Pienessä kaupungissa n. 150 oppilaan alakoulu. tyttäreni on viidennellä ja vaikka emme kuulu kirkkoon, on hän osallistunut koko kouluaikansa uskonnon opetukseen. En niinkään ajattele uskon oppimista, vaan ettei erottuisi muista ja samallahan kyseessä on suomalaisen kulttuurin yksi osa alue. En tiedä ketään alakoulusta, joka olisi et:n tunneilla ja ne järjestetään yleensä yhdessä yläkoululaisten kanssa.
Keskustelemme paljon aiheesta ja olen perustellut omia näkemyksiäni. Tyttäreni on erittäin kypsä ja hänellä on oma käsitys uskonnoista ja uskomuksista, eikä hän "usko" koulun opetuksiin. Nyt hän on pyytänyt, että saisi vaihtaa jo kuudennelta et:n tunneille, minkä aionkin rehtorille esittää.
No, asia näiden osalta OK, mutta MUSIIKIN tunneilla lauletaan todella usein virsiä. Ihmettelen tätä suuresti, koska mielestäni musiikin opetus nyt ainakin kuuluisi erottaa uskonnon opetuksesta. Jos tyttäreni nyt oliskin et:n tunneilla, joutuisi hän musiikin tunneilla pakkouskonnon uhriksi. Virret ovat kristillistä musiikkia, joiden sisältö on usein myös asennekasvattavaa.
Pikkukaupungissa seurakunta osallistuu kaikkiin lapsille ja nuorille järjestettäviin kissanristiäisiin ja tapahtumiin. Myös opettaja vaikuttaa aika vakaumukselliselta kristityltä. Hän ei ole millään tavalla väheksynyt valintaamme olla kuulumatta kirkkoon, mutta musiikkia myös opettavana vaikuttaa itse aika paljon tuntien ohjelmistoon.
Mitä voisin tehdä? Toisaalta en haluaisi olla ns. hankala vanhempi, jos asiaan puutun, mutta toisaalta suren tyttäreni puolesta, kun hän jatkossakin joutuu laulelemaan uskonnollisia virsiä.
PS: Olen itse aikanani ollut aktiivinen seurakuntanuori, mutta arvoni ovat kmuuttuneet elämän varrella
Keskustelemme paljon aiheesta ja olen perustellut omia näkemyksiäni. Tyttäreni on erittäin kypsä ja hänellä on oma käsitys uskonnoista ja uskomuksista, eikä hän "usko" koulun opetuksiin. Nyt hän on pyytänyt, että saisi vaihtaa jo kuudennelta et:n tunneille, minkä aionkin rehtorille esittää.
No, asia näiden osalta OK, mutta MUSIIKIN tunneilla lauletaan todella usein virsiä. Ihmettelen tätä suuresti, koska mielestäni musiikin opetus nyt ainakin kuuluisi erottaa uskonnon opetuksesta. Jos tyttäreni nyt oliskin et:n tunneilla, joutuisi hän musiikin tunneilla pakkouskonnon uhriksi. Virret ovat kristillistä musiikkia, joiden sisältö on usein myös asennekasvattavaa.
Pikkukaupungissa seurakunta osallistuu kaikkiin lapsille ja nuorille järjestettäviin kissanristiäisiin ja tapahtumiin. Myös opettaja vaikuttaa aika vakaumukselliselta kristityltä. Hän ei ole millään tavalla väheksynyt valintaamme olla kuulumatta kirkkoon, mutta musiikkia myös opettavana vaikuttaa itse aika paljon tuntien ohjelmistoon.
Mitä voisin tehdä? Toisaalta en haluaisi olla ns. hankala vanhempi, jos asiaan puutun, mutta toisaalta suren tyttäreni puolesta, kun hän jatkossakin joutuu laulelemaan uskonnollisia virsiä.
PS: Olen itse aikanani ollut aktiivinen seurakuntanuori, mutta arvoni ovat kmuuttuneet elämän varrella
Vastaukset 16
Vanhimmat
Uskonnon pakkosyöttöä ei saa enää kouluissa harrastaa, näin olen ymmärtänyt.
elämänkatsomustiedosta.
http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,1329,1522
Jos koulusta löytyy yhteensä kolme et-opetukseen oikeutettua, sitä on järjestettävä.
> Jos koulusta löytyy yhteensä kolme et-opetukseen
> oikeutettua, sitä on järjestettävä.
Ymmärtääkseni oikeutettuja pitää olla vain yhteensä 3 opetuksen järjestäjän (=kunnan) kaikissa kouluissa.
Meillä n. 7000:n asukkaan kunnassa ET-opetusta ei ollut lainkaan ennen kuin rupesin hankalaksi ja vaadin sitä rehtorilta lapseni ekaluokan alussa. ET:n ryhmä on kasvanut koko ajan, kun muut ovat kuulleet sen olemassa olosta. Tänä vuonna jo kaksi ryhmää (1-3 ja 4-6 luokat).
Olen sitä mieltä, että virsien laulattaminen ei kuulu musiikkitunnille vaan uskontotunnille. Jos virsiä laulatetaan esimerkiksi pari kertaa lukuvuodessa musiikkitunnilla, jolloin perusteluna voi olla oman kulttuurin musiikkihistoriaan tutustuminen, laulattaminen on perusteltua. Jos virsiä lauletaan joka musiikkitunti, kyseessä on virsien ja uskonnon pakkosyöttö ja ehkäpä opettajan oma innostus virsiin. Musiikin opetuksen tulee olla monipuolista. Virsien laulamista voi suorittaa uskontotunneilla, joita on esimerkiksi viidesluokkalaisilla niin paljon, että tuntimääräärässä riittää aikaa myös laulamiselle.
Voisitko keskustella asiasta opettajan kanssa? Koska kerroit, että et halua olla ns. hankala vanhempi (joita nykyään oikeasti riittää), uskon, että osaisit esittää toivomuksesi opettajalle ystävälliseen ja asialliseen sävyyn. Voisitko esimerkiksi ehdottaa opettajalle virsien laulamisen siirtämistä uskontotunteihin? Silloin musiikkitunnilla olisi aikaa toisenlaiselle, monipuolisemmalle musiikille. Toivomuksen esittäminen on tietenkin vaikeaa, jos opettajana on ihminen, joka on uskonnollisesti aktiivisempi kuin tavallinen matti meikäläinen, joka loukkaantuu, kun tuntee arvojansa loukattavan. Onnea yrityksellesi! Olen itse musiikkia opettava alakoulun opettaja. Musiikkitunneillani ei virsiä veisata, vaan ne hommat hoidetaan uskontotunneilla.
Virsilaulu kuuluu perinteeseemme, mutta muuten virret alkavat ainakin nuoremmalle opettajapolvelle olla jo enemmän historiaa kuin tätä päivää - kuten ne entisajan jokapäiväiset ruokarukouksetkin.
sun ongelmaa!!!
Jos sä olet vuosia pitänyt lastasi ussantunnilla vaikka ei kuulu kirkkoon niin mitä ihmettä sä nyt valitat että joutuu laulamaan virsiä musiikin tunnilla. Ai kun se nyt on pakko?
Eipä haitanu sinua uskonnontunnillakaan jeesuksesta ym. uskonasioista jauhaninen, niin miksi se nyt yhtä-äkkiä on ongelma? Jos tyttösi on noin kypsä, niin tuskin hän siitä karsii, jos muutaman virren joutuu veisaamaan. Taitaa ongelma olla vaan äidin oma juttu.
Tosin eipä ne virret kuulu musiikin tunnille, se on tosi.
hyvinkin. Yhä vielä uskonnottomat oppilaat koetaan jotenkin rasitteeksi koululle. Kun ovat kolussa, ei voi harjoitella kirkkovirsiä. Sitten on onnen päivä, kun sattuvat olemaan poissa, jotta taas voidaan veisata kaikkien muiden kesken. Sanon tämän esimerkkinä näin, koska minua haittaa tavattomasti kollegoiden vanhakantaisuus näissä asioissa. On muka olemassa joku normi ja nämä uskonnottomat ovat jotenkin 'vääränlaisia' koulun nykysysteemiin, vieläkin.
Meidän koulussa olisi pitänyt aloittaa Et jo aiemmin, edellytykset täyttyivät vaan rehtori ei järjestänyt. Kyllä nekin vanhemmat saivat hankalan leiman, vaikka ovat aivan mukavia ihmisiä.
Ja ajatukset muuttuvat kaikilla ajanoloon. Nimenomaan tuossa toisella kymmenellä jotkut nuoret itse alkavat ajatella paljonkin näitä asioita.
Toivon, että lapsellesi järjestyy Et-opetusta. Se ei olis pahitteeksi vaikka kaikille, sen uskonnon lisäksi. Ei ole ristiriidassa mitenkään minkään oppiaineen kanssa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan. Ei ainakaan saisi määrätä koulun toimintaa eri uskonnolliset ryhmittymät niin paljon kuin nykyään esim. meidän koululla tekevät. Mm. juuri sillä tavalla piilossa, että opettajat kuuluvat näihin. Ei se voi olla vaikuttamatta heidän valintoihinsa, vaikka toki kaikilla on vapaus omaan vakaumukseensa. Sanon vain käytännöt nähneenä.
Muutimme Vaasasta, jossa Et opetus oli aivan normaalia käytäntöä, Kokkolaan. Yllätyksekseni Et on käsittääkseni täällä jonkinasteinen riesa opettajille!
Luin epäuskoisena paikallisesta lehdestä, kuinka joku koulutoimesta vastaava henkilö päivitteli kuntaa rasittavaksi velvoitetta järjestää Et-opetusta! Täällä siis Et-tunneilla käy vain kolme oppilasta, joista yksi on minun poikani.
Minusta Et ja uskonto tulisi olla kaikille lapsille valinnainen. Johan tulisi enemmän vilskettä Et-tunneille. Mahtaisikohan uskonnonopetus pian muuttua uhanalaiseksi ja kunnalle "rasitteeksi"?
Luokassa Et-oppilaat on huomioitu mielestäni esimerkillisesti. Poikani on kertonut, ettei heidän koskaan tarvitse laulaa virsiä tai osallistua mihinkään muuhunkaan uskonnollisviritteiseen. Aina on järjestetty muuta siksi aikaa kun toiset osallistuvat.
Täällä siis opetuksen toteutus on ihan ok. Ainoastaan ylemmällä tasolla kunnan kouluhallinnossa esiintyy suvaitsemattomuutta uskonnottomia kohtaan.
Aloin oikein ajatella ajatustasi siitä, että et:n ja uskonnon tulisi olla valittavia vaihtoehtoja, joita oikeasti tarjottaisiin oppilaille vaihtoehtoina jo alakoulussa. Oikein hyvä idea! Tuota vaan ajamaan eteenpäin Opetushallitukseen! Läpihän se ei mene vielä aikoihin, mutta ajatuksena se on loistava.
Uskon, että moni suht' koht' ev.lut. eli tapakristitty perhe päättäisi valita elämänkatsomustiedon. Siellä olisi sitten hyvä pohtia elämän hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää ihan maallisilla esimerkeillä. Näitähän asioita käsitellään toki uskontotunneillakin, mutta niissä (tarinoissa jne) on oltava mukana aina Jumalan läsnäolo. Ja tietenkin, jos valintaan olisi mahdollisuus, uskontokasvatusta haluavilla vanhemmilla olisi mahdollisuus laittaa lapsensa perinteisille uskontotunneille eli elämänkatsomustieto ei olisi uhka heille.
Tosi asia on, että Raamatun tarinat eivät enää nykyään ole ihan asiaa lapsen arkipäivästä. Joskus uskontokirjan kappaleissa saattaa olla sellaisia asioita (epäoikeudenmukaisia, yleensä Vanhasta testamentista), että oma moraali ei anna periksi opettaa lapsille sellaista, mitä kirjassa oikeana opetetaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Niin, jonkunhan pitäisi joskus tehdä aloite tuostakin asiasta.
Suomessa tapakristillisyys on kyllä niin tiukassa, että olisi varmasti vaikea saada uskonnonopetusta heikentäviä aloitteita etenemään. Eikös Tarja Halonenkin ole oikeasti uskonnoton, mutta niin vain istuu viran puolesta Pentti-puolisoineen hartaan näköisenä kirkon etupenkissä kaikenmoisissa yhteyksissä?
Minunkin mieheni on suoraan sanottuna ateisti (minä en, vaikka en kuulu mihinkään uskontokuntaan), mutta ei missään tapauksessa, eikä koskaan, tule eroamaan kirkosta. "Se vain kuuluu asiaan.."
lastasi. Kerrot täällä paikkakunnan, jolla asutte, mistä olette muuttaneet, ja ryhmän jossa lapsi on ja ryhmän koon sekä lapsen sukupuolen. Tulee ehkä vähän tarpeetonta informaatiota, vaikka et nyt mistään tolkuttoman arkaluonteisesta asiasta puhukaan.
asioitahan nuo, sivistystoimen linjaukset. Jos hän ei näe asiassa mitään salattavaa, miksi joku toinen on siitä huolissaan? Eikö tuo ole juuri sitä hyssyttelyä, että asioista ei saa puhua?
Miksi pitäisi hyssytellä Kokkolan koulutoimen tekemisiä? Ei kai niissä mitään hävettävää pitäisi olla?
Olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa saman vaikka sanomalehti Keski-Pohjanmaan yleisönosastoon, ja siellä olisin tehnyt sen omalla nimellä.
Hei!
Minä en kuulu kirkkoon, mutta käyn ussan tunneilla. Olin koko alakoulun ussantunneilla ja joka perjantai järjestettävissä aamunavauksissa pappi tuli pitämään puheensa ja laulettiin virsiä. Meillä kirkko osallistui tapahtumiin aika tiiviisti, joulujuhlat kirkossa, kevätjuhlissa papin puhe... Olisin voinut olla etssäkin, mutta jos olisin ollut niin olisi tullut x-tunti jonka aika saa olla vapaasti koulun piha-alueella ja sitten vielä se et-tunti, eli yksi ylimääräinen tunti.
kiitos kaikille vastanneille ja sinulle neiti 93. Ehkä tätä tilannetta sietää sen nojalla, että opettaja on muuten aivan ihana ihminen ja pikkupaikkakunnalla muista erottautuminen voi tulla ikäväksi. Onneksi lapsi osaa ajatella omilla aivoillaan!
ongelmia tai opettajan lukujärjestyksen takia noin. Meillä ET-tunnit on uskontotuntien kanssa yhtäaikaa, ei tule hyppy- eikä lisätunteja oppilaille. Näinhän se pitäisi järjestää.