Jos yksi perikunnan jäsenistä ottaa sairaan lesken raha-asiat ja vastaavat hoitoonsa, tarvitaanko siihen ns. päätöstä edunvalvojan hyväksymisestä ja tarvitaanko muiden perikunnan jäsenten suostumusta ?
Onko kyseessä edunvalvonta ollenkaan vai voiko kuka tahansa lapsista alkaa hoitaa sairaan vanhempansa raha-asioita oma-aloitteisesti ja yksin kun sisaruksia on useita?
Onko kyseessä edunvalvonta ollenkaan vai voiko kuka tahansa lapsista alkaa hoitaa sairaan vanhempansa raha-asioita oma-aloitteisesti ja yksin kun sisaruksia on useita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi leski ei pysty itse hoitamaan asioitaan? Onko hän esim. dementoitunut siinä määrin, ettei hänestä enää siihen ole?
Jos on henkisesti kunnossa, leski voi itsekin tehdä valtakirjan, jonka nojalla joku hänen haluamansa ihminen hoitaa hänen asioitaan. Siihen ei tarvita muiden suostumuksia, tietenkään. (Elossa olevalla ei ole perikuntaa).
Pankkiasioiden tms. hoito ilman valtakirjaa ei oikein onnistu eikä valtakirjattomalla oikein ole muutoinkaan mahdollista toimia toisen puolesta, tiedonsaanti viranomaisilta ei onnistu.
Jos leski on esim. dementoitunut, hänelle tulisi määrätä edunvalvoja. Edunvalvojan tarpeesta ilmoitetaan maistraattiin, joka hoitaa asian. Jos leski ei vastusta edunvalvojan määräämistä, maistraatti päärää edunvalvojan. Koska leskellä ei ole puolisoa elossa, muita ei tarvitse kuulla. Lain mukaan vain puolisoa on kuultava, muut sukulaiset (=esim. tulevan edunvalvojan sisarukset) eivät ole asianosaisia millään tavalla. Joidenkin ihmisten on vaikeaa käsittää, etteivät heidän elossa olevien vanhempiensa asiat pääsääntöisesti kuulu heille mitenkään eivätkä he ole vanhempiensa holhoojia.
"Joidenkin ihmisten on vaikeaa käsittää, etteivät heidän elossa olevien vanhempiensa asiat pääsääntöisesti kuulu heille mitenkään eivätkä he ole vanhempiensa holhoojia."
Edellinen vastaaja kuitenkin olettaa, että se lapsista, joka haluaa holhota vanhempaansa, ilman muuta pääsee edunvalvojaksi. Jos kyseessä on yksi noita ahneita oman taskun vuoraajia, joita valitettavasti joka toisessa perheessä on, sisarusten kannattaa esittää viran puolesta toimivaa edunvalvojaa, eikä hyväksyä ahnetta perillistä siihen tehtävään.
tuosta leskestä ja hänen jälkeläisistään.
Perikunnan asioita voi siis yksi perikunnan jäsen ruota hoitamaan kyselemättä muilta osakkailta mitään ? Pelotavaa, jos tuo yksi sattuu sitten olemaan juuri se, joka pelaa varat ja omaisuuden omaan taskuunsa.
Jos asiasta on erimielisyyttä, on epätodennäköistä, että sen ahneen sallitaan ruveta edunvalvojaksi.
Surullista, että niin monessa perikunnassa toistuu tuo sama kaava - sama tilanne meilläkin. Yksi, jonka kaaliin ei mahdu, ettei muutamalla väärinansaitulla tuhatlappusella elämä pitene päivälläkään, eikä niitä mukaan oteta, kun oma vuoro on 'maata raatona' sairaalan sängyssä, toisten kuolemaansa odotellen.
Vanhempien asiat eivät todellakaan kuulu lapsille. Minulta ei ole lipsahtanut mitään.
Maistraatti tai viime kädessä käräjäoikeus määrää edunvalvojan. Lasten ei tarvitse hyväksyä mitään (mikä ihme saa monet kuvittelemaan niin) - jos leski ei vastusta edunvalvontaa eikä valvojan henkilöä, muilta ei edes kysytä.
Taitaa olla niin, että nämä oman taskun vuoraajilla pelottelijat pelkäävät, etteivät pääse vuoraamaan omia taskujaan. Kannattaakin iskeä heti ja tehdä esitys edunvalvojan määräämisestä ja pyytää kunnallista edunvalvojaa.
Alkuperäinenhän kirjoitti LESKEN asioiden hoitamisesta, ei perikunnan.
usein sama asia, kun lesken hoidossa on myös jakamaton kuolinpesä.
Kuolinpesän asioissa tarvitaan usein edunvalvojan sijainen. Eli kun olen äitini edunvalvoja tarvitsin sijaisen kun isä kuoli, koska paperilla etumme ovat "ristiriidassa". Kallista lystiä oli kun lakimies-sijainen nuopasi osituksesta ja asuntokaupan hyväksymisestä äidiltäni 3000 €. Ulkopuolinen edunvalvoja on hyvä, sukulaiseni olivat mummoni edunvalvojia, niin 60000 € oli "epäselviä" tilisiirtoja.