Onko yhteinen lapsi uusperheessä muuttanut suhdettanne miehen kanssa? Onko yhteenkuuluvuuden tunne lisääntynyt? Oletteko nyt enemmän "oma perhe"?
Entä miehen lapset, miten asiat ovat muuttuneet heihin nähden? Mitä tunteita oma lapsi on herättänyt suhteessa miehen lapsiin? Onko asiat lähteneet parempaan/huonompaan suuntaan (jos ollut esim. hankalia ulkopuolisuuden tunteita, mustis-fiiliksiä tms)?
Miten muuten, noin yleensäkin olet kokenut äidiksi tulemisen perheessänne? Häiritseekö esim. se, että mies on jo ennen sinua, toisen naisen kanssa kokenut isäksi tulemisen onnen...?
Kysymykseni on suunnattu naisille, jotka ovat suhteeseen tullessa olleet lapsettomia ja myöhemmin saaneet yhteisen lapsen miehen kanssa, jolla lapsia entuudestaan.
Olen itse uusperheen "uusi vaimo", lapseton ja ikää 30 . Miehelläni lapsia ed. liitosta ja yhteishuoltajuus. Kelloni on alkanut tikittää , ja kysymykset pyörii päässäni. Olisi mukava kuulla kokemuksia!
Entä miehen lapset, miten asiat ovat muuttuneet heihin nähden? Mitä tunteita oma lapsi on herättänyt suhteessa miehen lapsiin? Onko asiat lähteneet parempaan/huonompaan suuntaan (jos ollut esim. hankalia ulkopuolisuuden tunteita, mustis-fiiliksiä tms)?
Miten muuten, noin yleensäkin olet kokenut äidiksi tulemisen perheessänne? Häiritseekö esim. se, että mies on jo ennen sinua, toisen naisen kanssa kokenut isäksi tulemisen onnen...?
Kysymykseni on suunnattu naisille, jotka ovat suhteeseen tullessa olleet lapsettomia ja myöhemmin saaneet yhteisen lapsen miehen kanssa, jolla lapsia entuudestaan.
Olen itse uusperheen "uusi vaimo", lapseton ja ikää 30 . Miehelläni lapsia ed. liitosta ja yhteishuoltajuus. Kelloni on alkanut tikittää , ja kysymykset pyörii päässäni. Olisi mukava kuulla kokemuksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja huonoa suhdetta ei paranna.
Lapsi kannattaa tehdä vain ja ainoastaan ihmisen kanssa, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin ilmankin sitä lasta.
Itse olen kolmivuotiaan esikoiseni äiti, miehelläni ennaltaan 12-vuotias poika.
Tulimme toimeen ennenkin esikoiseni syntymää uusperheenä, pidän pojasta paljonkin, ja niin pitää hänkin minusta. Sisaruspuolen syntymä toi lisää yhteyden tuntua juuri tuohon veljeen, ja sitä kautta antoi lisää eheyttä uusperheeseemme. Koska poika kuitenkin on meillä melko harvoin (joka toinen viikonloppu), on se väliaika hyvin pitkälti sellaista, kuin missä tahansa ydinperheessä. Teemme yhteisiä juttuja paljonkin, joita toki teimme ennen esikoiseni syntymääkin.
Ei ole haitannut mitenkään, että miehelläni jo oli esikoisensa tehtynä. Lapsi on aina ainutlaatuinen, ja yhteinen kokemuksemme vahvisti edelleenkin meidän muutoinkin toimivaa suhdettamme.
Pääasiana siis on tämä: Jos suhteenne toimii muutenkin, ja uusperheys toimii myös, silloin ja vain silloin kannattaa miettiä yhteisen lapsen tekoa. Jos suhde ei toimi hyvin, tai "toisen lapsien" kanssa on kahnausta ja vaikeuksia sietää heitä, tilanne ei varmasti helpotu yhteisen lapsen teon myötä, onhan lapsen tulo joka tapauksessa kaiken täysin mullistava kokemus. Toisille sellainen kriisi että erotaan, toiset kasvavat sen yli ja huomaavat minkä onnen voivatkaan jakaa.
Missään tapauksessa lasta ei kannata tehdä paikkaamaan mitään, mikä muutenkaan ei kunnolla toimi.
Miehesi poikahan asuu muualla. Kysymys oli kai tarkoitettu niille äideille, joiden lapsipuolet asuvat perheessä. Lapsia ei muuten "tehdä". Niitä saadaan.
Se on kiva kun toiset takertuvat yksittäisiin sanoihin ja jättävät varsinaisen ajatuksen toisarvoiseksi.
Monet puhuvat lapsien tekemisen suunnittelusta, silti on eri asia, saako niitä vai ei. Tietenkin.'
Painopiste lapsen saamisen/teon suunnittelussa on kuitenkin se, onko suhde muutenkin hyvä ja toimiva, muunlaiseen suhteeseen ei lasta kannata edes harkita.
Ja kyllä, sitä voi suunnitella, harkita "tekemistä" ja silti ei millään tule raskaaksi.
"Kysymykseni on suunnattu naisille, jotka ovat suhteeseen tullessa olleet lapsettomia ja myöhemmin saaneet yhteisen lapsen miehen kanssa, jolla lapsia entuudestaan."
Että näin. Aika harvoin valitettavasti nykymaailmassa isä saa olla lähihuoltaja, että näin. Kyllä kyssäri oli osoitettu "osa-aikaiselle uusperheellisille" myös.
ihmisiltä joilal ei ole omia lapsia, ja kuvittelevat että kenen tahansa lapsia hoidellessa voi leikkiä sitä kotia! Huh hah... perhe tehdään ihan itse, ei sitä keneltäkään oteta tai lainata.
Älä ole hölmö. Ei kukaan luule toisen lapsia omikseen, vaikka puolison lapset ovat aina tavalla tai toisella osa myös sitä omaa perhettä.
Luuletko tosiaan, että joku kuvittelee olevansa äiti sen perusteella että hoitaa jonkun muun lapsia joskus? Höpö höpö, sittenhän päiväkodit ja koulut olisivat pullollaan muka-äitejä ja muka-isiä.
Perhe muodostuu niistä ihmisistä, joiden kanssa eletään ja asutaan, jos joku perheen jäsenistä elää ja asuukin vähän vähemmän aikaa, ei se poista häntä perheestä. Lapsen perhe on molempien vanhempien luona, jos vanhemmat eivät asu saman katon alla, on lapsella perhe kummankin luona. Vai olisitko valmis siihen, että jos olisit itse etävanhempi, lapsesi perhe olisi sinusta vain exäsi eli tässä skenaariossa lähivanhemman luona?
En uskonutkaan niin.
Noniin, eli pientä selvennystä... Olemme siis avopari, kaksistaan asumme ja joka toinen vkl miehen lapset käyvät meillä. Että kai tätä vois uusperheeksi kutsua.
Tulen lasten kanssa hyvin toimeen, vaikka en ole koskaan mikään kovin lapsirakas ollut. Helppoahan tää ei missään nimessä ole, mutta hyvä ja toimiva rakkaussuhde miehen kanssa pitää homman kasassa. Meillä nimenomaan parisuhde toimii loistavasti, ainoastaan minulla on sopeutumisongelmia (sinkusta ja itsenäisestä elämästä perhe-elämään ja vastuuseen muista, toisen menneisyyden hyväksyminen ym.), myönnän sen (vaikka jo kolmisen vuotta ollaan oltu ja totuteltu..)
Suuri osa meistä naisista kaipaa jossain vaiheessa elämäänsä sitä OMAA lapsosta ja minulla nämä tunteet on tullut vasta näin myöhempänä, kun toiset ovat valmiita kaikkeen jo kakskymppisenä. Mutta erilaisia kun ollaan kaikki. Joku siellä saattaa jopa ymmärtää, mitä tarkoitan kun sanon, että tuntuu kuin menisi "aikaa hukkaan", kun hoitaa vain toisten lapsia... Takuulla siitä oman jälkikasvun seuraamisesta saa paljon enemmän.