Huumekirjoja

Kertokaas jotain huumekirjoja. Saa olla huumeiden käyttäjistä ja myyjistä kertovia, mutta myös tietokirjallisuutta.
Olen lukenut Trainspottingin ja William Burroughsin Nistin.
157864
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Kolahtavasti kirjoitettua rappioromantiikkaa mutta sisäisesti tylsää ja tympeää, fiilistelyä ilman tosielämää ja todellisuuden tuntemista, mm. seuraavat:

Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys. Fanzine 1982.
Hubert Selby Jr.: Päätepysäkki Brooklyn. Johanna 1983.
Jean Cocteau: Valkoinen kirja. Odessa 1986.
Jean Cocteau: Oopiumi, päiväkirja vieroituskuurin ajalta. Odessa 1987.

Sitten kuriositeettina... Vaikkapa... Noo... Yks kohtalaisen mielenkiintoinen kotimainen romaani 1920-luvulta mutta, äh, kun ei muistu nimi mieleen, oli joku naiskirjailija (tai sitten salanimi).

Yksi "klassikko" on tietysti Christiana F:n Huumeasema Zoo.
Sitä en kyllä ole lukenut, nuo edellä luetellut olen. Elokuvana kävin katsomassa Huumeasema Zoon joskus 1980-luvulla.

Sitten parempaa osastoa, suosittelen lukemaan:

David Wilkerson: Risti ja linkkuveitsi.
Floyd McClung: Elämää helvetin esikartanoissa. Erittäin hyvin kirjoitettu, mukaansatempava kuvaus Floyd ja Sally McClungin ja heidän perheensä elämästä, heidän lähtiessä tekemään työtä huumeidenkäyttäjien pariin 1960-luvulla Afganistaniin, mihin hipit suurin joukoin päätyivät halpojen huumeiden toivossa, sekä Amstardamista 1970-luvulla, missä he tekivät työtä narkomaanien, prostituoitujen ja AIDS:n uhrien parissa. Koskettavia kuvauksia huumeidenkäyttäjien kamppailusta aineenhimon, sairauksien ja kuoleman kanssa Kabulissa ym.
Liisa Tallgren: Hintana elämä. Lissun kertomus poikiensa elämästä, toinen pojista kuoli aineisiin ja toinen menetti mielenterveytensä trippien seurauksena.
Sonny Arquinzoni: Narkkarin stoori. Elämän pimeästä puolesta ja valoisasta, erittäin hyvä entisen narkkarin elämäntarina, suosittelen lämpimästi.
Cookie Rodriquez: Anna minun itkeä. Erittäin hyvä ja koskettava naisnarkkarin tarina.
Kari Korhonen: Kuolemankauppias. Kari K. Korhosen henkilökohtainen story.
Scott Ross, John ja Elizabet Sherrill: Scott Ross - Vapauden laulu. Erittäin mielenkiintoinen. Scott Ross oli 1960-luvun suosituimpia rock-ohjelmien vetäjiä USA:n radiossa ja pyöri starojen kanssa, veti kamaa rollareiden ym. kanssa, kunnes tuli uskoon USA:n ns. hippiherätyksen aikana, perusti kristillisen kommuunin ja karismaattisen kristillisen radio-ohjelman.
Alec Smith: Pääministerin poika - tapahtumasarja uutisotsikoiden takaa. Kirjan takakannesta: "Rhodesian entisen pääministesrin Ian Smithin pojan tarina. Kertomus 60- ja 70-lukujen opiskelijavuosista, letkeästä elämästä, jossa ainut päämäärä oli pitää hauskaa... Kertomus rajusta uskoon tulosta ja heräämisestä maan todellisuuteen... Kertomus rohkeasta ja usein rämäpäisestä antautumisesta toimintaan oikeudenmukaisemman tulevaisuuden puolesta."

Sekä kaksi ei varsinaisesti huumekirjaa mutta läheltä liippaa:

M. Maharaj: GURUN KUOLEMA. Entisen hindugurun tilitystä. Kuvaa kokemuksiaan joogina ja guruna sekä sen jälkeen 1960- ja 70-lukujen Lontoossa, esittää huomioita taustoista ja henkisistä vaikutteista, tuhovoimista huumekulttuurin takana. Tutustuin kirjoittajaan henkilökohtaisesti 1990-luvun puolivälissä hänen ollessaan Suomessa.
Barbara Szandorowska: PIMEÄÄ VALOA.

Ja muutama tietokirja ym.:

Osmo Kontula: Huumausainerikokset ja niiden kontrolli, tilanne Suomessa 1960-luvulta 1980-luvulle. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 1986.
Osmo Kontula: Huumeet Suomessa. Otava 1988. Kirjasta ilmestyi Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema uudistettu painos vuonna 1997 nimellä Huumeet Suomessa 1990-luvulla.
Raportti vantaalaisnuorten imppaamisesta, erityistoimintaryhmäprojekti 15.9.88-10.12.89. Vantaa 1990.
Jukka Salomaa: Huumausaineiden aiheuttamat haittakustannukset Suomessa vuonna 1994. Stakes 1996.
Aarne Kinnunen: Isännät, rengit ja pokat - huumemarkkinat ja oheisrikollisuus Helsingissä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 1996.
Pertti Kemppinen: Nuori minänsä vankina, osa I, alkoholi, imppaaminen, lääkkeet, huumeet, kielteinen elämä. Tummavuori 1997.
Airi Partanen: Suonensisäisesti huumausaineita käyttävien huumeisiin liittämät riskit sekä riskikäyttäytyminen ja sen muutokset, teemahaastattelututkimus terveysneuvontapiste Vinkissä säännöllisesti käyneistä huumeidenkäyttäjistä. Helsingin yliopisto 1998.
Päivi Ahtiala ja Kaisu Ruohonen: "Se oli sitä koko elämä" - kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta. Kirjayhtymä 1998.
Eri kirjoittajia: C-hepatiitti, opas perusterveydenhuollon ammattilaisille. SPR 1999.
Pauliina Seppälä: Ravekulttuuri ja laittomat päihteet - yhteisöllisyyttä, etiikkaa ja identiteettiä (kansainvälistä taustaa ja tapaustutkimus). A-klinikkasäätiö 2001.
Eri kirjoittajia: "Mäkin oon ihminen!" -erityispalvelut hiv-positiivisille huumeiden käyttäjille, Kluuvin palvelukeskuksen toiminnan arviointi. Sosiaalikehitys 2002.
Jaana Novitskij: Elämäntaitoja ryhmätyönä, kuntoutusmalli nuorille huumeidenkäyttäjille. Diakonia-ammattikorkeakoulu 2003.
Outi Harju: Koukussa piikkiin - suonensisäisten huumeiden käyttäjien kokemuksia pistämisestä ja sen pakonomaisuudesta. Järvenpään sosiaalisairaala 2003.
Mikko Salasuo: Huumeet ajankuvana, huumeiden viihdekäytön kulttuurinen ilmeneminen Suomessa. Stakes 2004.
Anne Koponen: Vaietut kohtalot - sikiöaikana päihteille altistuneet lapset. Kotu (Kehitysvammaliiton tutkimusyksikkö) 2004.
Anne Koponen: Katkennein siivin elämään - sikiöaikana päihteille altistuneet lapset. Kotu 2005.

Äänestä

Deborah Spungen.
Äidin kertomus tyttärensä huumehuuruisesta elämästä aina ennenaikaiseen kuolemaan kun poikaystävä SexPistolsin kitaristi Sid Vicious puukotti häntä.

Äänestä
  • sivuseikka, mutta Sex Pistolsin ja Sid Viciouksen musiikin entisenä kuuntelijana pieni tarkennus: John Simon Ritchie ("taiteilijanimeltään" Sid Vicious) soitti bassoa.

    Äänestä

on Jukka Petäjän (kyllä, hesarin kirjallisuuskriitikko tahi toimittajaksiko tituleerataan) "Valkoinen perkele" (Like 1993).
Hyvä kirja. Jollain lailla saanut semmosen tunkkaisen ilmapiirin ja fiiliksen kuvattua loistavasti.
Suosittelen.

Äänestä

KK Kuoleman kauppias on hyvä kirja itse tykkäsin siittä..

Äänestä
  • on Robert Sabbag: "Lumeen vedetty viiva" (Snowblind)
    Kirja kertoo todellisen yksityisyrittäjän tarinan.
    Todella hyvä.

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    on Robert Sabbag: "Lumeen vedetty viiva" (Snowblind)
    Kirja kertoo todellisen yksityisyrittäjän tarinan.
    Todella hyvä.

    löytyy Hubert Selby Jr:lta "Unelmien Sielunmessu". Hyvin rankka tarina(niin kuin kaikki Selbyn tarinat; esim. "Hullun Kertomus", (suom. Pena Saarikoski 1974), on niin voimakkaasti vaikuttava kertomus poliisiväkivallasta ja amerikkalaisesta oikeuslaitoksesta, että ainoastaan R.E.Ellisin "Amerikan Psyko" on aiheuttanut yhtä voimakkaita affekteja noin niinkun lukukokemuksena.) Suosittelen. Otava saisi ottaa uuden painoksen H.K:sta, koska kirjastoistakin jo vaikea löytää. Pöllitty putipuhtaaksi varmaan koko maasta. Painos ei varmaan tosin suuri ole ollutkaan aikoinaan. Onneksi löysin Naantalista yhdestä divarista 80-luvulla. God Bless Nådendal !

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    löytyy Hubert Selby Jr:lta "Unelmien Sielunmessu". Hyvin rankka tarina(niin kuin kaikki Selbyn tarinat; esim. "Hullun Kertomus", (suom. Pena Saarikoski 1974), on niin voimakkaasti vaikuttava kertomus poliisiväkivallasta ja amerikkalaisesta oikeuslaitoksesta, että ainoastaan R.E.Ellisin "Amerikan Psyko" on aiheuttanut yhtä voimakkaita affekteja noin niinkun lukukokemuksena.) Suosittelen. Otava saisi ottaa uuden painoksen H.K:sta, koska kirjastoistakin jo vaikea löytää. Pöllitty putipuhtaaksi varmaan koko maasta. Painos ei varmaan tosin suuri ole ollutkaan aikoinaan. Onneksi löysin Naantalista yhdestä divarista 80-luvulla. God Bless Nådendal !

    "LSD, My Problem Child", kertoo kuinka LSD keksittiin, ja keksijä kokeili.

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    "LSD, My Problem Child", kertoo kuinka LSD keksittiin, ja keksijä kokeili.

    syöveriin: Dennis Mc Nally on kirjoittanut:
    "A Long Strange Trip - The Inside Story of the Grateful Dead" - nimisen kirjan.
    Suosittelen lujasti: komeita tarinoita !

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    on Robert Sabbag: "Lumeen vedetty viiva" (Snowblind)
    Kirja kertoo todellisen yksityisyrittäjän tarinan.
    Todella hyvä.

    Mistähän voisi kyseisen teoksen vielä hankkia?

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    on Robert Sabbag: "Lumeen vedetty viiva" (Snowblind)
    Kirja kertoo todellisen yksityisyrittäjän tarinan.
    Todella hyvä.

    Mistähän voisi kyseisen teoksen vielä hankkia?

    Äänestä

> Sitten kuriositeettina... Vaikkapa... Noo... Yks kohtalaisen mielenkiintoinen kotimainen romaani 1920-luvulta mutta, äh, kun ei muistu nimi mieleen, oli joku naiskirjailija (tai sitten salanimi). <

Huomasin viestin jälkeen että tässähän tuo kyseinen kirja lojuu kirjoituspöydälläni yhdessä monista korkeista kirjapinoista. HELENA SARNO: VALKOINEN MYRKKY. Vähäsen muistin väärin, kirja ei nimittäin ole ilmestynyt 1920-luvulla vaan Gummerus 1931. Yritin joskus löytää tietoja kirjoittajasta mutta mitään en löytäny. Sellainen tieto tuli nyt vastaan, että kirjoittaja on oikealta nimeltään Helena Simola ja kyseinen romaani hänen ainoa ilmestynyt teos.

Oon kirjoittanu romaanista jonkinlaisen pienen kuvauksen tai esityksen itselle muistiinpanoksi mutta en löytäny tiedostoista, joten lyhyesti, kirja kertoo nuoren naisen nimeltään Elina Sorjola kiihkeän, mutta pettymykseen päättyvän rakkauskokemuksen jonka jälkeen hän perintörahojen turvin matkustelee Ranskan Rivieralla ja päätyy sitten Berliiniin, kokee lumoavan suhteen turkkilaisen kosmopoliitin kanssa (kokaiinia käyttävä Salah Ydezin) ja Salahin tehtyä itsemurhan ajautuu itsekin kokeilemaan ainetta ja jää henkiseen koukkuun. Kirjan loppuosa kuvaa päähenkilön kamppailua kokaiiniriippuvuuden kanssa ja hourailuaan.

Romaani alkaa Elinan ja Aarne Steenin tavatessa vanhan ylioppilastalon juhlasalissa vappuna ennen ensimmäistä maailmansotaa, siis 1910-luvulla ja päättyy Steenin hermoparantolaan mihin Elina maailmalta palatessaan lopulta päätyy henkisesti luhistuneena, mielisairaana.
Sikäli muistitietoni 1920-luvusta oli oikea että kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin 20-luvulle.

MUTTA. Yksi todellinen löytö.
Ostin kirjan muutama vuosi sitten ja luettuani annoin yhdelle suomalaiselle rock-tähdelle jolla on omakohtaisiakin kokemuksia, hän lupasi lukea kirjan kesälomallaan.

Suomenkielinen painos on ollu loppu jo jonkin aikaa, mutta onnistuin myöhemmin saamaan lainaksi ystäväperheeltä - jonka luvalla lainasin kirjan edelleen kaverilleni hänen toipuessa sairaalassa amfetamiininkäytön seurauksena tulleesta tulehduksesta. Tulehduspesäke paikannettiin lopulta selkärangasta. Kävin sairaalassa katsomassa kaveria kun hän verenmyrkytyksen ja yleisen tulehduksen kourissa makasi kuolemaisillaan sängyn pohjalla ja kahta eri antibioottia tiputettiin suoneen. Todellisuus on jotain muuta kuin hörhöilevä huumeromantiikka.

Mutta siis kirja. SUOSITTELEN. Walter Heidenreich: Help - I need somebody.
Saksankielinen alkuteos ilmestynyt samannimisenä 1991 ja suomennos Aika oy:n kustantamana 1998. Entisen narkomaanin ja hipin omaelämäkerta 1950-luvulta 80-luvulle. Kirja kuvaa Walterin sekoilemista yhä rankempien huumeiden kanssa, erityisesti hän mieltyy trippailuun ja kokee henkisiä juttuja - kuten Rabi Maharaj kirjassa GURUN KUOLEMA toteaa: aineiden avatessa ihmismielen syöverit pahojen henkien manipuloivalle ja sitovalle vaikutukselle; ilmiöön tutustuneena olen Rabin (jonka tapasin hänen käydessään Suomessa 1990-luvun puolivälissä ja olimme eräällä pienellä paikkakunnalla kaapelitelevision suorassa lähetyksessä) kanssa täysin samaa mieltä. Anyway. Kirja on samalla kuvausta erään aikakauden nuorisokulttuurista. Walter käy bändien kuten Zeppelin ja Stones konserteissa, kuuntelee Pink Floydia ja ajautuu syvemmälle aineiden keinotekoiseen maailmaan. Loppuosa kuvaakin sitten ns. hippiherätyksen leviämistä Eurooppaan ja uudenlaista kristillistä nuorisokulttuuria, sen törmäystä ja yhteensovittelua perinteisen kristillisen tapakulttuurin kanssa. Kirjan kristillisestä sanomasta voi tietysti olla montaa mieltä kuten asioista aina mutta mukaansatempaavalla ja elävällä tyylillä kirjoitettu elämäntarina kannattaa lukea jos aihe vähänkään kiinnostaa. Kirjan luvut on otsikoitu biisien mukaan. Alkuosassa mm. Born to be wild, Speed king, All along the watchtower, sitten I Found the Lord in the Country, Jesus is just alright, In the Presence of the Lord jne.

- -

En tiedä onko olemassa kirjaa suomalaisten sotaveteraanien huumeidenkäytöstä? Asiasta on ainakin tutkimuksia olemassa. Rintamallahan vedettiin ainakin piriä jonkin verran ja myös morfiini tuli tutuksi kun sotavammoja lääkittiin. Sodan jälkeen huumeiden käyttö jatkui monien kohdalla kehittyen riippuvaisuudeksi ja usein yhdistyi rankkaan alkoholinkäyttöön.

Äänestä
  • kaukopartiomiehet sodassa taistellessaan saivat reissuun lähtiessään "höökipulveria" mukaansa.
    Höökipulveri oli amfetamiinia.
    Sissit olivat kauhean laihoja ukkoja palatessaan takaisin keikoiltaan.
    Siellä pervitiiniä käytettiin, koska jos nukahti, saattoi vihollinen yllättää.
    Tosi juttuja.
    Omituista on se, että morfiinin, amfetamiinin ja kannabiksen käyttöä sota-aikana pidetään edelleen jonkinlaisena tabuna.
    Tabu tuottaa tabua. Salaisuuksia on varmaankin kiva pitää jossain. Niin voi hallita.

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    kaukopartiomiehet sodassa taistellessaan saivat reissuun lähtiessään "höökipulveria" mukaansa.
    Höökipulveri oli amfetamiinia.
    Sissit olivat kauhean laihoja ukkoja palatessaan takaisin keikoiltaan.
    Siellä pervitiiniä käytettiin, koska jos nukahti, saattoi vihollinen yllättää.
    Tosi juttuja.
    Omituista on se, että morfiinin, amfetamiinin ja kannabiksen käyttöä sota-aikana pidetään edelleen jonkinlaisena tabuna.
    Tabu tuottaa tabua. Salaisuuksia on varmaankin kiva pitää jossain. Niin voi hallita.

    tuli Suomeen paljon piriä sotavuosina. Morfiinia tilattiin Ruotsista, Saksasta ja Englannista.
    Kannabista tuli Ruotsista ja Englannista.

    Äänestä

  • lom kirjoitti:

    kaukopartiomiehet sodassa taistellessaan saivat reissuun lähtiessään "höökipulveria" mukaansa.
    Höökipulveri oli amfetamiinia.
    Sissit olivat kauhean laihoja ukkoja palatessaan takaisin keikoiltaan.
    Siellä pervitiiniä käytettiin, koska jos nukahti, saattoi vihollinen yllättää.
    Tosi juttuja.
    Omituista on se, että morfiinin, amfetamiinin ja kannabiksen käyttöä sota-aikana pidetään edelleen jonkinlaisena tabuna.
    Tabu tuottaa tabua. Salaisuuksia on varmaankin kiva pitää jossain. Niin voi hallita.

    höökipulveri - metamfetamiini

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


HuumePelle kirjoitti:

Kertokaas jotain huumekirjoja. Saa olla huumeiden käyttäjistä ja myyjistä kertovia, mutta myös tietokirjallisuutta.
Olen lukenut Trainspottingin ja William Burroughsin Nistin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu