Eli kerroin kaverilleni joka on naispuolinen että olen homo ja ei mennyt edes päivää ja koko koulu tiesi siitä, oli ihana mennä kouluun seuraavana päivänä ja kuulla ihanat vittuilut kavereilta ja tutuilta ja jopa opettajilta, mukavaa että on kavereita (oli) joihin voi luottaa, nyt masentaa vitusti, pitää varmaan vaihtaa kouluu tai jtn, mut en tajua miten jotkut voi olla noin lapsellisia että pitää pilata toisen elämä juoruamalla asiaa jokaiselle, aika lapsellista mun mielestä ainaki, ja entä sitten vaikka oon homo, miksi yleensä siitä vittuillaan ja tehdään niin iso juttu, vaikka se on mielestäni normaalia, mutta tunnen itseni epänormaaliksi kaiken vittuilin ja ivan jälkeen, olkaa onnellisia jotka ootte heteroita.
älä kerro kamuilles olevasi homo
16weeweeeee
61356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
höh, onpas sulla tyhmä kaveri
jos ne ei tykkää susta semmosenaan ku oot ni anna olla, eti kavereita jotka välittää. tsemppiä!
varmaan ihastumisiin. Kerran kun möläytät niin se on sitten siinä... Siksi se tunnustaminen on monille varmaan vaikeaa kun on pelissä omien kasvojen säilyttäminen. Lapsellisiin ei ole luottamista.
Paljon parempi, että kerroit olevas homo, tuli sentään selväks "kavereiden" oikea luonne!
Mä en ikinä juoruilis kenestäkään ja homot ei todellakaan oo mitään sen ihmeellistä tässä maailmassa. Vain idiootit, joilla on aivokapasiteettien puute vittuilee. >=)) Kiva muuten kun tulit kaapista, tsemppiä multakin!
Samoja kokemuksia löytyy.
Minulla ei ole ollut yhtään kaveria, mutta tutustuttuani leirillä erääseen tyttöön, kerroin hänelle.
Hän ei kertonut eteenpäin kuin muutamalle, mutta hän oli valinnut väärin muut kaverinsa...
Lopulta kuitenkin koko leirin väki sai tietää asiasta, myös ne, jotka olivat liian pieniä tajuamaan asiaa.
Tyttö, johon ystävystyin, käy samaa koulua, mutta onneksi eri siivekkeessä ja vain ne hänen porukkansa tietävät. Mutta ei kukaan ymmärrä.
Onneksi ed. lissut eivät ole samassa opinsaunassa.
Kukaan ei ole nähnyt minun koskevan saman sukupuolen edustajaan, eikä kuullut minun sanovan mitään mikä voitaisiin ilman muuta yhdistää homoseksuaalisuuten ja kaksi mimmiä päivän ajan huhusivatkin minun pitävän eräästä vastakkaisen sukupuolen edustajasta, joten se massa, jolla ei ole homoudestani varmuutta, kai ajatteleekin minun olevan bi... kerran olen väittänyt olevani aseksuaali... mutta silti näen joka päivä ne katseet, joka päivä joukon kerääntyvän muutenkin ahdistavasti ympärilleni, joka päivä ne kysymykset...
myös heteroita olen kuullut sanottavan homoseksuaaleiksi, mutta ei samalla tavalla kuin minua. Pilke silmäkulmassa, toverillisesti. Ei halveksuvasti, vaativasti.
Yksi kavereistani kertoi toivovansa kovasti homoystävää, mutta päätin kertoa hänelle kolmen vuoden päästä.
Välillä yritän saada itseni vakuutetuksi, että olevani hetero tai edes bi, mutta kuitenkin itse tiedän totuuden, enkä pääse sitä pakoon.
ainakaan ikinä menis kertomaan jos toinen on luottamuksella sanonu tollasen asian.Ilkeetä:(
Mulla kävi saman tapanen juttu mut siitä on jo pari vuotta aikaa..Kerroin kenestä tykkään kahdelle tytölle joita luulin kavereikseni.No seuraavana päivänä ekan tunnin alussa istun ihan tavallisesti hiljaa pulpettini ääressä ja odotan innolla,koska ihastukseni istui silloin vieressäni...No sitten se tuli viimeisten joukossa sieltä vihasen näkösenä ja haukku mut kaikeks maholliseks ja repi jonkun paperin mun pulpetille.Rupes itkettää ja lähin seuraavalla välkällä kotiin..Kotona huomasin,että se lappu oli kirjoitettu "kavereiden" käsialalla ja siinä luki kaikkea "mä rakastan sua,mennääks naimisiin"Tiiän et tykkäät musta" yms..
Inhottavaa kun monien pitää aina kertoo kaikki!!
Mä olisin ollut onnellinen sun puolesta jos oisit kertonut ton ystävänä mulle..Tsemppiä sulle myös multa ja mun kaverilta!
Kerroin parhaalle ystävälleni joka myös on tyttö että olen homo, mutta tein sen mesen välityksellä. Itseasiassa reaktio ei ollu yllättynyt vaan pikemmin sellanen "mä vähän aavistelinkin" mut kysy se että oonko täysin varma koska olin aikasemmin yrittänyt iskee sitä tyttöä mutta meistä tuli sydänystävät sen pikku "tragedian" jälkeen joten luotin siihen 100% koska me ollaan jaeuttu toistemme syvimmät salaisuudet AINA ja aina jos on jotain ollu mitä tahansa mielessä niin kerrottu. Kerroin eikä tarvinnut pelätä. Kukaan ei tiedä edelleenkään ja kaverini ei varmastikaan pistä arvokasta ystävyyttämme vaakalaudalle.
Sit viel sen verran ettei kantsi tosiaan kertoo ihan kelle vaan koska siis ikinä sitä ei saata tietää miten käy. Mua pikkasen kadutti ensin ku kerroin ja sit tuli sellanen "friikki" olo kans mut se meni ohi. Ku juttelin mesessä yhden tyypin kaa joka sano että "me eletään täällä vaan kerran ja siitä on otettava kaikki ilo irti". Musta siinä on ytyä. Hienoo että tulit kaapista pois. Ei sinne kannata jäädä. Itse olen siellä vielä koska vain muutama ystäväni tietää.
Mut ton ikäset pojat ja tytöt (yläkoulu ikäset)
Niin niiden on vaikee vielä ymmärtää tollasta koska ne ei oo tarpeeks kypsyneitä. Kannattaa jättää omaan arvoonsa. OPettajilla ei ole mitään oikeutta silti arvostella tai pilkata oppillasta oli asia mikä tahansa.
Itse nyt kun olen avautuneempi oon harkinnu seurustelemista. Ja oon tutustunukki muutamaan tyyppiin jotka on 89 ja 87 syntyny, ite -91 syntyny. Alusk yritin ettiä oman ikästä mut ei löydy ja kaikenlisäks jos on löytyny niin ekat kysymykset: Pituus paino, bottom vai top? Oikeesti aika naurettavaa että joku -91 syntyny välittää jostain bottom ja top jutuista.
Itse haluisin alottaa seurustelee mut en oo löytäny oikeeta. jos aloittaisin -87 syntyneen kanssa niin olisko paha? Eihän se ookku 4 vuotta vanhempi. Mut en tosiaankaan löydä samanikästä.