Elikkäs... ollaa oltu vuos yhes asuttu yhes 3 kk. suhde toimii hyvin ja arki maistuu hyvältä. onhan se totta että on asuttu vähä aikaa yhes jne. kyse on nyt siittä et on puhuttu kihloihin menosta mutta mulla kun on huonoja kokemuksia kihloista.
yhen kerra oli kihloissa ja mies muuttui sen jälkeen aivan täysin. se pelko ei lähde poies. nykyinen on aivan erilainen ihminen ja rakastan häntä paljon. tiedän että hän on se oikea minulle. tiedän ettei kaikissa käy näin mutta alintajuntani jauhaa vain muistikuvaa siitä että miten kävi viimeksi. ehkä pitäisi odottaa vielä?? ehkä se kynnys kasvaa vain ajan kanssa?? kihlaus tuntuisi oikealta mutta kynnys on liian korkea..
Kihlaushan on lupaus avioliitosta. edellisenki kanssa oli hääpäivä päätetty mutta onneksi kaikki tuli esille ennen sitä..
en tiedä...
yhen kerra oli kihloissa ja mies muuttui sen jälkeen aivan täysin. se pelko ei lähde poies. nykyinen on aivan erilainen ihminen ja rakastan häntä paljon. tiedän että hän on se oikea minulle. tiedän ettei kaikissa käy näin mutta alintajuntani jauhaa vain muistikuvaa siitä että miten kävi viimeksi. ehkä pitäisi odottaa vielä?? ehkä se kynnys kasvaa vain ajan kanssa?? kihlaus tuntuisi oikealta mutta kynnys on liian korkea..
Kihlaushan on lupaus avioliitosta. edellisenki kanssa oli hääpäivä päätetty mutta onneksi kaikki tuli esille ennen sitä..
en tiedä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jotta näät mikä äijä on...just joo :)
Jospa lopettaisit ne kihlausleikit ja naimisiin sit vasta kun tai jos lapsia hankitaan, suosittelen kuitenkin katseleen sitä kumppaniaan ensin vähitään parivuotta ilman mitään lapsellisia sitoutumisleikkejä ja kunnes alkuhuumat menee ohitse. Kukaan ei jaksa kauheen kauaa esittää jotain muuta mitä todellisuudessa on.
ehkä kannattaa asian olla.. taidan puhua ihmisille jotka tuntevat ja tietävät tilanteen oikean laidan. ja en tarkoittanut sitä että nään mikä äijä on vaan sen et eksä muuttui kihlauksen jälkeen niin paljon etten uskalla kihlautua sen pelon takia että mua pidetää sen jälkeen itsestää selvyytenä ja voidaan kohdella halventavasti.(onneksi ei naimisii keretty) vaikka nykyiseni onkin ihan eri maata. mut turhaapa tässä selitän.. loppujen lopuksi päätös on minun uskallanko luottaa...
ilmaisin ongelmani huonosti viestissäni.. mutta joo..
Minun on vaikea ymmärtää, että miksi ylipäänsä teidän pitäisi tuossa tilanteessa kihlautua? Oletteko aikeissa mennä naimisiin lähiaikoina?
Me olemme miehekkeen kanssa seurustelleet melkein 3v, josta puoli vuotta yhdessäasumista. Kihloista ei tietoakaan, koska avioliitto ei ole ajankohtainen. Ja miksi olisikaan, kun ei yhteistä omaisuutta ole turvattavana, eikä lapsiakaan siunaantunut. Uskonnollisia tms syitä pikaiselle avioitumiselle ei myöskään löydy.
Kihlaus ja avioliitto eivät ole keinoja sitoutua toiseen, se sitoutuminen tarvitsee suhteeseen lähteä ihan itsestään. Olen siis sitä mieltä että kaikki kihlahömpötys pois niin kauan kuin avioliitto ei ole ajankohtainen (ja niin kauan kun ollaan alaikäisiä tai suhdetta alle 2 vuotta takana).
...paitsi että tunnettu poikaystäväni kanssa 3 vuotta ja asuttu yhdessä 1,5 vuotta. Silti niin 100% sitouduttu toisiimme kuin vain mahdollista: Suunnitelma on ja puhuttu asiat läpi, että yhdessä tullaan toivottavasti olemaan koko elämä, ja sitten joskus mennään naimisiinkin. Mutta juuri nyt ne sormukset ja hääjuhlat eivät ole tarpeen, kun ei vielä ole omaisuuteen tai lapsiin liittyen mitään turvattavaa. Eikä meillä ole mitään aikarajaa naimisiin menemiselle, vaan olemme tyytyväisiä ihan avosuhteessakin.
me ollaan seurusteltu 8kk ja asuttu kuukausi yhdessä ja nyt taas olosuhteiden pakosta asutaan erikseen. silti meidän rakkaus ei ole alkuhuumaa. se meni 2kk jälkeen ohi, kun en enää jaksanut olla jotain mitä en ole, silti mies rakastaa mua edelleen. me mietitään kihloihin menoa ja tiedän itse että mun ei kannata miehestäni irti päästää koska parempaa en löydä ikinä. monet meidän tutut ajattelee et me ollaan liian nuoria ja et se on liian aikaista. mut meillä on niin vaikeaa aikaa nyt, et tulevaisuutta on mietitty niin paljon et tiedän mitä elämältäni haluan. kahden ihmisen usko riittää, mut jos et itse usko tai uskalla niin odota vähän ja puhu asiasta....
Väittäisin että siinä 8 kk kieppeillä vielä se alkuhuuma on päällä lähes jokaisella. Ei se mene parissa kuukaudessa ohi, ja jos menee niin on suhteessa jotain vikaa. Ei alkuhuumassa kyse ole mistään esittämisestä tms, vaan yksinkertaisesti siitä, että kroppa erittää ihastumisen ja rakastumisen aikaan "rakkaushormoneja", joita voitaisiin vaaleanpunaisiksi laseiksikin kutsua.
Me siis aloimme miehen kanssa seurustelemaan vajaa 3 vuotta sitten, jota ennen oltiin ystäviä oltu nelisen vuotta. Tunnettiin siis toisemme todella hyvin (joten alusta asti ei tarvinnut mitään esittää) ja yöt ja päivät vietettiin alusta asti yhdessä. Vaikeita aikoja ollaan koettu mekin. Alkuhuuma kesti silti sellaiset reippaat 2,5 vuotta.
Vielä lisäisin, ettei valmiuden tarvitse ratkaista kihloihin menoa. Totta kai valmis on oltava kun kihloihin mennään, mutta ei se tarkoita sitä että kihloissa olemattomat olisivat jotenkin ei-valmiita.
Minäkin muuten olen sitä mieltä, etten parempaa miestä voisi ikimaailmassa löytää, mutta ei se ole silti syy kihlautua. Minulle syyt ovat juridisia, koska rakastaa voi ja sitoutua voi ilman sormuksiakin.
minä ymmärrän kyllä tilanteesi.. itselleni on joskus käynyt samoin. sillä kun ensimmäisen kerran menin kihloihin silloinen mieheni rupesi käyttäytymään väkivaltaisesti minua kohtaan ja piti minua itsestään selvyytenä.(en tiedä miten sinulle kävi) Minuakin pelotti kun nykyinen aviomieheni kosi minua mutta nyt olen onnellinen enkä ole katunut. Mutta mieti rauhassa, kiirettä ei ole ja puhu puolikkaasi kanssa asiasta niin sekin helpottaa. Muistat vain sen että kaikki miehet eivät ole sellaisia. :)
ymmärrän kaikkien näkemyksen. :) kiitoksia näistä.rakastan miestäni paljon ja olen varma siitä että hän on se jonka kanssa haluan elää. antaa elämän viedä ja ajan kanssa kuljetaan. :)