Olemme olleet yhdessä 2,5v. Itselläni on edellisestä suhteesta 2 lasta ja miehelläni 1 tytär joka asuu äitinsä luona. Tällä äidillä on todettu vuosikausia sitten masennuksen kaltainen sairaus. Äidillä on myös yksinhuoltajuus. Aina vähän välillä sairauden pahentuessa niin äiti soittaa ja koitaa lempata lasta meille. Ei tässä mitään, lapsi on tervetullut ynnämuuta. Lapsi käy täällä säännöllisin väliajoinkin. Mutta Tänäänkin hän soitti, sanoi että lapsi on pihalla eikä tottele käskyjä tulla sisään ja hän jättää lapsen pihalle ja lähtee sairaalaan. Tälläisiä soittoja ynnä muita tulee aina vähän väliä. Tuntuu ettei itse pysty elää normaalia elämää kun ei tiedä koska tulee taas uusi soitto. Olen puhunut miehelleni että hakisi huoltajuuden ja voisi koittaa saada lapsen meille asumaan, luullakseni oikeudessa katsotaan myönteisesti sitä me pystyisimme tarjoamaan lapselle paremman ja turvallisemman elämän kuin oma äiti. Olen asiasta tosiaan puhunut mutta vielä ei mies ole pystyny juuta eikä jaata tekemään asian suhteen. Kaikista pahin on se että meille on tulossa yhteinen lapsi, me molemmat teemme vuorotyötä tällä hetkellä. Ei mieheni voi lähteä noin vaan kun tulee taas uusi "hätähuuto"
Mitä oikein voisi tehdä?
Mitä oikein voisi tehdä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
huoltajuutta ihmeessä... tai ottaako soskuun yhteyttä ja pyytäkää sieltä apua...
Joten,en tiedä millainen mahdollisuus on yksinhuoltajuutta "jälkeenpäin"saada?
Itselleni selitetty siten,että jos huoltajuudesta on aikoinaan luopunut..on sitä myöhemmin vaikea takaisin saada.
Mikä siis ollut tuolloin syynä siihen että äiti on yksinhuoltajuuden saanut??Eikö isä ole vastuuta halunnut itselleen ottaa?
Toisaalta,eihän yksinhuoltajuus vie lapsen isältä isyyttä...eikä vähennä kasvatusvastuuta.
Äidin "sairaus",jos se on hoidossa/hallinnassa ei myöskään ole syy "ottaa lasta pois".Silloin hänen tukea enemmän tarvitessaan,tulisi tukea myös läheisiltä/-ja ammattiauttajilta saada.
Tiedän,että esim. psykiatrisella puolella kyllä hoidetaan asiakasta,ja hänen jaksamistaan seurataan,etenkin kun on tiedossa että henkilöllä on lapsi huollettavana.He tekevät yhteistyötä esim.sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Se mikä elämä lapselle olisi "parasta"..jää siis asiantuntijan ratkottavaksi.
Lapselle on oma äiti aina OMA ÄITI.Jos lapsi kokee olonsa hyväksi äitinsä luona,miksi hänet pitäisi sieltä lopullisesti riistää??
Mikä tekisi SINUSTA paremman kasvattajan lapselle,joka ei edes omasi ole??
Kerrot että sinulla on jo kaksi lasta,ja yksi yhteinen lisäksi tulossa...Miten sinulta riittäisi aikaa ja energiaa miehesi lapsen hoivaamiseen.
Hänen tarpesita huolehtimiseen?
Etenkin kun kerrot että miehesi tekee vielä vuorotyötäkin...
Kenellähän se "ongelma" tuossa asiassa onkaan?Oikeesti?
Itse siis äitinä tiedän että oma äiti on parhain äiti, enkä pyri äitinä tälle lapselle olemaan, enemmänkin tässä asiassa olisi kyseessä se että miehellä olisi yhteishuoltajuus ja lapsi asuisi meillä vakituisesti ja äidillä olisi tapaamisoikeus. Minä en voi äidin paikkaa ottaa, hänellä on äiti mutta tiettyinä aikoina hyvin epätasapainoinen äiti, jolloin lapsi kärsii.
Mies luopui aikoinaan huoltajuudesta koska rakasti vielä lapsen äitiä ja toivoi/halusi/uskoi että he vielä palaavat yhteen. Mieheni on kiltti, hän ei osaa sanoa ei. Nyt meidän seurustelun aikoina hän on osannut sanoa entiselleen ei. Siinä syy miksi äiti on YH.
Miksi en jaksaisi hoitaa mieheni lasta? Olenhan häntä hoitanut, ja yksi lapsi lisää tässä perheessä ei ole mikään paha jos lapsi on jo 6v.
kerroppa miten sitä tukea voi antaa tälle äidille? Äidillä ei ole ketään läheistä tällä seudulla, ei äitiä ei ketään. Hän soittaa meille ja sanoo "minä lähden sairaalaan, en välitä siitä mihin lapsi joutuu" Hän makaa sängyssä koko päivän jättäen lapsen selviytymään itse ruokailusta ja oleskelusta. me olemme ottaneet lasta silloin kun äiti on päättäny mennä sairaalaan huilimaan ja korjaamaan lääkitystä. Me emme voi olla 24h hänen läsnänsä me emme voi pitää hänestä huolta, meidän tehtävä on pitää huolta lapsesta joka KÄRSII äitinsä luona. Äiti on uhannut lyödä lasta. Hän lyö seinään reikiä lapsen läsnäollessa.
Miten tässä tilanteessa voi enempää tukea, varsinkin kun kaikki maailman viranomaiset sossusta ynnä muilta ovat tässä pari vuotta jo olleet mukana.
Miksi minä en voisi jaksaa huolehtia myös mieheni lapsesta? Huolehdin kahdesta omastani, huolehdin toisinaan mieheni lapsesta. Mieluummin lapsi meillä kun elää onnetonta elämää äitinsä luona. Vai vedätkö naisen oikeuksia etkä lapsen? kerro minulle että kenen ongelma
mekin olemme mieheni kanssa olleet noin 2 vuotta yhdessä, kun tapasimme oli hänen tyttärensä vasta muutaman kuukauden ikäinen. lapsen äiti oli joutunut osastolle masennuksen takia ja mieheni oli lapsen kanssa kahden, kunnes sitten äiti pääsi pois ja sai ilman epäilyksiä lapsen itselleen. en usko tuollaisissa tapauksissa pikaiseen paranemiseen ja nyt vieläkin elämäämme sotkee äidin sekoilut jotka toki vaikuttavat myös lapseen. äiti kieltää milloin miestäni tapaamasta tytärtään tai milloin mitä keksiikin. meille on nyt tulossa yhteinen lapsi, emmekä ole vielä keksineet miten mieheni tyttären äidille kerromme vai kerrommeko ollenkaan. lisää harmeja emme haluaisi. mielestäni tapauksessanne kannattaa harkita ammatti ihmisten apua, ettehän te voi omaa elämäänne hänen takiaan hankaloittaa.
toivon teille kaikkea hyvää hankalan asian edessä ja voimia jatkoon. mukavaa uuden tulokkaan odotusta.
Olisit jättänyt uuden kakaran tekemättä kun noin kinkkinen tilanne tulee! Mene aborttiin jos vielä ehdit!
Vasta 2,5 vuoden suhde ja nyt jo tunnut tietävän kaiken ja olet itsekkin eronnut tai vaan muuten tehnyt 2 kakaraa jollekkin ties kuinka kauan suhteesta?. Jos mies ei pysty puhumaan niin olet täysin hakoteilla siinä suhteessa. Älä vaan ala tekeen heti uutta kakaraa niin hataraan suhteeseen niin kuin kaikki muut alkaa.
Luokittelet äidin milenvikaiseksi mutta saatat kohta huomata että se "mielenvikainenkin" onkin se äijä eikä se äiti. Jotkut ovat niin tyhmiä etteivät huomaa edes viidessä vuodessa yhtään mitään erikoista. Toiset eivät edes viidessätoista vuodessa.
Varo vaan jos liian herkästi luokittelet toiset "mielenvikaiseksi" niin saatat yks kaks olla sitä itse jossain vaiheessa elämässäsi!
Itselläsikin on 2 kakaraa edellisistä suhteistasi ja tuollainen nainen ei helposti saa uusia miehiä, ei ainakaan tasokkaita, niin mitenkä kukaan täysjärkinen mies sinut muka ottaisi? Ja kuka täysjärkinen mies tekisi lisää lapsia sinunlaisillesi naisille?
Siis etteköhän kaikki ole jollain tavalla täysin järjettömiä!
Ensinnäkin, minulla on vain 1 suhde ollut ennen tätä miestä josta minulla on 2 lasta. Toinen asia me olemme tämän miehen kanssa kokeneet ylä ja alamäet ja tämä mies on paljon parempi kuin raiskaava ja pahoinpitelevä mies mikä aikaisemmin oli. Lasta en tekemättömäksi saa, synnytän tammikuussa, enkä välitä tuollaisten ihmisten säälittävistä viesteistä. Ja edelleen
TÄLLÄ ÄIDILLÄ JOSTA PUHUIN ON DIAGNISOITU MIELISAIRAUS
ja saanen vielä nauraa kuvauksellesi "tuollainen nainen" Taidat itsekkin olla mielisairas, en ole minua nähnyt, et tunne minua ja pelkästään yhden ainoan tekstin takia luulet tuntevasi minut noin hyvin, no kuule sinä saat ajatella mitä ajattelet ja toivotan sinulle hyvin yksinäistä elämää koska taidat olla ihan yksin
Älä välitä tuosta yllä olevasta kirjoituksesta. Olen itsekkin kirjoittanut tälle palstalle ja huomannut, että näitä sairaita luonneanalyysejä tulee aina. Jotkut äidit ovat näköjään todellakin menettäneet järkensä (en tarkoita nyt teidän tapausta, vaan tuota edellistä kirjoittajaa).
Nämä vastaiskut, ihan järkeviin kirjoituksiin, tehdää näköjään ihan tahallaan. Ihan sama mitä tiedustelet. Minutkin (varmaan sama kirjoittaja) otettiin kohteeksi kun kysyin neuvoja mieheni lapsen huonoihin tapoihin: Olin kuulema mielisairas etc. Joten, nuo kirjoitukset ovat vain puhdasta sadismia ja omia, jopa epänormaaleja traumoja. Ohita ne. Nauhoita puhelut: Näin voitte vaatia teille huoltajuutta.
Älä mieti liikaa mitä muut sanoo. Olet ihan oikeilla jäljillä, koska mietit todellakin lapsen parasta. Maailma nyt saattuu olemaan välillä aika sairas, jopa näiden ihmisten kohdalla, jotka vastailevat ja toivovovat, että ahdistut heidän viesteistään.
että oma puoliso olikin mielenvikainen?
Tekstistäsi päätellen...
Saako äiti tarvitsemaansa hoitoa, tukea ja apua? Entä lapsi? Lapsi joka tapauksessa tarvii jatkossakin tukea äitinsä sairauden ymmärtämiseen ja asian käsittelemiseen.
Tuntuisi siltä, että sekä äitiä että lasta tulisi oikeasti kuulla ja kuunnella, sekä ohjata molempia asiantuntija-avun piiriin!
Kaikkea hyvää teille kaikille!
Lyötyä haluat lyödä vielä kovemmin. Eikö voisi auttaa ja tarjota väliaikaista tukea / asuinpaikkaa lapselle? ei sinä haluat vielä tämän äidin litata oikein kunnolla kun hänellä on jo muutenkin vaikeaa.
Tsemppiä sinulle jos jäät lapsesi kanssa yksin joku päivä. Toivottavasti miehesi uusi vaimo on sinulle yhtä paskamainen kuin sinä haluat olla exälle. Niin se vaan on kerran eronnut ja niin..
Miehesi on oikeassa siinä että huoltajuustaistelu nyt olisi aivan väärä mutta koska teillä kerran on resursseja miksi ette auta..
Eikö vanhempasi opettanut sinulle että heikompaa tulisi tukea?
Me olemme molemmat tällä hetkellä 3 vuorotyössä kunnes jään äitiyslomalle. Omat lapseni ovat päiväkodissa joka on suunniteltu vuorotyötä tekeville vanhemmille. Miten me voimme lähteä kesken töiden hakemaan lasta eskarista?
ja mieheni on sitä mieltä että hän hakisi yhteishuoltajuutta, näin hänellä olisi paremmat mahdollisuudet auttaa omaa lastansa.
Eilen lapsen äiti sanoi lähtevänsä sairaalaan, totuus olikin että he olivat lähdössä käymään kaverin luona joka sattumoisin asuu meidän vieressä, eli kyyti järjestyi sopivasti. Kyseinen nainen myös haukkuu minun lapseni aivan syyttä, tautien levityksestä esim joita minun lapsillani ei ole ollut kyseisenä aikana. Hän haukkuu minut siksi koska hänen entinen miehensä ei enää kyyditse häntä sinne minne hän haluaa. Parin sadan metrin matkalle hän tarvitsee autokyydin. Hän oikein vetoaa siihen että on sairas, no olen minäkin sairas mutta henkisesti en. Silti olen loistavasti pärjännyt ilman miestä, ilman autoa.
Tätä on jatkunut 2 vuotta, tuntuu että elämme hänen menojensa mukaan ja hänen oikkujensa. Jos olisin tiennyt minkälainen ex miehelläni on niin en olisi tähän soppaan lähtenyt, mutta se on liian myöhäistä rakastan miestäni ja koitan selvitä tästä parhaani mukaan.
Vaikea vaan kun ex terrorisoi
omaa elämää etkä olisi noin katkera exälle. Pilaat tuolla katkeruudella vaan oman elämäsi.
Ota askel taaksepäin ja välimatkaa. Miksi muka ei olisi resursseja jos kerrat voisitte ottaa lapsen luoksenne asumaankin niin miksi sitten ei pysty antamaan väliaikaista apua.
Jos keskityt omaan elämääsi ja annat miehesi hoitaa lapsensa niin elämä voisi muuttua paljon positiivisemmaksi myös sinulla. Miksi murehdit asioista joihin et pysty vaikuttamaan.
Tottakait jos miehesi oli exään vielä rakastunut erovaiheessa voi olla että he eivät vaan ole päässeet asiasta vielä yli. Se tapahtuu vasta ajan kanssa..
mene hoitoon, sillä selvii. Yleensä se mielenvikainen näkee terveissä ihmisissä omat vikansa, siirtää tunteen toiseen ihmiseen, kun ei myönnä omaa sairauttaan.
Helppo sysätä muille. Se pitäisi jo ystävien nähdä ensi oireet, mutta sinä huomasitkin ne itse. Hyvä, nyt kun vielä saat itsesi hoitoon, voit selvitä!
kun autoit minua ymmärtämään sairauteni. Kas kummaa miten sinä voit noin hyvin minusta asiat nähdä. Ja tiedätkö mitä? Tänään isä otti lapsen muuten lapsi olisi huostaanotettu. Kiitoksia, minä olen sairas, mielenvikainen ihminen.
En kykene käymään töissä, en kykene pitämään lapsistani huolta ja sairastan mielenvikaisuutta. Kiitoksia kun kerroit, pitänee nyt kertoa töihinkin että en kykene töitä tekemään ja lapsille ilmoittamaan että olen huono ja sairas ja vielä kun potkasen miehenkin pellolle niin saan kunnon sympatiat itselleni. Voi kiitos, sinä pelastit minut, sinä sait minut ymmärtämään minkälainen ihminen minä olen. Luulin tosiaan lastensuojeluihmisten arvioiden mukaan olevani kunnollinen äiti joka pitää huolen lapsistaan, joka käy töissä ja joka on elättänyt lapsensa ilman miehen tuomaa apua. Mutta sinä se tiedät paremmin
puuttumatta teit virheen tässä aloituksessa kun puhuit mielenvikaisesta äidistä. Mielisairaus on sairaus kuten muutkin ja saat aikaan pahaa verta nimittelemällä ihmistä noin.
Ethän voi sanoa esim syöpään sairastunuttakaan ikuisesti syöpäpotilaaksi yms. Oletko itse sairastanut vai pitäisitkö siitä jos sinua nimiteltäisiin sairaudella.
Saisit varmasti positiivisempaa keskustelua aikaseksi jos et olisi aloittanut keskustelua noin provosoivasti.
Muista myös että lapsi ei ole sinun ja suurin osa sinun tiedostasi on toisenkäden tietoa. yhtään lääkärintodistusta tuskin olet nähnyt ja sairaushistoriat ovat luottamuksellisia asioita. Jos lähipiirissä levittäisit vastaavaa juttua voisit saada siitä kunnianloukkaussyytteen joten olisin sinuna aika varovainen..
Sama homma täällä...Kohta nähdään, onko täydellisyydentavoittelija äidistä lapselleen huoltajaksi. Nuori on ilmoittanut viranomaisille, kuinka äiti hakkaa häntä.
Tiedossa on nuo päänvaivat kyllä meillä koska meille on niistä kerrottu.
Saahan nähdä, mihin suuntaan homma etenee. Mielenkiinnolla odottelen.