Mitä te oikeastaan tavoittelette, kun oikuttelette äidin/isän nykyiselle puolisolle/kumppanille? Ja kenelle se kiukku todellisuudessa on kohdistettu?
Oletteko koskaan edes miettineet - sitäkään miltä se oikeasti eri osapuolista tuntuu?
Isä ja äiti eivät ole aikanaan työläästi eronneet mennäkseen uudelleen yhteen. Ja heidän uudet kumppaninsa eivät ehkä olekaan varastaneet heitä toisiltaan.
Miksi siis se suunnaton energian tuhlaus, joka mykkäkouluun tai kiusantekoon, torjuntaan ja väheksyntään kovin usein kohdistetaan? Olette sentään täysi-ikäisiä jo.
Ajatelkaas, miten paljon hyvää sillä saisi aikaan. Voisi vaikka koettaa tutustua siihen uuteen ihmiseen, silläkin riskillä, että hän onkin ihan kelvollinen tuttavuus.
Joka tapauksessa hän on kuitenkin nyt se isän/äidin paras kaveri. Ja toivoo ystävyyttänne. Edes sitä.
Toivottavasti ette itse koskaan joudu samanlaista kokemaan. Sekin mahdollisuus on aina olemassa.
Oletteko koskaan edes miettineet - sitäkään miltä se oikeasti eri osapuolista tuntuu?
Isä ja äiti eivät ole aikanaan työläästi eronneet mennäkseen uudelleen yhteen. Ja heidän uudet kumppaninsa eivät ehkä olekaan varastaneet heitä toisiltaan.
Miksi siis se suunnaton energian tuhlaus, joka mykkäkouluun tai kiusantekoon, torjuntaan ja väheksyntään kovin usein kohdistetaan? Olette sentään täysi-ikäisiä jo.
Ajatelkaas, miten paljon hyvää sillä saisi aikaan. Voisi vaikka koettaa tutustua siihen uuteen ihmiseen, silläkin riskillä, että hän onkin ihan kelvollinen tuttavuus.
Joka tapauksessa hän on kuitenkin nyt se isän/äidin paras kaveri. Ja toivoo ystävyyttänne. Edes sitä.
Toivottavasti ette itse koskaan joudu samanlaista kokemaan. Sekin mahdollisuus on aina olemassa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tai ainakin pidätämme itsellemme oikeuden valita ne itse. Iseistämme ja äideistämme emme silti luovu. Minkäs sinä sille teet, meidän vanhempiamme he ovat hautaan saakka. Ja sinä taasen olet menneen kesän lumia jo ihan piahkoin.
Niin, en ihan ymmärtänyt vastaustasi. Kysymyshän oli, että MIKSI kiukutella ja tuhlata siten energiaa turhaan, kun ei siitä kenellekään ole mitään taikaa.
Samaa mieltä olen kanssasi siinä, ettei sitä välttämättä tarvitse kaveriksi isän/äidin uudelle kumppanille alkaa, mutta käytöstavat ne pitää jo olla aikuisella ihmisellä.
Ja senkin tiedän, että myös näitä uusia kumppaneita voi vaatia käyttäytymään...
kyse olikin siitä, että eronnut vanhempasi tarvitsee sen aikuisen kumppanin jakamaan elämäänsä. Lapsista ei siihen ole, eivätkä lapset vanhempiaan omista, vaikka niin haluaisivat ajatella. Toiselle ei suotaisi "omaa" onnea, pitäisi olla olemassa vain "minua varten ja minun tarpeideni tyydyttämiseen", muttakun se ihmiselämä ei ole sellaista. Se on jakamista, ja kaikille riittää ihan varmasti, rakkautta ja välittämistä.
Et halua tukea vanhempaasi tämän "aikuisen ihmisen elämässä ja ihmissuhteissa", vaikket tämän uutta kumppania niin hyväksyisikään. Olla se osa vanhempasi elämää joka tuo positiivisia kokemuksia ja voimaa myöskin heidän parisuhteeseeensa? Katsos, ei kenenkään elämä pyri vain sinun napasi ympärillä. Toivottavasti ei vanhempiesikaan elämä.
kyse olikin siitä, että eronnut vanhempasi tarvitsee sen aikuisen kumppanin jakamaan elämäänsä. Lapsista ei siihen ole, eivätkä lapset vanhempiaan omista, vaikka niin haluaisivat ajatella. Toiselle ei suotaisi "omaa" onnea, pitäisi olla olemassa vain "minua varten ja minun tarpeideni tyydyttämiseen", muttakun se ihmiselämä ei ole sellaista. Se on jakamista, ja kaikille riittää ihan varmasti, rakkautta ja välittämistä.
Et halua tukea vanhempaasi tämän "aikuisen ihmisen elämässä ja ihmissuhteissa", vaikket tämän uutta kumppania niin hyväksyisikään. Olla se osa vanhempasi elämää joka tuo positiivisia kokemuksia ja voimaa myöskin heidän parisuhteeseeensa? Katsos, ei kenenkään elämä pyri vain sinun napasi ympärillä. Toivottavasti ei vanhempiesikaan elämä.
kyse olikin siitä, että eronnut vanhempasi tarvitsee sen aikuisen kumppanin jakamaan elämäänsä. Lapsista ei siihen ole, eivätkä lapset vanhempiaan omista, vaikka niin haluaisivat ajatella. Toiselle ei suotaisi "omaa" onnea, pitäisi olla olemassa vain "minua varten ja minun tarpeideni tyydyttämiseen", muttakun se ihmiselämä ei ole sellaista. Se on jakamista, ja kaikille riittää ihan varmasti, rakkautta ja välittämistä.
Et halua tukea vanhempaasi tämän "aikuisen ihmisen elämässä ja ihmissuhteissa", vaikket tämän uutta kumppania niin hyväksyisikään. Olla se osa vanhempasi elämää joka tuo positiivisia kokemuksia ja voimaa myöskin heidän parisuhteeseeensa? Katsos, ei kenenkään elämä pyri vain sinun napasi ympärillä. Toivottavasti ei vanhempiesikaan elämä.
Arvelen, että kysyjä tarkoitti just tuota asennetta.
Irtonumerot ovat juttu erikseen ei kai heistä lapsille edes kerrota. Mutta jos se iskän tai äipän kumppani onkin pyörinyt siinä jo useamman kesän lumet, silloin puhutaan jo perheenjäsenestä.
Totta, että kumppaneissakin on kaikenkirjavaa sakkia kuten toki vanhemmissakin, mutta tuossa lie tarkoitettu vilpitöntä pyrkimystä eri osapuolten hyväksymiseen.
Ja ihan oikein: se, että joutuu sen syrjityn perheenjäsenen osaan, on aikanaan mahdollista myös iskän ja äipän lapsosilla. Useilla valitettavasti jopa todennäköistä.
käyttäydyt tosi tyhmästi toivottavasti kasvat aikuiseksi ja toivo kovasti ettet koskaan itse joudu samaan asemaan elämästä ei koskaan tiedä olet tosi epäkypsä ja äitinä ja isänä tässä elämässä en ikinä hyväksyisi noin tyhmää käytöstä oletko liian vanha kasvatusneuvolaan jos olet mene hakemaan nopeasti apua edes terapiasta olet tosiaan pahasti hakoteillä
Ajattelitko yhtään kuinka veemäiseen tilanteeseen laitat sen oman vanhempasi, kun et edes yritä käyttäytyä asiallisesti HÄNEN VALITSEMANSA uuden rakkauden seurassa? Mahtaa tulla tosi paha mieli sun käytöksestäsi, kurjaa jos joutuu oman lapsensa käytöstä häpeämään, vaikka toinen on sentään jo aikuinen.
Ajattelitko miltä tuntuisi, jos vanhempasi maksaisi samalla mitalla takaisin kun rakastut ja tuot ITSE VALITSEMASI mies-/naisystävän hänen silmiensä eteen? Ja hän ei edes puhuisi tuolle kumppanillesi/kumppaniehdokkaallesi, tekisi kaikkensa, että tästä tuntuisi epämukavalta olla seurassanne. Jos sitten kyse olisi vielä ihmisestä jota todella rakastaisit, ja vanhempasi käyttäytyisi noin, sanohan ihan suoraan kummin päin tekisit, lähtisit rakkaasi kanssa nostelemaan sellaista käytöstä katselemasta vai lähettäisit rakkaasi matkoihinsa ja jäisit isin/äidin kainaloon sanomaan kuinka oikeassa vanhempi olikaan, että ihan hirveähän tuo "rakkaus" olikin?
Sitä kun miettii, voit päätellä saatko huonolla ja lapsellisella käytökselläsi aikaan yhtään mitään muuta kuin pahaa mieltä OMALLE vanhemmallesi. Enpä usko että hän sinun typerän käytöksesi vuoksi ainakaan rakastaan pois passittaa.
Ymmärsinkö oikein? Kun äiti ja isä kerran erosivat, niin pysykööt sitten sinkkuina lopun ikää, niinkö?
Ja mitähän sinä tekisit? Päättäisit vanhempiesi muistakin elämänasioista heidän tahtoaan kunnioittamatta.
Ei kuulosta kovin terveeltä. Olisi siinä vanhemmilla kohtalo.
Mikähän tilanne oikeasti on?
Mun kohdalla se on ainakin se, ettei "äitipuoli" ole koskaan hyväksynyt sitä että isälläni on ollut mennyt elämä. Minkäännäköisiin kompromisseihin hän ei ole suostunut. Hän on alusta asti halunnut kontrolloida suhdettamme isäämme: hän seuraa puhelinkeskustelujamme ja kommentoi jatkuvasti taustalla, ei anna minun tavata isääni ilman että on itse paikalla, syyttelee meitä ties mistä ilman että tajuaa kuinka paljon pahaa mieltä on itse aiheuttanut. Lisäksi henkilöllä on taipumus tulkita kaikki sanomiseni ja tekemiseni itseään vastaan, vaikken olisi niin tarkoittanutkaan.
Ettet vain sinä olisi samanlainen? Yltiömustasukkainen ja projisoisit sen kumppanisi aikuisiin lapsiin?
isäsi kanssa? Mitä mieltä hän on?
Olen keskustellut. Hän on myöntänyt jo pari vuotta sitten käymässämme keskustelussa kumppaninsa olevan sairaalloisen mustasukkainen, lupaillut muutoksia, joita ei kuitenkaan ole tapahtunut. Isäni pyrkii miellyttämään kaikkia. Kuuntelee ja ymmärtää minua (niinä erittäin harvoina kertoina kun olemme viimeisten vuosien aikana toisiamme tavanneet), tuskailee haluavansa nähdä minua enemmän, mutta unohtaa varmaankin nämä puheet kuunnellessaan taas kumppaniaan ja tämän vaatimuksia. Se on ainakin minun tulkintani tilanteesta. Isäni ei siis osaa sanoa vastaan mihinkään.
...eli ymmärräthän että syy ei ole isäsi uuden kumppanin, vaan isäsi yrittää miellyttää kaikkia, eli ei vielä ole kasvanut "mieheksi". Ehkä sitten pappana katuu, mutta se on hänen murheensa. Kunhan et katkeroidu.
Isäsi haluaa jakaa elämänsä/arkensa jonkun kanssa, eikä elää elämäänsä yksin ja nähdä sinua silloin kun sinulla on omalta elämältäsi aikaa. Ethän sinä halua että isäsi elää vain sinulle, ethän? Jos kerran se on toinen ääripää ja tämä toinen?
...tuli vielä mieleeni, että kun kaikki olette nyt aikuisia, miksi ette voi kokoontua saman pöydän ääreen keskustelemaan? se isän uusi kumppani myös? osaatteko keskustella? teistä yhdessä on kiinni saatteko asian hoidettua kuntoon, kun isäsi ei siihen yksin pysty. Jos asia on sen arvoinen.
"..eli ymmärräthän että syy ei ole isäsi uuden kumppanin"
Vastaus: En. Vastuu hänelläkin on käytöksestään.
"Ethän sinä halua että isäsi elää vain sinulle, ethän? Jos kerran se on toinen ääripää ja tämä toinen?"
En mä halua mitään ääripäitä, enkä ole missään vaiheessa toivonut että isäni eläisi vain minulle.
Ja keskustelu ihmisen kanssa, joka on mustasukkainen kumppaninsa lapsista, on erittäin vaikeaa. (Yritetty on!)
Pystytkö pitämään yhteyttä isääsi puolisonsa ohitse? Ettekö voi tavata kaksin edes pari kertaa vuodessa? Eikö se, tai jokin sen kaltainen järjestely, riittäisi sinulle? Parempi sekin kun ei mitään. Isäsi olisi valmis edes siihen?
Tämä siis jos haluat pitää hänet elämässäsi, on jouston paikka sinullakin. Tilanne on tämä nyt, ei välttämättä hamaan tulevaisuuteen, jos muutat lähestymistapaa, uudet keinot tuovat uusia tuloksia. Mitään tuskin menetät kokeilemalla? Isästäsi ei tähän ole, joten se nyt sinusta kiinni. Sinä päätät.
Kirjeitä, sähköpostia, kuvia, mitä sinulle nyt kuuluu jne jne. Kerro mitä ajattelet, kerro elämästäsi, älä arvostele tätä nyksää (noteeraa ollenkaan), kerro vain elämästäsi ja ota isäsi tällä tapaa mukaan. Hän jossain vaiheessa tulee vastaamaan ja kertomaan omasta elämästään jne jne.
Eihän tässä mitään menetä ainakaan?
Ymmärtääkseni tuossa alkuperäisessä kysymyksessä ei ollut kuvaamasi tilanne vaan enemmänkin päinvastainen.
Niitäkin on, usko tai älä.