Oon 17-vuotias ja mun ongelma on yllätys yllätys itsetunto.Se on ihan maassa.Pienenä syynä on mun paras kaveri.Se on ihana mutta ku se on suosittu ja minä taas en.Oon ruma ja minun kaveri on kaunis,mä oon läski omasta mielestäni ja mun kaveri on laiha.
Joskus 7:nnellä luokalla asiat alko muuttuun.Yhtäkkiä kaikki pojat oli ihastunu mun bestikseen...ja minuun...ei kukaan.Joo okei.Yks poika oli mutta sekään ei sitä sanonu koska varmaan häpes mua:( Kuulin sen mun kaverilta joka oli kuullu sen jostain muualta.Ja nyt se poika on kuollut ja olen ihastunut siihen edelleen.Mietin sitä koko ajan:( Ja mun kaverilla on kavereita vaikka kuinka paljon.Tuntuu kun kukaan ei haluais edes tutustua muhun.Mulla on oikeastaan vaan yks kunnollinen ystävä ja mua pelottaa ettei kohta sitäkään.Me ollaan nimittäin nykyään melko erilaisia.Kuten tuossa alussa jo kerroin ja muutenkin.
Joskus luulin että kun meen lukioon...ehkä kaikki muuttuu?Siellä kukaan ei tunne mua ja voin olla stressaamatta.Mutta nyt olen lukion tokalla.Kaikki taas tuntee minut ja edelleen oon melko yksin.Usein mietin että lopettaako lukio ja alkaa tekeen jotain aivan muuta ja mennä vaikka jonnekkin hyvin HYVIN kauas niin ei tarvis miettiä synkkiä asioita koko ajan.
Joka ainoa päivä mietin että mitä tehdä että nousisin edes vähän ylöspäin.Mutta en keksi mitään.Kun oiskin helppoo mennä vaan ja olla niinkuin muut...mutta ei.Ja kun ois helppoo mennä jonnekkin kauas ja lähteä täältä "where everybody knows my name".Mulla on kuitenkin vielä perhe jota rakastan mutta ilman ystäviä en oo mitään.Kaikista vaikeinta mulla on siellä missä on muita nuoria.Oon mielestäni niin erilainen.Ja joskus haluan perheen mutta en tiedä saanko sitäkään.Kun tulis se joku ja olis mulle enkeli ja nostais mut ylös.
Anteeks sekava teksti.Mua vaan masentaa ja halusin kertoa jollekkin tuntemattomalle tämän.
Joskus 7:nnellä luokalla asiat alko muuttuun.Yhtäkkiä kaikki pojat oli ihastunu mun bestikseen...ja minuun...ei kukaan.Joo okei.Yks poika oli mutta sekään ei sitä sanonu koska varmaan häpes mua:( Kuulin sen mun kaverilta joka oli kuullu sen jostain muualta.Ja nyt se poika on kuollut ja olen ihastunut siihen edelleen.Mietin sitä koko ajan:( Ja mun kaverilla on kavereita vaikka kuinka paljon.Tuntuu kun kukaan ei haluais edes tutustua muhun.Mulla on oikeastaan vaan yks kunnollinen ystävä ja mua pelottaa ettei kohta sitäkään.Me ollaan nimittäin nykyään melko erilaisia.Kuten tuossa alussa jo kerroin ja muutenkin.
Joskus luulin että kun meen lukioon...ehkä kaikki muuttuu?Siellä kukaan ei tunne mua ja voin olla stressaamatta.Mutta nyt olen lukion tokalla.Kaikki taas tuntee minut ja edelleen oon melko yksin.Usein mietin että lopettaako lukio ja alkaa tekeen jotain aivan muuta ja mennä vaikka jonnekkin hyvin HYVIN kauas niin ei tarvis miettiä synkkiä asioita koko ajan.
Joka ainoa päivä mietin että mitä tehdä että nousisin edes vähän ylöspäin.Mutta en keksi mitään.Kun oiskin helppoo mennä vaan ja olla niinkuin muut...mutta ei.Ja kun ois helppoo mennä jonnekkin kauas ja lähteä täältä "where everybody knows my name".Mulla on kuitenkin vielä perhe jota rakastan mutta ilman ystäviä en oo mitään.Kaikista vaikeinta mulla on siellä missä on muita nuoria.Oon mielestäni niin erilainen.Ja joskus haluan perheen mutta en tiedä saanko sitäkään.Kun tulis se joku ja olis mulle enkeli ja nostais mut ylös.
Anteeks sekava teksti.Mua vaan masentaa ja halusin kertoa jollekkin tuntemattomalle tämän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä tunnen itteni aina ulkopuoliseksi. Mustakin tuntuu ettei kukaan tahdo tutustua muhun. Se tuntuu kamalalta. se on rankkaa mutta koita kestää. kyllä meille erinlaisillekin valoa joskus löytyy.Tullaan vaan vähän perässä.Uskon silti että mä olen friikki koko elämäni
Niin täällä yksi sellainen... [email protected]. Tämä ihminen ei tunne sua, eli aloita ihan alusta, ihan miten vaan. Jos nyt haluat kirjottaa mulle sähköpostia. Ainakin voit olla ihan sellainen kuin haluat, kun mulla ei oo mitään ennakkoluuloja susta. Ainoastaan tiiän nuo pari pikkuasiaa, mitä tuossa kirjotit, en muuta. Eli jos kirjoitat mulle, niin kirjoita sitten niinkuin itse haluat, ihan sellasena ihmisenä joka haluatkin olla. Itsekin oon lukion toisella... Ehkä saat tietää jotain mustakin, jos kirjoitat, luultavasti:) Käyn jo huomenna katsomassa sähköpostin...
Musta ollaa puhuttu kaikkee ja jutut paisuu aina ku ne menee eteenpäin. Mua kiusataa näil juoruilla. Sillon mulla ei oo yhtää ystävää, ja oon yksin ku muut kiusaa mua, joten sillon mä haluaisin päästä pois.
Sun jutust tuli yks tyttö mielee (kerroit etteij kukaa oo ihastunu suhun, vaa kaikki sun kaverii. Paitti sitte se yks..)
Mä ihastuin yhen kauniin ja suositun tytön parhaasee kaverii, joka oli vähän semmonen, joka näytti jäävän tän kauniin kaverinsa takii ilman poikien huomiota. Se juttu vaa levis ennen, ku pääsin kertomaa, mut en hävenny sitä tyttöö enkä varsinkaa sitä mitä tunsin sitä kohtaa.
Meni yli kuukaus ennen ku uskalsin puhuu sille tunteistani. Olin sen kanssa hetken kahestaa. Kysyin mitä se tuntee mua kohtaa.
(Tää kaikki tapahtu ku olin seiskalla)
En usko, että sun poikas häpes sua, se saatto vaa olla ujo, ja oon tosi pahoillani sun puolest et se poika on kuollu.:(
Mutta varmasti joku viel huomaa sut viel. Siihen voi mennä aikaa ja se varmasti on odottamisen arvosta.
Mut yritä jaksaa odottaa, sill kyllä se aurinko paistaa risukasaanki. :)
PS. Oon muokannu viestii varmaaki jo kymmenen kertaa et tää vois mennä, ku oon muka kirjottanu jo samanlaisen viestin :P jaa taas uus yritys..:P Ja nytte kokeilen etten kirjotan nimimerkilläni joka on blessedchild
Elikkä tää oli mun viesti ja olin kirjottanu saman sisällön aikasemminki koneen mukaa, joten en laittanu tällä rekisteröidyllä nimimerkillä. Mutta pyydän, että ylläpito ei näkisi tätä massapostittamiseksi ja ei poistaisi tätä viestiä. KIITOS!
Kiitos kaikille ihan hirveästi ku vastasitte ja jaksoitte lukea minun pitkän viestin.Ja helpottavaa tietää että on ihmisiä jotka tuntee samalla tavalla ku minä:)Saitte mulle taas vähän valoisamman mielen.Näitä tulee joskus ja sitte ne meneeki taas:/Mutta kiitos vielä KAIKILLE!
Nimim.blessedchild,saanko kysyä minkä ikäinen olet?
arvasin jotenki et tätä kysytää:D oon 14 ja puol, eli peruskouluss kaheksannel luokal...
"Joo okei.Yks poika oli mutta sekään ei sitä sanonu koska varmaan häpes mua" Miks se ois ihastunu suhun, jos nyt ihan kamala oot? Oon varma, et oot oikeen nätti, mut näät vaan ittes rumana. Tiedän paljon tällasia tapauksia.
"Tuntuu kun kukaan ei haluais edes tutustua muhun." Kyllä joku varmasti haluaa. Alota vaikka joku uus harrastus, niin tapaat uusia ihmisiä. Ja muista olla oma itses. Tiedän, et se on vaikeeta aluks, mut itellä se on toiminu. Nyt kun alotin lukion, niin yksinkertaisesti päätin, et enää en oo se hiljanen tyttö. Ja tää on auttanu. No en mä aikasemminkaan mikään älyttömän ujo oo ollu, mut pidättyväisempi joo, nyt osaan olla enemmän oma itseni.:)
"Mulla on oikeastaan vaan yks kunnollinen ystävä ja mua pelottaa ettei kohta sitäkään" Ei mullakaan oo kun pari "oikeeta" ystävää, ja muut on sellasii enemmän ja vähemmän pinnallisia. Mut jos haluaa ystäviä, pitää olla avoin itelleen ja muille.
"Usein mietin että lopettaako lukio ja alkaa tekeen jotain aivan muuta ja mennä vaikka jonnekkin hyvin HYVIN kauas niin ei tarvis miettiä synkkiä asioita koko ajan." Ei se auta. Vaikka miten kauas menisit, niin toi ongelma seuraa sua. Sun pitää ite rohkastuu. Tietty siit saattaa tulla rohkeemmaks, jos vaikka vuodekski meet ulkomaille - ihmiset on niin erilaisia muualla, ehkä suvaitsevaisempia. Mut niin kauan, kun olet täällä, yritä parantaa tilannettasi, koska jossittelu ei ainakaan auta.
"Oon mielestäni niin erilainen." Tähän auttaa just se, että etsit harrastusten kautta kaltaisiasi ihmisiä.
En tiiä auttoko tää yhtään, mutta tsemppiä sulle!:) Toivon todella, et kaikki ujot ottavat itseään välillä niskasta kiinni. Se ei välttämättä ole helppoa, mut se kannattaa. Mitä siitä, jos välillä mokaa, mitä siitä, mitä muut ajattelee. Meille on annettu yks ainutkertainen elämä, ja siitä pitää ottaa kaikki irti. Ei pidä miettii aina millanen on, vaan millanen haluaa olla.
Sulla on tosi mahtava suhtautuminen elämään!Voi ku mullaki ois.Ja tosiaan oon ujo,ja osaks varmaan just sen takia ku luulen että kokoajan kaikki nauraa ja pilkkaa mua.Ennen lukioon tuloa ajattelin että nyt teen muutoksen ja olen rohkeampi.Ennen toisen vuoden alkua tein saman päätöksen...ja tässä nyt ollaan:| Ei tämä mihinkään ole muuttunut.No ehkä vähän oon muuttunut kuitenki siitä mitä olin yläasteella ja sillai mutta kuitenkin.
Kiitos sullekin!Kuulostat tosi kypsältä ihmiseltä vaikka oot kuitenkin vuoden minua nuorempi:)Jos oikein käsitin:)