Hei.
meille on muutaman viikon päästä tulossa vauva =)
ihanaa ja odotettu on mutta minä pelkään suunnattomasti etten osaa hoitaa häntä!
Kaikilla tutuilla kun on kummilapsia, siskon kakaroita, kaverin mukulat jne. Mulla ei mitään tietoa. Yritän lukea hieman mutta pelko pysyy..
Ihan uusavuton tunne. Tiedän että PALJON äitejä joilla ei kokemusta ennen kun oma nyytti tulee mutta pelkään silti.
Sit kun mies vielä vitsailee että "miten se vauvan hoito nyt sit sujuu..." jne.. Ja joku fiksu kaveri totesi että "joo, sä oot kyllä ihan hukassa eka vuos.."
Oikeesti olen tosi tyhmä nyt mutta minkääs teet, melkein tekis mieli perua koko homma..no ei nyt sentään..mutta silti=(
Voisko joku kertoa jotain mitä rauhoittais mun mieltä?
meille on muutaman viikon päästä tulossa vauva =)
ihanaa ja odotettu on mutta minä pelkään suunnattomasti etten osaa hoitaa häntä!
Kaikilla tutuilla kun on kummilapsia, siskon kakaroita, kaverin mukulat jne. Mulla ei mitään tietoa. Yritän lukea hieman mutta pelko pysyy..
Ihan uusavuton tunne. Tiedän että PALJON äitejä joilla ei kokemusta ennen kun oma nyytti tulee mutta pelkään silti.
Sit kun mies vielä vitsailee että "miten se vauvan hoito nyt sit sujuu..." jne.. Ja joku fiksu kaveri totesi että "joo, sä oot kyllä ihan hukassa eka vuos.."
Oikeesti olen tosi tyhmä nyt mutta minkääs teet, melkein tekis mieli perua koko homma..no ei nyt sentään..mutta silti=(
Voisko joku kertoa jotain mitä rauhoittais mun mieltä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla oli ihan samoja pelkoja vielä laitokselle lähtiessämmekin. Mutta kuinkas kävikään.. Oman lapsen kohdalla kaikki tulee luonnostaan. Jopa mieheni on ihmetellyt näin jälkeenpäin, että miten kaikki onkin tullut opittua niin helposti.
Minäkin olen aina pelännyt kun syliini on laitettu joku pieni nyytti. Mutta kuten sanoin, oma lapsi on aivan eri asia =)
Ei muutakuin onnea, ja muista nauttia joka hetkestä vauvasi kanssa!!!
Kyllä joo laitokselta lähtiessä oli aika hämmentynyt olo, etenkin kun imetys ei ollut lähtenyt sujumaan. Kolme ensimmäistä kuukautta oli semmoista aika raskastakin opettelua ja epävarmuutta (vauva itki vatsavaivoja...), mutta sittemmin on ihmetellyt, että näinkö helppoo tää onkin ja luontevaa. Mitä ihmettä oikeen hermoilin...Ja nyt miettii, että kyllähän tässä jo toinen "haastekin" menisi, sen verran leppoisaa on :) On sulla sitten aikaa opetella lastasi tuntemaan ja onneks on toinen aikuinen tukena. Ja neuvolaan voi aina soitella -ja tänne kirjoitella "tyhmiä" kysymään kun kukaan ei tunne, eikös?
sinusta tulee hyvä äiti!! Kaikilla on samoja pelkoja vaikka mäkin olen ikäni siskojeni lapsia hoitanut! Mutta kun se on oma, se on niin eriasia! Mutta älä kuuntele sitä miestäsi... ja muista hänkin pelkää! Teistä tulee teidän lapsen parhaimmat vanhemmat ja hoitajat se kuuluu äidiksi ja isäksi kasvamiseen. Meille naisille on pienestä pitäen opetettu kuinka meistä tulee äitejä. Ne asiat tulevat meiltä luonnostaan!
Onnea tulevaan ja muista tyhmiä kysymyksiä ei olekkaan olemassa!!!!
P.s poikani on kohta vuoden ja mäkin kasvan kokoajan paremmaksi äidiksi ja hoitajaksi hänelle tarpeet kasvaa...mutta on se niin ihanaa...nauttikaa täysin rinnoin hän niin vähän aikaa pieni!!!!!!!!! terveisin äiti 11/06
Kiitos teille ihanista viesteistä. Tuli kyllä parempi mieli. Jospa tää kuitenkin sujuu =)
mä vielä vastaan, kun mulla on hyvä esimerkkitilanne: siskoni sai vauvan viikkoa ennen kuin oma tyttöni syntyi. Menin sairaalaan katsomaan siskon vauvaa ja tahdoin ottaa sängyssä köllöttelevän vauvan syliini. Muttamutta...en osannut, jouduin pyytämään siskoa nostamaan vauvan mun syliin. Kyllä meinasi itku tulla kun ajattelin että oma vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä enkä osaa edes syliin ottaa... Ja viikon päästä hoitelin kanaemona omaa tyttöä, enkä huolinut hoitajilta yhtään apua=)
Ja tiedätkös, se on hyvän äidin merkki, että vähän jännittää omia kykyjään, se tarkoittaa että haluaa vauvalleen vain parasta ja varmistaa,että sen myös yrittää tehdä =)