Minkälainen merkitys musiikilla on teille?
Soitatteko itse jotakin instrumenttia.
Opetan musiikkia ja itselleni se on tietysti todella tärkeä.
On mukavaa köllähtää sängyn päälle, pistää kuulokkeet korville ja "sujauttaa" itsensä musiikin "sisälle". Mielialasta riippuen musiikkilaji heilahtaa laidasta laitaan.
Tai sitten itse soittelen aamuisin tai myöhempään illalla. Tosin aika vähiin jää omat soitot vapaa-aikana, kun töissä kuitenkin soittelee useamman tunnin päivässä.
Soitatteko itse jotakin instrumenttia.
Opetan musiikkia ja itselleni se on tietysti todella tärkeä.
On mukavaa köllähtää sängyn päälle, pistää kuulokkeet korville ja "sujauttaa" itsensä musiikin "sisälle". Mielialasta riippuen musiikkilaji heilahtaa laidasta laitaan.
Tai sitten itse soittelen aamuisin tai myöhempään illalla. Tosin aika vähiin jää omat soitot vapaa-aikana, kun töissä kuitenkin soittelee useamman tunnin päivässä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
-musiikki on ISO asia.Kitaraa soittelen,Stairway To Heaven-piisin introa on kiva aina välillä yrittää,kyl se joskus on mennykin ihan lähes virheettömästi,se on kinkkisin kohta,kun pitää siirtyä Deehen,mut harjoitus tekee jne.Lisäksi olen hyvä soittamaan ovikelloa,polkupyöräni kelloa,suuta..you know.. :)
No joo soitetahan ja kuunnellahan. Tenorisaksia oon puhaltanu 8 vuotiaasta ja samoon tuata Klarinettia, eli puhaltimia. Sitten kituutan pikkuusen viulua ja on minulla kaksriviinen haitariki. Eheroottomasti mieleesin on tua klanikka kourahan ja sillä soittelen, välihin soittelemasta päästyäniki, mitä ny milloonki tuloo mielehen. Pelimannimusiikki nua Friikoolin sepän soittehet kiinnostaa. Mun poika on hyvänlaanen Trumpetille, yhyrees sitten puhalletahan ja miniä tämmää uruilla. Sellaanen koti trio meillä ollu jo usiamman vuoren. Nua pillit soi hyvin yhtehen ku ovat molemmat b vireesiä soittimia, urut on c vireenen tämmääjä joutuu transponoomahan omat sormitukset, siinä ne nuottiviivaston etumerkit pitää vaan muuttaa. Meirän perhees on aina soitettu ja laulettu, isooisä oli oikeen kuulu pelimanni ja soitteli nuoruuressaan palijon häitä. Sammon isä pelaas viululla, ittiäni on aina kiinnostanu nua puhaltimet. Velipojan pojat molemmat vanhee ja nuoree soittavat tanssiyhytyees. Oon ikivanhaa pelimanni ja seppä sukua ja elämäni päivinä oon aina aatellu niin jotta tua soittohomma on säästäny monelta joutavalta ja että soon vieny parempahanpäin ittiäni, tai sellaanen tuntuma ainaki minulla on. Se vaan tua wanha pelimannimusiikki on sellaasta ku se muuttaa muotoaan varsinki nua vanhemmat äänittehet koko ajan. Se ku on menny sillälaalla korvasta korvahan ja jokaanen soittaja laittaa siihen sen omanlaasen "lisämakunsa" joukkohon. Joskus ku on tullu tuos pohojanmaa rarios sellaasia tutuomaasia kappalehia niin ne soittavat ihan sitte toisellalaalla, mitä itte oon tottunu sen esittämähän. No onhan se tietyllälaalla rikkauskin. Miten ny sitten kukin aatteloo.
terv. seppä ja kovasti rakas ja musikaalinen pieni Tiitu-kani täältä pohojanmaalta.
Olipas mukava lukea kirjotustas. Vai vanhaa pelimanni sukua. Hieno juttu. Munkin poika puhaltelee saksofonia, vaikka ei nyt ihan ammattiin asti, mutta esiintyy kaveriporukan kanssa missä milloinkin ja silloin kun ehtii.
Taidat olla tosi musikaalinen, kun "vääntelet" montaa soitinta. Minä soitan ja opetan pianonsoittoa ja se sopii meikäläiselle mukavasti.
Jos miniä pystyy transponoimaan eri sävellajiin, niin ei hänkään mikään "sormeton" ole. Kivoja noi ikiomat kotiorkesterit.
Panhuilu on kans mun mieleeni. Kiva kuunnella. Sain taannoin edesmenneeltä mieheltäni joululahjaksi panhuilun, kun siitä olin niin kovasti puhunut. mut siinä kävi niin, että eipäs meikäläiseltä onnistunut kunnon äänen saanti. Suoraansanoen hengitystekniikkani alitti riman ja melkein pyörryin, kun hetken ääntä yritin. Poika taas sai hyvin puhallettua. Joten nyt toi panhuilu on koristeena hyllyllä ja pitäydyn vain kuuntelemaan cd:ltä muiden soittamisia.
Mukavaa iltaa pelimannimiehelle ja Tiitu-kanille molemmille poskille pusut.
En ny malta olla kertomatta ku on näin mukava aihe isooisän soitteista. Minun isooisäni oli seppä liioon ja oliin sellaanen vähänmoonen poika ja kesääsin varsinki palijon isooisäni kans siellä pajaas. Hän hitsas tai keitti rautoja siellä pajaan ahajoos yhtehen, se oli tarkkaa hommaa ja ei ihan aina tahtonu vanhallamiehellä onnistua, vaikka kokemustaki jo oli vuosikymmenten saatoos kertyny. Niin hän aina sanooki jos alakas työ takkuamahan notta mennähän tupahan vähän pelaamahan niin sitten se tämä työkin paremmin menestyy.
Täällä pohojanmaalla vanhee väki sanoo soittamista pelaamiseksi. Ja niin siinä aina kävi ku oli pikkuusen aikaa "pelattu" siellä tuvaas niin sitten se työ siellä pajaas onnistuiki ja tuli hyvä.
Muistan lapsuurestani ku oliin kesääsin mumman ja vaarin luona niin ainaka ku oli päivän työt siellä pajaas tehty ja oli käyty pesuulla ja syöty niin vaarivainaa otti sen kovasti rakkahan viulunsa kouraansa ja meni siihen tuvan rapuulle soittamahan. Siinä saatiihin kuulla sellaanen musiikki puolituntinen kesäillan ratooksi.
Ensin soitteli kaiken maaliman rimsroiskat ja mitä ny milloonki muistuu mielehen. Mutta sitten joka ainua ilta kuitenkin muutaman virren värssynkin siihen lopuuksi.
Ittelläni oli sellaanen onnenkantamoonen ku sain täs hankittua sellaasen nuottikirijan eteläpohojalaasta kansanmusiikkia. Jalasjärvi-seuran kustantama ja Erkki Ala-Könnin toimittama lehtori Eino Levonin vuonna 1907 keräämän sanoosinko wanhan sävelaarteiston: Jalasjärven nuottikirja.
Täs on kaikki ne hyvät ja tutut kappalehet mitä vaarivainaaki soitteli, mm. Friikoolin faarin katumuspolka, Varpuuspolska, sitten on sellaanen Laulupolska, mihinä on oikeen tehty sanatki:
Vaikka minä oon vain Harijun Lotta,
niin komian poijan taharoon minäkin ottaa.
Jonsen mä Mattia saa, kaappaan Kaapoon taas.
Tottapa mun toinen niistä ottaa
Koska flikka poijan kohtaa,
siitä ämmät suuren jyryn nostaa.
Sanovat sanalla, vannovat valalla.
Tuo pari pitää yhtä totta.
Tuollaasia sanoja siitä löytyy,hih.
Sitten on Ilmajoen pelimannien vanha marssi,
Klaasperin marssi, Kaperin sepän valssi, Jusleenin valssi, (oli aikoonansa Jalasjärven lukkariurkuri, kuollut 1928)
Niin ja palijon palijon muitaki.
Tua kello näyttää jo puolta yhtätoista, soon lähärettävä ny vaakasuorahan, Tiitu pikkuunen on nukkunu jo sen pari tuntia. Hyvää ja levollista yötä. Yö suukkoosin terv. seppä ja pieni rakas Tiitu-kani pohojanmaalta. Kirijootellahan huomen ehtoolla taas sitten lisää. Hei ny...
Taatani soitti viulua, samoin hänen kaksi veljeään. Serkkupoika soitti haitaria ja sillä kokoonpanolla he kävivät soittamassa häissä ja muissa juhlissa. Sillä konstilla löytyi taatalle vaimokin, mummuni. Muusikot ovat kautta aikojen olleet tyttöjen suosiossa;)
Molemmat veljeni soittivat/soittavat kitaraa, siskoni 4 poikaa soittavat harrastuksekseen, samoin omilla pojillani on molemmilla bändi. Me tytöt emme soita, mutta laulellaan kyllä. Musiikkia kuuntelen intohimolla, kaikenlaista. Mieluisinta on kuitenkin suomirock: Eppu normaali, Yö, Mamba. Mitä olisikaan elämä ilman musiikkia...
olen vain hyvä kuuntelija,
koko sydämelläni nautiskelija,
tunteella musiikkiin eläytyjä,
miten tyhjä maailmani olisikaan ilman musiikkia,
mielialan mukaan musiikki rauhoittaa, tempaisee mukaansa, virkistää jne
tekee hyvää koko sielulle,
musiikin monipuolisuus on rikkaus,
kaikkea voin ja haluan kuunnella mutta kaikesta en tietenkään pidä,
joitakin vuosia sitten kuuntelin "luostarin puutarhaa" se oli ihana ohjelma radiossa
voi teitä onnellisia, jotka osaatte soittaa
mutta onneksi me osaamattomat voimme nauttia teidän soitostanne
Joo, kyllä, eikö olekin IHANAA kuunnella musiikkia täydellä sydämellä.
Ei siihen tarvita, että itse osaisi soittaa, musiikki vain on sellaista, että se "vie mennessään jos osaa mennä "sen sisään". Ja näköjään sinä osaat.
Mielialasta riippuen, kun valitsee sopivaa musiikkia, niin voi mielikuvissaan mennä minne vain. Melkein kuin kirjaa lukiessa, voi hypähtää mille vuosisadalle tahansa. :)
Rauhoittaa mieltä, pääsee stressistä pois tai voi hauskutella fantasioilla.
.....:) että meidän kelpaa....
soittaa, ikävä kyllä, mitään instrumenttia, mutta silti minulle musiikki merkitsee hyvin paljon. Se rentoutaa, lohduttaa, ..ja sanoisiko ylentää mielen, se tuo iloa, rauhaa..jne., jne., sielu lähtee lentoon. Riittääkö jo :)
En osaa eritellä ammatillisesti eri musiikkilajeja, mutta nyt "isompana" kuuntelen klassistakin sujuvasti, ja kaikki käy, joko soitettu tai laulettu, - kunhan se kuulostaa hyvältä.