meillä on mökillä vähä semmonen kesäkissa ku isä ei tykkää kissoista mutta suostu ottaa kesäksi mökille....no mä en sanonu mitää vaikka ajatus kuulosta säälittävältä...minä ja pikkusisko hoidettii sitä koko kesä ku vanhemmat ei halunnu nostaa "eväkään" kissan hyväksi saatikka ostaa sille raksuja..minä ja sisko pistettiin rahat yhteen ja sunnuntaisin annettiin sille joku erikoisherkku...
kun isän työ alko meiän piti tulla takas kotiin joka on mökiltä n.150 km päässä..sisko ja minä jäätiin kaipaamaan meidän ´Nallea ku lähettiin kotiin... sit pikkusisko sano mulle yhtenä päivänä et se haluu nallen kotiin ettei se jäädy talvella ja kuole nälkään..keksin suunnitelman...sanoin et sen pitää selvitä muutama päivä ilman kännykkäänsä...
kerrottiin porukoille että sen kännykkä jäi muka mökille ja että mä voin hakee sen skootterilla ja oon muutaman päivän siinä samalla mökillä...no isä ei meinannu suostuu että lähen mutta ku Milja ru´pes huutamaan kunnolla isän oli pakko suostuu että se hiljenis... sit mä lähin seuraavana aamuna joskus 8 aikaan liikkeelle ja olin illalla joskus 11-12 aikaan perillä... siellä se nalle oli portailla odottamassa sapuskaa jota se saikin heti... onneks se ei ollu villiintynyt... sit mä muutaman päivän olin mökillä ja sit lähettiin nallen kanssa pitkälle matkalle...saatto olla epämieluisa matka laatikossa mutta pysähdyin puolen tunnin välein ja onneks se matka meni hyvin tosin olin vasta myöhään perillä tais olla 2 maissa.... olisittepa nähneet isän ilmeen kun se parin päivän päästä huomas nallen siinä pihalla.... se kysyi että miten toi katti voi olla täällä sanoin vaa että se ilmeisesti seuras hajua...tai jotenki vaa tuli...isä tais arvata oikeen selityksen..mutta ei oo puhunut siitä mitään...äiti taas on nurissut mutta isän sydän on myyty! näin kerran isän lukevan olkkarissa jotain kirjaa ja kyhnyttävän nallea samalla...ja puhelevan sille...meidän läsnäollessa isä pitää linjansa ja sanoo "viekääpä toi katti pois"....
kun isän työ alko meiän piti tulla takas kotiin joka on mökiltä n.150 km päässä..sisko ja minä jäätiin kaipaamaan meidän ´Nallea ku lähettiin kotiin... sit pikkusisko sano mulle yhtenä päivänä et se haluu nallen kotiin ettei se jäädy talvella ja kuole nälkään..keksin suunnitelman...sanoin et sen pitää selvitä muutama päivä ilman kännykkäänsä...
kerrottiin porukoille että sen kännykkä jäi muka mökille ja että mä voin hakee sen skootterilla ja oon muutaman päivän siinä samalla mökillä...no isä ei meinannu suostuu että lähen mutta ku Milja ru´pes huutamaan kunnolla isän oli pakko suostuu että se hiljenis... sit mä lähin seuraavana aamuna joskus 8 aikaan liikkeelle ja olin illalla joskus 11-12 aikaan perillä... siellä se nalle oli portailla odottamassa sapuskaa jota se saikin heti... onneks se ei ollu villiintynyt... sit mä muutaman päivän olin mökillä ja sit lähettiin nallen kanssa pitkälle matkalle...saatto olla epämieluisa matka laatikossa mutta pysähdyin puolen tunnin välein ja onneks se matka meni hyvin tosin olin vasta myöhään perillä tais olla 2 maissa.... olisittepa nähneet isän ilmeen kun se parin päivän päästä huomas nallen siinä pihalla.... se kysyi että miten toi katti voi olla täällä sanoin vaa että se ilmeisesti seuras hajua...tai jotenki vaa tuli...isä tais arvata oikeen selityksen..mutta ei oo puhunut siitä mitään...äiti taas on nurissut mutta isän sydän on myyty! näin kerran isän lukevan olkkarissa jotain kirjaa ja kyhnyttävän nallea samalla...ja puhelevan sille...meidän läsnäollessa isä pitää linjansa ja sanoo "viekääpä toi katti pois"....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa, että otitte asiassa vastuun! Koittakaapa nyt saada neuvoteltua siellä kotona, miten Nallen elämä järjestetään, ettei sen hoito jää ihan sattumanvaraiseksi. Eläimen kanssa täytyy olla huolellinen ja johdonmukainen, koska se ei voi ymmärtää ihmisten oikkuja. Jos joku perheenjäsen aiheuttaa kissalle vaaraa tai haittaa, niin se on parempi viedä eläintaloon. Muuten saatatte jopa syyllistyä eläinsuojelurikokseen ja se ei ole enää kivaa kellekään.
kissoja on helppo vihata! tiedän monta kissojen vihaajaa, mutta aika harva kuitenkaan jaksaa vihata omaa/ tuttua kissaa.
kun kissan kanssa vähän aikaa on, sitä on jopa mahdoton vihata sen jälkeen. Kissaan kiintyy samalla tavalla kuin ihmiseenkin, pienen ajan kuluttua.
Toivottavasti alkuperäisen kirjoittajan perheen kohdallakin käy niin..
Olikohan ihan elävästä elämästä.
Ei kuulosta ihan tositarinalle,ai skootterilla 150 km ja mökillä muutama päivä yksin.
Vaikutat kuitenkin pikku tytölle.
Mut tarina on ok.
Tosi hienoa jos on aikuisten oikeesti totta...
Mutta jos on haavetta vain niin yritä toteuttaa se myös, ennen kuin on liian myöhäistä...
Mielestäni tuossa ei ole mitään hienoa. Päinvastoin. On vanhemmilta TODELLA vastuutonta ottaa kissa vain kesäksi. Ovatko vanhempasi sokeita, kun eivät ole nähneet "Älä jätä kesäkissaa" -kampanjaa?
Osallistuin taas tähän kampanjaan, ja jaksaa kieltämättä ottaa päähän, kun jotkut torvelot pitävät eläviä eläimiä pehmoleluina. Vai että oikein nalle vielä, huh!