elikkäs: meillä on karkeakarvainen saksan seisoja, joka on n. 10 ja ½ vuotta. koira käy joka vuosi linnunpyynnyssä merellä ja metsässä ja nyt ollaan huomattu, että se ei huomaa kaikkia ohi meneviä lintuja, yhtä hyvin kuin aikaisemmin. tänään kävin lenkillä ja toinen koira oli vapaana, eikä meidän koira, joka on todella energinen ja haluaa aina nuuskia muita koiria, huomannut mitään. eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.
onko koiramme tullut vanhaksi vai onko kyse jostain muusta? siis minkä ikäisenä tämän rotuisilla koirilla alkaa vanheminen yleensä näkyä?
onko koiramme tullut vanhaksi vai onko kyse jostain muusta? siis minkä ikäisenä tämän rotuisilla koirilla alkaa vanheminen yleensä näkyä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuoli 13 vuoden ikäisenä viime vuoden syksyllä omassa kopissa. Sillä oli sydänvaivoja, sai lääkkeitä kun vettä kertyi keuhkoon. Mä metsästelin sen kanssa kun koira oli 12 vuoden ikäinen sillä oli hajuaisti erinomaisessa kunnossa, se ei juoksut enää silloin mutta käveli metsässä ja löysi metson :)).
Koirallamme oli huono kuulo jo 10 vuoden ikäisenä mutta ei haitannut riistan löytämistä.
Koira oli valkomustainen päistärikko karkeakarvainen saksanseisoja. Minulla on sitä ikävä, se oli hieno koira. En unohda ikinä, se oli erikoinen koira.
Hulluna se oli riekonhajuun.
se sattuu aina kun oma rakas koira kuolee. tämä meidän koira on meille niin rakas, että sattuu ajatellakin että se lähtee pois. kyllähän sen tiedän että ei se tule montaa vuotta enää täällä olemaan, mutta kun se on erityisesti minulle niin rakas. se on persoonallinen, itsepäinen ja niin ihana. tämän koiran kanssa olen kokenut ihania hetkiä ja lenkit olisivat olleet tylsiä ilman tätä poikaa. niin monet linnut se on sekä saaristosta että metsästä hakenut. koirallamme on ehkä tämän kylän paras nouto taito ollut, mutta nyt se on heikentynyt.
ollaan isäni ja veljieni kanssa huomattu että koirallamme kuulo on heikentynyt ja hajuaistikin huonontunut ihan tässä vajaan vuoden sisällä. virtaa kyllä sillä olisi ja sitä se saa purkaa lähes joka päivä metsässä tai pellolla juoksen. se on edelleen niinkuin pieni pentu, suloinen.. toivottavasti se tuosta virkkuu, eikä koirallamme olisi mitään vakavaa sairautta.
mutta jos joku vakava sairaus on ja koira siitä vähääkään kärsii, meillä on se periaate ollut, että koira ei itse kärsi. vaikka kuinka rakas se meille on sen on päästävä kivuistaan, jos sillä niitä on.
isäni tietää että koirani on minulle todella tärkea ja hän on alkanut jo muistuttamaan mua siitä, että koira ei enää monta vuotta täällä maanpinnalla ole.
mutta täytyy nyt toivoa että koirallamme ei ole sairauksia eikä vanhuus vielä paina päälle kovin rankasti.
hei vaan. Vanhuus ei tule yksin. Aistithan ne alkaa jokaisella heiketä iän myötä, se on luonnollinen asia. Koirallanne jo ikää, eli minun mittapuussani eläkeikäinen. Mutta siltikin voi olla toimiva koiruus niin pitkään ku ei ole kipuja jotka koiran oloa haittaa. Myöskin ehdotan eläinlääkärillä käyntiä, ihan vaan normaali tarkastuksessa ja samalla kannattaa tutkituttaa nenä ym, ettei siellä olisi esim punkkia tai muuta joka osaltaan hajuaistia heikentäisi. Iloisia ja onnellisia hetkiä koiravanhuksen eläkepäiville =)
Itselläni on 9 1/2 vuotias kk.saksanseisoja,tänä vuonna on kuulo ruvennut heikkenee muuten kyllä intoa ja vauhtia riittää paljon sille on kyllä ammuttu n,50 elukkaa/V hudit ja ainahan se siinä etupuolella töröttää kun ukkoskeppi laulaa...
koirista, se on minun subjektiivinen mielipiteeni. Alkusyksystä minun oli pakko vielä
rakas ystäväni eläinlääkärille piikille, koska koirallani oli niin kovat kivut, joita kuitenkaan
ei eläinlääkäri pystynyt selvittämään. Uskollinen,sinnikäs, perherakas viimeiseen piirtoo asti, mahtava riistakoirani oli kylläkin jo 14 vuotias ja oli niin hieno koira, että en varmaan koskaan enää toista samanlaista saa.
Suru ja kaipaus edelleen asuu perheessämme.....