mitä sanoisin miehelleni.. tuntuisi typerältä näin pitkän ajan jälkeen aloittaa vakuuttelu tyyliin "uskothan että olen bi, ihan OIKEESTI", sillä tuohan kuulostaisi juuri siltä, että olen valehdellut aikaisemmin ja nyt yritän vakuutella toista.
Käytännön asioita ajatellen ei ole mitään merkitystä, voisinko mahdollisesti seurustella myös naisen kanssa, koska olen nyt hänen kanssaan ja muilla ihmisillä sukupuolesta riippumatta ei ole tässä suhteessa merkitystä. Silti tuntuu pahalta, että rakas ihminen ei usko minua. Seksuaalisuuteni on kuitenkin suuri osa minua, ja nyt tuntuu siltä kuin hän ei hyväksyisi minua tai tietäisi minusta kaikkea. Vaikka sitä tältä merkittävältä parisuhteelta nimenomaan haluaisin. Kannattaisiko minun ottaa asia puheeksi, vai onko siitä vain enemmän haittaa? Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Mies siis olettaa, että olen sanonut tykkääväni tytöistä vain sen takia, että olen halunnut "kiihottaa" häntä. Näinhän nykyään nuoret tytöt tekevät, kännissä nuolevat toisiaan ja sanovat olevansa bi, jotta pojat pitäisivät heitä puoleensavetävinä. Minun tapauksessani kyse ei ole tuollaisesta, vaan tiedän olevani bi-seksuaali.
En tiedä mitä sanoisin miehelleni.. tuntuisi typerältä näin pitkän ajan jälkeen aloittaa vakuuttelu tyyliin "uskothan että olen bi, ihan OIKEESTI", sillä tuohan kuulostaisi juuri siltä, että olen valehdellut aikaisemmin ja nyt yritän vakuutella toista.
Käytännön asioita ajatellen ei ole mitään merkitystä, voisinko mahdollisesti seurustella myös naisen kanssa, koska olen nyt hänen kanssaan ja muilla ihmisillä sukupuolesta riippumatta ei ole tässä suhteessa merkitystä. Silti tuntuu pahalta, että rakas ihminen ei usko minua. Seksuaalisuuteni on kuitenkin suuri osa minua, ja nyt tuntuu siltä kuin hän ei hyväksyisi minua tai tietäisi minusta kaikkea. Vaikka sitä tältä merkittävältä parisuhteelta nimenomaan haluaisin. Kannattaisiko minun ottaa asia puheeksi, vai onko siitä vain enemmän haittaa? Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
samanlaisessa tilanteessa. Aikoinani tavatessamme sanoin miehelleni olevani bi. Olin kahdenkymmenen tuolloin. Tarkoitus ei todellakaan ollut tehdä häneen vaikutusta. Mielestäni asia vain koski häntäkin, joten kerroin. Hänellä biseksuaalisuuteni merkitys on alkanut vasta nyt kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen valjeta. Onhan tuo toisaalta ihan ymmärrettävää, ettei hän umpiheterona täysin minua tule koskaan tässä asiassa ymmärtämään, mutta pikkuhiljaa :)
No voi voi......anna asian olla,mitä tuota mutisemaan seksuaalisuudestasi,olet bi ja sillä sipuli.... ei merkitystä,kun olet rakkaan ukkosi kanssa foreva and eva! kaikkee hyvää teille.
syy siihen, miksi miehesi pitäisi uskoa se, että olet bi? Mitä se vaikuttaisi suhteeseenne? Kun kerran olet suhteessa miehesi kanssa. Hyvähän kuitenkin on, että olet itse sinut itsesi kanssa. Eikö kohdallasi biys tule ajankohtaiseksi silloin, jos olet sinkkuna ja katselet maailmaa avoimin silmin? Ehkä miehesi torjuu ajatuksen sen tähden, että hänen ei tarvitse "pelätä menettävänsä" sinut pelkästään jollekin toiselle miehelle vaan myös naiselle?
kerroin hiljattain poikkikselleni olevani bi, ja tämä ottikin sen ihan hyvin vastaan. mutta ongelma on nyt se, että kun hän luulee ettei voi minua seksuuaalisesti täysin tyydyttää, vaikka tekeekin niin. miten saisin hänet tajuamaan, että vaikka pidänkin naisia haluttavina, en ikimaailmassa pettäisi häntä naisen tai miehen kanssa ja että en halua harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa kuin hänen, koska olen sitoutunut HÄNEEN 110%:sesti???
tarvittavat vaiheet asian hyväksymisen kanssa, kunnes huomaa, että olet yhä se sama ihminen, jota on rakastanut ennen tuota tietoakin. Olen monesti miettinyt, miksi niin usein kumppaneidemme puolesta kuvitellaan, että toisen sukupuolen edustajalla olisi jotain erillaista tai parempaa tarjottavanaan? Miksei mustasukkaisuus sitten kohdistu samoin samansukupuolen edustajiin? Mikä saa naisen kuvittelemaan olevansa huonompi kuin mies ja miehen kuvittelemaan olevansa huonompi kuin nainen? Rakas on minulle rakas.
niinpä! ei se rakkaus katso sukupuolta vaan persoonaa :)