Elätän toiveita pyyteettömästä rakkaudesta.
Rakkaudesta joka olisi puhdas kuin vastasatanut lumi,
lempeä kuin kevätaurinko sateen jälkeen.
Minä kaipaan rakkauttasi ja elän sitä odottaen.
Mutta pelkään jo menettäneeni sinut ennen,
kuin olen sinut saavuttanutkaan.
Siksi nämä kyyneleet poskellani puristuvat helmiksi
jotka säteilevät lämmintä valoa rakkauden voimalla.
Rakkauden joka on minun sisällä
sydämessä joka sykkii vain sinua varten.
Rakkaudesta joka olisi puhdas kuin vastasatanut lumi,
lempeä kuin kevätaurinko sateen jälkeen.
Minä kaipaan rakkauttasi ja elän sitä odottaen.
Mutta pelkään jo menettäneeni sinut ennen,
kuin olen sinut saavuttanutkaan.
Siksi nämä kyyneleet poskellani puristuvat helmiksi
jotka säteilevät lämmintä valoa rakkauden voimalla.
Rakkauden joka on minun sisällä
sydämessä joka sykkii vain sinua varten.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos nyt ei tuosta sula,,,,niin sanohan minä...
Niin avoin teksti sinulta,,ihqua !
Mutta tuota...periksihän tässä ei anneta..vai mittee! ;þ
*Muru pitää peukkua pystyssä* Mukvaa iltaa P_J ! :)
Ei periksi anneta, ei.
Kuten jo tuohon edelliseen viestiin jatkoksi kirjoitin, niin elän tällä hetkellä etsikko aikaa. Haluan elää ja tuntea oikean yksinäisyyden, mutta jo heti kun sen on saavuttanut ilman, että sitä on edes ehtinyt oikeasti kokea, niin silloin alkaa kaipaamaan uutta rakkautta.
P***a juttu, mutta niin se ihmismieli vaihtelee.
Toivottavasti en ihan heti saa uutta rakkautta, vaikka sitä kaipaankin kovasti.
*nauraa aivan vimmatusti*
No kuule, toivotaan oikein porukalla sitten, että
ei tuu sitä rakkautta ,ei sitten millään! :))))
Varmaan oudoin pyyntö rakkausruno-sivulla! Voi mahoton!
Olen varmaan outo lintu, sillä etsin juuri sitä.
Tai oikeastaan etsin uutta arvoa rakkaudelle.
Minusta on niin helppoa rakastaa, mutta todellisen vastarakkauden tietäminen on vaikeaa.
Jos edes olisi tyytyväinen siihen mitä saa. Vaadin rakkaudelta liikaa. Jos nyt sitten tuo vaatimustaso laskisi ja voisi olla onnellinen sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Olen aina yrittänyt liikaa rakkauden eteen, ja ehkä arvostus toisen ihmisen rakkautta kohtaan on jäänyt vähemmälle, koska hän ei ole pystynyt kertomaan rakkaudesta, niin kuin minä voin siitä kertoa avoimesti ja tunteella.
Hiljaisuuskin voi olla rakkautta.
Näin en ennen ole pystynyt ajattelemaan, mutta jo pari viikkoa yksinäisyyttä on saanut tällaiset mietteet.
En tiedä olenko aivan tyhmä, mutta tällainen minä olen, enkä muuta voi.
Rakkaus, puhdas kuin vastasatanut lumi -
kaunista. Mutta silti niin äärettömän herkkää,
> sydämessä, joka sykkii vain Sinua varten <
Toivon, ettet ole menettänyt Häntä.
Koska häntä ei olekkaan, niin en voi häntä menettää.
Tai sitten en tiedä vielä hänen olemassa olostaan.
Menetystä voi pelätä aina ennakkoon.
käyttäytyy siten että ne pelot toteutuvat,
(nimim. kokemusta siitäkin)
Kannattaa ne pelot käsitellä pois ennenkuin kohtaa uuden rakkauden.
Kiitos runoistasi,
Hyvää yötä
niin se on. Pitäisi uskoa vain itseensä enemmän ja olla pelkäämättä kenenkään menettämistä.
Onneksi itseään ei voi kovin helposti menettää.
Miten pelkojaan voi käsitellä ilman että kohtaa ne oikeasti, eli onko yritys ja erehdys ainoa tie tällä saralla?
Vai onko sitten vain sattuman kauppaa milloin ihmissuhteet onnistuvat toiveiden mukaisesti?
Vai onnistuvatko ne koskaan niin?
Eli pitääkö hyväksyä puutteellinen rakkaus?
mutta pakko kysy, että mikä on puutteellinen rakkaus?
Muutoin sanosin että voi toisista välillä kyllä katsoo mallia miten vois tehdä tai ei todellakaan, mutta oma kokemus on aina oma kokemus, eikä sitä voita mikään, koska silloin on se 'tieto'!
Jokainen voi teten kysyy itteltään tyytyykö puolinaiseen....
Joku sanonta on et; parempi yksin kuin huonossa seurassa.. Näitä riittää,, jokainen ajatelkoon tykönään ja kuin itselle parhaaksi näkee.
Nyh hei, ja mukavaa pvää vuaan! :)
ei ole täydellistä.
No mikä sitten on täydellinen rakkaus?
Siinäpä vasta kysymys.
Ihmistä voi rakastaa niin monella tapaa. Joku voi tuntea sääliä toista ihmistä kohtaan ja rakastaa häntä sen takia, että toinen on säälittävä. Näin saa itselleen tyydytyksen olemalla hyvä ihminen, ja toinen saa tarvitsemansa avun ja rakkauden.
Sinä voit rakastaa toista ihmistä, ja toinen ei välitä sinusta pätkääkään. Sinä toivot ja odotat, että toinen huomaisi sinut. Elät elämääsi odottaen. Et edes ajattele, että maailmassa voisi olla muita vielä sopivampia ihmisiä sinua varten. Käytät kaikki pienimmätkin vinkit toisen huomiosta todistaaksesi, että toinen rakastaa sinua edes vähän. Tyydytkö tähän saavuttamattomaan rakkauteen?
Eikö RAKKAUS kuitenkin ole asia, että rakastaa sitä tunnetta, minkä oma rakkaus saa aikaan?
on varmasti sieltä tärkeimmästä päästä.
Vaikeita kysymyksiä, en osaa vastata, koska itse kuulun niihin jotka kantapään kautta oppivat asiat, joskus jopa päätä seinään hakaten teen samoja virheitä uudestaankin.
Ei kai "täydellistä" ihmistä ole olemassa. Jos odottaa että toinen ihminen täyttää kaikki toiveet ja odotukset, silloin ei "täydellistä rakkautta" voi löytääkään, pitää osata antaa myös itse.
Puutteellinen rakkaus? =Yksipuolista? sellainen ei vie suhdetta eteenpäin.
"Käytät kaikki pienimmätkin vinkit toisen huomiosta todistaaksesi, että toinen rakastaa sinua edes vähän"
- Tuli mieleen "rakkauden kerjäläinen"
Rakkautta on monenlaista, mutta "oikea" rakkaus on muutakin kuin ihastumisen tunne.
Omia lapsiaan, vanhempiaan rakastaa pyyteettömästi.
Jos voit rakastaa toista osapuolta edes vähän samalla tavalla, vaatimatta, luottaen ja kaikkesi antaen, ja jos molemmat tuntevat samalla tavoin, olisiko se "oikean" rakkauden alkua?
nimim. sellaisen joskus kokenut ;)
Jos molemmat tuntevat samalla tavoin niin silloin se on oikean rakkauden alkua.
Ehkä jossakin vaiheessa rakkaus muuttuu sitten sellaiseksi, että molemmat välittävät todella toisistaan, eikä kumpikaan vaadi toiselta liikoja. He vain rakastavat toisiaan pyyteettömästi ja siinä olikin se ensimmäinen lause runossani.
Mutta onko se sitten mahdollista ja kestääkö se pitempään se on taas toinen juttu.
On olemassa varmasti niitäkin onnellisia, jotka ovat sen löytäneet ja elävät nyt onnellisina.