Jokos on pakastimet täynnä mustikoista,puolukoista,karpaloista jne.
Sieniä en kyllä kerää,kun ei tykkää niistä.
Tänäänkin oli mitä mainion poiminta sää.
Sieniä en kyllä kerää,kun ei tykkää niistä.
Tänäänkin oli mitä mainion poiminta sää.
Metsän antimet.
siruna
171154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaikki viinimarjamehut, mansikat, mustikat,lakat ja puolukat pakastettu.
Kaksi pakastinta on marjoista ja mehuista täynnä.
Meillä menee paljon mehua, käytetään ruoka ja saunajuomana.
pakastimeen vielä äåmpärillinen puolukoita, vaan kun niitä ei täällä päin kasva. Varpuja kyllä on, mutta marjat puuttuu kuten aina ennenkin.
Lakat,suomuuraimet,valokit ja hillat kuten täällä sanotaan.
Olimme aikoinaan käymässä tuolla "alhaalla"
kaakonkulmalla ja ajemimme sukulaisten autossa kohti Imatraa.
Mieheni serkku-tyttö kysyi minulta:"Onko siellä teillä päin lakkoja"?
Ei kai niitä nykyisin ole vastasin ja tönäsin miestäni olkapäähän,kun hän istui etupenkillä.
Hei,onko nykyisin ollu sun työmaalla lakkoja !
Ei niitä oo ollu vuosikausiin,tuumi mieheni.
"En minä sellaista tarkoittanutvaan niitä mitä kasvaa
metsässä eli rämeellä"
tuli hämillinen kommentti
viereltäni.
Ai,jaa sinä tarkotat hilloja nehän kasvaa suolla. Kyllä siinä naurua riitti,kun aloimme jutteleen
murteimme eri asioita tarkoittavista sanoista. Hilloja siis ei juurikaan suolta tänä vuonna täällä ollut.
on monta nimeä. Itse olen tottunut täällä etelässä puhumaan niin muuraimesta, lakasta kuin hillastakin. Oulun anoppilassa sain usein esim. lakkakiisseliä. Olen huomannut, että he arvostavat tuota marjaa ylitse kaiken. Itse arvosta eniten mesimarjaa. Sitä on vain vaikea viljellä täällä Helsingissä. Olen yrittänyt, muttei se tuota kuin pieniä tirriäisiä. Mesimarja on tyypillinen pohjoisen kasvi. Minusta se on huomattavasti lakkaa herkullisempi.
niin se on.
pitäisi vielä ostaa. Niitä ei täälläpäin ole. Tänä vuonna ei ole omenamehua eikä - sosetta,koska omenoita ei ole. Sieniä olen saanut sopivasti.
ja karpalot vielä poimimatta... Ei ole vielä puolukka aivan mehukunnossa... Meilläpäin on kyllä hyvin puolukkaa...
Sosepuolukat ovat soseena ja muutkin marjat "jemmattu"....
Onhan noita pakastearkkuja kolmekin, mutta lapset lapsenlapsineen kyllä talven aikana "verottavat" osansa....
Kerro miten valmistat mehun puolukoista? Tänä vuonna niitä riittäisi mehuunkin.
teimme puolukkamehun viinihapon avulla... Olen tehnyt sitä usein ja ohje oli muistaakseni jotenkin näin:
6 kg puolukoita, 2 l vettä, 50 g viinihappoa ( apteekista )... Puolukat murskattiin hyvin ja lisättiin veteen sekoitettu viinihappo... Hämmennettiin hyvin ja seos sai seistä n. 3 päivää... Siivilöitiin ja sokeria lisättin muistaakseni vajaa puolet mehun painosta.... Hämmennettiin kunnes sokeri oli sulanut... sai seisoa jonkin aikaa että kirkastui ja mahdollinen sakka laski pohjaan... Pakastepulloihin ja pakkaseen... Tuli tosi hyvää mehua!!!!
Nykyisin tuo MehuMaija on tullut muotiin ja sillähän sitä tulee nykyisin "tohrattua".... Pakastan mehun sokeritta ja sokeroin ennen käyttöä mieltymykseni mukaan...
Haluttaisi tänä vuonna kokeilla tuota viinihappojutta ja tarjota ystävilleni aitoa mehua...
Tänä vuonna olen osan vadelmista, sosepuolukat, osan viinimarjoista ja osan mustikoista ajanut sosemyllyn läpi... Minulla on sellainen sähkökäyttöinen vempele...
Vadema ja mustikka "mössöstä" olen keitellyt "kuningatarhilloa" hillo-marmeladi sokerin kanssa.... Sokeria enintään 3/4 siitä mitä valmistaja suosittelee... Keitetty kuuma hillo kuumiin purkkeihin, niin ei tarvitse pakastaa ( metallikantiset lasipurkit uusiokäyttöön )... Pukin kansi painuu keskeltä alaspäin, mikäli säilöntä on onnistunut... Myös mustikka-, viinimarja- ja puolukkasoseesta olen keitellyt vastaavaa... Hyvin tuntuu lapsille kelpaavan....
Sosemylly on siitä helppo, ettei marjojen tarvitse olla täysin puhtaita koska kaikki karkea aines tulee kuivana "mössönä" myllyn päästä ulos... Nopeakin.... Sankko puolukoita pari minuuttia...
kanssa valmistettu puolukkamehu on mielestäni hyvää, mutta työtä sen tekeminen vaatii. En ole itse koskaan tehnyt, nauttinut vain toisten tekemästä. Sopii joulupöydän juomaksi hyvin. Pitäneeköhän yrittää.
kun miltä äkkiä kuulostaa... Onhan siinä eri työvaiheita mutta tulos korvaa vaivan... Kukin vaihe vie loppujen lopuksi vähän aikaa kerrallaan... Yleensä tein kerralla 12 kg puolukka-annoksen pariin ämpäriin... Käytettävien puolukoiden on oltava mielellään täysin kypsiä......
Lapset kyselevätkin usein: "Milloin teet kunnon mehua vanhan tavan mukaan"!!!!!
tuli meille parista puusta tosi paljon. Ne ovat minusta sitä mukavampaa lajia eli punaisia luumuja. Naapureille ja tutuille on kuskattu ja olen tehnyt luumusosetta sekä syöty on liiaksikin. Päärynäpuustamme on tullut myös melko mukavasti satoa. Siinä on paljon huonoja päärynöitä, mutta aivan korkealla noin 8 metrin korkeudessa ovat ne mehukkaimmat ja suurimmat. Niitä olemme napostelleet, kunhan ovat sieltä putoilleet.
Meille tuli vain muutAMA LUUMU JA OMENA.
asun Pohjois-Helsingissä. Meillä on omakotitalon ympärillä pieni puutarha. Meidän suurista omenapuistamme ei tänä vuonna tullut kuin muutama hyvin matoinen omena. Viime vuonna omenoita tuli satoja kiloja, mutta silloin ei tullut näin paljon luumuja. Karviaisista tuli viime vuonna runsas sato.
Kasvaa myös luumuja. Ei täällä poljoisessa ainakaan.
Saati päärynöitä :-D
Kyllä minä ymmärsin,että juttelette puutarhoistanne.
Kivaa vain on,että aloitukseni näin rönsyilee!
eihän luumut ole metsän antimia. Metsässä en ole ehtinyt käymään, kun puutarha työllistää mukavalla tavalla. Viime kesän ihanaa omenasatoa vain haikailen, kun meillä kasvaa kolmessa suuressa puussa melba-lajia, joka mielestäni on mehukkain laji. Puolukoita olen ostanut, koska en tiedä hyviä poimintapaikkoja.
Sieniopas
Lomavinokas (Pleurotus holidayrios)
Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuuhun saakka. Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla ja jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.
Rantasiitake (Lentius Bikinikus)
Maan etelä- ja keskiosissa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.
Tuurijuopokas (Hygrphorus Intervalligus)
Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.
Räkänuljaska (Gomphidius Spyttagus)
Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom: aina ryöpättävä!
Kotkaseitikki (Cortinarius Feminus)
Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom: erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen.
Kaappijuopokas (Clitocybe Fingerporilus)
Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvitse paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen, harmiton lajike.
Aamuvalmuska (Tricholoma Dagenefterum)
Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.
Syyshapero (Russula Dogalus)
Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punervan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtynyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti. Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.