Lapsi pitäisi mahdollisimman pian palautta
omaan kotiin,sos.virasomaisten tukea
vanhempia ym.Tukeminen on täysin unohdettu
samoin kotiutus.Käytännössä lapsi
pääsee kotiin 18 v.
omaan kotiin,sos.virasomaisten tukea
vanhempia ym.Tukeminen on täysin unohdettu
samoin kotiutus.Käytännössä lapsi
pääsee kotiin 18 v.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuinka sitä haetaan? Minkälainen prosessi se on?
Lapsi täyttää 12. vuotta, ja on oikeutettu kertomaan oman mielipiteensä. Eli siis lapsi pöllähtää täysi järkiseksi silloin, ja osaa sanoa haluaako kotiin asumaan. Sitä nuorempi joutuu kuuntelemaan mitä sossu eli lastensuojelu, sosiaalilautakunta ja oikeusasteet sanovat hänen puolestaan. En tosin ole varma, mutta näin olen ymmärtänyt.
Alle 12-vuotiastakin kuunnellaan, mutta ei kuitenkaan oteta hänen mielipidettään huomioon millään tavalla. Tämä on se malli, jonka mukaan minä olen siis nähnyt toimittavan, eikä muilta kuultu palaute paljon kummoisempaa ole.
Purun suhteen kuunnellaan sijaishuoltoakin ja jos on kyse sijaisvanhemmista, sieltä voi löytyä henkilö, joka ei millään haluaisi irrottautu sijaislapsestaan. Se että joidenkin sijareiden kohdalla purku onnistuu ilman ongelmia, ei tee mitättömäksi sitä, että purun viivästyminen voi olla myös sijarissa. Onhan se selvää, että tuollainen henkilö ei olisi alun alkaenkaan ollut sopiva sijaisvanhemmaksi.
Ja tästä ei tarvitse sitten taas kaikkien sijareiden ottaa nokkiinsa.
äiti ei saa vastustaa eroon joutumista lapsestaan, vaan on osattava "päästää irti", samoin lapselta vaaditaan, että ollakseen hyvä, hyväksytty, normaali, sopeutuva lapsi, hänen on "päästettävä irti" äidistään, niin päiväkodin aamuina kuin sijaishoitoon joutuessaan. Mutta sijaisäideille pidetään toisen lapseen kiintymistä oikeutettuna, eikä hänen tarvitse luopua, "päästää irti" sijaislapsestaan, tätä jonkun aikaa hoidettuaan.
Oli hyvä huomio sinulla, että sellainen ihminen, joka ei osaa "päästää irti" sijaislapsesta, ei ole alunperinkään ollut sopiva valinta sijaisäidiksi.
ottavat sijaislapsen alkuperäisenä tavoitteenaan saada siitä itselleen adoptiolapsi. Sekin selittää paljon, että huostat eivät purkaannu, vaikuttaa sijarin asenteeseen ja toimintaan.
määrää sosiaaliviranomaista kirjaamaan lapsen tai nuoren sijoituksen keston.
Eli lastensuojelulaissa on sijoitus säädetty väliaikaiseksi
mutta lastensuojeluviranomainen toimii kuitenkin huostaanotettujen lasten ja nuorten kohdalla aivan toisin!
kukaan leivästään luovu.
Mites sitten kun sossut eivät suostu kirjaamaan huoltosuunnitelmaan odotuksia lasten huoltajalta? Näin meillä, ja vaikka lastensuojeluasetusta suoraan luin, että mitä pitää huoltosuunnitelmaan kirjata. Sossun vastaus oli vain: "Ei koske meitä" sekä "Meillä ei ole aikomustakaan palauttaa lapsia kotiin".
Sossut luulevat olevansa parempia tekemään arvioita kuin erikoislääkärit. Kun erikoislääkäri on heidän kanssaan jostain eri mieltä, niin sossuthan ovat mielestään oikeassa.
Sossuilla on Suomessa sellainen valta, joka ei niille kuulu. Ja ensi vuoden alusta se valta vain kasvaa.
Otin siis asianajajan, otin yhteyttä eduskunnan oikeusasiamieheen. Johan meni sossulta vetelät pöksyyn. Mutta kyllä tässä tapella saa verissä päin. Mutta onneksi toivossa on hyvä elää, ja toivoa, että saan lapset kotiin. Onnea ja syksyn jatkoa vain!
jos ottaa asianajajan sossut katsoo,
ettei ole yhteistyö kykyinen.
Sijarimutsi kun sai asianajajalta
paperit,hän heitti törkeän syytöksen
samana päivänä,tiesi miten kumota,tai
pitkittää purkua.Syytös kumottiin,siinä
meni 2 vuottaa,että sellaista.
Kyllä minä ainakin hankin asianajajan, tai oikeastaan jopa useampia, eikä sossu ole minua siksi kieroon katsonut.
Eri asia on sitten, miten asioiden kanssa toimii,
Minä kerron suoraan miistä oöen valittanut ja miksi, mitä asianajaja käsittelee/valmistelee aina kulloinkin.
Mutta vaikeaahan se on huostan purku.
Ei siinä todellakaan ole muuta keinoa kun päivittäiset taistelut.