Jo jonkin aikaa on kuulunut eri puolilta Suomea lastensuojeluun liittyvistä palavereista tietoa, että viranomaiset seuraavat näitä kirjoituksia. Ihan hyvä sinänsä, mutta asia sisältää mielenkiintoisia piirteitä.
Kun viranomaiset ovat toimineet asiallisesti, lain mukaan ja oikein, asiaan ei puututa, vaikka asiakkaan tiedetäänkin kertoneen täällä asioistaan. Se korkeintaan kuitataan toteamalla, että näin on tapahtunut. Mutta silloin kun viranomaistoimet sisältävät laittomuuksia ja muuta ei-katseen kestävää arkaluontoista toimintaa, alkaa asiakkaan uhkailu.
Varsinainen sylttytehdas löytyy tietysti poliittisesta päätöksenteosta, joka on asettanut sosiaaliviranomaiset mahdottomaan tilanteeseen lain noudattamisen suhteen. Ja lisäksi se, että muilta hallinnonaloilta sysätään niin paljon lapsia teille, jotka eivät ensisijaisesti kuuluisi ollenkaan lastensuojeluun. Silti löytyy sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat tarkkoja lainkirjaimesta, mutta löytyy myös niitä, jotka lipsuvat hämäräpuolelle käänteissään.
Viranomaiset ovat vuosia saaneet touhuta mielivaltaisesti päätöksissään, ainoastaan valistuneimmat ja aktiivisimmat asiakkaat ovat jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Lastensuojelussa asiakkaan painajainen on epäpätevä, yli-innokas, laista ei-niin-turhan-tarkka sosiaalityöntekijä, joka kuvittelee tehokkuutensa mittariksi tehtyjen huostaanottojen määrän. Tuollaisen sossun elämässä kaikki on hyvin siihen asti, kunnes hän huomaa, että asiakas saakin vertaistukea ja apua joltain harmittavalta nettipalstalta, juuri kun sossu kuvitteli, että asiakas ei tajua oikeuksistaan yhtään mitään. Silloin alkaa asiakkaan uhkailu ja viimeinenkin henkinen nujertaminen.
"Asioittesi julkistaminen on laitonta."
"Sinä voit hankkia asianajajan, mutta me teemme kuitenkin, mitä me haluamme."
"Ai netissä! Et saa lastasi koskaan kotiin, jos alat hankalaksi."
"Jos lapsi valittaa sinulle huonoista oloista sijoituksessa, on tapaamisia ja yhteydenpitoa rajoitettava."
"Lapsi on siirrettävä niin kauas uuteen sijoitukseen, että et pääse tapaamaan häntä."
jne. jne. jne.
Väärin toimivien viranomaisten ja laitosten tukena ovat myös laittomia huostaanottoja tehtailevat psykiatrian yksiköt, ennen kaikkea ne, jotka ottavat oikeudekseen pitää lasten autisminkirjon oireita psykoottisina piirteinä. Vaikka lasta kohdeltaisiin sijaishuollossa miten väärin tahansa, rientää lapsen sinne väärin perustein lähettänyt sairaalalääkäri paikalle todistamaan lapsen psykoottiseksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olekaan.
Näin vedetään matto alta jo etukäteen vanhempien tekemiltä valituksilta lapsen kohtelusta. Lasta saa uhkailla, pelotella, pahoinpidellä ja rankaista hänen koti-ikävästään, sekä geeniperinnöllisen sairautensa oireilusta, eikä sijaishuoltoa vastaan kannata edes valittaa, koska lääkäri "todistaa" pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi.
Lain mukaan vanhemmille on järjestettävä tukea huostaanoton tapahduttua, mutta usein vanhempi jää täysin yksin. Kun huomataan, että hän kuitenkin saa neuvoja, apua ja tukea netistä, on tilanne väärin toimivalle viranomaiselle tosi kiusallinen. Varsinkin, kun tiedetään, että muutaman sossun tuoli on kaatunut asiakkaan saaman oikean tiedonvälityksen myötä. Ja joku lastensuojelulaitos joutuu silloin tällöin sulkemaan ovensa, kun valitusteiden tehottomuudesta huolimatta vanhempien sitkeys palkitaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten, sekä ihmisoikeusrikkomusten takia.
Ilolla voi laittaa merkille, että rehellisimmät ja oikeamielisimmät henkilöt ovat jo hypänneet pois lastensuojelun uppoavasta laivasta. Kunnat ovat talousvaikeuksissa ja on ikävää kuulla niistä palavereista, joissa lastensuojelu suunnittelee jo etukäteen, miten uutta lakia voidaan kiertää näppärimmin ensi vuoden alusta alkaen.
Kauppalehdenkin julkaisemien tietojen mukaan sen sijaan suurta voittoa tuottavien yksityisten lastensuojelulaitosten on helpompaa noudattaa uutta lakia alkumetreiltä, jos vain tahtoa löytyy. Ei ole löytynyt aina tähän asti. Lastensuojeluteollisuus on pahimmillaan suurta bisnestä, jossa laitosten henkilökunta opetetaan silmänlumeeksi toistamaan ulkoaopittuja litanioita päämääristä ja tavoitteista, hoitometodeista, joiden olemassa oloa ei tarkista kukaan ja hoidon tuloksia vielä vähemmän.
Mediaan annetaan vääristynyttä kuvaa huostaanottojen syistä, sillä todellisuuden paljastuminen yhtäkkiä koko kansalle olisi katastrofi. Vuosituhannen alussa vielä pidettiin moraalisesti pahana sitä, että lastensijaishuoltoon hakeutuu ihmisiä pelkän taloudellisenvoiton tavoittelun takia. Miten on tämän päivän tilanne moraalin suhteen?
Summa summarum: Lastensuojelun tervehdyttämisen A ja O on oltava se lähtökohta, että huostaanottoja tehdään vain ja ainoastaan huonoista oloista tuleville lapsille. Tilanne on järkeä vailla, kun lastenkotiin astelevan lapsen ja vanhemman vanavedessä seuraa harvinaisen rehellinen sosiaalityöntekijä, joka selittää henkilökunnale: "Huostaanottoon ei ole perusteita, älkää rajoittako vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa." Silti lastenkodissa ei tuota oteta kuuleviin korviin, koska laitoksen käytännöt ovat enemmän kuin yksikään laki tässä valtiossa.
On päästävä eroon siitä väärinkäytöksestä, että muiden hallinnonalojen puutteet ja toimimattomuus korvataan lapsen vanhemmista erottamisella. Lastensuojelun olisi lakien kiertämisen sijasta vaadittava rohkeasti päättäjiltä oikeutta tehdä työtään lakien mukaan ja lapsen ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Ja esim. Talentia voisi tukea jäsentensä oikeutta kieltäytyä tekemästä esim. hoidollisia huostaanottoja, koska niissä lapsi jää ilman tarvitsemaansa hoitoa joka tapauksessa.
Ja tietoa lisää lastensuojeluun neurologisista oireyhtymistä, että sossut eivät sortuisi psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien halpaan, ja erehtyvät enää v. 2007 pitämään esim. AS-oireyhtymää huonosta kasvatuksesta johtuvana oirehdintana. Ja sossuilla on oltava oikeus sanoa ei kaikille turhille huostaanottoehdotuksille, myös kouluista tuleville. Kun lastensuojelu ei löydä kotoa lain mukaisia perusteita huostaanottoon, on arveluttavaa alkaa keksimään tuulesta temmattuja perusteluja toimilleen. Varsinkin, kun tällaisia nettipalstoja on, jossa esim. aiheettomasti päihteidenkäytöstä syytetyille vanhemmille annetaan vinkkiä turhasta syytteestä pelastumiselle.
Kun viranomaiset ovat toimineet asiallisesti, lain mukaan ja oikein, asiaan ei puututa, vaikka asiakkaan tiedetäänkin kertoneen täällä asioistaan. Se korkeintaan kuitataan toteamalla, että näin on tapahtunut. Mutta silloin kun viranomaistoimet sisältävät laittomuuksia ja muuta ei-katseen kestävää arkaluontoista toimintaa, alkaa asiakkaan uhkailu.
Varsinainen sylttytehdas löytyy tietysti poliittisesta päätöksenteosta, joka on asettanut sosiaaliviranomaiset mahdottomaan tilanteeseen lain noudattamisen suhteen. Ja lisäksi se, että muilta hallinnonaloilta sysätään niin paljon lapsia teille, jotka eivät ensisijaisesti kuuluisi ollenkaan lastensuojeluun. Silti löytyy sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat tarkkoja lainkirjaimesta, mutta löytyy myös niitä, jotka lipsuvat hämäräpuolelle käänteissään.
Viranomaiset ovat vuosia saaneet touhuta mielivaltaisesti päätöksissään, ainoastaan valistuneimmat ja aktiivisimmat asiakkaat ovat jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Lastensuojelussa asiakkaan painajainen on epäpätevä, yli-innokas, laista ei-niin-turhan-tarkka sosiaalityöntekijä, joka kuvittelee tehokkuutensa mittariksi tehtyjen huostaanottojen määrän. Tuollaisen sossun elämässä kaikki on hyvin siihen asti, kunnes hän huomaa, että asiakas saakin vertaistukea ja apua joltain harmittavalta nettipalstalta, juuri kun sossu kuvitteli, että asiakas ei tajua oikeuksistaan yhtään mitään. Silloin alkaa asiakkaan uhkailu ja viimeinenkin henkinen nujertaminen.
"Asioittesi julkistaminen on laitonta."
"Sinä voit hankkia asianajajan, mutta me teemme kuitenkin, mitä me haluamme."
"Ai netissä! Et saa lastasi koskaan kotiin, jos alat hankalaksi."
"Jos lapsi valittaa sinulle huonoista oloista sijoituksessa, on tapaamisia ja yhteydenpitoa rajoitettava."
"Lapsi on siirrettävä niin kauas uuteen sijoitukseen, että et pääse tapaamaan häntä."
jne. jne. jne.
Väärin toimivien viranomaisten ja laitosten tukena ovat myös laittomia huostaanottoja tehtailevat psykiatrian yksiköt, ennen kaikkea ne, jotka ottavat oikeudekseen pitää lasten autisminkirjon oireita psykoottisina piirteinä. Vaikka lasta kohdeltaisiin sijaishuollossa miten väärin tahansa, rientää lapsen sinne väärin perustein lähettänyt sairaalalääkäri paikalle todistamaan lapsen psykoottiseksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olekaan.
Näin vedetään matto alta jo etukäteen vanhempien tekemiltä valituksilta lapsen kohtelusta. Lasta saa uhkailla, pelotella, pahoinpidellä ja rankaista hänen koti-ikävästään, sekä geeniperinnöllisen sairautensa oireilusta, eikä sijaishuoltoa vastaan kannata edes valittaa, koska lääkäri "todistaa" pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi.
Lain mukaan vanhemmille on järjestettävä tukea huostaanoton tapahduttua, mutta usein vanhempi jää täysin yksin. Kun huomataan, että hän kuitenkin saa neuvoja, apua ja tukea netistä, on tilanne väärin toimivalle viranomaiselle tosi kiusallinen. Varsinkin, kun tiedetään, että muutaman sossun tuoli on kaatunut asiakkaan saaman oikean tiedonvälityksen myötä. Ja joku lastensuojelulaitos joutuu silloin tällöin sulkemaan ovensa, kun valitusteiden tehottomuudesta huolimatta vanhempien sitkeys palkitaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten, sekä ihmisoikeusrikkomusten takia.
Ilolla voi laittaa merkille, että rehellisimmät ja oikeamielisimmät henkilöt ovat jo hypänneet pois lastensuojelun uppoavasta laivasta. Kunnat ovat talousvaikeuksissa ja on ikävää kuulla niistä palavereista, joissa lastensuojelu suunnittelee jo etukäteen, miten uutta lakia voidaan kiertää näppärimmin ensi vuoden alusta alkaen.
Kauppalehdenkin julkaisemien tietojen mukaan sen sijaan suurta voittoa tuottavien yksityisten lastensuojelulaitosten on helpompaa noudattaa uutta lakia alkumetreiltä, jos vain tahtoa löytyy. Ei ole löytynyt aina tähän asti. Lastensuojeluteollisuus on pahimmillaan suurta bisnestä, jossa laitosten henkilökunta opetetaan silmänlumeeksi toistamaan ulkoaopittuja litanioita päämääristä ja tavoitteista, hoitometodeista, joiden olemassa oloa ei tarkista kukaan ja hoidon tuloksia vielä vähemmän.
Mediaan annetaan vääristynyttä kuvaa huostaanottojen syistä, sillä todellisuuden paljastuminen yhtäkkiä koko kansalle olisi katastrofi. Vuosituhannen alussa vielä pidettiin moraalisesti pahana sitä, että lastensijaishuoltoon hakeutuu ihmisiä pelkän taloudellisenvoiton tavoittelun takia. Miten on tämän päivän tilanne moraalin suhteen?
Summa summarum: Lastensuojelun tervehdyttämisen A ja O on oltava se lähtökohta, että huostaanottoja tehdään vain ja ainoastaan huonoista oloista tuleville lapsille. Tilanne on järkeä vailla, kun lastenkotiin astelevan lapsen ja vanhemman vanavedessä seuraa harvinaisen rehellinen sosiaalityöntekijä, joka selittää henkilökunnale: "Huostaanottoon ei ole perusteita, älkää rajoittako vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa." Silti lastenkodissa ei tuota oteta kuuleviin korviin, koska laitoksen käytännöt ovat enemmän kuin yksikään laki tässä valtiossa.
On päästävä eroon siitä väärinkäytöksestä, että muiden hallinnonalojen puutteet ja toimimattomuus korvataan lapsen vanhemmista erottamisella. Lastensuojelun olisi lakien kiertämisen sijasta vaadittava rohkeasti päättäjiltä oikeutta tehdä työtään lakien mukaan ja lapsen ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Ja esim. Talentia voisi tukea jäsentensä oikeutta kieltäytyä tekemästä esim. hoidollisia huostaanottoja, koska niissä lapsi jää ilman tarvitsemaansa hoitoa joka tapauksessa.
Ja tietoa lisää lastensuojeluun neurologisista oireyhtymistä, että sossut eivät sortuisi psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien halpaan, ja erehtyvät enää v. 2007 pitämään esim. AS-oireyhtymää huonosta kasvatuksesta johtuvana oirehdintana. Ja sossuilla on oltava oikeus sanoa ei kaikille turhille huostaanottoehdotuksille, myös kouluista tuleville. Kun lastensuojelu ei löydä kotoa lain mukaisia perusteita huostaanottoon, on arveluttavaa alkaa keksimään tuulesta temmattuja perusteluja toimilleen. Varsinkin, kun tällaisia nettipalstoja on, jossa esim. aiheettomasti päihteidenkäytöstä syytetyille vanhemmille annetaan vinkkiä turhasta syytteestä pelastumiselle.
Vastaukset 43
Vanhimmat
..oikeana totuutena...katsokaa hyvät ihmiset mitä se on ollut historiassa....eipä ole muuttunut mikään muu kuin se, et kaikki tehdään TYYLIKKÄÄSTI..niin tyyllikkäästi ettei tavallinen pulliainen eli suurinosa Suomen kansasta osaa epäillä mitään PAHAA!
- Psykologia vie ihmisoikeudet!
Marko Hamilo (toim.): Älkää säätäkö päätänne - Häiriö on todellisuudessa. Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki
Ajatus Kirjat 2007
208 sivua
ISBN 978-951-20-7202-6
Tämä teos vaatii luopumaan edellä kuvatun kaltaisesta, katteettomasta psykologiaoptimismista. Kirjan punaisena lankana kulkee ajatus, jonka mukaan aivan liian usein yritämme säätää päätämme - menemme terapiaan, psykologisoimme toistemme motiiveja, haemme yhteiskunnallisille ongelmille psykologisia selityksiä - ja aivan liian usein suljemme silmämme häiriöiltä todellisuudessa.
On kuitenkin syytä tarkentaa, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan "todellisuudella". Vielä parikymmentä vuotta sitten tällä tavoin muotoillun psykologiakritiikin "todellisuus" olisi viitannut vain yhteiskuntaluokkien välisiin eturistiriitoihin.
Usein "häiriö todellisuudessa" liittyy ennemminkin lähivuorovaikutuksen sanattomiin normeihin kuin lainsäädäntöön tai taloudellisiin rakenteisiin. Jos parisuhde kärsii toisen osapuolen pornonkatselusta, vikaa on parin seksuaalisessa yhteensopivuudessa tai suhteen epäselvissä pelisäännöissä, tuskin kummankaan osapuolen itsetunnossa tai riippuvuuksissa.
Erilaiset seksivalistajat tarjoavat palveluitaan, jotta olisimme "sinut" oman seksuaalisuutemme kanssa. Elävässä elämässä seksuaaliset konfliktit johtuvat kuitenkin useimmiten siitä, ettemme ole "sinut" vallitsevien seksinormien kanssa - tai käymistilassa olevat normit törmäävät toisiinsa, kuten edellisessä pornoesimerkissä.
Koulukiusaaminen alettiin ottaa vakavasti vasta kun osapuolien psykologisoiminen - milloin kiusaajan, milloin kiusatun - lopetettiin ja kiusaamista alettiin tarkastella juridisesti: kiusaajat, koulut ja kunnat pantiin oikeudelliseen vastuuseen.
Harva on työelämässä välttynyt kuulemasta edustavansa muutosvastarintaa, jos on esittänyt kritiikkiä jotakin älytöntä uudistusta kohtaan. "Muutosvastarinta" on tyypillinen psykokulttuurinen termi, jolla todelliset ongelmat työpaikan johtamiskulttuurissa ja pelisäännöissä leimataan keskustelussa työntekijän asenneongelmiksi.
Joskus häiriö todellisuudessa on yksilön biologiassa. Psykoterapeutit sanovat usein, että lääkehoito vain lieventää mielenterveyden häiriön oireita ja ainoastaan terapia voi kajota häiriön syihin. Vakavat mielenterveyden ongelmat, kuten skitsofrenia tai autismi, ovat kuitenkin aivosairauksia. Jos niitä ylipäätään voidaan hoitaa, se tapahtuu lääkkeillä. Terapeutti voi lähinnä auttaa yksilöä tulemaan toimeen oireidensa kanssa käytännön elämässä - ja muistuttaa säännöllisen lääkkeidensyönnin tärkeydestä.
Myös ruokavalio, liikunta tai sen puute, e-pillerit ja monet muut vastaavat arkiset, biologiset seikat vaikuttavat esimerkiksi mielialojen vaihteluun. Näitä vaikutuksia yksilön on kuitenkin vaikea tunnistaa. Tällaiset biologiset, ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen vaikuttavat tekijät, joita ei periaatteessakaan voi elämyksellisesti tunnistaa, avaavat terapeuteille oven spekulatiiviseen psykologisointiin.
Pahimmillaan jopa täysin fyysisiä oireita vähätellään tai jätetään hoitamatta kutsumalla niitä "psykosomaattisiksi". On tunnettua, että esimerkiksi stressihormonit voivat heikentää vastustuskykyä - ilmiö on sinänsä todellinen, joskin ilmeisesti melko marginaalinen. Fyysisiin oireisiin keskittymällä tuskin kuitenkaan saadaan aikaan kovin paljon vahinkoa. Sen sijaan jo Freud teki järkyttäviä hoitovirheitä sepittämällä mielikuvituksellisia seksuaalipsykologisia syitä potilaittensa fyysisille oireille.
Geneettinen vaihtelu selittää merkittävän osan ihmisten välisestä erilaisuudesta. Esimerkiksi naisten kyky saada orgasmi vaihtelee yksilöittäin, ja merkittävän osan tästä vaihtelusta selittävät geneettiset erot.
Tämä uutinen voi olla - kaikesta biologisesta "kohtalonomaisuudestaan" huolimatta - helpotus naiselle, jonka aikamme psykokulttuurinen seksinormisto saattaa leimata "estyneeksi" tai "seksuaalikielteisen kasvatuksen" uhriksi. Hän onkin täysin "normaali", vain varustettu seksistä nauttimisen kannalta hieman haastavilla geeneillä!
Keskittyminen pään säätämiseen voi tehdä ihmisen sokeaksi todellisuuden ongelmille. Joskus hyvää tarkoittava psykologisointi voi johtaa todella tuhoisiin seurauksiin reaalimaailmassa. Järkyttävimpiä ovat tapaukset, joissa aikuinen ihminen saa terapiassa valemuiston, jonka mukaan hän olisi lapsuudessa joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Seuraukset voivat olla yhtä hirveitä silloin, kun psykoterapeutti tekee lapsen käytöksestä virheellisiä päätelmiä, joiden mukaan tämä olisi joutunut insestin uhriksi. Oikeuspsykologisesta todistelusta ja sen ongelmista seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa kirjoittaa tässä kirjassa Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomela.
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1396.asp
Myös lääkärinvalan arvot ovat unohtuneet siltäkin osin, että lääkärin velvollisuus on tarvittaessa ohjata potilas myös toisen lääkärin vastaanotolle?
Miksi tietyistä lastenpsykiatrian yksiköistä ei lasketa neurologisiin tutkimuksiin? Lapsen hoidossa olisi kuunneltava vanhempien mielipidettä, mutta heidät osataan vaientaa tyylikkäästi.
Millä oikeudella psykiatrit kieltävät toisen lääketieteen alan tutkimukset? Osa psykiatreista pitää neurologisia oireyhtymiä psykooseina, josta seuraa lapselle väärä dg, väärä lääkitys, pahimmillaan huostaanotto ja vanhemmista erottaminen.
Neurologisiin oireyhtymiin ei ole missään tapauksessa parasta mahdollista hoitoa analyyttinen psykoterapia, joihin lapset pakotetaan huostaanotolla uhaten. Lapsia myös huostaanotetaan hyvistä kodeista väärillä diagnooseilla ja todellisuudessa jätetään täysin ilman mitään hoitoa sijoituksen jälkeen.
huostaanottoa lapsen kanssa vielä muutamat
vuodet,sillä sitä tämä on.
Kauanko kestää toipua huostavuosista?
Vuosia,vuosikymmeniä vai lopunelämää?
eikä huostavuosista koskaan toivu.
jos vanhemmat pystyvät esim. raitistumaan ja lapsi kotiutetaan, saattaa se parhaimmillaan olla koko perhettä eheyttänyt tapahtuma. Silloin voi sanoa, että lastensuojelu on toiminut nimensä mukaisesti lasta suojellen. Edellyttäen tietysti, että myös sijoitus on ollut onnistunut.
Sen sijaan aiheettomat lastensuojelutoimet, lain rikkomukset, huonot sijoitusolot vaikuttavat päinvastaisesti. Eräs hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva äiti kuvasi n. 20:n vuoden takaisia tapahtumia, jolloin heidän lapselleen oli alettu valmistella aiheetonta huostaanottoa vanhempien tietämättä, niin traumaattiseksi kokemukseksi, että hän ei ole toipunut siitä vieläkään. Näin siitä huolimatta, että huostaanotto jäi valmisteluasteelle, koska perhe muutti eri puolelle maata ja siirtyi käyttämään autistisen lapsensa kanssa pelkästään yksityisiä palveluja.
lapsen kanssa rangaistuksena tämän.
Lapsella huonot kokemukset jo yhdestä
sijaisperheestä vuosien ajalta.
Painajainen tämä meille on.
erään lastenpsykiatrian ylilääkärin kirjoittamasta sähköpostiviestin, jossa hän neuvoo Asperger-lapsen perhettä pelastautumaan väärin toimivasta psykiatrian yksiköstä. Vanhempia kehotettiin tekemään valitus, ottamaan yhteys potilasasiamieheen ja muuttamaan sellaiselle paikkakunnalle, jossa on toimiva psykiatrian ja neurologian välinen yhteistyö.
Ylilääkäri mainitsi myös, että kyseessä oleva lastenpsykiatrian yksikkö on tunnettu vääristä hoitometodeistaan lääkäripiireissä, tilanteeseen on yritetty vaikuttaa, mutta laihoin tuloksin.
Eittämättä tulee mieleen kysyä, että miksi ihmeessä lääkärit eivät ole nostaneet isoa meteliä kun kerran tietävät lapsipotilaita kohdellun väärin? Vastaus on ilmeisesti lääkärien välinen kollegiaalisuus, mikä painii samassa sarjassa lääkärinvalan, sekä lääkärin etiikan kanssa. Nyt on kuitenkin nähty, että lääkärinvalaa ja -etiikkaa voidaan rikkoa sumeilematta lapsipotilaiden kohdalla. Ja mitä helkkaria tehdään selaisella lääkärien välisellä rehtiydellä, joka sulkee silmät siltä tosiasialta, että tuhansia lapsia kohdellaan väärin lääkärinvalaa ja -etiikkaa rikkomalla?
Lapsipotilasta tulisi hoitaa yhteistyössä vanhempien kanssa, mutta ei missään ole niin suuria konfliktin aineksia ilmassa kuin tilanteessa, jossa AS-lapsen vanhempi rohkenee kyseenalaistaa puolella sanalla väärin toimivan psykiatrin antaman psykoosi-diagnoosin. Tuossa tilanteessa hoitava lääkäri tokaisi lapsen isälle: "Pidättekö minua hulluna? Kyllä se joku muu täällä hullu on kuin minä." Jos vanhemmat eivät viimeistään tuossa vaiheessa tajua pitää suutaan kiinni, saavat vanhemmatkin äkkiä psykiatrisen hoitosuosituksen.
Jos perhe on jo sisällä psykiatrisella tutkimusosastolla, ei sieltä ole mitään mahdollisuutta päästä karkuun enää, kun aletaan puhua lähetteestä lastensuojelulaitokseen, jonne ei päästä muuta kuin huostaanoton kautta. Laitos tarjoaa sellaista pelleily-psykiatrista hoitoa, että osastolla ei välttämättä ole psykiatrian ammattilaisia ollenkaan, sosiaalialan tutkinnon suorittaneita kylläkin sitäkin enemmän. Heidän tarjoamallaan hoidolla ei ole mitään tekemistä psykiatrisen hoidon kanssa, vaikka laitos siitä sellaista nimeä käyttäisikin.
Ja vaikka huostaanotto olisi tehty kuinka hyvästä perheestä ilman lainmukaisia syitä huostaanottoon, kun laitoksen ovet sulkeutuvat, kohdellaan vanhempia pahimmillaan kuin he olisivat vuosia pahoinpidelleet ja laiminlyöneet lastaan. Jopa sossut ovat sanattomia laitosten käytäntöjen edessä, ne ovat ylitse voimassa olevan lastensuojelulain ja muun lainsäädännön.
vallan väärinkäytölle, sillä esim. yhteiskanne on käsittääkseni laissa kielletty. Ja lisäksi yleistä mielipidettä on aina muokattu suuntaan, jonka mukaan isolla äänellä valittaminen, mielenosoitukset ym, ovat häiriköintiä, sivistymätöntä käytöstä, arveluttavaa kaiken kaikkiaan.
Miksi lapsipotilaan vanhemmilta on sivistymätöntä kuuluttaa potilaan oikeuksien perään, esim. perustuslakimme mukaan saada asianmukaista hoitoa, mutta lapselle annettu väärä hoito tai hoidotta jättäminen (vaikka se rikkoo lakia) sen sijaan ei ole sivistymätöntä muka, kun sen tekee lääkäri. Ja näin toimiessaan lääkäri rikkoo oman ammattikuntansa valan, etiikan, mutta ei tietysti ikinä kollegiaalisuutta.
On ollut myös tilanteita, että vanhemmat ovat onnistuneet saamaan lapsen pois lastenkodin hoidolliselta osastolta kesken hoitojakson, lastensuojelun kanssa on yritetty saada potilas takaisin hänet sinne lähettäneen psykiatrian yksikön arvioon, koska jatkohoitopaikka osoittautui kerta kaikkiaan sopimattomaksi lapselle. Mutta psykiatrian ylilääkäri kieltää yksikköä antamasta perheelle mitään aikoja.
Näin siitä huolimatta, että he itse ovat muutamaa kuukautta aikaisemmin kirjoittaneet lapselle PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja lapsella on heidän määräämänsä Risperdal-lääkitys. Tuo lääke vaatii n. 3:n kk:n välein tehtävät sydänfilmi- ja maksakoekontrollit, eikä niihin pääse, jos ei ole hoitosuhdetta mihinkään.
Ta:n omalääkäri, kouluterveyshuolto ja perheneuvola kehottavat vain ottamaan yhteyttä sairaalaan, jonne ovet ovat suljetut. Lääkkeen lopettamista ei saisi missään tapauksessa tehdä ilman lääkärin määräystä ja seurantaa, mutta muita vaihtoehtoja ei ole kuin kelvoton, epäkelvoksi kasvattajaksi leimattu ja siten yhteiskunnan ulkopuolelle heitetty huostaanottoäiti jättää lääkkeen pois 1/4 osa kerrallaan viikon välein. Lisäksi, kun huostaanotto oli äidin vaatimuksesta purettu, hän sai kotiin paljon huonompikuntoisen lapsen kuin tämä oli ollut lastenkotiin mennessään.
Lapsi pelkää nukkumaan menoa, koska heräilee öisin vaikeisiin painajaisiin, jotka kaikki liittyvät lastenkotiin, siis valvotaan paljon. Lapsi pelkää myös liikkua yksin missään, koska pelkää, että häntä tullaan hakemaan väkisin takaisin vankilaansa. Kaupungilla liikuttaessa lapsi saattaa piiloutua äkkiä johonkin, jos näkee miehen, joka muistuttaa ulkonäöltään lastenkodin omahoitajaa. Lisäksi hänelä on pakkoliikkeitä, joita ei ole ollut koskaan ennen. Sanalla sanoen tilanne on mahdoton ja apua tarvitaan.
Muutaman kuukauden odotuksella perhe pääsee yksityisen lääkäriaseman neurologiseen arvioon, josta lapselle varmistuu useita viikkoja kestäneiden tutkimusten jälkeen Aspergerin-oireyhtymä. Siis äiti oli ollut oikeassa jo psykiatrian yksikössä pyytäessään lähetettä neurologian puolelle. Miltä kaikelta olisi säästyttykään, jos tätä pyyntöä olisi noudatettu!
Yhteiskunnan varoja olisi säästetty sievoinen summa turhista huostaanottokustannuksista, saatika lapsen vammauttamiselta henkisesti erottamalla hänet vanhemmistaan, pahoinpitelyillä ym, mitä lastenkodin psykiatrisella "hoidolla" oli hänelle tarjota. Ja vanhempien tunteillako ei ole mitään merkitystä näissä aiheettomissa huostaanotoissa?
Kaiken perhettä ja ennen kaikkea lapsen oikeusturvaa ja ihmisarvoa loukkaavan kohtelun keskellä tuolla perheellä kävi kuitenkin tuuri, että 2-vuotiseksi suunniteltu lastenkotijakso saatiin loppumaan alkumetreillä, muuten lapsi olisi joutunut olemaan siellä vielä tämän vuoden loppuun asti. Ilmeisesti hän olisi ollut sen jälkeen niin huonossa kunnossa, että lastenkoti olisi voinut riemuissaan ilmoittaa, että huostaanottoa ei voida purkaa, vaan lapsi siirretään uuteen sijoitukseen. Näin lapsesta olisi saatu taas yksi tapaus siihen sijaishuollon itkuvirren ketjuun, miten lastenkodista saatiin niin vaikeasti vammautettu lapsi, että 'voi-voi minkälainen koti hänellä on mahtanut ollakaan. Ihan varmasti insestiä, huoruutta, huumeita ja vaikka mitä. Oli se hyvä, että lapsi sai HYVÄT sijaisvanhemmat'.
Näitä erityislapsia on paljon sijoitettu myös perheisiin ja yhteydenpito vanhempiin on katkaistu monesti täysin/lähes täysin sijoituksen jälkeen.
Tuon kerrotun perheen äiti oli pitänyt koko lastenkotisijoituksen ajan viranomaiset tietoisina laitoksen tapahtumista, mikä oli tyrmistyttänyt lastensuojeluakin, koska lapsen kohtelu oli pitkälle päinvastaista, mitä laitos itseään on aina lastensuojelulle mainostanut. Kun äiti sitten kieltäytyi palauttamasta lasta lomalta laitokseen, suostui lastensuojelu huostaanoton purkamiseen. Mutta äiti pyydettiin laitokseen vielä ns. kriisipalaveriin. Sielä intensiivihoidon johtaja sanoi sellaiset sanat, jotka kuvaavat hyvin asiakkaan asemaa lastensuojelussa:
"Äiti ja lastensuojelu ottavat suuren riskin, jos huostaanotto puretaan ja lapsi jää kotiin, koska tilanne siellä tulee varmasti kriisiytymään. Silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa."
Näin puhuu kymmeniä vuosia toimineen, arvostetun lastenkodin intensiivihoidon johtaja vanhemmille, joiden kasvatuskyvyssä ei lastensuojelunkaan mukaan ollut lainmukaisia huostaanottoperusteita. Laitos ei tarjoa todellista psykiatrista hoitoa, ylimainostaa vain itseään sosiaalitoimeen ja lastenlääkäreille mahdollisimman paljon lapsipotilaita saadakseen. Ja kukaan muu ei arvostele hoitotuloksia kuin he itse ja lasten oloja laitoksessa ei valvo kukaan. Lisäksi tässä tapauksessa lastenkodin oma lääkäri oli myöntänyt hoitovirheen tapahtuneen, edes intensiivihoidon periaatteita ei oltu noudatettu, muista rikkomuksista puhumattakaan.
Ja juuri johtajan kuvaamalla tavalla perhettä yleensä kohdellaankin, jos vanhemmat kieltäytyvät palauttamasta lasta laitokseen. Mutta tällä perheellä oli onnea matkassa edes siinä asiassa, että heidän lastensuojelutyöntekijänsä olivat ammattitaitoisia, rehellisiä, vastuuntuntoisia ja todellista lapsen etua ajattelevia, ja niin lapsi sai jäädä kotiin, jossa hän on vielä tänäkin päivänä. Kaikilla perheillä ei käy yhtä hyvä tuuri, vaan hoidollinenkin huostaanotto voi pahimmillaan kestää vuosikausia ja johtaa pahimmillaan täydelliseen vanhemmista vieraannuttamiseen, vaikka kyseessä olisi hyvä perhe, jotka ovat hakeneet vain apua erityislapselleen.
Tämä perhe sai yksityiseltä lääkäriasemalta diagnoosin varmistuttua lähetteen sairaalan lastenneurologian osastolle, jossa oltiin aika tyrmistyneitä lapsen "hoito"historiasta. Kuntoutussuunnitelma kuitenkin saatiin, sekä koulua varten lausunto erityisoppilaaksi asettamisesta. Seuraava vääntö tapahtuukin siinä asiassa, millaista tukea rahattomalla peruskoululla on erityisoppilaalleen tarjota.
Vaikka tukea ei saisikaan riittävästi, niin lastensuojeluilmoitusta tuskin tuosta perheestä koulusta ryhdytään tekemään, vaikka se monen erityislapsen kohtalo on riittävien tukien puuttuessa ollutkin. Vanhemmat ovat pitäneet huolen, että oppilashuolto on mukana palavereissa, joissa lapsen asioita käsitellään ja tilanne on siis hyvin koulussa tiedossa.
Mutta tosiasia on, että niin erityisopettajista ja koulunkäyntiavustajistakin on huutava pula. Vaikka lapsen oppimisen ongelmat saadaan selvitettyä oikeissa tutkimuksissa miten hyvin tahansa, ei läheskään aina voida rahan putteen takia vastata lapsen tarpeisiin, vaikka perusopetuslaki sitä edellyttääkin. Pahimmillaan erityisoppilaalle laaditussa HOJKS-suunnitelmassa esim. lukio-opintojen kannalta tärkeitä aineita joudutaan karsimaan, eikä peruskoulun päätyttyä lapsella ole lukioon pääsymahdollisuutta, vaikka hänen kyvyssään oppia ei olisi puutteita, kun vain ulkoiset olosuhteet tekisivät sen koulussa mahdolliseksi.
Erityisopetuksen vähyys aiheuttaa sen, että monesti käytännössä opetusvastuu siirtyy kotiin vanhemmille. Kotona on rauhalliset olosuhteet, mutta riittääkö vanhempien aika ja voimat oman työnsä ohella vielä isänä, äitinä ja opettajana toimimiseen?
siinä kuuluvat hyvin kaikki lastenkodin henkilökunnan pyöristyttävät puheet johtajan poliisisaatolla uhkailua myöten. Ja samoin kuuluu myös lastensuojelutyöntekijän toteamus, että kotioloissa ei ollut huostaanottoperusteita.
Samoin sairaalan psykiatrin väitteet lapsen psykoosista, jolla kuitattiin pahoinpitelyt sairaan lapsen harhoiksi. Kumma vain, että psykoosista eivät ole muut lääkärit nähneet hajuakaan! Yksityisen lääkäriaseman neurologian tohtori sen sijaan totesi, että heille tulee perheitä silloin tällöin kyseisestä lastenkodista vapauduttuaan. Ja jos sairaalan psykiatrin määräämä "hoito" lastenkodissa jää kesken, kuvaan kuulema kuuluu, että perhettä rangaistaan sillä, että lapselle ei anneta vastaanottoaikoja jatkossa.
Lääkärin etiikka on ilmeisesti kuollut ja kuopattu aikaa sitten, samoin lääkärin vala, joka lupaa potilaalle mahdollisuuden muiden lääkäreiden konsultaatioon.
Ulkoisesti katsoen tässä kerrotulla lapsella meni noin vuosi muutaman kuukauden huostaanotosta toipumiseen, silloin tuttavienkin silmissä alkoi näyttää sille, että lapsi oli suht ennallaan. Mutta mitä hänen tunne-elämälleen on tapahtunut, sitä yritetään tutkailla Kelan kustantamassa kognitiivisessa traumaterapiassa tulevina vuosina.
Vaikka aikuiset välttävät lapselle vaikeiden asioiden esille ottamista, hän itse palaa painajaismaisiin muistoihin toisinaan.
Koska neurologisiin oireyhtymiin liittyy usein jotain oppimisen ongelmia, on varsin perusteltua kysyä, millä oikeudella lapsia vammautetaan lisää näillä traumatisoivilla aiheettomilla huostaanotoilla, väärällä hoidolla tai täysin hoidotta jättämisellä?
Eiköhän olisi korkea aika saada psykiatrisia potilasjonoja ja -lukuja kasvattamasta ne lapset, jotka eivät sinne kuulu. Edellisen kappaleen lopussa mainituilla toimilla tietysti saadaan kenestä tahansa lapsesta psykiatrinen potilas, mutta kaiken kaikkiaan tähän psykiatrien kaikkivoipaisuuteen pitäisi voida puuttua jollakin tavalla.
Lisäksi ilman apua rahan puutteen takia koulussa jätetyt oppimisongelmat johtavat helposti häiriökäyttäytymiseen, josta koulu tekee lastensuojeluilmoituksen. Uuden lain valmistelun yhteydessä asiantuntijat käyttivät apuna erilaista tutkimustietoa, mukana on mm. taulukko huostaanottoluvuista. Tuntuu pahalle nähdä taulukkoa tutkimalla, että vuosina 2003 ja 2004 huostaanotettiin 2428 - 2793 lasta vuosittain lapsen psyykkisen sairauden tai häiriökäyttäytymisen takia.
Kuinkahan moni noista huostaanotoista olisi jäänyt tekemättä, jos lapset saisivat oikeaa tutkimusta ja hoitoa, sekä koulut saisivat riittävän rahoituksen erityisopetuksen järjestämiseen?
Miksi ehjä akatemisesti koulutettu ja omillaan toimeentuleva perhe hajoitettiin ottamanlla nuorin lapsi pois kotoa, kun haimme lapselle apua kouluongelmiin?
Eukö tämä ole käsittämätöntä 2000-luvulla?
Ja kuinka kallista se onkaan yhteiskunnalle tänä päivänä, kun raha on palvelujenkin mittari.
Omissa oloissaan viihtyvä lapsi, joka on aina tykännyt koulunkäynnistä, otettiin pois koulustaan ja kotoaan ja pantiin siraalakouluun, jossa laadittiin HOJKS vanhempia kuulematta. Kun ihmettelin käytäntöä, vastaus oli, että sairaalakoulussa HOJKS on "hoidollinen" ja siksi kuullaan ensisijaisesti hoitavaa tahoa.
Koulu merkitsi lapselle pettymystä, sillä kaikki mieleiset taitoaineet, kielet ja liikunta poistettiin. Osastoviikotkin menevät ulkoilukiellossa. Seurauksena on ollut kaikkien taitojen taantuminen ja lihominen.
sosiaaliasiamiehen taikka asianajan avustamana lapsi oikeaan paikkaan ja oikeanlaiseen terapiaan, hoitoon (kotiin?).
Vai onko kyseessä laitostamiseenhoito jota jatkuu vanhainkotiin saakka...
Onko lapsella diagnoosia ja kenen tekemä?
eivät nämä ole mitään yksittäisiä tapauksia, joista täällä kerrotaan.
Esim. lapsipotilaiden vanhempain tukiryhmässä oli 10 perhettä, joista yksi koki saaneensa apua lapsen psykiatrisesta hoidosta, loput 9 perhettä olivat kohdanneet lapsen törkeää kohtelua, huostaanoton tai huostaanotolla uhkaamista jne. Lasta vammauttavat hoitotoimet perustellaan huu-haa-lääketieteen eli psykiatrian psykodynaamisen koulukunnan oppien mukaisesti.
Kaatuvatko oikeudessa kaikki valitukset juuri näihin muka "lääketieteellisiin" perusteluihin?
Rangaistuksena käytetty mattoon kääriminen on hoidollista.
Lapselle syötetään pelkkää margariinia, tungetaan väkisin suuhun ja se on hoidollista.
Lasta pahoinpidellään ja terveydenhoitohenkilöstö osaa kyllä aina puolustaa toisiaan ja toimiaan pelle-psykiatriaan vedoten.
Ai sairaalassakin voidaan kieltää kasvavalta lapselta liikunta. Lastenkotien hoidollisilla osastoilla lapset istuvat lukituilla osastoilla, eivätkä pääse pihalle vapaasti ulkoilemaan aina edes joka viikko. Senhän pitäisi olla päivittäistä!
vanhempia kuulematta!
Sehän pitäisi tehdä yhteistyössä vanhempien, hoitavan tahon ja koulun kanssa. Mikä hiivatin hoidollinen, jos lapselta kielletään oikeus riittävään perusopetukseen?
Mutta toisaalta:
Niinhän joissain kouluissakin nykyisin tehdään rahanpuutteen takia. Ei ole rahaa riittävän erityisopetuksen järjestämiseen, niin lapselle ei silloin opeteta täyttä peruskoulun oppimäärää kaikissa aineissa.
Sekö on hoitoa, että ihmiseltä otetaan pois kaikki hyödyllinen elämästään, mikä on tuottanut hänelle iloa, kuten lapsella mieleiset kouluaineet?
Valvontaa, siis oikeaa valvontaa rutkasti lisää psykiatrisen hoidon järjettömyyksiin!
että muuttaisitte tuonne Jyväskylän seudulle. Tuossa alempana kerrotaan, että siellä on korkeatasoinen erityiskoulu, Haukkarannan erityiskoulu. Jos sinne paikkakunnalle muuttaa, niin varmasti lapsenne pääsee ko kouluun oppilaaksi.
ihan yksinkertainen asia monessakaan mielessä. Toisaalta raivostuttaa se, että palvelut ovat niin erilaisia eri paikkakunnilla, vaikka kunnallisverossa ei ole suuria eroja kuitenkaan.
Keskustelin juuri erään äidin kanssa samasta aiheesta ja hänkin arvioi, että muutto saattaisi parantaa lapsen mahdollisuuksia koulun osalta, mutta hänen omat mahdollisuutensa huononisivat työn saannin suhteen, hän saattaisi jäädä jopa työttömäksi. Lisäksi laaja tuttavapiiri jää tänne, mikä on vanhemmalle suuri voimavara lapsenkin hoitamisessa. Jos ajatellaan muuttoa vanhemman kannalta, että hän muuttaa hyvistä oloista työttömäksi uudelle paikkakunnalle, jossa ei tunne ketään, niin onko se lopulta hyvä vaihtoehto lapsenkaan kannalta. Vaikka olisi miten ulospäin suntautunut ja sosiaalinen, niin uuden tuttavapiirin luominen saattaa kestää vuosia. Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia, että yhden ongelman ratkaisu olisi paras vaihtoehto kokonaisuutta ajatellen.
Omalta kohdaltani en silti ole tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen. Sekin täytyy pitää mielessä, että Asperger-lapselle ovat kaikki muutokset jostain syystä ihan mahdottoman isoja asioita, joihin hän saattaa oireilla voimakkaasti ja kauan. Katsotaan nyt ensin, miten koulu alkaa täällä sujua ja mietitään sitten tulevaisuutta.
K O N T R O L L I S T A!
Teillä on oikeus ottaa hoitoon vain huostaanotettuja lapsia, mutta teillä EI OLE OIKEUTTA vaatia sosiaalityöntekijöitä tekemään huostaanottoa silloin kun perheessä ei ole huostaanottoperusteita. Miksi te kuitenkin teette niin?
Teidän intensiivihoidon johtajanne kiemurtelee tilanteesta rahankiilto silmissä sanomalla:
"Emmehän me sitä huostaanottoa tee, sen tekevät lastensuojeluviranomaiset." Niin tekevät. Tilanteessa kuin tilanteessa. Teidän vaatimuksestanne.
Teidän perhetyönjohtajanne ei ole tietoinen tästä kieroilusta, vaan sanoi suoraan pari vuotta sitten, että tuo ei ole kristillisen etiikan mukaista käytöstä, eikä meillä ole oikeutta sellaiseen lakien mukaan. Mitä te valehtelette tästä omille lakimiehillenne?
Kun sosiaalityöntekijät puolustavat perheitä teidän mielivallaltanne, te alatte uhkailla perhettä poliiseilla ja yhä pahenevalla lapsen kaltoinkohtelulla.
Jos vanhemmat tekevät teistä valituksia, te rankaisette perhettä laittomilla tapaamisrajoituksilla. - Tai kutsumalla vartijat paikalle tapaamisiin. Onko se lapsen edun mukaista? Miltä te luulette lapsesta tuntuvan, kun äitiä tai isää kohdellaan kuin rikollista, vaikka hän ei sitä ole?
Millä oikeudella te pidätte tervettä lasta hoidollisella osastolla? Tai millä oikeudella te annatte hoitajien panetella lapselle tämän vanhempia? Miksi te pakotatte pienetkin lapset kuuntelemaan kaikki aikuisten väliset keskustelut? Te jatkatte pakottamista, vaikka näette lapset ilmiselvästi ahdistuvan kuulemastaan. Ja omistakin puheistanne johtuvan lapsen ahdistuksen te käännätte vanhemman syyksi. Ja millä oikeudella te veloitatte kaupunkia huippu kalliista intensiivihoidosta, kun hoitajat rikkovat intensiivihoidon periaatteita?
Kun teidän oma lääkärinne myöntää jonkun hoitajan syyllistyneen hoitovirheeseen, teidän mielestänne vanhemman velvollisuus on keskustelemalla saada hoitaja käyttäytymään oikein. Ala-arvoista, epäeettistä ja törkeää!
Miksi te ette erota hoitajaa, joka kaltoinkohtelee lapsia? Te tiedätte hoitajien työskentelevän täysin valvomattomissa oloissa, mutta te yritätte vain kostaa perheelle, jos he valittavat jonkun hoitajan käytöksestä.
Millä oikeudella te naurettavan epätieteellisellä MIM-videoinnilla yritätte keksiä vanhemmista puutteista silloinkin, kun niitä ei todellisuudessa ole? Anteeksi vain, mutta kun kohdalle sattuvat rehelliset sosiaalityöntekijät, myös he nauravat teidän "tutkimus"tuloksillenne. Mutta te tarvitsette näitä epätieteellisiä tuloksia pitääksenne lapsia keinolla millä hyvänsä kalliilla intensiiviosastolla.
Kristillisen etiikan mukaista ei varmaan ole myöskään valehdella hyvistä hoitotuloksista silloin kun ainoastaan te itse olette tulosten arvioijia.
Te valehtelette intensiivihoidosta myös hallintoneuvostossanne istuvalle Eero Huoviselle huostaanotto-, tutkimus- ja hoitokäytännöistänne. Te valehtelette, koska inhimillinen ja rehellinen Huovinen ei varmasti hyväksyisi toimintatapojanne. Mitä te valehtelette omille lakimiehillenne?
Onko rahanahneus muuttanut kristillisen etiikan paholaisen etiikaksi?
Ihmettelen, mitä te kuvittelette näillä kirjoituksilla tässä ketjussa saavuttavanne?? Miksi ette lähetä vastaavia kirjoituksia vaikka hesarin yleisönosastoon omalla nimellä varustettuna, jos nämä asiat kerran pitävät paikkansa??
väitteeseen on todisteet tarvittaessa.
Sitten taas Hesarista johtavana median edustajana Suomessa:
Vielä reilu pari vuotta sitten edes Hesarin nettikeskustalussa ei saanut mainita sanaparia 'hoidollinen huostaanotto', koska tuo toimenpidehän on laiton. Heidän julkaisulinjansa on muuttunut vähitellen sallivammaksi näissä asioissa, mutta kaikki tapahtuu vähitellen, siis aika hitaasti kaiken kaikkiaan.
Mutta tänä vuonnahan on Hesarikin julkaissut useita mielipidekirjoituksia vanhempien nimillä varustettuna, jotka ovat koskeneet autisminkirjon lapsiin kohdistettuja aiheettomia lastensuojelutoimia. Täytyy sanoa, että se on paljon jo se!
tietoisia että yhden jos toisenkin viranomaisen toimintaa seurataan ja huomioidaan myös julkisuudessa.
Viranomainen toimii julkisen vallan edustajana
ja toiminnan on oltava sen myötä avointa ja läpinäkyvää.
säätämien lakien avulla.
viranomaistoiminnassahan ei siis ole kyseessä mikään
"minusta tuntuu että asia menee näin"
-toiminta.......
tapaamisia rajoitetaan tekaistuilla syillä.
Tämän palstan seuraaminen edellyttää lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä.
kulmastaan ja nimenomaan ne huonolla omallatunnolla varustetut tapaukset.
Eiväthän he muuten uhkailisi...
asiallisesti, laillisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen..... jospa kaikkein pahimmat sossujen ylilyönnit jäisivät vain ajatuksen tasolle......
on kirjoitettu presidentille, kansanedustajille, joka kaupungin ja kunnan viranomaisille, lehdistöön, kaikkiin seurakuntiin, yrittäjille ympäri maata, eri firmoille, seurakunnille jne.
Sainpahan nimenkin, Perälän Pike, ihan ilmaiseksi.
noin moneen tahoon, eikä mitään vastakaikua vai?
epärehelliset kunnat ja kaupungit huostaan. Tähän saakka on mällätty ja nyt säästetään. Toivon valtiolta korvamerkittyä rahaa huostaanotettujen vanhemmille tukitoimiin joiden tarkoitus on elää elämättä jäänyt huosta-aika ja paluu takaisin sosieteettiin. Huostalapsille samoin. On sossun asia rakentaa aikakone, jolla mennään siihen pisteeseen mihin perheet jäivät huostan tullessa ja mistä on tarkoitus jatkaa elämää eteenpäin. Jos sossu ei pysty aikakonetta rakentamaan tai hangoittelee, yhteydenpidonrajoitukset perheeseensä, psykiatrista hoitoa ja piikkiä pyllyyn psykiatrisissa sairaaloissa. Hangoittelusta myös sossun voi kieputaa mattokääröksi ja pyytää naapuritkin istumaan päälle. Itse olen ajatellut, jos sossu tulee kotiini niin lyön häntä puhelinluettelolla ainakin päähän kunnolla.
Kerroinhan, että joku antoi minulle uuden nimen!
rahat on mällätty, kun ainakaan lapsiperheille, päivähoidolle, kouluille, vanhuksille, mielenterveyspotilaille niitä ei ole käytetty.
80-luvulla Suomi ylpeili sosiaalipalvelujen kärkimaana, mutta enää ei ole aihetta ylpeillä sillä asialla. 130.000 lapsiperhettä elää EU:n köyhyysrajan alapuolella, vanhukset ja kehitysvammaiset makaavat ulosteissaan, päivähoito kärsii henkilöstöpulasta, mikä kostautuu lapsille, samoin kouluilla ei ole rahaa järjestää lain edellyttämiä tukipalveluja erityisoppilaille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oppimisongelmaisten lasten syrjäytyminen polkaistaan käyntiin jo peruskoulussa.
Ilman apua jätetyt ongelmat johtavat häiriökäytökseen, mistä syytetään vain vanhempia. On oikein herätellä vanhempia silloin, jos siihen on aihetta, mutta kaikki oppilaiden ongelmat eivät varmasti ole kotoa johtuvia. Kun tilanne koulussa kehittyy sietämättömäksi, opettaja tekee lastensuojeluilmoituksen, mikä johtaa pahimmillaan huostaanottoon. Eihän sossulla ole mahdollisuutta ratkaista koulujen rahattomuutta, se ei edes kuulu heille. Eikä sossulla ole ollut rahaa lähestulkoon riittävästi edes avohuollon tukiin, saati että he alkaisivat avustaa muita hallinnonaloja. Näin ainoa auttamiskeino on huostaanotto.
Rahaa kyllä on, mutta se käytetään väärin. On sulaa hulluutta maksaa järkyttävän suuria huostaanottokustannuksia mukisematta, mutta kouluihin ei ole varaa palkata riittävästi erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia, millä monen kohdalla kouluongelmat olisi voitu estää jo ennakkoon.
Lastensuojelun olisi kyllä toivonut ottavan reilusti kantaa laittomuuksia vastaan lasten puolesta, eikä lähtevän itse laittomuuksien tielle myötäilemään järkeä vailla olevia poliitikkojen päätöksiä.
Sossujen asema on kieltämättä ollut kurja, mutta jos itse kuvittelisin joutuvani työssä niin mahdottomaan tilanteeseen, että minua painostettaisiin toimimaan vastoin lakia, niin todennäköisesti eroaisin sellaisesta työstä. Ja kun laittomuudet ovat kohdistuneet lapsiin lastensuojelussa!
Yksi suurimpia virheitä sossuilta on ollut luottaa silmät sokeina laitosten liirum laarumeihin hyvistä hoitotuloksistaan, millä on muka korvattu lasten psykiatristen sairaalapaikkojen puutetta. Psykiatrian puolelta jonot vähenisivät huimaa vauhtia kun kaikki lapset, jotka eivät todellisuudessa ole psykiatrisia potilaita, siirrettäisiin heille oikean hoidon piiriin.
On se vain ollut mielenkiintoista nähdä, miten sama perhe saman lapsen kanssa joutuu psykiatrian piirissä huostaanottoperheeksi, ja kun vanhemmat onnistuvat taistelemaan lapsensa pois mielivallan kynsistä, on saman perheen kohtelu neurologian puolella aivan toista luokkaa. Lapsi saa häntä auttavaa oikeaa hoitoa täysin ilman huostaanottoa tai sillä edes uhkailua!
Eri lääketieteen alat kehittyvät jatkuvasti ja neurologisen ammattikunnan olisi pitänyt ilmeisesti pitää lastensuojelu kehityksen ja tiedon tasalla niin, että turhilta vanhempien syyttelyiltä olisi ainakin tässä asiassa vältytty. Samoin tietoa olisivat tarvinneet myös neuvolat, tarhat, sekä lasten vanhemmat, joista monet tuskailevat ihanan, erilaisen lapsensa kanssa, johon tavanomaiset kasvatusmenetelmät eivät näytä soveltuvan. Monelle perheelle on suuri helpotus, kun lapsen erilaisuus saa oikean nimen, diagnoosin ja asiat alkavat vähitellen asettumaan kohdalleen myös oikean kuntoutuksen muodossa.
Sossun tehtävä ei ole siis hoitaa koululle kuuluvia tehtäviä ja niin he tarjoavat huostaanottoa. Mutta ei kyllä lastensuojelun ensisijainen tehtävä ole sponsoroida lastensuojelulaitoksiakaan, mihin nyt kuitenkin on menty.
Formula-ajoissa vilisevät rahoittajien mainokset katsojan silmissä sellaista vauhtia, että hitaampaa hirvittää. Nyt huostaanottoja tahkotaan ennätysvauhtia ja yksityisten lastensuojelulaitosten omistajat komeilevat kotipaikkakuntiensa verotustilastojen kärkipuolella. Omistajien otsaan voisi liimata sponsorin tarran: Lasten kusannuksella.
Lapset lähetetään kuka minkäkin syyn varjolla mitä merkillisempiin laitoksiin kuka mitäkin hoitoa saamaan ja hoidon ainoat valvojat ovat laitosten omistajat, jotka mainostavat itseään nettisivuilla varsinaisena onnen tyyssijana. Päättäjien olisi aihetta kuunnella joskus vanhempia, sekä nuoria itseään, mitä noissa laitoksissa tapahtuu. Yliopistoille voisi antaa vinkkiä tärkeistä tutkimusaiheista, esimerkkinä vaikka ne valitukset, joita laitosten toiminnasta on tehty.
oma ammattiliittonsa kommentoi eikä ole puuttunut ko. asiaan millään tavoin!
Julkisuuteen huudellaan vain kuinka vaarallista työ on kun asiakkaat ovat niin väkivaltaisia jne.
Tarvitseeko sitä kovinkaan kauheasti ihmetellä asiakkaiden käyttäytymistä,
jos lastensuojelussa hoidetaan kaikkien muiden hallinnon alojen asioita (rakennusluvat taisivat olla vielä teknisen puolen hoidettavana...)
ja vielä sen kummemmin viranomaisen edes välittämättä siitä
mitä Suomen lainsäädäntö asioista määrää ja säätää.
Ja hyvässä lykyssä asiakkaita lastensuojelussa palvelee
ei alalle koulutusta saanut, epäpätevä asioista tietämätön sijainen......!
Kouluilla ja lasten ja nuorten maailmassa viranomaisten "suojissa" on tänä päivänä muutenkin varsinainen kauppamelske käynnissä...
jos nyt muutama lapsi taikka nuori joutuukin sitten vielä huostabisneksen teon välineeksi ja kohteeksi ihan konkreettisestikin
niin mitäs siitä tarvitsee kenenkään välittää....
(eilisessä a-studiossa puhuttiin taas kerran,
että alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret ovat erityisen suojelun kohteena,
myös koulumaailmassa...)
Monilta osin samanlaisia kokemuksia on myös HYKS:in ylläpitämistä lasten psykiatrian yksiköistä. Joten väärinkäytöksiä ei voi yleistää vain yksityissektorille.
Ongelma onkin koko lastenpsykiatrian hoitojärjestelmässä – ei yksityisessä laitoksessa. Koko järjestelmä tarvitsee pikaista remonttia. Ja on aivan selvä, että hyvin organisoituna avohoitona hoitojärjestelmä paranee ja yhteiskunnan kustannukset vähenee.
Seuraavin osin edellinen kokemus sopii mm. Auroran lastenpsykiatrian osastolle:
Toimme lapsemme itse hoitoon koulunkäyntivaikeuksien vuoksi. Kun olimme eri mieltä lapsen diagnoosista estimme toiveemme saada lapselle neurologin konsultaatio. Kun halusimme viedä lapsen yksityisiin tutkimuksiin, ja kun halusimme ottaa lapsen pois väärästä hoidosta uhkasitte huostaanotolla aivan kuin Diakonissalaitoksen intensiivihoidossa.
"Emmehän me sitä huostaanottoa tee, sen tekevät lastensuojeluviranomaiset." Niin tekevät. Tilanteessa kuin tilanteessa. Teidän vaatimuksestanne.
Kun toteutimme aikeemme ja veimme lapsen yksityisiin tutkimuksiin te uhkasitte perhettä poliiseilla ja lapsen sijoittamisella kauas pois kotoa.
Kun valitimme ylilääkärille, te rankaisette perhettä laittomilla tapaamisrajoituksilla. Kun halusimme ulkoilla lapsen kanssa te estitte sen väkisin lapsen edessä väittämällä lasta huonokuntoiseksi, vaikka lapsi oli ollut reipas kotona, miten hän muuttui laitoksessa niin huonokuntoiseksi, ettei voinut ulkoilla vanhempiensa kanssa. Onko se lapsen edun mukaista? Miltä te luulette lapsesta tuntuvan, kun heitätte vanhemmat pois osastolta väkisin. Miltä lapsesta tuntuu, kun äitiä ja isää kohdellaan kuin rikollista, vaikka hän ei sitä ole?
”Millä oikeudella te pidätte tervettä lasta hoidollisella osastolla? Tai millä oikeudella te annatte hoitajien panetella lapselle ja tämän sisaruksille tämän vanhempia? Miksi te pakotatte pienetkin lapset kuuntelemaan kaikki aikuisten väliset keskustelut? Te jatkatte pakottamista, vaikka näette lapset ilmiselvästi ahdistuvan kuulemastaan. Ja omistakin puheistanne johtuvan lapsen ahdistuksen te käännätte vanhemman syyksi”.
”Kun teidän hoitajan syyllistyy hoitovirheeseen, hän kehuu lapselle hoitaneensa tätä niin hyvin, että sai palkankorotuksen. Ala-arvoista, epäeettistä ja törkeää! Miksi te ette erota hoitajaa, joka kaltoin kohtelee lapsia? Te tiedätte hoitajien työskentelevän täysin valvomattomissa oloissa, mutta te yritätte vain kostaa perheelle, jos he valittavat jonkun hoitajan käytöksestä”.
”Millä oikeudella te naurettavan epätieteellisellä MIM-videoinnilla yritätte keksiä vanhemmista puutteista silloinkin, kun niitä ei todellisuudessa ole? Anteeksi vain, mutta kun kohdalle sattuvat rehelliset sosiaalityöntekijät, myös he nauravat teidän "tutkimus" tuloksillenne. Mutta te tarvitsette näitä epätieteellisiä tuloksia pitääksenne lapsia keinolla millä hyvänsä kalliilla intensiiviosastolla” ennalta määräämättömän ajan. Kaiken lisäksi Lapsi näki kesäsulun aikana painajaisia kokemuksistaan osastolla!
Ongelma onkin koko lastenpsykiatrian hoitojärjestelmässä – ei yksityisessä laitoksessa. Koko järjestelmä tarvitsee pikaista remonttia. Ja on aivan selvä, että hyvin organisoituna avohoitona hoitojärjestelmä paranee ja yhteiskunnan kustannukset vähenee.
Eli yhteiskanne olisi paikallaan!
Viranomaisten käyttämä pilkkanimi on ihmisoikeusrikos, johon pitää puuttua!
Valitusreitit on määritelty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Suomessa ihmisoikeuksien toteutumista valvoo ihmisoikeusliitto. Ihmisoikeutensa menettää viranomaisten edessä kun saa pilkkanimen, jolla ihminen eristetään.
Mutta pilkkanimi on ihmisoikeusrikos, johon pitää puuttua ja asiasta valittaa!
satakunnassa hoiutuu kohtalaisesti asiat
pimeimpiä alueita, jos ajatellaan lasten pääsyä psykiatrian yksikön kautta neurologiseen tutkimukseen ja hoitoon. Kun vanhemmat pyytävät tutkimuslähetettä tai ongelmien ilmaannuttua päivähoidossa tai koulussa olla lasta ohjaamassa tutkimuksiin, niin miksi ihmeessä sitä lähetettä ei voi toimittaa suoraan vanhempien pyytämään paikkaan, siis esim. neurologian osastolle?
Huostaanottoprosentit ovat maan suurimpia ja syiden pohtimisessa olisi hyvä ottaa huomioon myös tämä psykiatrian tuottama vääristymä lukuihin.
ongelmat eivät myöskään ole pahimmillaan. Jossain Jyväskylän lähettyvillä on Haukkarannan koulu, josta ainakin vanhemmat saavat varmasti ajantasalla olevaa opastusta ja neuvoa erityislastensa kanssa. Varmaan vinkkiä myös siitä, mitä lastenpsykiatrian klinikoita on hyvä välttää erityislapsensa kanssa.
Ja Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologian yksikössä on tehty kansainvälisestikin merkittävää tutkimustyötä autisminkirjon geeniperinnöllisyyden suhteen. Mutta toisaalta - toimivatko he sitten hyvässä yhteistyössä psykiatrian puolen kanssa, siihen en osaa sanoa mitään.
sossua vai lääkäripuolta?
Kuinka suuri on otoksesi?
seurannut läheltä TURUN LASTENSUOJELUN toimintaa !!!!!!
muuallakin.