meditointi

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000006&posting=22000000000559481

Perusidea on kaiken sisäisen pelon voittaminen.
asento on loppujenlopuksi vapaa(vrt.makaava buddha).Alkuperäinen kahdeksanpuolainen opinpyörä oikea keskittyminen ...oikea toimeentulo....rohkeus...jne toimii kuin poranterä
jolla voi uppoutua sisimpäänsä ja sitäkautta
helpottaa omaa oloaan.Vahvistaa psyykkisesti ja on oikeasti pelottavaa.vuosien juttu.sisimmän kanssa eläminen on suuri haaste!

http://www.kaapeli.fi/~zen/suomi/zengarden.htm

Jalat ristissä lotus-asennossa on tosi hyvä meditaatioasento jos pystyt siihen ilman että jalat puutuvat. Puolilootus on melkein yhtä hyvä, erona lähinnä se että täyslootuksessa selkä on helpompi pitää suorana. Puolilootuksessa jalat eivät ole "solmussa" vaan kévyesti päällekäin.

Jalkojen ristiminen saa aikaan sen, että jalat ikäänkuin "nukahtavat". Meditaation aikana kehon annetaan ikäänkuin "sammua" jotta sinulle jää enemmän huomiota tarkastella omaa tajuntaasi. Normaalisti erilaiset kehon tuntemukset vaativat osan huomiovoimastasi. Kehon "nukuttaminen" ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin oikea nukahtaminen. Mielen on oltava yhtä virkeä, tai itseasiassa vieläkin virkeämpi ja valppaampi kuin normaalisti hereillä ollessasi. Voit esimerkiksi kuvitella olevasi kissa joka on aivan paikallaan käpälä hieman kohotettuna, odottamassa täsmälleen oikeaa hetkeä tappaa hiiri. Sitä hetkeä ei koskaan tule, mutta tällaisen asian visualisoiminen tekee mielen erittäin teräväksi ja valppaaksi. Kissat ja hiiret eivät tietenkään ole tärkeitä, vaan tähän liittyvä tunne. Olisi hyvä ylläpitää tällainen tavaton saalistajan valppaus yllä koko meditaation ajan.

Hyvä pituus meditaatiolle on vähintään 15 minuuttia (sitä lyhyemmässä ajassa ei yleensä pääse kunnolliseen keskittymisen tilaan) ja maksimissaan 30 minuuttia (sitä pitempi meditaatio menee helposti nukkumiseksi tai sitten vaan alkaa tympiä tai jalat puutuvat). Muutenkaan meditaation pituus ei ole tärkeää vaan se että saavutat hyvän keskittymisen tilan joksikin aikaa. Tärkeämpää kuin tehdä muutama pitkä meditaatio muutaman kerran vuodessa, olisi tehdä kohtuullisen mittaisia sessioita päivittäin. Tämä auttaa pitkällä tähtäimellä lisäämään keskittymiskykyä, parantaa muistia ja helpottaa kaikenlaisia stressioireita, kuten allergioita, astmaa, ruoansulatusvaikeuksia ja lihasjännityksiä.

Jotta perse ei puudu, niin minä istun sellaisen hieman petityynyä kovemman sohvatyynyn tyynyn päällä (ei untuvatyyny). Tyynyn on hyvä olla aika tiukka. Jos selkä on raskasta pitää suorana, kannattaa kokeilla istua aivan tyynyn reunalla, se auttaa hieman. Minä olen havainnut hyväksi myös istua jalat ristissä selkä seinää vasten. Tällöin selän voi pitää aivan suorana ilman väsymistä tai kipua. Ainakin aluksi se voi olla hyödyllistä, jos on huonot selkälihakset kuten minulla.

Olennaista on siis pitää selkä suorana ja koettaa rentoutua. Selällä makaaminen ei ole hyvä meditaatioasento, koska silloin nukahtaa todella helposti. Samoin silmät kiinni meditoiminen on huono valinta, varsinkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, koska silmien sulkeminen viestittää aivoille että nyt on aika nukkua.

Jos siis olet pirteällä tuulella, voit meditoida silmät kiinni istualteen, joko jalat ristissä tai sitten jalkapohjat maassa ja perse tuolilla. Minä meditoin aina silmät puoliksi auki, jolloin päivänvalo ei haittaa keskittymistä, muttei myöskään ole niin pimeää että rupeaisi väsyttämään.

Meditaatiossa ei tarvitse ajatella mitään, koska tarkoituksena on ajatusten hiljentäminen. Tämä on vaikeaa ja vaatii pitkää harjoittelua. Ei siis kannata olla huolissaan siitä jos eivät ajatukset hiljene. Antaa niiden vaan tulla ja mennä. Vältä kommentoimasta niitä tai menemästä mukaan pitkiin ajatusketjuihin. Koeta tarkastella oman mielesi sisältöä kuin olisit siitä ulkopuolinen.

Sen sisäisen dialogin eli puheenpölinän harhauttamisessa ja pysäyttämisessä (jota intiassa kutsutaan nimellä "apinoiden höpinä")hyvä apuväline on mantra. Mikä tahansa siansaksankielinen sana tai kaksi kelpaa, kunhan siitä ei tule mitään erityistä mieleen. Hyvin kelpaa myös numeroiden laskeminen, vaikkapa yhdestä viiteensataan, aina yksi numero per sisäänhengitys. Mantraa ei tarvitse sanoa ääneen, vaan sen voi sanoa hiljaa mielessään. Tällainen monotoninen jankutus saa aivojen loogiset osat kyllästymään viimeistään 20 minuutin kuluttua ja lopulta siellä loogisen ajattelun virastossa laitetaan lappu luukulle ja lähetetään työntekijät kotiin. Silloin olet perillä optimaalisessa meditaatiotilassa.

Saadakseen hyötyä meditaatiosta ei tarvitse olla mukana missään uskonnossa tai kultissa, tai uskoa mihinkään jumaliin tai keskittyä mihinkään tiettyyn symboliin. Olennaista on vain keskittyminen ja keskittymiskyvyn harjoittaminen. Se on siis aivojumppaa.

Meditaation tarkoituksena ei ole tehdä ihmisestä aivotonta zombieta joka ei lainkaan ajattele, vaan ainoastaan auttaa aivoja parantumaan älyttömästä taustapölinästä joka häiritsee keskittymistä oikeasti olennaisiin ajatuksiin.

Eli siis hieman samoin kuin säätäisit radion antennia saadaksesi kohinan loppumaan ja jotta muut kanavat eivät kuuluisi läpi. Ikävä kuunnella vaikkapa suomenkielisiä uutisia jos taustalta kuuluu venäläistä mustalaismusiikkia. :-)

Kun aloittaa meditoimaan, huomaa kuinka vaikeaa on pysäyttää omia ajatuksiaan. Joku typerä laulu saattaa soida päässä eikä suostu lähtemään pois, tai joku täysin yhdentekevä ajatus saattaa tulla aina uudelleen ja uudelleen. Useimmiten meditoidessa tulee ajatelleeksi että "tässä minä nyt meditoin, meneeköhän tämä nyt hyvin?" tai jotain sellaista. Sille ei aluksi mahda yhtikäs mitään. On vain jatkettava. Aina kun huomaat joutuneesi jonkin ajatusketjun vietäväksi, palauta keskittymiskykysi vain itsesi tarkkailemiseen.

Mantraan keskittyminen on hyvä apuväline. Aina kun huomaat ajatuksesi alkaneen harhailla, keskity mantraan. Jos se tuntuu helpolta ja huomiota jää yli kaikenlaiseen sekalaiseen ajatteluun, voit vielä lisäksi keskittyä omaan hengitykseesi.

Jotta meditaatiolla saisi tuloksia, sitä täytyy harjoittaa erittäin sitkeästi. Minimiaika jolla saa tuloksia on 15 minuuttia kerrallaan. Aivan kuten punttisalilla on lihaksia kehittääkseen käytävä vähintään kaksi kertaa viikossa, on meditaatiota harjoitettava vähintään kaksi kertaa _päivässä_.

Yksi kerta päivässä auttaa hieman ja sillä tavoin kyllä opit pikku hiljaa meditaatiotekniikkaa, mutta kaksi kertaa päivässä tuo nopeasti hyviä tuloksia, siis huomaat saaneesi jotakin hyötyä jo parissa-kolmessa kuukaudessa. Olisi hyvä tehdä tällä tavoin intensiivisesti, koska tuloksien saaminen kannustaa jatkamaan.

Minulta kesti 8 vuotta alkaa meditoimaan säännöllisesti... sitä ennen olin tehnyt kaikenlaisia kokeita mutta ilman säännöllistä harjoittelua ei oikein saa pysyviä tuloksia.

Sitkeys on siis tässä todella olennaista. Meditaatio on kuin hiljaista kidutusta. Kaverini sanoi kerran, että meditaation aloittaminen on hiukan kuin tupakanpolton lopettaminen...

Onnea yritykselle. Jos huomaat että on aloittamisen jälkeen vaikeaa jaksaa jatkaa harjoittelua pitempään kuin muutama päivä, on hyvä etsiä joku kaveri jota kiinnostaa myös meditointi, ja sitten yhdessä luvata toisilleen tekevänsä harjoitukset, kunniasanalla. Tällä tavoin on oma kunnia myös vaakalaudalla ja olet tavallaan vastuussa myös kaverisi menestyksestä ja hän sinun menestyksestäsi. Kaveria ei petetä!

Juuri tuolla tavalla minä pääsin alkuun. Pelkästään omalla tahdonvoimallani en olisi kyennyt tekemään meditaatiosta rutinia, vaan olisin jättänyt harjoituksia tekemättä silloin tällöin ja lopulta lopettanut kokonaan. Nykyisin meditoin 15-30 minuuttia kaksi kertaa päivässä, ja rutiinia olisi hyvä pystyä pitämään kerrallaan yllä ainakin kuukausi tai jopa kolmekin kuukautta, tai vaikka puoli vuotta jos vain pystyt siihen. Tällaisina vähintään kuukauden mittaisina intensiivikuureina se todella saa jotain aikaankin ja antaa _pysyviä_ tuloksia.

Meditaation aikana voi ilmetä erilaisia ja omituisia kuulo- ja näköaistimuksia, jotka tulee panna merkille mutta ei jäädä pohtimaan. Hyvin tavallista on esimerkiksi kuulla vesiputouksen kohinaa kuin tyhjästä tai muuta vastaavaa. Monet kuulevat pieniä pätkiä puhetta, tai saattaa tuntua siltä kuin joku olisi kuiskannut jotain korvaasi.

Tuo äänien kuuleminen on eräs syy siihen mikseivät kristityt yleensä meditoi. He uskovat, tai ainakin uskoivat, että äänien kuuleminen on merkki demonien läsnäolosta, ja että ne tulevat kuiskuttelemaan sinulle kun hiljennät mielesi.

Mutta usko pois, että ne äänet ovat ihan oman mielen tuotoksia, ja usein ne eivät sano mitään järkevää tai edes muodosta kokonaisia sanoja. Nämä ja monet muut ilmiöt ovat merkki siitä että olet erittäin keskittyneessä tilassa ja voit panna ne merkille tyyliin "aha, nyt on hyvä meditaatio", mutta meditaation tarkoituksena ei ole varsinaisesti tuottaa mitään outoja ilmiöitä, vaan tarkoituksena on keskittyminen ja keskittymisen ylläpitäminen mahdollisimman pitkään. Kun kuulet jotain outoa tai näet jotain väreilyä tai mitä ikinä, älä jää ajattelemaan sitä tai tarkastelemaan sitä, vaan keskity siihen mitä olit tekemässä entistäkin kovemmin.

Meditaatio on siis aivojen treenausta ja teroittamista. Se on kovaa työtä, voin luvata, mutta kyllä kannattaa. Itse aloitin koska huomasin olevani erittäin hajamielinen ja koska unohtelin asioita. Lisäksi halusin päästä eroon nukahtamisvaikeuksista ja kroonisista lihasjännityksistä.

:Agwé:

Hyvä ????, kehoittaisin aloittelevalle meditoijalle om-mantran lausumista, mielellään lootusasennossa. Se on suhteellisen helppo tapa hiljentää mieli, ja sen virkistävä vaikutus on hyvin voimakas. Mutta kannattaa ehdottomasti hankkia jokin meditointiopas, sillä ei nähdäkseni ole valtavan suurta merkitystä, onko kirjoittaja buddhalainen, teosofi, kristitty tai muun lahkon jäsen - jollei sinulla ole vakaumuksellisia esteitä esim. buddhalaisten menetelmien harjoittamiselle. Itse olen kokeillut hyvin monen tyyppisiä meditointeja, mutta kundaliinijoogan harjoitukset tuntuvat sopivan minulle parhaiten. Jos löydät jostain kirjakaupasta Irene Hopkinsin kirjan Kundaliinijooga - sisäisen voiman lähde, niin hanki ihmeessä kyseinen kirja. Se on hyvin perusteellinen opas kokonaan uusien elämäntapojen omaksumiseen. Hopkinsin kirja löytyy monista tavallisista kirjakaupoista. Myös Oshon ja Mantak Chian teoksia suosittelen lämpimästi.

Osaakos joku valaista miten vuorokausirytmi yleensä järjestetään, jos haluaa meditoida auringon noustessa ja laskiessa? Siis nukkumaan meno ja herääminen. Aurinko kuitenkin liikkuu taivaalla joka päivä hieman eri aikaan.

Varhaisimmillaan aurinko nousee siinä klo 04 pinnassa ja laskee silloin noin klo 23, kun sitten myöhäisimmillään aurinko nousee joskus 09:30 ja laskee silloin 15:30. Suuret erot. Ei tuollaisilla ajoilla edes pysty nukkumaan :) Ja muutenkin menisi vuorokausirytmi täysin sekaisin.

http://minnethaimaassa.blogspot.com/2013/09/meditointi-thaimaassa.html
on myös harvinaista ja monien buddhalaistenkin mielestä "outoa puuhaa" koska he itsekään eivät sitä harjoita säännöllisesti.

Voit aloittaa meditoinnin vaikka istumalla tuolissa ja laskemalla sisään/uloshengitykset sisään yksi, ulos kaksi jne .10 asti ja aloittamaan alusta.