Onko teillä ollut koskaan tilannetta, että huostaan otetun lapsen vanhempi ei anna lupaa matkustaa lapsen kanssa, ja miten asia on saatu hoidettua kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Ja onko bio vanhemmalla oikeus päättää tällaista asiaa, kun ei edes passiin kelpaa nimi, vaan sekin lupa tulee sossun kautta. En mistään löydä tietoa tästä asiasta.
vain
sijaisvanhemmille
422006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
koska biovanhempi on edelleen lapsen huoltaja, niin hän huoltajan oikeudella voi kieltää lapsensa matkustelun, ainakin siis pois maasta.
Tuossa tilanteessa, kuten muissakin ristiriitatilanteissa lasten vanhempien kanssa yrittäisin vain neuvottelemalla löytyy sopuratkaisun.
Siinä kiellossa voi olla hyvin monta seikkaa taustalla ja niistä syistä yrittäisin päästä selville ja sitä kautta ratkoa tilannetta.
Yksi syy voi olla ihan, että biovanhempi on tavallaan mustasukkainen, jos lapselle teillä tarjoutuu mahdollisuus matkusteluun, jota hän ei itse pystyisi tarjoamaan. Monet mustasukkaiset vanhemmat ajattelevat, että kun sij.perhe tarjoaa paljon sellaista lapselle, mitä ei kotona saisi, niin lapsi jotenkin sen vuoksi kääntäisi kelkkansa heitä vastaan ja alkaisikin vain pitää sij.vanhemmista. Hyvin heikko itsetunto sellaisilla vanhemmilla tietysti on, mutta onko se toisaalta ihme, kun te muutenkin jo olette "parempia" vanhempia heidän lapselleen. Ei sellainen ainakaan kenenkään itsetuntoa kohota.
Olen huomannut, että ne mustasukkaisuuden tunteet, mitä erityisesti äidillä on sij.äitiä kohtaan, ovat erittäin monimuotoisia, eikä niillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ne on erittäin arkoja kohtia ja hyvin tunnepitoisia. Äideillä saattaa olla kaikenlaisia pelkoja, mitkä liittyy lapsensa menettämiseen myös tunnetasolla. He pelkäävät koko ajan esim. sitä, että lapsi pitäisikin sij.äidistä enemmän, kuin hänet synnyttäneestä ja se on paha paikka.
Siispä ehdotan neuvotteluun ymmärrystä näitä tunteita kohtaan, hienotunteisuutta ja kunnioitusta biovanhemman huoltajuutta kohtaan.
Kysy äidiltä suoraan, että mitä hän pelkää ja osoita hänen pelkonsa aiheettomaksi.
Meillä äiti kielsi matkustamisen, etteivät lapset kiinny meihin liikaa. Se oli lasten ostamista kuulemma.
Asia käsiteltiin lautakunnassa ja saimme kirjallisesti luvan. Eli ota yhteyttä sosiaalityöntekijään.
Miksi te sijarit haluatte kasata lapsen harteille jo entisten ristiriitojen päälle vielä uusia ristiriitoja jopa näinkin kivassa asiassa kuin matkalle lähtö. Eikö nyt olis ihan paljon yksinkertaisempaa toimeksiantosopimuksen yhteydessä paljastaa sossutantoille, että olette aikeissa mahdollisesti matkustaa ulkomaille, jolloin ilmoitatte ehdoksi sijottajalle, että valitsee teille sellaisen lapsen, jonka biologiset vanhemmat ja lapsi itse tietenkin myös hyväksyvät ulkomaanmatkailun. Tämä tulee kirjata sitten huoltosuunnitelmaan. Luuleeko joku, että lapsi hyvällä omallatunnolla voi nauttia matkasta, jos vanhemmat ovat sitä vastaan. Tehän olette täällä juuri suuna päänä ulvoneet, että lapset ovat lojaaleja biologisille vanhemmilleen. Mihis tämän lojaaliuden unohditte kun itse haluatte ulkomaille. Voihan olla, että vanhemmat, jotka eivät teihin sijareihin luota, pelkäävät oikeesti että hukkaatte lapsen siellä tai ette muuten pysty hänestä kielitaidottomana esimerkiksi huolehtimaan jos vaikka joku Tsunami iskee tai tulee autokolari tai mitä vaan. Sosiaaliviranomainen, joka hankkii matkustusasiakirjan vastoin vanhempien tahtoa kyllä varmaan ylittää jotain toimivaltaansa. Vastuu on hänen silloin, kun hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä vanhemmilta.
kirjoituksesi oli lapsellinen.
Lapset ehtivät kyllä elämässään matkustella.
Ei heitä tarvitse lähteä "tukien" toivossa maailmoille retuuttamaan.
Älkää päästäkö biot, teiltä kysytään huoltajina, ei tarvitse antaa lupaa.
Ja sitä suuremmalla syyllä jos on vähänkin "epävakainen" sijaisäiti kysymyksessä. Ja sitä vielä suuremmalla syyllä, jos sijari ei ole toiminnassaan osoittanut, että se "maali" on sama bioperheen kanssa.
Meillä ainakin sosiaali kielsi välittömästi siltä paikalta tuon, kun olivat retuuttamassa poikaani. Ja poika halusi jotain muuta, eli tulla kotiinsa siksi ajaksi. Tämä jälkimmäinen merkittiin hyväksyttynä pöytäkirjaan.
Joten älkää täyttäkö omia ajatuksianne toisten ajatuksia. Tsemppiä!
Huom Piilipuu. Kaikki matkat, mitä olemme lasten kanssa tehneet ovat maksettu meidän omasta pussista. Matkaan emme ole saaneet "tukia". Jokainen saa tahollaan miettiä ottaako sijaislapset matkalle mukaan, vai jättääkö hoitoon!
Toimeksiantosopimus tehdään sijoitukseen tulevasta lapsesta, jonka vanhemmat saattavat olla häilyväisiä mielipiteissään. Ennen sijoitusta matkustaminen ja kaikki muukin käy sijaisperheen kanssa. Sijoituksen jälkeen mikään ei käy.
Ristiriitoja alapselle aiheuttaa myös biologisten vanhempien alati vaihtuvat kannanotot eri asioihin.
Miksi näitä tehdään, jos ne eivät sido ketään. Huoltosopimukseen kun kirjataan matkustaminen, niin se on voimassa siihen saakka, kun seuraava huoltosopimus tehdään. Näitähän tehdään kai kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin. Jos lapsella on huonoja kokemuksia sijarin kanssa matkustamisesta ja vanhemmat haluavat reissujen loppuvan, niin he voivat vaatia uuden hoitopalaverin ja uuden hoitosopimuksen sossuilta. Mikä tässä on niin vaikeeta. Eihän siitä mitään tuu tosta teidän aikuisten omintakeisesta poukkoilusta, jos se sallitaan.
Piilipuu kirjoittaisi myös vihaisesti siitä, että hänen lastaan ei oteta mukaan matkalle. Onhan se jo nähty että teki niin tai näin aina Piilipuu valittaa.
paskapuhetta ja lapsellista kirjoituksessani.
En puhunut mistään tuista, enkä "matkustuspakosta".
Taisin sanoa heti aluksi, että käsittääkseni lapsen huoltaja, joka on bio voi päättää matkustamisluvasta.
Sekö oli sitä paskaa vai mikä?
Me olemme olleet lapsen kanssa jo pari kertaa reissussa, mutta nyt iski vanhemmille mustasukkaisuus ilmeisesti. Että se näistä sopimuksista ym. Mielivaltaa, sanon minä. Ja kyllähän me voisimme ilman lastakin matkustaa, ja laittaa hänet toiseen perheeseen matkan ajaksi, mutta se ei olisi mielestäni lapsen edun mukaista. Hän tuntisi varmasti olonsa todella eri arvoiseksi.
aikuisinakin, kun saavat meillä ollessaan hyvän koulutuksen!
Matkailu avartaa ja antaa uutta puhtia ja kulttuurien erojen katselmuksia jo nuorena heille!
Se on hienoa, että voimme antaa heille noita reissuja, sanovatkin, että kun ei kotoa pääse edes mummolaan, kun ei ole rahaa, pitää nurkissa pyöriä!
Kyllä ne lapset haluaa muutakin nähdä kuin kotinurkkien pölyt!
pitääkö lasten kasvaa aikuisiksi ennen kuin pääsevät matkustelemaan?
Me reissataan joka kesä, kotimaassa tosin ja paljosta olisivat sijoitetut lapset jääneet vaille jos eivät koskaan olisi päässeet mukaan.
Ja tiedoksi vielä siitä tukien toivossa matkailusta, se summa mikä esim. viime kesänä saatiin lapsien lomailua varten, oli naurettavan pieni siihen nähden kuinka paljon todellisuudessa rahaa meni.
Joten omasta pussista meillä yleensä kustannetaan sijoitettujenkin lasten reissut suurimmaksi osaksi eikä haittaa yhtään.
Lapset tykkää ja aikuiset tykkää nähdä uusia maisemia, ihmisiä ja kokemuksia.
Oletko todella niin pimeä, että jättäisit osan lapsista toiseen perheeseen siksi aikaa, näköjään olet.
Onneksi meille sijoitettujen lasten vanhemmat ovat ainakin sen verran normaaleja eivätkä pelkästä kiusan tekemisen halusta kiellä omilta lapsiltaan matkustelua.
Huh huh sanon minä.
matkailu avartaa ja on mukavaa, eikä sitä minkään tukien toivossa tehdä. Taidat olla superkatkera yksilö.
Ette te sijarit voi laittaa lasta toiseen perheeseen. Se on sossutantan asia. Onko tämä asia jätetty Pride-koulutuksessanne käymättä läpi. huomaan taas kerran Pride-koulutuksen pettäneen ihan perusasioissa.
Oletteko työtön? Kärsittäkö lapsettomuudesta? Haluatteko lisäansioita
Ei hätää. Ottakaa sijaisvauva tai -lapsi. Saatte täyden vaihto- ja palautusoikeuden. Teille täysin riskitöntä, sillä järjestämme rahoituksen. Saatte kulukorvaukset, lapsilisät ja hoitopalkkion. Kannattavaa!
itse matkustellut niin jumbo paljon, että en näe vaan mitään itua koko matkustelemisessa.
Ei jää mistään kyllä paitsi, jos matkustelusta on puhe.
Kyllä on pitänyt sitten olla kurjat olot lapsilla, jos noin korkealle katsot tuon matkustelun arvon.
Mitä ylipäätänsä sitten matkustelet, jos tykkäät että olet saanut tukea, ja sekin on ollut riittämätöntä, jos sinulla ei nyt sitten vaan olisi yksinkertaisesti varaa matkustella.
Onko se niin hauskaakaan, jos liian pienellä budjetilla vaan pitää mennä, ja vielä vieraiden lapset mukana, no, ne sitten varmaan nauttii..??
Kyllä monasti täällä teidän ajatusmaailmaanne ihmettellä täytyy?
Omakohtaisena kokemuksena kerron meidän sijoitettujen matkustamisesta ja passien hakemisesta. Kerroimme huoltosuunnitelman tarkistuksessa äidille ja isälle, että meillä on aikomus lähteä matkoille toiselle puolelle maapalloa. Äiti sanoi, että ihanaa ja isä, että eikös täällä Suomessa ole katsomista tarpeeksi. Asia eteni niin, että sos. toimi kirjoitti luvan passien hakemiseen ja kävimme matkoilla. Äidin jääkaapin ovessa on vieläkin kuvia matkasta ja kortti lapsilta. Isä ei ole sen koommin ottanut kantaa asiaan.
Nyt olemme taas lähdössä matkoille isomman lapsen kanssa.Lapsen äiti kirjoitti nimensä passin hakupaperiin ja asia on sillä selvä. Emme sotkeneet sos. tointa asiaan. Kuitenkin näin on mukavampi, kun äiti on mukana lapsen matkassa ihan posittiivisessa mielessä. Sanoi viime sunnuntaina, kun oli vierailulla, että mukavaa kun viette. Hän ei ole koskaan ollut missään!
että asiat voisi sopia biojen kanssa.
Ei tunnut oikein hyvältä yhteistyön onnistumisen kannalta jatkossa, jos kylmästi kävellään huoltajan yli.
Eli yrittäisin kuitenkin saada äidiltä sen suostumuksen, keskustelemalla kohta kohdalta selväksi matkasuunnitelma ja kaikki ne kohdat, mitkä äitiä mietityttävät.
Kun äidin tunteet ja mielipiteet on otettu huomioon, niin sen jälkeen on kaikkien kannalta paljon mukavampaa lähteä sinne matkalle.
Ehkä äidit kuitenkin toisaalta haluaisivat päästääkin lapsensa kokemaan jotain sellasta, mistä itse ovat jääneet paitsi, mutta tarvitsevat vain vähän sulatteluaikaa ja antaa pahimman tunnekuohun laantua, että järki pääsee mukaan keskusteluun.
vai amalia tuumii, että niissä perheissä, josta on huostattu ei ole saanut lapsi nähdä maailmaa.
Tuo aliarvioiminen, vaan puheissasi jatkuu.
Oletko niin varma, että huostaan otettut perheet on niitä köyhiä maalaistolloja, jotka eivät omaa liiteriä kauemmaksi ole koskaan kävelleet, vai, oikein että maailmaa pääsee nyt näkemään kun pääsee oikein sijaisperheeseen, ai, että sitä lasta nyt toden totta tuuraa oikein kunnolla, kun tämäkin puoli asiasta nyt tulee kuntoon.
Ja sen hoitaa, kukapas muukaan, kun se sijaisäiti ja se toinen, joka isukiksi itseään haluaa kutsuttavan.
Useimmilla näillä sijoitetulla on ollut hyvin pieni ympyrä missä on kuljettu.
Usein tälläiset perheet eristäytyvät ettei tutut saisi vihiä, millaista elämää heillä vietetään.
Usein on myös niin, että kun ei ole voimia hoitaa lasta ei todellakaan ole voimia lähteä matkoille.
Usko vain Piilipuu että näin se on!
Ei ne taaperot mitään maailmankuvan avartamisia kaipaa mutta isompien kohdalla on ongelma, jos vanhemmat pistävät hanttiin ja sijarit haluaa viedä vaikka Thaimaaseen. Mielestäni kuitenkin biologista vanhemman oikeus on valvoa lapsensa maastavientiä ja halutessaan estää se. Jos tämä malli ei sovi suomalaisille, niin sitten pitää todella ottaa se pakkoadoptio käyttöön, jolloin biologisen vanhemman oikeudet laillisesti voidaan viedä.
miksi noin yksikantainen oman egoismin julkituominen on sinulle se ainut oikea.
Tiedät vain oman elämäsi rajat ja ne tekemiset joihin olet kyennyt.
Meillä sijaisvanhemmilla on usein hyvinkin laaja kokemus biovanhemmista ja heidän lapsistaan joten älä polta päreitäsi molemmista päistä.
Meille sijoitetut lapset ja perheiden lapset joille toimimme tukiperheinä eivät nämä heidän lapset ole saaneet todella käydä kuin lähimmissä kapakoissa tai muuten elävät suljettua elämää.
Tykkään että sinä et anna mitään arvoa sijaisvanhempien uurastuksella ja sille että haluavat viedä "täysin vieraiden" lapsia matkoille.
Arvosta sinäkin hiukan näitä omasta kotoa "ryöstettyjä" lapsia ja suo heille se ilo mitä heidän elämään sijaisperheissä on mahdollista antaa.
Minulle tulee tunne että lapsesi on sinulta ryöstetty. Mikä lie siihen on sitten syy sen tiedät vain itse.
Eikä kukaan kiellä sinua viemästä lastasi vaikka ulkomaille jos se sinua myös kiinnostaa.
johan toki lapset osaavat kertoa onko käyty edes mummolassa saatikka naapurissa kuin salaa ettei kotiväki näe, kun on ollut kielto mennä sinnekkään puhumaan kotioloista!!
Ja sanottu, että mummon pitää soittaa kun tulee käymään!
Harvoin mummo on uskaltanut käydäkkään, mummo soittaa silloin kun äiskä tai iskä ei ole kotona!
Aina olen kysynyt lupaa biovanhemmilta ja heidän mielipidettään. Yksi äiti oli aluksi hieman matkaa vastaan, mutta totesi sitten harmittelevansa vain sitä, ettei itse pääse mukaan, oli iloinen lapsen puolesta.
Kysyisin aina biovanhempien mielipidettä riippumatta siitä kuka passin saa hankkia, en kyllä lähtisi matkaan jos vanhemmat olisivat sitä vastaan, asiasta voisi yrittää keskustella ja kysyä mikä on todellinen syy vastustukseen. Käymme pari kertaa vuodessa Lapissa, ulkomailla harvemmin.
sinä itse siitä päätäkään.
Nyt voisin käyttää tätä kulunutta fraasia ja kysyä, että oletko muistanut ottaa lääkkeet, kun olet jokaisessa ketjussa kirjoittamassa niin aggressiivia viestejä että.
No, juttuhan on tässä tapauksessa tarkkaan ottaen niin, että jos haluaisimme todella lähteä reissuun ilman, että lapsen vanhemmat suostuvat, niin voisimme periaatteessa lähteä, koska lapsen passi hankinta on sossujen kädessä. Mutta en halua niin lähteä. Vanhempien kanssa keskustellaan lapseen liittyvistä asioista ja matkustaminen on yksi lapseen liittyvistä asioista. Reissussa on käyty ja aina on kysytty biovanhempien mielipidettä ja aina on suostumus saatu.
Rauhoitu, hyvä ihminen, ennen kuin verisuoni katkeaa. Ja Amalia on aina ollut sun puolella vaikka olet mitä kummallisimpia juttuja heittänyt ja nyt haukut häntä törkeästi. Ikävää.
Meille sosiaalityöntekijä sanoi, että sijoituskunta päättää lapsen olinpaikan, jopa matkustelun osalta. Näin siihen ei tarvita vanhemman lupaa, ei edes passiin.
Mikäli vanhempi ei matkoihin suostu, pitäisi tietenkin selvittää mikä siinä on taustalla. En kyllä vain kylmästi ilmoittaisi, että mennään kuitenkin.
Meillä on ollut vanhempien lupa matkustaa ja heistä se on lapselle jopa etu. Olemme käyneet etelänlomilla talvella tai kesällä euroopassa autolomilla, laskettelemassa kotimaassa sekä laivoilla.
Nyt syyslomalla käymme risteilyllä, jonka jälkeen lapset menevät vanhemmille tai sukulaisille ja osa on meillä.
Matkat maksamme aina omasta pussista, ei siihen olla mitään tukea saatu mistään.
että täällä on enemmänkin sijareita, jotka ajattelevat samalla tavoin, eli ei haluta ns. "näyttää paikka" biovanhemmille, et sanokaa mitä sanotte sossun kanssa päätetään lapsestanne.
On vähintäinkin kohteliasta kysyä omien vanhempien mielipidettä ja vielä mukavampaa, jos voidaan päästä yhteisymmärrykseen ja se matkustuslupa saadaan.
Lapsen kannalta se ehdottomasti parasta.
Voi sitten ihan avoimesti kertoa matkakuulumiset vanhemmilleen.
kateellisuudeltaa voi myöntää lupaa lapselleen. Kun hänkään ei pääse, miksi lapsi pääsisi.
Tai ajattelee niinkuin tuo Piilipuu tuola.
Bioja on niin moneen junaan.
Toivompa totisesti että kohdallesi tulee oikeasti tuollainen Piilipuun kaltainen bio, näet mitä se on kaikessa kaameudessaan tämä jaettu vanhemmuus. :)
monen vuoden ajalta,ei edes puhe yhteyttä
sijaisäitiin.Sijaisäiti lapselle mustamaalasi
omaa äitiä karmealla tavalla.Teki päätökset tapaamisista yksin,sosku toimi kumileimasimena.
Valituksistani huolimatta kesti monta vuotta,
ennen kuin perhettä vaihdettiin.Nyt ei ole ollut ongelmia.
se, että pyritään tuhoamaan jopa heille luotettujen lasten elämä. Ei riitä, että lapsille mustamaalataan vanhemmat, vaan lasten itsetunto viedään! Ja tämä ainoastaan sijojen eli sijaisvanhempien RAHANAHNEUDEN takia.
päällänsä meillä. Lapsen sijaishuolto päättynyt ja sijaisvanhemmilta luvat viety. Kuitenkin heidän mollauskirjoituksensa minusta ja ylistyspuheensa itsestään ovat voimassa olevia. Niin katson. Sossu ei ole kiinostunut yhtään. Itse olen halukas jaettuun vanhemmuuteen, kun sitä sossu minulta vuosikausia kerran vaati. Olen halukas jaettuuun vanhemmuuteen, mielestäni sijaisäidin tulee neuloa sukat lapselleni tulevaksi talveksi ja laittaa pakettia ja rahaa lapselle. Mieluummin enemmän kuin minä, huono äiti. Mitään ei kuulu sijareista näissä merkeissä. Jaksan kyllä asiasta muistuttaa sekä sossua, että pidän silmällä missä ikinä kuulenkaan sijareiden vaikuttavan ja ilmoittelen jos jonnekin työhön pyrkivät tai ovat livahtaneet. Meiltä saa mitä tilaa, sossu sekä sijarit.
Lasten turvallisuudesta biot kantavat huolta, siis täällä kirjoittavat biot. En ole yhtään tykännyt siitä, että lapsiani viedään maasta pois ja Virohan se on ollut yksi sijaiskodin suosikki kohde. Lapsille ostavat sieltä vaatteita ja piraatteja. Matkustelu ja varusteiden hankinta lapsille yhdellä reissulla edullisesti ja kotikonnuilla hankkivat uuden kesämökin tämä perhekoti.
Oikeassa olen ollut nuivassa suhtautumisessani, siellä virossa hotellin henkilökunta hakkaa asiakkaita. Sellaiseen maahan on sossu antanut luvan perhekodille lapsiani kuljettaa.
sulle olet oma aiti omalle lapsellesi ei voi vieras korvata koskaan
saada biologinen äiti esille ja kirjoittamaan passin haku paperit. Mutta nyt sen olemme tehneet itse koska ei muuten olisi lapsi päässyt matkaan ollenkaan. Bioäiti ei ole vastaan sitä että hänen lapsi matkustaa mutta muuten on omilla teillään eikä useinkaan tavoitettavaissa silloin kun tarvitsisi.
Sitten herää aina kysymys että onko tuo matkustaminen ollenkaan lapselle niin mielenkiintoinen ja miellyttävä koska ei halua laittaa edes äidilleen korttia matkoilta. Sitten ei ole kertonut äidilleen mitään matkaelämyksistään.
Eikö uskalla olla avoin ja kertoa vai mikä on täällä teillä mielipide siitä.
Valokuvia on otettu ja laitettu niitä hänen kuva albumiin ja sitä albumia ei äidilleen näytä.
Onko joillakin muilla tällaista. Meistä tuntuu että lapsi kuin väheksyisi sitä että saa nähdä uusia asioita ja on mahdollisuus saada valtavia elämänkokemuksia. Lapsi usein kertonut että toista se on ollut äidin kanssa silloin hän sai matkustella ja tehdä kaikkea hauskaa.
Meille sijoitettujen lapsien matkat maksaa sijoittava kunta.
Tiedämme nyt että todellisuudessa lapsen elämä äidin kanssa on ollut kapakasta toiseen liikkumista.
Se on kait ollut sitä jännää mistä tämä lapsi sai oman huvinsa ja varmaan lapsi myös saanut huomiota osakseen.
Miksi lapsi muistaisi äitiään, kun ei äitikään tuon kertomuksesi perusteella muista lastaan eikä ole tavoitettavissa edes. Ihan luonnollinen ja terve reaktio lapselta pitää elämänsä itsellään, kun ei äitiä ole kiinnostanut. Kyllä lapsi tietää.
toisaalta mulla tulee mieleen sellanen, että lapsi tuntee äitinsä sen veran hyvin, että ei halua äidin mieltä "pahottaa". Hän tietää, miten äiti niihinmatkakertomuksiin suhtautuisi, vaikka sij.vanhemmille sanoisikin, että on ok.
Meillä on ollut just tollasta, että vanhemmat puhuu mulle ihan muuta,kuin mitä sitten mustasukkaisuuksissaan sanovat lapsille.
Lapsi ei halua turhaa eripuraa saada aikaiseksi.
Meilläkin näiden yksien laste kanssa on ollut silleen, että kun äiti on soittanut ja vaikka kuinka hyvin olis lapsilla mennyt, niin kertoivat puhelimessa vain mitä pahaa olivat tehneet tai jotain muuta negatiivista, ihan kuin äiti toivoisi kuulevansa vain sitä, ettei lapsilla siellä sij.perheessä mitenkään voi mennä hyvin. Sen kai lapset vaistoavat, tai luulevat, et äiti haluaa kuulla ja sitä vain sitten kertovat.
Ei mistään kivasta mitä ovat kokeneet, tai hyvästä koulumenestyksestä tai mistään positiivisesta heidän elämässään. Joku juttu siinä on, miksi lapset ikäänkuin varjelevat niitä vanhempiaan, ettei vain heille tulis paha mieli. Lapsella on tavallaan huono omatunto, kun on ollut kivaa ilman äitiä tai vanhempia.
Yhdet lapset taas vastasivat vanhemmille aina vain, et kuuluu ihan hyvää, mutta ei koskaan yksilöineet mitään erityisesti.
Sillä teidän lapsella on varmaan suuri toive, siitä, että olisi saanut oman äitinsä kanssa sitä kaikkea kivaa kokea, mitä kokee nyt teidän kanssa ja keksii, sitten niitä juttuja, mitä äidin kanssa o tehnyt.
Meillä yhdet vanhemmat jättivät muistamatta säännömukaisesti vanhemman lapsensa snttärit ym. mutta muistivat kyllä nuoremman.
Sitten sattui kerran, niin, että laittoivat pakettia sille nuoremmalle lapselle samoihin aikoihin, kun vanhemmalla oli synttärit tulossa.
Siinä samalla sitte laittoivat onnittelukortin myös vanhemmalle. Lapsi oli siitä niin onnellinen ja ilmeisesti toivoi, että vanhemmat olisivat myös muulloin muistaneet, kun silmät loistaen totesi mulle, "kyllä ne vanhemmat aina jaksaa muistaa".
Minä siihen vaan, että niiin. Eivät olleet muistaneet sitä ennen eikä enää sen jälkeen, mutta kun edes sen yhden kerran, niin lapsi voi siitä ajatella, että aina.
meidänki lasten passeihin allekirjoitukset tuli.
Elettiin silloin sellasta aikaa, ettei kenenkään lapsen vanhemmista kuulunut moneen vuoteen mitään.
Mun mielestä silloin, kun vanhempia ei ole mitenkään mahdollista tavottaa, niin ei kai heidän mielipidettäänkään voi kukaan vaatia kysyttäväksi.
Sellaisilta vanhemmilta kuitenki yrittäisin sen luvan saada, ketkä säännöllisesti pitävät lapsiinsa yhteyksiä ja ovat todella kiinnostuneita tietämään mitä lapsilleen kuuluu ja missä mennään.
Meidänkin tapauksessa, kun vanhemmat olivat hukassa, niin ei ollut heillä edes osotteita. He olivat todella kateissa. Jännästi on mennyt näiden vuosien aikana. Ne ovat yhtäaikaa kadonneet ja jostain ihmeestä taas yhtäaikaa ilmottaneet itsestään. Ihan siis vuosia aivan hiljaista ja sit kun yks ilmaantuu, niin tulee toisetkin.
Eivät kuitenkaan liiku samoissa porukoissa. tuntevat kyllä toisensa.
Lähtisin kuitenkin lapsen oikeudesta kohdella hänet hylänneitä, hänet unohtaneita tai vanhemmuuteen kykenemättömiä aikuisia siten kuin hän itse parhaaksi katsoo. Heillä, paljon kärsineillä sijoitetuilla, on sellainen selviytymiskyky, jota onnellisten tähtien alla syntyneillä ihmisillä ei voi olla taitoa ymmärtää. En lähtisi iki maailmassa vänkäämään lapsen suhtautumista huostavanhempiinsa yhtään mihinkään suuntaa, koska vain ja ainoastaan lapsi itse voi omien tuntemustensa kautta tietää mitä niiden suhteen tekee. Jos hän haluaa niitä paapoa, niin sekin on hänen ratkaisunsa selvitä kaaoksessaan.
aivan samaan päättelyyn jonka mekin olemme tehneet.
Lapsi meidän ymmärryksen mukaan tuntee äitinsä niin hyvin että tietää mitä puhuu ja mitä ei.
Nyt tässä hiljattain oli viikonlopputapaaminen ja sen jälkeen lapsi ei halua edes puhua puhelimessa äitinsä kanssa.
Edellisestä tapaamisesta oli aikaa viisi kuukautta.
Lapsen asioista päättää sosiaalityöntekijä/lautakunta, eikä biovanhemmat voi päättää saako lapsi matkustaa vai ei.
Huoltajina he voivat päättää lapsen uskonnosta, nimestä yms. mutta ei tälläisistä käytännön asioista.
Meillä on onneksi sattunut niin ihania biovanhempia, että ovat osanneet iloita lapsensa matkoista. Kuulema mihin vain saa mennä, kunhan sota yms. alueilta pysytään pois. Ja sehän nyt on selvää. Valokuvia otetaan paljon reissusta, ja niitä sitten annetaan äideille. Haluavat osallistua näin reissuun.
Yksi tuttu perhe on lähdössä etelään ja 4-vuotias poika oli ihan täpinöissään, kun juttelimme matkasta. Kyllä olisi lapsella ollut paha mieli, jos muu perhe olisi lähtenyt ja hän olisi joutunut siksi aikaa lastenkotiin "lomalle".
Niin ja ensimmäisenä kun lomaa suunnitellaan otan yhteyttä äiteihin ja sitten vasta sossuun. Aina äidit tietävät ensimmäisenä ja saavat sanoa mielipiteensä. Tähän asti se on aina ollut, että ihanaa ja hyvää matkaa ja voi kunpa voisin lähteä matkalaukkuun mukaan:) Ja sitä minä toivonkin, että tulisi päivä jolloin heilläkin olisi mahdollisuus matkustaa ihan matkalaukun kanssa:), ei laukussa:)