Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    että voi olla...

    Niin siinä taas kävi. Menkat myöhässä, ultran mukaan kauniita isoja munasoluja oli valmiina peliin eikä kuitenkaan mitään.testi synkkää miinusta ja vuoto alkoi. Taas alkaa sama pillerin syönti, niitä kuuluisia clomeja, sama toivo jos uskaltaa toivoa, sama odotus, testipäivän laskeminen, haaveilu, pelko ja koko skaala taas läpi. en tiedä mikä on se vietti ja tarve joka ihmisen jos toisenkin tähän leikkiin saa ryhtymään, täysin vapaaehtoisesti ja itseään säästämättä. Nyt on vaan jälleen se totuuden ja pettymyksen hetki menossa, tuntuu että miten taas jaksaa alkaa toivoa ja odottaa ja ennen kaikkea uskoa että vielä se joku päivä on plussaa. ei haluttaisi edes testejä tehdä kun on aina se sama miinus. Itkisin jos pystyisin mutta kun ei tule edes itku. En varmaan ole ainoa näissä fiiliksissä , silti nämä tunteet on aivan kamalia. Jos jollakin olisi jotain kannustavaa kerrottavaa niin eipä olisi pahitteeksi.
    0216
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    nyyh kirjoitti:

    Niin siinä taas kävi. Menkat myöhässä, ultran mukaan kauniita isoja munasoluja oli valmiina peliin eikä kuitenkaan mitään.testi synkkää miinusta ja vuoto alkoi. Taas alkaa sama pillerin syönti, niitä kuuluisia clomeja, sama toivo jos uskaltaa toivoa, sama odotus, testipäivän laskeminen, haaveilu, pelko ja koko skaala taas läpi. en tiedä mikä on se vietti ja tarve joka ihmisen jos toisenkin tähän leikkiin saa ryhtymään, täysin vapaaehtoisesti ja itseään säästämättä. Nyt on vaan jälleen se totuuden ja pettymyksen hetki menossa, tuntuu että miten taas jaksaa alkaa toivoa ja odottaa ja ennen kaikkea uskoa että vielä se joku päivä on plussaa. ei haluttaisi edes testejä tehdä kun on aina se sama miinus. Itkisin jos pystyisin mutta kun ei tule edes itku. En varmaan ole ainoa näissä fiiliksissä , silti nämä tunteet on aivan kamalia. Jos jollakin olisi jotain kannustavaa kerrottavaa niin eipä olisi pahitteeksi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu