Tuolla alempana, eräs kommentoija olikin tehnyt hyvän havainnon, että terapisointi tarvetta ei olisi, kun sijaskodit kunnallistettaisiin.
Minä uskon kyllä tuohon, hyvä ajatus ja samalla havainto.
Terapisointi tarpeita havaitaan lapsella, kun hän on jonkun aikaa asunut "sijaisperheessä". Onko asianlaita sittenkin niin, jotta perheen omat ristiriidat ovat laukaisutekijänä.
Heidän oma epävarmuus, ennakkoluulot, ne samat, jotka myös täällä kommenteissa on ilmiselvästi näkyvissä, syvänä pahansuopaisuutena, kuten pahaiset kakarat, jotka asiota tuntemattaan laukoovat noita härskejä huomautuksiaan joka paikkaan.
Vai onko se sitä, että todellisuudessa ei olekaan tietoutta mistä puhutaan, ja samalla myös taaperrellaan lapsen kengissä siellä kotona, on omia, on sijaislapsia tai peräti vain niitä sijaislapsia, ja omia ei edes saadakaan.
Kun asioita ei tunneta tarpeeksi aiheuttaa se lapselle rajua ristiriitaa, joka heijastuu koulussa häiriökäyttäytymisenä, kuinka se lapsi voi tasapainoutuakaan jos niillä jotka lapselle kotia "leikkii" on syvän provokoinnin ja herjauksen pesä.
Jos olisi kunnallisia sijaiskeskuksia, jotka ilman oman edun jatkuvaa tavoittelua voi toimia puolueettomasti, tavallaan ei kenenkään maalla, varmasti olisi ja takaisi paremmat olosuhteelle olla kuin siinä tantereella,joka joissakin keskusteluissakin täällä hyppii silmille, suoranainen sotatanner tai maaottelu, jossa puolina ovat "sijaisperhe - bioperhe", toisella on toisenlaiset tavoitteet, rahallinen hyötyminen, ja kuten meidänkin sijarin kirjoittamassa kirjeessä kuntaan, jos sen tähän lyhykäisesti suoraan sanon: oli se sitä että he eivät pitäneet siitä että kunnan päämäärä oli pojan kotiin takaisin sijoitus.He olivat siinä kirjeessään käyttäneet sanaa MAALI. (Siis maali ei ollut heillä sama kuin kunnalla)Kuinka silloin voisikaan tälläisestä perheestä koskaan poika takaisin kotiinsa sijoittua, jos maali ei ole sama.
Kirjoitan tämän siksi, kun näin tuon erään kirjoituksen, josta tulikin voimakkaasti mieleeni, että lapsihan menee sijaispaikassa aivan sekaisin, jos tietää, kuulee, tai joutuu kuulemaan jatkuvasti sijaisperheen rähinöitä, siitä mitä tehdään jotta lakisääteinen maali ei toteutuisi.
Jos kunnat ja kaupungit perustaisivat ihka omia paikkojaan, joilla olisi selvät toimintasuunnitelmat niinkuin kouluissa, olisi kaikkien tavoitteet ja tehtävät paljon ristiriidattomammat ja selvemmät.
Tietenkin lähtökohta on ehdoton, jotta vanhemmat korjaavat virheensä. Ja haluavat lapsen takaisin kotiin asumaan.
Olen myös kuullut tai minun on annettu tosiaankin ymmärtää se uskomaton tosiasia, että sellaisiakin vanhempia on,jotka eivät halua olla vanhempia. Mutta onneksi se on jo toinen asia, eikä päde suurimmalle osalle.
Minä uskon kyllä tuohon, hyvä ajatus ja samalla havainto.
Terapisointi tarpeita havaitaan lapsella, kun hän on jonkun aikaa asunut "sijaisperheessä". Onko asianlaita sittenkin niin, jotta perheen omat ristiriidat ovat laukaisutekijänä.
Heidän oma epävarmuus, ennakkoluulot, ne samat, jotka myös täällä kommenteissa on ilmiselvästi näkyvissä, syvänä pahansuopaisuutena, kuten pahaiset kakarat, jotka asiota tuntemattaan laukoovat noita härskejä huomautuksiaan joka paikkaan.
Vai onko se sitä, että todellisuudessa ei olekaan tietoutta mistä puhutaan, ja samalla myös taaperrellaan lapsen kengissä siellä kotona, on omia, on sijaislapsia tai peräti vain niitä sijaislapsia, ja omia ei edes saadakaan.
Kun asioita ei tunneta tarpeeksi aiheuttaa se lapselle rajua ristiriitaa, joka heijastuu koulussa häiriökäyttäytymisenä, kuinka se lapsi voi tasapainoutuakaan jos niillä jotka lapselle kotia "leikkii" on syvän provokoinnin ja herjauksen pesä.
Jos olisi kunnallisia sijaiskeskuksia, jotka ilman oman edun jatkuvaa tavoittelua voi toimia puolueettomasti, tavallaan ei kenenkään maalla, varmasti olisi ja takaisi paremmat olosuhteelle olla kuin siinä tantereella,joka joissakin keskusteluissakin täällä hyppii silmille, suoranainen sotatanner tai maaottelu, jossa puolina ovat "sijaisperhe - bioperhe", toisella on toisenlaiset tavoitteet, rahallinen hyötyminen, ja kuten meidänkin sijarin kirjoittamassa kirjeessä kuntaan, jos sen tähän lyhykäisesti suoraan sanon: oli se sitä että he eivät pitäneet siitä että kunnan päämäärä oli pojan kotiin takaisin sijoitus.He olivat siinä kirjeessään käyttäneet sanaa MAALI. (Siis maali ei ollut heillä sama kuin kunnalla)Kuinka silloin voisikaan tälläisestä perheestä koskaan poika takaisin kotiinsa sijoittua, jos maali ei ole sama.
Kirjoitan tämän siksi, kun näin tuon erään kirjoituksen, josta tulikin voimakkaasti mieleeni, että lapsihan menee sijaispaikassa aivan sekaisin, jos tietää, kuulee, tai joutuu kuulemaan jatkuvasti sijaisperheen rähinöitä, siitä mitä tehdään jotta lakisääteinen maali ei toteutuisi.
Jos kunnat ja kaupungit perustaisivat ihka omia paikkojaan, joilla olisi selvät toimintasuunnitelmat niinkuin kouluissa, olisi kaikkien tavoitteet ja tehtävät paljon ristiriidattomammat ja selvemmät.
Tietenkin lähtökohta on ehdoton, jotta vanhemmat korjaavat virheensä. Ja haluavat lapsen takaisin kotiin asumaan.
Olen myös kuullut tai minun on annettu tosiaankin ymmärtää se uskomaton tosiasia, että sellaisiakin vanhempia on,jotka eivät halua olla vanhempia. Mutta onneksi se on jo toinen asia, eikä päde suurimmalle osalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet nyt siis sitä mieltä, että huostaanotetun lapsen terapisointi tarpeet (sic) johtuvat sijaisperheestä? Niin varmaan, juu.
Uskomatonta, omahyväistä ajattelua, jossa suljetaan silmät omilta ongelmilta ja sysätään syy tästäkin sijaisperheelle.
Onko sinulla, joka kirjoitat tällaisia tekstejä, todella rotia haukkua sijaisperheitä pahansuoviksi, pahaisiksi kakaroiksi? Katsoisit piilipuu vihdoinkin peiliin ja myöntäisit omiakin virheitä ja lakkaisit kaivamasta syntyjä syviä ja syitä aina vain muista ihmisistä.
Olen onnellinen, että meidän hoitolasten biovanhemmat eivät ole kaltaisiasi. Heidän kanssaan pystyy sentään huonoinakin hetkinä keskustelemaan järkevästi.
kun lapsesi voi huonosti. Lapsesi huostaanotetaan (en tiedä syytä) aivan turhaan, hän joutuu sijaisperheeseen. Siitä syystä hän tarvitsee terapiaa. ha haa niin tavallisia juttuja!
Sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa, niinkuin ei muissakaan bioissa joilta huostaanotetaan. Sossut haluavat vain kiusata teitä ja tehdä terpiantarpeiseksi teidän lapsia.
Todella naurettavaa luuloa....
Todella surullista ja naiivia tekstiä.
Jos lapsi on ensin elänyt sellaisissa olosuhteissa, että hänet on jouduttu ottamaan huostaan, niin sinun mielestäsi on sitten sijaisperheen syy, jos lapsi tämän jälkeen on terapian tarpeessa? Eiköhän mahdollisen terapian syyt ole jossain ihan muualla, kannattaisiko joskus piilipuu katsoa peiliinkin.
On myös naiivia kuvitella, että kaikki ongelmat ratkeaisivat sillä, että sijaiskodit kunnallistettaisiin. Eikö poikasi uusi sijoituspaikka ole kunnallinen laitos?
Kaiken naiiviuden kruunaa loppukommenttisi: "minun on annettu tosiaankin ymmärtää se uskomaton tosiasia, että sellaisiakin vanhempia on, jotka eivät halua olla vanhempia". Herää jo.
että, liian paljon ratsastellaan bioperheen menneilläå ongelmilla, kukaan ei voi oikeastaan sanoa onko ne niin suuria ollutkaan.
Olkaa nyt onnellisia kun kirjoitin mitä sijaisäiti oli kirjoittanut.
Siitä näkee sen "torveuden".
Ei mennyt läpi sosiaalilautakunnassa, se monkuminen enää.
Kehtasi tuo vielä hakea lapsesta hoitotukeakin, taitaa "tiedot" olla kansaneläkelaitoksellakin asti, millaisesta henkilöstä on kysymys.
Tuossa ei ole mitään puollustettavaa.
Koulussakin ihmetellään tänä päivänä, mitä ihmettä on ollut viimevuonna, kun poika on mitä parhain koulussa, oli siinä sosiaalilla selittelemistä kokouksessa.
Täällä sosiaali on nyt hyvin kriittinen sijaisperheistä, ei mene joka "kannonkääntö" enää läpi.
Ei tiedä mitä vielä asiasta kuuluu, kun sosiaalitarkastajakin on kuulemma suhtautunut hyvin kriittisesti tuohon sijaisperheeseen, eikä sosiaali voi sitä ainakaan mitenkään puollutella. Eikä edes haluakaan.
Teidän on helppo "viserrellä" päältä "lyöjän" asemassa, mutta kyllä kaikenlainen torvi ajattelutapa täällä on päällimmäisenä.
Osa sijaisäideistä olisi todellakin terapian tarpeessa, tai tuskin siihen edes terapia auttaa, jos on luonnevikainen.
-sääli sijaislapsia.
Kyllä tulen kirjoittamaan teille vielä lisää, kun päätökset ovat valmiita.
Näette sitten miten käy, kun on halu toimia huonosti. Ja "maali# ei ole sama.
"liian paljon ratsastellaan bioperheen menneillä ongelmilla, kukaan ei voi oikeastaan sanoa onko ne niin suuria ollutkaan"
Miten sekaisin sitä voikaan oikein mennä? Siis kun lapsi otetaan huostaan ja lapsella todetaan terapiatarve, niin se terapiatarve johtuu sijaisperheestä??
Meillä jokaisen sijaislapsen, joka on terapiassa käynyt (kaikki toki eivät käy tai ole käyneet), terapiantarve on ollut tiedossa jo siinä vaiheessa, kun hän on meille tullut.
Jos muokkaisin piilipuun kirjoitusta uudelleen niin sanoisin, että osa bioäideistä olisi todellakin terapian tarpeessa, tai tuskin siihen edes terapia auttaa, jos on luonnevikainen. Varmaankin totta puolin ja toisin, mutta että viitsii kuvitella, että juuri sijaisperheet ovat kaiken terapiatarpeen alku ja syy, niin eipä ole tyhjäpäisyydellä mittaa. Kun maailma on keikahtanut, niin näköjään vain mielikuvitus on rajana. Onneton juttu.
tuohon edelliseen, kuin tuon terapian tarpeen osalta.
Mun tuttava sij.perheelle tapahtui niin, että kun veivät lapsen terapiaan, niin siellä ruvettiinkin etsimään syytä juuri sij.perheestä, vaikka lapsi oli ennen huost. ottoa traumatisoitunut ja jo syntymästään asti ollut erityistapaus, niin lääkärit ja terapeutit suuressa viisaudessaan päättivätkin, että ongelmat johtuvat kaikki vain viimeaikaisesta elämästä sij.perheessä. Oli siinä perheellä ihmettelemistä. Ei kovin hyvin enää luotto sitäkään laitosta kohtaa pelannut.
Nämä kuviot voi mennä aivan uskomattomalla tavalla, että jopa ns. ammatti-ihmisetkin....
kommentti sinisilmäisyydestä lastensuojelun suhteen!
"....Lastensuojelun Keskusliiton sijaishuollon asiantuntijan Seppo Sauron
......
Lastensuojelulapset herättävät monenlaisia tunteita niin ammattilaisissa kuin muissakin ihmisissä.
Olisi naiivia luulla, että lastensuojelu olisi poissa siitä vaaravyöhykkeestä, josta puhutaan esimerkiksi kehitysvammahuollossa", hän muistuttaa...."
Todella onnetonta on se
että jos sijaishuollossa on toimittu väärin ja lainvastaisestikin sijoitetun lapsen kanssa ja suhteen
niin aina löytyy joku
joka tälläista sijoitetun lapsen kaltoinkohtelua ryhtyy puolustamaan!
koska laitoit tän kommenttina mun kirjotukseen, niin
tarkoitatko tällä sitä, että lasta olisi tässä kyseisessä sij.perheessä kohdeltu kaltoin ja hänen ongelmansa olisi todella johtuneet sij.perheestä, et lääkärit oli oikeassa?
Jos niin luulet, niin erehdyt. Ei todellakaan ollut sellaisesta kysymys, vaan perhe totesi, et lapsi ei pärjää ilman ammatti-ihmisten apua ja hakivat hänelle terapiaa vanhojen traumojen selvittämiseksi, niin joutuivatkin itse epäilyksen alaisiksi.
Siis tässä on aivan sama kuvio, kuin mitä biot on kertoneet, että kaikki jopa neurologiset ongelmat lapsella johtuvat vain nykyisistä kotioloista, riippumatta siitä missä lapsi kulloinkin asuu.
Ainut pelastus lapselle näyttäisi lääkäreiden mielestä olevan tuo surullisen kuuluisa Diakonissalaitos.