syysillan hämärässä
keltaiseksi värjäytyneissä
puiden lehdissä
tuuli leikittelee
kuiskutellen nimeäsi
taivas on täynnä
tummia pilvenhattaroita
niiden välistä pilkottaa
täysikuun aavemainen valo
kauempana jänis pakenee
öistä kulkijaa
ajatukset kiitävät
toiseen syksyyn
syksyyn jolloin
sinut näin ensi kerran
silloinkin oli ilta
silmäsi katsoivat
minuun lempeästi
katseesi riisui
sisimpäni avoimeksi
eteesi paljastaen
sieluni herkkyyden
en ole parantunut
sydämeni huutaa kivusta
tule paranna sen haavat
rakkaudellasi
tiedän että hetkessä
kaikki mennyt unohtuu
jos syliisi päästä voisin
keltaiseksi värjäytyneissä
puiden lehdissä
tuuli leikittelee
kuiskutellen nimeäsi
taivas on täynnä
tummia pilvenhattaroita
niiden välistä pilkottaa
täysikuun aavemainen valo
kauempana jänis pakenee
öistä kulkijaa
ajatukset kiitävät
toiseen syksyyn
syksyyn jolloin
sinut näin ensi kerran
silloinkin oli ilta
silmäsi katsoivat
minuun lempeästi
katseesi riisui
sisimpäni avoimeksi
eteesi paljastaen
sieluni herkkyyden
en ole parantunut
sydämeni huutaa kivusta
tule paranna sen haavat
rakkaudellasi
tiedän että hetkessä
kaikki mennyt unohtuu
jos syliisi päästä voisin
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaunis runo, mutta liian paljon surua on siinä...
Mukava, että sain välitettyä eilisiltaisen tunnelman tuossa runossani.
Puhutteli kovasti, koska en ole itsekään ihan parantunut. Ihastuksesta syyskuun.
Toivon että Hän kuulisi kuiskauksesi.
Valoa päivääsi :)
Aurinkohan näyttää tänään pilkistelevänkin : )
Tuo runo oli huonon päivän huono loppu. Ajatukset jotenkin
selkenevät, kun ne saa kirjoitettua ylös.
taas tarkoituksellani kuvittelen että tämä oli minulle... että hänkin kaipaisi vielä edes vähän vaikka järki sanoo muuta ja kaikkemme olemme tehneet jotta emme kaipaisi
Mukava huomata, että olen osannut kuvata kaipaukseni, jonka olemassaolon
olen joutunut hyväksymään.
En oikein usko runoni olevan juuri sinulle tarkoitettu,
koska en ole tehnyt mitään unohtaakseni hänet.
runosi oli todella hieno ja tietysti olisin halunnut sen olevan eräältä
eikä kukaan minua muuten estäkään ajattelemasta, että juuri häneltä se oli juuri minulle... siksi tykkään runoista yleensäkin... tykkään unelmoida ja painua vielä kerran elämäni parhaimpiin hetkiin elämäni rakkauden syliin sinne erääseen syksyyn ja siitä alkaneeseen aikaan. ai että se antaa taas voimaa tähän elämään... vaikka pakko myöntää että onnellisesti hymyilen nykyisenkin elämän ansiosta
Hauska kuulla, että sinulla on kaikki hyvin, niin että voit onnellisesti hymyillä.
Kuvauksestasi voin varmuudella sanoa, että runoni ei koske sinua. Minä näet
en elämäni rakkauden syliin ole päässyt ollenkaan. Fyysisesti lähimmillään
olimme auton atupenkeillä : (
kuvittelemalla.
Täällähän nämä runot ovat vapaasti tarjolla luettavaksi ja niiden ajatukset omistettavaksi.
Saa näiden kanssa huvitella ja kuvitella.
näitä ajatuksia itselleni ja kuvitella että Hän muistaisi minut vielä. Huvitella en oikein näiden ajatusten kanssa osaa. Muuten huvittelu on jees.
En tarkoittanutkaan vakavien ajatusten kanssa huvittelemista.
Leikittelevänkin runon tein eilen iltamyöhällä, tarkoituksena tuoda lukijalle
iloisempi mieli. Ainkin minun mieleni kohentui sen kirjoittamisesta,
niin että kirjoittamisen tärkein kriteeri tuli täytettyä.
Kerro ap, mihin päin se menii?
Ja miksi noin surullinen runo?
ja tuleminen nyt kiinnostaa. Ei kai tämä nyt sentään treffipalsta ole,
jossa viestit kohdennetaan henkulöille.
Surullinen runo syntyy surullisesta mielestä.
Iloisemmalla/optimistisemmalla mielellä voi kirjoittaa iloisemman runon.
meni tämä kuvittelu. Olisipa ollut mies.
tarjokkaita tuli niin paljon ; )
Niinkuin huomaat, viimeiselle jo vihjasinkin ettei tämä ole mikään treffipalsta.