Istuessani parvekkeella saunan jälkeen
viime viikon lauantaina
oivalsin välähdyksenomaisesti kuinka Suomessa saadaan työttömien asiat
hoidettua, ja valtion talous kuntoon.
Ensin nostetaan työttömyyskorvaus 10 000 euroon per henkilö kk:ssa,
sitten nostetaan työttömyyskorvauksen verotus 50 prosenttiin.
No niin,
valtion ei tarvitse maksaa työttömille enempää kuin 5 000 euroa kuussa
ja sepäs saadaankin verovaroista!
- -
Voisiko ratkaisumallia soveltaa parisuhteeseen?
Mikä ettei.
Anna minulle onnellinen elämä
tekemällä kaikki juuri niin kuin minä tahdon,
sitten jaan elämäni kanssasi
ja niin sinäkin tulet onnelliseksi
minun onneni runsaudesta?
Kyllä siitä silloin riittää!
- -
Myöhemmin tulin ajatelleeksi
että jossain vaiheessa eteen tulee
väistämättä iso ongelma.
Työttömän väestönosan maksukyky ja sen myötä kuluttaminen kasvaa.
Joudutaan rakentamaan uusia tehtaita ja laajentamaan vanhoja,
jolloin työllisyystilanne paranee ja työttömyys vähenee
ratkaisevasti.
No niin, kuka hullu vaihtaisi 5 000 euron kuukausitulot
tehdastyöläisen mitättömään kuukausiansioon, kerropa minulle se?
Hah, ei kukaan!
- -
Nyhdän partaani ja katselen kattoon,
harittavin silmin,
kohta en enää pysy hereillä.
Yritin sovittaa monimutkaisia asioita toisiinsa,
vaistoni sanoi
että verotuksella ja parisuhteella on pakko olla jokin yhteys,
niiden täytyy olla toistensa allegorioita
vastustamattomalla tavalla.
Olin siis suurten löytöjen kynnyksellä,
mutta aivoni löivät tyhjää.
Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana, voi itku sentään.
Silloin ajattelin että ehkä piirtäminen auttaisi.
No niin, olen piirtänyt
pylpyröitä, neliöitä ja siksakkia
neljättä vuorokautta
nukkumatta!
Syönytkin olen vain pienen määrän porkkanaa ja salaatinlehtiä,
juonut vähän haaleaa vettä.
Niin lähellä.
Juuri kun olin keksimäisilläni ratkaisun
jonka myötä ihmiskunta saavuttaisi ikuisen onnen.
Huomasin etten enää pysy hereillä.
Paskanmarjat, menköön - onnellinen parisuhde?
En enää piittaa...
Tahdon vain nukkua.
- -
Vajoan uneen...
Vastaus on niin lähellä, niin lähellä...
Kunpa vain...
Kunpa vain saisin siitä kiinni...
Samalla hetkellä
kun aivoni löytävät ratkaisun
nukahdan,
nukahdan ja kadotan kaiken,
ou.
Hyvää yötä, rakkaani. :)
* pusu *
viime viikon lauantaina
oivalsin välähdyksenomaisesti kuinka Suomessa saadaan työttömien asiat
hoidettua, ja valtion talous kuntoon.
Ensin nostetaan työttömyyskorvaus 10 000 euroon per henkilö kk:ssa,
sitten nostetaan työttömyyskorvauksen verotus 50 prosenttiin.
No niin,
valtion ei tarvitse maksaa työttömille enempää kuin 5 000 euroa kuussa
ja sepäs saadaankin verovaroista!
- -
Voisiko ratkaisumallia soveltaa parisuhteeseen?
Mikä ettei.
Anna minulle onnellinen elämä
tekemällä kaikki juuri niin kuin minä tahdon,
sitten jaan elämäni kanssasi
ja niin sinäkin tulet onnelliseksi
minun onneni runsaudesta?
Kyllä siitä silloin riittää!
- -
Myöhemmin tulin ajatelleeksi
että jossain vaiheessa eteen tulee
väistämättä iso ongelma.
Työttömän väestönosan maksukyky ja sen myötä kuluttaminen kasvaa.
Joudutaan rakentamaan uusia tehtaita ja laajentamaan vanhoja,
jolloin työllisyystilanne paranee ja työttömyys vähenee
ratkaisevasti.
No niin, kuka hullu vaihtaisi 5 000 euron kuukausitulot
tehdastyöläisen mitättömään kuukausiansioon, kerropa minulle se?
Hah, ei kukaan!
- -
Nyhdän partaani ja katselen kattoon,
harittavin silmin,
kohta en enää pysy hereillä.
Yritin sovittaa monimutkaisia asioita toisiinsa,
vaistoni sanoi
että verotuksella ja parisuhteella on pakko olla jokin yhteys,
niiden täytyy olla toistensa allegorioita
vastustamattomalla tavalla.
Olin siis suurten löytöjen kynnyksellä,
mutta aivoni löivät tyhjää.
Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana, voi itku sentään.
Silloin ajattelin että ehkä piirtäminen auttaisi.
No niin, olen piirtänyt
pylpyröitä, neliöitä ja siksakkia
neljättä vuorokautta
nukkumatta!
Syönytkin olen vain pienen määrän porkkanaa ja salaatinlehtiä,
juonut vähän haaleaa vettä.
Niin lähellä.
Juuri kun olin keksimäisilläni ratkaisun
jonka myötä ihmiskunta saavuttaisi ikuisen onnen.
Huomasin etten enää pysy hereillä.
Paskanmarjat, menköön - onnellinen parisuhde?
En enää piittaa...
Tahdon vain nukkua.
- -
Vajoan uneen...
Vastaus on niin lähellä, niin lähellä...
Kunpa vain...
Kunpa vain saisin siitä kiinni...
Samalla hetkellä
kun aivoni löytävät ratkaisun
nukahdan,
nukahdan ja kadotan kaiken,
ou.
Hyvää yötä, rakkaani. :)
* pusu *
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomenta, rakkaani
on aika herätä
uusi päivä
Käyhän suihkussa
pese hampaat
saat pusun ja kahvia
Kyllä - kahvia
kaksi sokeria
ja punaista maitoa
Jutellaanpas nyt nämä veroasiat
ja parisuhdejutut
kerralla kuntoon
Katsos kun, rakkaani
nythän on niin
että...
Plaa plaa plaa
verotuskäytäntö plaa
mäkäti tässä suhteessa mäkäti
Miksi katsot minua noin?
Nyt toivon, etten olisi em lukenut. Se tarttui turtuneiden poimujen sisään kuin takiainen. Miksi muka parisuhde olisi kuin verotus? Miten siihen liittyy työttömät? Onko ihminen ilman parisuhdetta kuin ihminen ilman työtä? onko parisuhde työtä? kuka parisuhteessa verottaa ja ketä? Ajattelemisen yrittäminen on joskus kuin huumetta, se aiheuttaa kuumetta ja levottomuutta. T:Liu
>> Anna minulle onnellinen elämä
tekemällä kaikki juuri niin kuin minä tahdon,
sitten jaan elämäni kanssasi
ja niin sinäkin tulet onnelliseksi
minun onneni runsaudesta?
Kyllä siitä silloin riittää!