Hjälp

ja lisäksi sinulla ei varmaankaan ole vielä sellaista auktoriteettia, että katsoisivat sinua tarvitsevankaan totella. Jätä suurin osa "käskemisistä" lasten vanhemman tehtäväksi, ota vähän etäisyyttä. Et ole vastuussa, vaikka toinen aikuinen perheessä oletkin.

Lasten vanhemman on tuettava uuden puolisonsa auktoriteettia, jos sellainen halutaan aikaiseksi. Yksinäsi et selviä. Jos vanhempi ei osaa/halua/pysty sinua siinä tukemaan, voi olla parempi että toteutat ajatuksesi erilleen muutosta.

Ajan kanssa asiat yleensä muuttuvat, teillä on vielä kovin tuore suhde. Selkiintymättömät roolit. Päästä itsesi vähän helpommalla, koita vaikka pehmeämpää lähestymistapaa, jotta tulet parempin väleihin lasten kanssa. Kieltojen esim. ei ole pakko olla kovia käskymuotoja, asiat voi sanoa nätimminkin ja vaikkapa lapsen omaan järkeen vetoamalla. Esim. Ei ehkä kannattaisi hyppiä soffalla, koska viimeksikin loukkasit, ja on ikävää jos loukkaat itsesi. Tai soffa menee pian rikki, ja sitten ei ole mitään paikkaa missä istua kun haluat katsella pikkukakkosta. Tai ruokaakin täytyy syödä, jotta kasvat ja tulet yhtä isoksi ja vahvaksi kuin isä/ pysyt terveenä/ ei tule huono olo. Viestität tällä tavoin sitä, että ajattelet lapsen omaa parasta. LApset eivät välttämättä ymmärrä miksi joku uusi aikuinen kieltää. Voithan sanoa, että sinusta on tosi kurjaa, että joudut aina kieltämään siitä tai tuosta, mutta pakkohan sinun on, koska muutenhan et välittäisi siitä, sattuuko lapsille jotain ikävää. Voit kertoa heille että pidät heistä paljonkin, siitäkin huolimatta pitävätkö he sinusta takaisin vai ei (siis jos ylipäätään pidät lapsista, jos et, niin jälleen paras vaihtoehto häipyä kuvioista).

Tue lasten isää auktoriteettiinsa, monia tavallisiakin perheitä auttaa rasavillien lasten kanssa se, että joistakin asioista laaditaan jotkut selkeät säännöt. Ne voidaan vaikka kirjoittaa paperille. Esim. jos on jatkuvaa tappelua, pitää kertoa joku muu juttu mitä silloin voi tehdä kun hermot menevät toiseen. Voi vaikka mennä sovittuun paikkaan repimään kierrätyslehtiä. Tai voi mennä autotalliin ottamaan matsia nyrkkeilysäkin kanssa. Ja pitää sopia selkeä seuraamus siitä, jos toiseen käy väkivaltaisessa mielessä käsiksi, esim. puoli tuntia jäähypenkkiä sopivaksi katsomastanne paikasta, jolloin ei voi tehdä muuta kuin istua penkillä. Ja aika alkaa aina uudelleen, jos sitä rikotaan. Väkivaltaisuus pienten lastenkin välillä on oikeasti sen verran rankka juttu, että jos vanhemmat ja ympärillä elävät aikuiset eivät siihen puutu, se on viesti, että lyöminen on ok. Ja sitähän se ei ole ikinä.

Sitten voit vielä miettiä sitäkin, että mitäpä jos vähän ottaisit vapaata aina silloin kaverien kanssa, ostoksille tms. kun on lasten viikko meneillään. Se on parempi vaihtoehto kuin että menetät hermojasi kotona, ja lisäksi lapset varmasti nauttivat myös kahden kesken isän kanssa olosta.

itsellä lapsia, mulla on neljä ja vielä en ole tavannut yhtään 6-8 vuotiasta joka uskoisi yhdellä sanomisella.

Hih, kun 12-vuotiastakin saa muistuttaa monta kertaa...

Sovi itsesi kanssa että annat tilanteelle aikaa vaikka vuoden. Jos sinä aikana ei tilanne helpota, rupea sitten miettimään erilleen muuttamista. Meillä mieheni lapset ovat vain joka toinen viikonloppu, ja oli se alussa ihan tautisen rankkaa. (6 ja 10 -vuotiaat lapset.) Meni miltei vuosi ennenkun lakkasin inhoamasta lapsiviikonloppuja. Pikkuhiljaa sinä ja mies ja lapset rupeatte tottumaan tilanteeseen, ja kaikki helpottuu.