se, että oppilaitos piilottaa oppilaan töitä, ja liittää ne piirustuksenopettajan kokoelmiin ilman oppilaan lupaa? Oppilaan osoite ei ole muuttunut, ja on koululla hyvin tiedossa, joten piirustukset olisi hyvin voitu palauttaa vuosia sitten.
Entä se, että töitä sitten esitellään kyseisen piirustuksenopettajan näyttelynä, edelleen ilman lupaa, ilman tekijöiden nimiä?
Olisiko mielestänne kohtuutonta pyytää kuvia palautettavaksi? Tai ainakin pyytää, että tekijöiden nimet ja tekovuosi mainitaan, kun kuvia pidetään näyttelyssä?
Entä se, että töitä sitten esitellään kyseisen piirustuksenopettajan näyttelynä, edelleen ilman lupaa, ilman tekijöiden nimiä?
Olisiko mielestänne kohtuutonta pyytää kuvia palautettavaksi? Tai ainakin pyytää, että tekijöiden nimet ja tekovuosi mainitaan, kun kuvia pidetään näyttelyssä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
..toteen jos niissä ei ole minkäänlaista signeerausta josssa viitataan sinuun. Kuitenkin on vielä pieni mahdollisuus jos silloiset koulukaverisi muistavat sinut työn tekijäksi.
Muuten kyllä olet heikoilla.
Nimikirjoitukset on kyllä kuvissa, ja niiden tekijöistä ei ole epäselvyyttä, mutta näyttelystä kirjoitetussa jutussa paikallisessa pikkulehdessä mainitaan se opettajan kokoamana näyttelynä, ja lehdessä on kuvia - piirtäjien nimiä ei mainita lainkaan!
Sitä en tiedä, miten nuo kuvat kyseisen opettajan haltuun joutuivat. Lupaa ei ainakaan minulta ole kysytty.
Minä olin aika tuottelias piirtelijä kouluaikoinani, mutta nykyään taito on päässyt ruostumaan. Varsinkin yhtä noista kuvista olin aina kaivannut - se on mielestäni yhä paras piirustukseni, koskaan (ei silti mikään piirustustaidon erityishuippu, myönnettäköön:).
Minusta olisi hyvin hienosti tehty, jos kyseinen opettaja edes ottaisi valokuvan piirustuksesta ja lähettäisi sen tekijälle, jos sitä pyydetään. Onko tämä liikaa vaadittu?
Tavallaan on ihan kiva, että entisten oppilaiden kuvia on koulun kokoelmissa (en ole varma, onko ne koulun, vai opettajan yksityiskokoelmissa, mikä olisi vähän toinen juttu..). Ne kuuluvat paikkakunnan historiaan. Mutta olisi mukava pitää edes kopio tai kuva niistä itse.
..vain tyytyväinen!
Siksi, ettei minulla ole edes valokuvaa parhaasta piirustuksestani? Riemustako pitäisi ratketa? Kaikki on suhteellista. Ei se kuva koulun kokoelmiin ole jäänyt siksi, että se olisi jollain tavalla todella upea; mutta verrattuna muihin töihini se oli tekniikaltaan hyvä, ja sillä on minulle arvoa sen takia. Se on ainoita kuvia, jonka yhä muistan vuosien takaa - monia muitakin on hukkunut matkan varteen, enkä niitä sure.
Niin, olen kyllä iloinen siitä, ettei työni ole kadonnut, kuten olin vuosia luullut.
Taiteilijalla on aina oikeus työhönsä ja sen päättämiseen, missä ja milloin sitä esitellään julkisesti vai esitelläänkö. Jos et ole teostasi kenellekään myynyt, teos on sinun ja periaatteessa voisit vaikka kävellä kyseiseen näyttelyyn ja nostaa työsi pois seinältä, jos niin haluaisit.
Jos sinulla ei sinällään ole mitään sitä vastaan, että työtäsi esitellään, kun nimesikin kerran mainitaan sen yhteydessä, voisit vaikkapa ottaa kyseiseen entiseen opettajaan yhteyttä ja kertoa, että olet nähnyt kauan kaipaamasi työn näyttelyssä ja haluaisit saada sen näyttelyn purkamisen jälkeen haltuusi.
Tekijänoikeus ja työn omistusoikeus ei ole mitenkään siitä riippuvainen, minkälainen on työn taiteellinen taso tai rahallinen arvo. Myöskään oppilaitos, jossa opiskellessa työ on valmistunut, ei automaattisesti omista oppilaitokseen jääneitä tai unohtuneita töitä. Se voi korkeintaan päättää, miten ja missä haluaa niitä säilyttää, jos haluaa. Ankarimman tekijänoikeuslain tulkinnan mukaan taideteosta ei kuitenkaan saa missään olosuhteissa vahingoittaa tai tuhota, vaikka se olisikin taiteilijalta tai joltakin muulta unohtunut jonnekin "lojumaan."
Taidekoulut joutuvat tietysti tulkitsemaan tätä kohtaa melko höllästi, koska oppilaat jättävät ja unohtavat taideteoksiaan oppilaitoksiin valtavat määrät, eikä kaikkien niiden asianmukainen säilyttäminen olisi millään mahdollista. Usein varsinkin luonnosasteelle jätetyt ja selvästi keskeneräiset teokset menevät roskiin tai kierrätykseen, jos tekijää ei tavoiteta tai jos hän ei kohtuullisen ajan kuluessa nouda omaisuuttaan.
Kuitenkin, vaikka teos olisi säästynyt tai tarkoituksella säästetty koulun "kokoelmiin", se ei ole koulun tai opettajan omaisuutta, jos tekijä ei sitä ole heidän omaisuudekseen erikseen antanut. Opettaja ei siis voi vedota siihen, että jos hän ei olisi "pelastanut" työtä, se olisi mennyt roskiin. Näin jo siksi, että toisen tekemän teoksen tuhoaminen on laissa kiellettyä. Myöskään "pelastetun" työn esitteleminen näyttelyissä olisi silloin vähintäänkin arveluttavaa.
Teoksen säilyttämisestä aiheutuneihin kuluihin tai vaivaan ei myöskään voi vedota jos työ on melko pienikokoinen eikä vaadi paljon säilytystilaa.
Taiteilijalla on lakiin kirjattu oikeus saada nähdä teoksensa ja kuvata sitä dokumentointitarkoituksiin. Tämä pätee myös töihin, jotka taiteilija on myynyt tai lahjoittanut pois. Kohtullisen varoitusajan puitteissa (muutamasta päivästä pariin viikkoon) taiteilija saa lain mukaan "vierailla" työnsä luona, ottaa siitä valokuvia tai muuten dokumentoida sitä. Oli työsi siis kolun tai opettajan henkilökohtaisissa kokoelmissa, sinua ei siis ainakaan voida estää näkemästä tai kuvaamasta sitä.
Sinulle annetaan varmasti ilomielin lupa ottaa valokuva työstäsi, varsinkin jos haluat lahjoittaa sen koulun kokoelmiin. Jos haluat työn takaisin itsellesi, sinulla on siihenkin oikeus. Asioista tietämättömillä ja vanhakantaisilla piirustuksenopettajilla saattaa kyllä olla jyrkkiä ja sitkeitä käsityksiä oppilastöiden tekijänoikeuksista. Jos koulu tai opettaja katsoo tiukasti olevansa työsi omistaja, käräjille tuskin kannattaa lähteä. Valokuvan työstäsi saat kuitenkin ilman muuta, ja se kannattaa hankkiakin, jos työ on sinulle tärkeä.
Tiedän nämä asiat tarkaan, koska olen opiskellut taidetta sekä opisto- että korkeakoulutasolla, ja unohtanut töitäni joka ainoaan kouluun. :)
En pääse paikalle kuvaamaan työtäni, ja kirjasto, jossa työni on esillä, ei vastaa sähköpostiini.
Se, mitä haluaisin tehdä, on laittaa kuva piirustuksestani verkkosivulleni, jossa esittelen muitakin piirroksiani. Useimmat piirroksistani ovat kouluajoilta. Nykyään en enää paljon piirtele - halua olisi, mutta se jokapäiväinen viivanteko on jäänyt, ja taito siis rapistunut. Ehkä vielä joskus aloitan taas..
Minusta on toisaalta ihan kiva, jos kuvani jää oman paikkakunnan 'historiaan'. Ei sillä rahallista arvoa liene kenellekään (paitsi, jos minusta tulee kuuluisa, ja se on epätodennäköistä).
ole muuta tekemistä näyttelyn kanssa kuin että se on tarjonnut tilan näyttelyn pitämiseen. Siksi kirjaston henkilökunta ei varmaankaan vastaa töitä koskeviin teidusteluihin.
Ota yhteyttä vanhaan opettajaasi, yhteystiedot saat varmasti selville. Jos hän on kerran mukava ihminen ja taiteilija, hän ymmärtää varmasti yskän ja lähettää kuvan työstäsi sinulle. Kerro vaikka hänelle että olet ajatellut aloittaa piirtämisharrastuksesi uudestaan ja kaipaat kuvaa inspiraatioksi. :)
Käy myös ostamassa piirustusvälineet ja jatka harrastustasi. Elämä on liian lyhyt sen suunnittelemiseen, että joskus sitten voisi. Näin ainakin minä ajattelen.
Ja piirustuspaperia minulla on, pinot vinot, ja kynää jos jonkinlaista, mutta minut on vallannut tyhjän arkin kauhu. Nuorena en ymmärtänyt ollenkaan, kun toiset kertoivat pelkäävänsä aloitaa piirroksen. Minulle se oli niin luonnollista. Haluan aloittaa uudelleen, mutta en tiedä, saanko ravisteltua itseni hereille, ja tekemään sitä, mistä nauttisin, sitten, kun se olisi taas helppoa. Mutta voinhan olla varoittava esimerkki teille muille: älkää antako taitojenne rappeutua!
...mun näkemyksen mukaan työt pitäisi voida saada takaisin. Kyllähän oppilaalla pitäisi olla oikeus liittää työt opiskeluaikaiseen työnäytekansioon. Ja nimet ja tekovuosi tulisi mun mielestä mainita julkaisutilanteissa kun tekijä niin haluaa.
Muistelen hämärästi että taidekoulussa joku opettaja jauhoi sitä että periaatteessa koululla tehdyt työt on oppilaitoksen omaisuutta. Asian oikeellisuudesta en ole varma. Koulussa tehtyjä töitä ei ainakaan yleensä saa myydä kuin materiaalikustannusten hinnalla.
silloin, sen aikaiset piirustukseni olivat parasta, mitä olen koskaan tehnyt. Vaikka yhä rakastan piirtämistä, se kyky on muuttunut piileväksi mahdollisuudeksi vaan - nuorempana se oli minulle luonnollisin ilmaisukeino, helppo ja vaivaton. Tuo piirros, josta nyt saivartelen, on mielestäni paras työni, ei pelkästään yksi koulutyö.
Sen olen kuullut, että tekijänoikeus usein on työnantajan, jos on jotain luonut toisen palveluksessa. Koulun oikeudesta oppilaiden töihin en ollut kuullut. Minusta se olisi valitettava käytäntö, jos nuorilla ihmisillä ei olisi oikeutta pitää omia töitään hallussaan.
Loppujen lopuksi minulle riittäisi aivan hyvin, jos saisin selkeän valokuvan työstäni. Mutta pyyntöihini ei ole vaivauduttu vastaamaan ollenkaan. Aika tylyä minusta..
ja pyydät saada nähdä työsi. Ja kuvaat sen sitten vaikka itse.
omistaa työtäsi, ellei oppilaitos ole kustantanut kaikkia käyttämiäsi materiaaleja ja tekijänoikeusasiasta selkeästi opiskelijalle ilmoitettu, kuten firmojen tekijänoikeuksissa tavataan tehdä. Käsittääkseni sinulla on aina tekijänoikeus koulutyöhösi. Rohkeasti vain vaatimaan työtäsi itsellesi, sillä tuskin yksi työ on aivan korvaamattoman tärkeä jossain opettajan kokoelmassakaan.
firma tuottaa voittoa, koulu ei.
muuten varustaa kaikki kommenttisi samalla nimimerkillä niin näkisi, miten olet vastauksiin reagoinut. Eikä olisi pahitteeksi muillekaan käyttää yhtä ja samaa nimimerkkiä sotkematta sitä lauseiden sisältöön. Ns. alkeellinenkin tapa jo edellyttää ko. menettelyä.
mahdollisimman paljon noihin kahteen riviin. Sisällöstä kyllä näkee, kuka on kukin. Ja jos ei näe, ei sillä niin väliä. Asiat keskustelevat, nimiä ei tarvita.
Mutta voistko huolehtia oikeinkirjoituksestasi - alkeellinenkin tapa sitä edellyttää.
Aloittaja, jatkaja, lopettaja.
tulee kaipaamasi pilkku: ",".
Kirjoitan kuten maalaan: suurpiirteisesti mutta erinomaisen ymmärrettävästi.
...niitä sun maalauksiasi olisi nähtävillä?
linkkiä kehiin! Se ei pelaa joka pelkää!
Et ole laittanut linkkiä missä teoksiasi saisi ihailla. Eikö rohkeus riitä esittelemään teoksiasi, vai etkö kehtaa esitellä niitä? Ovatko ne samaa tasoa kuin kirjoituksesi taiteesta? Kirjoituksiasi kehtaat kuitenkin esitellä!
Odotan todella mielenkiinnolla, joten eikö taiteilijan pitäisi olla ylpeä yleisön osoittamasta mielenkiinnosta.
voin vielä mainita, että minun työni ei ole mainitsemisen arvoinen, paitsi minulle. Puhuin vain tuosta, että näytellään toisten töitä lupaa kysymättä. Ei tässä nyt ole tarkoitus henkilökohtaisuuksiin mennä niin sen piirustuksenopettajan kuin oman itsenikään suhteen.
Toisten töitä on kiva kyllä ihastella, nimen kanssa varsinkin.
minulla ei vielä ole mutta vuoden lopulla voi jo olla, olen menossa kurssille, josta pitäisi löytyä apu.
Kaapelin puristamolle tulevaan näyttelyyn olen tarjonnut kahta kokonaan entisestä työtavasta poikkevaa teosta. Jos ne menevät läpi niin siellä. Espoo Artin galleriasivulla on myös muutama työ.
on tarkoitus nimenomaan kirjoittaa, en kai täällä muuten olisi. Niiden kirjoitusten taso on sitä mitä ne ovat eikä niiden ole tarkoitus miellyttää ketään vaan tuoda esille mielipiteitä. Vastaavanlaisia olen kirjoittanut useilla foorumeilla, myös omalla nimelläni, eikä niissä mitään kehtaamista tarvita, mielipide on mielipide ja pyrin ilmaisemaan ne mielestäni kohtuullisella suomen klielellä.
Toki olen huomannut, että niissä esittämäni ajatukset ovat joillekin lukijoille kovin vieraita eikä joissakin niitä repostelevissa teksteissä mielestäni valitettavasti ole tasoa laisinkaan. Keskustelu edellyttää omien näkökantojen ja argumenttien esille tuontia, pelkät alatyyliset ja jopa solvauksen tasolle menevät vuoropuhelut ovat häpeäksi kirjoittajilleen.
Keskustelupalstalla pitäisi keskustella. :)Valitettavasti keskustelu kuin keskustelu näyttää menevän toisen mielipiteen mitätöinniksi ja tietävyydestä kilpailuksi. En edes yritä täällä enää osallistua, kunhan joskus vilkaisen.
Arvelenpa, että nämä töittesi tarkastajiksi haluavat tahtovat nimenomaan päästä teilaamaan työsi riippumatta siitä, kuinka hyviä ne ovat (jollaisia muuten varmaan ovatkin). Näin ikävä kuva minulle palstasta on tullut, valitettavasti.
Tiedän itse taitoni tason - piirrän näköiskuvia, ja ihan hyviä luonnoksia ja karikatyyrejä, mutta taitoni on nyt jo ruostunut.
Yleensä olen kyllä saanut aina vain kehuja. Vain yksi kommentti vuosien varrelta on jäänyt mieleen, joka yhä hiukan karsastaa. Opiskeluaikoina keräsimme rahaa opintomatkaa varten, ja keksin tarjota muotokuvanpiirustustaitojani, ja ottaa vastaan tilaustöitä. Nähdessäni mallikuvani myyntipöydällä, luokkatoveri suhahti naurahtaen: "Vai taidetta!" Hän kyllä ei ollut mikään 'taiteen' tuntija, vaan suulas nainen, joka ei osannut olla pilkkaamatta kaikkea ja kaikkia, emmekä pitäneet toisistamme muutenkaan. Kommentti on jäänyt mieleen. Sitä ennen olin innoissani projektista, mutta se vei innon. Minkähän takia meillä on tuo taipumus pilkata toisten työtä? Kyllä maailmaan töherryksiä mahtuu. Voihan niitä arvostella niin, että on ostamatta niitä.
Olen taitava (nyt ruostunut) piirtäjä, en taiteilija. Mitä se taide nyt sitten onkin. En usko, että minun kuvistani kuvastuu mitään 'taiteellista'. Mitä muuten on taide? Tietääkö kukaan?
tekijällä, eli taiteilijalla. Mutta taideoppilaitos omistaa työt mikäli se on ns. tuottaja, eli kustantanut materiaalit jne.
Taiteilijan (siis tekijän) nimi täytyy aina mainita kun teos on esillä, omisti teoksen kuka tahansa.
Sinun työsi saattaa lain mukaan kuulua opppilaitoksen kokoelmiin, mutta sinun opettaja ei varmaan ole ostanut sitä työtä...vai onko? Hän voi opettajanasi olla korkeintaan ns. kuraattori, mutta hänellä ei ole tekijänoikeuksia teoksiisi, eikä omistusoikeutta.
Eli: mikäli sinun nimeäsi ei ole mainittu teoksen yhteydessä sen ollessa esillä (missä tahansa!) tekijänoikeuslakia on rikottu.
Mikäli teos myydään, hinta menee teoksen omistajalle.
Jos sinä olet saanut apurahaa tätä nimenomaista teosta varten joltain muulta instanssilta kuin koululta, tai olet itse kustantanut teoksen materiaaalikulut (todistettavasti) teos on SINUN, ei oppilaitoksen - ja näin sinä olet teoksen omistaja.
Muista että tekijänoikeuslaki koskee KAIKKIA taiteilijoita - eli sinun ei tarvitse kuulua mihinkään liittoon nauttiaksesi tekijänoikeuslaista. Mutta sinun asiaasi ei aja kukaan muu kuin sinä itse, mikäli et kuuluu liittoon. Liittojen ulkopuolisena taiteilijana olet ns. mustahevonen, jota liittojen juristit eivät voi auttaa.
Pidä kuitenkin puolesi! He ovat rikkoneet tekijänoikeuslakia...en vain tiedä mitä asialle voi tehdä nyt. Voit yrittää vaatia korvauksia, mutta olet yksin isoa instanssia vastaan...
piirroksellani tuskin koskaan on, ja vaikka materiaalit maksoin itse, ei nekään siitä kovin kallista työtä tee:)
Oikeastaan en tykkää kahmia töitäni ympärilleni. Luovuuden vapaan virtauksen kannalta on parempi, jos työt elävät omaa elämäänsä muualla, muiden ilona. Minulle riittää kuva työstäni.
Halusin keskustella tästä asiasta. En tiedä, onko se yleinenkin ongelma. Tämä tapaus sinänsä ei ole vaikea tapaus - jos viitsin ottaa yhteyttä opettajaan, asia varmaan järjestyy. Väärinkäsitys saattaa olla asian takana.
Paras tietysti olisi, kun saisin ravisteltua itseni tästä nykyisestä saamattomuudestani (tai kiireistä) ja alkamaan piirtelyni uudestaan. Taito on siellä jossain, vaikka miten piilevänä. Jos sen saan houkuteltua uudelleen esille, voin alkaa suoltaa kuvia toisillekin taas jakaa, eikä tunnu missään. Ehkä se tosiaan on parasta. Menneisyyden (lapsuuden) työt jääköön historiaan.