jonka haluaisit nähdä uudestaan, esim. 60-70 luvulta.
Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen
Risto Vanarin juontama Piilokamera.
Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen
Risto Vanarin juontama Piilokamera.
Vanha Tv -sarja,
Sinimarjanen
431829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
En minä niitä 60-70 -luvun sarjoja kaipaa, lienevätkö tallessakaan. Mutta Pennejä taivaasta, Laulava salapoliisi ja muut sen englantilaisen huippukäsikirjoittajan sarjat haluaisin nähdä uudelleen. Kuka muistaa tekijän nimen, minulta on pääsyt unohtumaan?
oli kyseinen kirjailija.
Niinpä, Potter tietysti, ei tullut pieneen mieleen. Kiitti vaan:D
Naapurilähiön ja Me Tammelat
On sen verran kulunnut aikaa jo että voisi katsoa uusiksi ihan hyvin.
tämän mukaan. Me Tammelat lähetettiin suorana, joten siitä ei senkään vertaa.
http://muistikuvaputki.yle.fi/rouvaruutu/naapurilahio-takaisin
olis kiva nähdä.....
yhtään vanhaa sarjaa.
Joka kerran kun jotain oikein vanhoja on tullut, ne ovat olleet ihan erilaisia kun muistan.
Haluan mielummin säilyttää muistoissani jokun sarjan hyvänä, koska nykyaikana katsottuna kaikki vanhat tuntuu naurettavan väkisin tehdyiltä.
Televisiosta tulee varsinkin kesällä pelkkiä uusintoja joita ei viitsi katsoa.
En halua maksaa kallista televisiolupaani sellaisesta ohjelmasta jonka olen jo nähnyt.
En ole nostalginen tyyppi:=)
kotona ollut telkkariakaan kuin -70 luvun
alkupuolella. Olin kuitenkin jo kotoani
pois muuttanut kun meille tv-hankittiin.
Piilokamerassa oli muutama hauska juttu.
Mieleenpainuvin oli varmaankin jakso
katsastuskonttorista. Muista mainitsisin Naapurilähiö, Heikki ja Kaija,
Rintamäkeläiset ja tietenkin Hanski.
Vastasin vasta nyt kun tulin äsken kotiin
harrastuksen parista.
voisin katsella uudestaan.
että tämä vanha juttu on tänne kaivettu., mutta voihan näistä keskustella vieläkin.:) Kyllähän noita sarjoja voisi katsoa uudelleenkin, mutta oudolta tuntui katsoa mustavalkoista, kun joitain pätkiä on näytetty.
ja taas tuli mieleen ne ihanat ajat....
Todella mukaa kuulla Sinustakin.:) Pitkästä aikaa.
kiva et olet vielä mukana täällä.
Olen roikkunut täällä melkein päivittäin.
Olisi kiva löytää se ketju missä saunottiin oikeen tosissaan, Ottokin oli korjausmiehenä jo lopussa. :)))
Ja monta muuta kivaa hetkeä.
Monta kertaa mielessä on minullakin ollut se ketju. Höyrysaunassa riitti porukkaa kai pitkälle aamua.:)
Hyvä Viivi, että olet kuvioissa mukana ja kiitos monesta mukavasta aloituksesta. Olen käynyt täällä silloin tällöin lukemassa. Nyt viime aikoina vähän enempikin. Kesä aikana jää aina vähäsemmäksi tää palstalla olo.
Ehkä myös Peyton Placea. Siitä muistuu mieleen Allison ja Rodney sekä Allisonin äiti, mikä hänen nimensä nyt olikaan?
tuli katseltua aikanaan myös. Jotenkin muistan sen nähneeni jo väreissä. Kaikki nimet kyllä on unohtunut.
Olin hämmästynyt kun koneen avasin ja näin tämän aloituksen siellä. Hetkisen jo mietin kunnes tajusin, että tämä ikivanha juttu on täällä esillä, mutta haitanneeko tuo.:)
Ei meilläkään telkkua kuusikymmentä-luvulla ollut, joissakin naapureissa oli. Siellä tuli sitä sitten töllättyä varmaan aivan naapureiden kiusaksi asti. Peyton Place saattoi olla väreissäkin. Tosi pitkä sarja se oli. Ehkä sitä tehtiin värillisenäkin. Tuo sama mielikuva minullakin on.
Elokuvia käytiin katsomassa. Naapurit kutsuivat. Siellä oli aina porukkaa enemmänkin telkkua tuijottamassa. Sitten tänne tultaessa kävimme sisarieni luona katsomassa noita sarjoja ja useinkin olimme sitten yötä heidän luonaan, kun monesti ne sarjat niin myöhään tulivat. Olihan se aikaa. Ihan hyvää sellaista. Ihan tyytväinen olen vaikkei sitä televisiota silloin ollutkaan. Tekemistä kyllä riitti ja puuhaa keksittiin. Luettuakin tuli enempi kuin nykypäivänä.
Hyviä muistoja minullakin siitä ajasta, vaikka sanotaan että aikakultaa muistikuvat. Ehkä se sen tekeekin, mutta kivaa vain. Pitää taas karata Nukku-matin luokse. Hyvää yötä.
http://www.youtube.com/view_play_list?p=501C5F5ABB03129F&playnext=1&playnext_from=PL&v=ZxEazBfPVFg
Kaikki hauska ja kiva jää mieleen ja näinhän se pitääkin olla. Niihin muistoihin on välillä ihan hyvä uppoutua muistelemaan. Väsyttää minuakin ja aamulla pitää olla taas aikasin ylhäällä.
Hyvää Yötä!
Haluaisin ostaa DVD:n jossa on kaikki mainokset, ennen vuotta 1978.
Olisi nautinto katsella kun ihmiset tupakoivat vapaasti ja naiset touhuaisivat keittiössä ja pyykkihuoneessa.
OMO: a mainostettaisiin uutena ja naisilla olisi ne ihanat tötteröliivit.
Luin jostain että ne tulisivat taas, muillekin kuin Madonnalle.
"Isä tietää kaiken" nauratti muinoin, nyt en halua että sitä esitetään uudestaan, sehän alistaa miestä ja nauraa sille, ihan selvästi.
söpö snadi musta koiranpentu;)) Tää tunnusbiisi: on jäänyt mieleen. Ostin Tend kilo paketin..puhdasta saan mä helpommin;)) Tötterötissiset naiset. Olivat kauhistus. Olin ihan beibi vielä itse -60-luvulla. Että, tisut voi kasvaa isona, kamala..pelko..Repen kanssa oli mukavaa leikkiä sen bilikoilla;)) Sillä oli monta. Vitsi...mä sain yhdellä leikkiä..mut heti kun kundikaverit siihen messiin...mä jäin kakkoseks..vitsin Repe;)))
Meillä oli telkkari kuuskytluvun alkupuolelta asti. Hieno lapsenvahti, piti aina vahtia sitä ratasta telkkarin takana, kun kuva tahtoi alkaa "pyörimään" kun se jokin putki alkoi palamaan loppuun...
Montakin jäänyt mieleen. Lähinnä luontodokkarit, niitä kattelen edelleenkin. Tietenkin Batman, Maxwell Smart, Bonanza, Lassie, Me Hirviöt jne. Ja tietenkin ihan kaikki lännenleffat. Niissä kun hyvä voittaa aina :D
Paria olen kaipaillut näkeväni uudelleen. Louvren kummitus ja Lahjomattomat. Net nyt ei välttämäti olleet meitsille oikein sopevaa katottavaa silloin, vaan kun ei ollut kuin yksi kanava. Louvren kummitus on tietääkseni pyörinyt Teemalla, en tajunnut katsoa ja Lahjomattomat ei kai ikinä ole tullut uusintana. Jälkimmäinen muistaakseni vedettiin ohjelmistosta liian väkivaltaisuuden takia tai jotain. Louvren kummitus on ikivanha klassikko, sen telkkarisarjasta jäi lähinnä mieleen pelko.
Oli itseasiassa telkkarin katsominen silloin paljon helpompaa kuin nykyisin. Sitä katsoi, mitä näytettiin. Nyt on liikaa kanavia. Pitäisi muka oikein aktiivisesti seurata ohjelmistoja. Olen vähän laiska sellaiseen. Hyvä kun diilin muistaa maanantaisin katsoa. Sekä jokaikisen uutis ja ajankohtaisohjelman, mitä nyt vaan eteen sattuu.
Mutta telkkarissa on puolensa. Sekä hyvät, että pahat. Ei se mun mielestä välttämättä passivoita, sieltä tulee kuitenkin niin paljon kaikenlaista. Jaa pitääkin avata se, aikanaan siis tulee se Diili. Jethro kai saa nyt potkut, sillä kun on taipumus kompuroida omaan näppäryyteensä... Reality-ohjelmat joskus kiinnostaviakin.
=DW=
kuin Peyton Placen ja Bonanzan, milloinkas ne tulivat telkkarista?
70-luvulla en katsonut juuri mitään ohjelmia, opiskelin ja työskentelin
ilman telkkaria.
kautta aikain niin huonoja TV-ohjelmia, että mitään niistä en kaipaa. Ulkolaisista Vikatikin saisivat lähettää uudestaan.
Pasasta.
=DW=
oli eri asia ja Ploiri myös:-)
Minkähän sen ohjelman nimi sit olikaa, mut perhe-ohjelma kuiteski, Niilo Tarvajärvi tais vetää sitä :))
Tuol aiemmin tuliki Tammelat...
olla molemmat.
Mutta ennen oli todella paljon suoraa lähetystä. Syystä että filmi oli kallista. Tossa just oli se tuhannen HumppaHietamies jotain selittämässä lauantai-tansseista. Niitä on filmillä arkistoissa tätmälleen yksi jakso! No, en todellakaan haluaisi niitä nähdä uusintoina, ei kestänyt katsoa edes silloinkaan. Mutta pirusti on ohjelmaa, historiallista ja korkealaatuistakin vaan olemassa mielikuvina, dokumentoituna ei juuri mitään.
Sama ilmiö muuten iskee vielä pahemmin tähän nykyaikaan. Tokikin materiaalia on jokapaikka pullollaan. Mutta lähes kaikki tulee häviämään bittiavaruuteen, aika nopeastikkin.
Suorissa lähetyksissä veri punnitaan. Niissä kun ei ole uusintaottoja.
=DW=
paikka):
Miun molemmat eli : Me Hirviöt ja Vaimoni o Noita ovat tulleetkin jo, eli ei ole kaipausta. enempään paitsi tietysti Leo Lastumäen ja Heikki ???? kaikki iloittelut.
etten halua mitään, älkää nyt listikö mua, mutten vain halua. Kerran nähty ja sillä siisti.
mut haluaisin vielä nähdä edelleen Rintamäkeläisetkin.
tallennan sen joka päivä. Tosi mielenkiintoinen aikansa kuva, luokkaennakkoluuloja puolin ja toisin.
Varmaan olisi monia muitakin sarjoja, joita katsoisi mielikseen.
Tuntuu, ainakin huumoripuolessa, että oma on jäänyt kiinni jonnekin kauas. Ei enää paljon naurata, liekö vika nähtävän vai näkijän?
Varatko loppuneet tekijöiltä, vai ideat?
.
mutta, saisivat lähettää kyllä Täällä Pohjantähden alla. Se oli niin hyvä. Ja oli niitä monia muitakin hyviä tv-näytelmiä. TV-teatterin itsensä tekemiä...joita olisi mukava katsoa uudestaan. Näyttelijät (nämä vanhat) olivat niissä vain niin hyviä.
...että koko kansan Ritu palaa ruutuun uudistetulla Kymppitonnilla. Se Kymppitonni oli yksinkertaisesti huonoin kisaohjelma mitä meillä on koskaan telsussa nähty, mutta juontaja oli ja on edelleen perin maukas pakkaus.:)
tänään tuon saman asian telkkarista. Riitta on sellainen sanoisko luonnonlapsi, ihan hyvä juontaja siihen ohjelmaan ja muutenkin. Kiva katsella vaihteeksi ihan luontevaa juontajaa, siis kansanomaista. Ei turhaa tärkeilyä ja pingottamista.
Tosihauska sarja saksalaismiehityksestä Pariisissa.
muistikuvaa tuosta, vain tuon nimen muistan. Saattaa olla, että olen katsonutkin. Yleensä vasta muistan noista ohjelmista, kun nään vaikka pätkän alusta.
60-luvun alkuvuosina TV :tä ei ollut vielä kovin monella. Naapurissa, omakotitalossa, oli yksi huone vuokrattu eräälle miehelle, jolla oli TV. No sitä olikin sitten katsomassa koko sen talon väki ja naapuristakin joku. Ei ollut väliä, oliko vuokralainen kotona. Kerran sitten pieni huone oli täpötäynnä porukkaa ja yksi istui lattialla ja nojasi oveen. Kun tämä asukas tuli kotiinsa, eli siihen huoneeseen, niin aukaistuaan oven, katsoja keikahti hänen jalkoihinsa. En tiedä, miltä tästä asukkaasta mahtoi silloin tuntua.
Tykkäsin katsella silloin lapsena vanhoja kotimaisia elokuvia. Nyt en niistä enää piittaa juurikaan.
60-luvulla oltiin sallivampia ja naapureiden kanssa oli yhteityötä kaupungissakin. Hyväntahtoinen on kyllä ollut asukas, kun ei mitään ole kommenttia antanut asiaan. Minulla kanssa yksi tapaus on niiltä ajoilta kun muutimme maalta maalikylille. Asuimme omakotitalossa, jossa oli saman omistajan omistamia taloja useampi. Talkkari hoiteli niiden kunnossapitoa ja lumitöitä. Talkkarin rouvalla oli tapana tulla pyytämään äidiltäni ryynejä ja milloin mitäkin häneltä sattui loppu olemaan. Äiti antoi, eikä palautuksia sen kummemmin kyselty. Sitten yksi sunnuntai meille sattui tulemaan yllätysvieraita ja piti alkaa kattamaan pöytää. Äiti ihmeissään, kun yritti saada samanlaiset juomalasit pöytään mahdollisimman monelle, kun yksiä laseja ei ollutkaan kuin kaksi kappaletta. Talkkarin rouva tuli hakemaan saman aikaisesti tytärtä meiltä, kun äitini haikaili lasien perään. Hän tuumasi, että ne on heillä kunhän on ryynejä käynyt hakemassa, sillä aikaa kun äitini oli ollut jossain käymässä. No meikäläistä sen verran "hitsasi" se asia, että mitään puhumatta laitoin ilmoituksen lehteen ja haimme uuden asunnon. Siihen loppui omin päin "lainailu".