Rakkaus on vain sana.
Minkä sisällön sille antaisimme?
Mitä tarkoitamme
rakastaessamme?
Runoilija katselee
ikkunasta syksyiseen pihaan,
pihassa kaksi naista keskustelee.
Mustasukkaisuus?
Viha?
Armo ja anteeksiantavaisuus?
Hmm.
Hän miettii.
Ihminen. Jumala.
Katselee sanoja paperilla,
on kirjoittanut:
Rakkaus on vain sana.
Minkä sisällön sille antaisimme.
Mitä tarkoitamme
kun olemme rakastavinamme?
Kirjoittaa.
Kieli ja käsitteet!
Kääntää katseensa paperilta
pihassa istuviin naisiin,
taas paperille.
Katselee sanoja, kirjoittamiaan.
Mitä tarkoitamme rakastaessamme?
Mustasukkaisuus. Viha. Armo ja
anteeksiantavaisuus.
Ikkunan läpi.
Lopulta:
onko Jumalaa sanojen takana,
vai onko hän
ainoastaan uskomus.
Todellinen?
Etsimmekö koskaan todellista?
Olemmeko valmiit
rakastamaan todellista
enemmän kuin
kaikkia uskomuksiamme
todellisesta.
Rakastamaan?
Kirjoitan.
Hän pohtii rakkautta,
rakkauden oikeaa olemusta.
Kun ihmiset hänen pohdiskelunsa tuolla puolen
kulkevat todellisuudessa!
Ikkunan takana.
Kulkevatko todella?
Oikeat ihmiset vai pelkät
heijastukset runollisessa ikkunassa?
Kuvittelee henkilön, joka istuu
kirjoittamassa kuvitelmaa runoilijasta, joka pohtii
rakkauden olemusta.
Näin minä teen!
Juuri näin.
Kirjoitan:
Kuvittelen runoilijan, joka istuu pohdiskelemassa
rakkautta ja kieltä, kirjoittaa paperille.
Ikkunan äärellä, juuri niin -
Luetko
näitä sanoja ikkunan äärellä?
Näetkö ikkunan läpi?
Jonkun joka istuu juuri sinua vastapäätä.
Ei ainoastaan uskomuksena.
Ei ainoastaan abstraktina käsitteenä.
Ei ainoastaan näyttöpäätteelle muotoilluissa sanoissa.
Todellisuudessa?
Minkä sisällön sille antaisimme?
Mitä tarkoitamme
rakastaessamme?
Runoilija katselee
ikkunasta syksyiseen pihaan,
pihassa kaksi naista keskustelee.
Mustasukkaisuus?
Viha?
Armo ja anteeksiantavaisuus?
Hmm.
Hän miettii.
Ihminen. Jumala.
Katselee sanoja paperilla,
on kirjoittanut:
Rakkaus on vain sana.
Minkä sisällön sille antaisimme.
Mitä tarkoitamme
kun olemme rakastavinamme?
Kirjoittaa.
Kieli ja käsitteet!
Kääntää katseensa paperilta
pihassa istuviin naisiin,
taas paperille.
Katselee sanoja, kirjoittamiaan.
Mitä tarkoitamme rakastaessamme?
Mustasukkaisuus. Viha. Armo ja
anteeksiantavaisuus.
Ikkunan läpi.
Lopulta:
onko Jumalaa sanojen takana,
vai onko hän
ainoastaan uskomus.
Todellinen?
Etsimmekö koskaan todellista?
Olemmeko valmiit
rakastamaan todellista
enemmän kuin
kaikkia uskomuksiamme
todellisesta.
Rakastamaan?
Kirjoitan.
Hän pohtii rakkautta,
rakkauden oikeaa olemusta.
Kun ihmiset hänen pohdiskelunsa tuolla puolen
kulkevat todellisuudessa!
Ikkunan takana.
Kulkevatko todella?
Oikeat ihmiset vai pelkät
heijastukset runollisessa ikkunassa?
Kuvittelee henkilön, joka istuu
kirjoittamassa kuvitelmaa runoilijasta, joka pohtii
rakkauden olemusta.
Näin minä teen!
Juuri näin.
Kirjoitan:
Kuvittelen runoilijan, joka istuu pohdiskelemassa
rakkautta ja kieltä, kirjoittaa paperille.
Ikkunan äärellä, juuri niin -
Luetko
näitä sanoja ikkunan äärellä?
Näetkö ikkunan läpi?
Jonkun joka istuu juuri sinua vastapäätä.
Ei ainoastaan uskomuksena.
Ei ainoastaan abstraktina käsitteenä.
Ei ainoastaan näyttöpäätteelle muotoilluissa sanoissa.
Todellisuudessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huokaan sitä että,
tiedän ikävä kyllä,
mitä minulle rakastuminen on.
Se on feromoneja, pariutumista.
Rakastuminen on aivojen häiriötila.
Rakastaminen on jotain muuta kuin häiriötila.
Mutta sekin on kemiallinen reaktio aivoissa.
Ei siis, mitään ihmeempää.
rakkaus on biologiaa.
Mutta jotta olisi hauskempi elää,
olkoon rakkaus minulle jotain,
mitä en tiedä enkä ymmärrä.
Se vie ja kuljettaa,
heittää hukkaan, nostaa pilviin,
tai musertaa maahan.
Ja lakkaa jossain vaiheessa vaikuttamasta.