Tällä hetkellä työolosuhteet useimmissa terveydenhuollon työpisteissä alkavat sillä mallilla, että hyvä kun saadaan vakinaisille käsipareille pitkäaikaisten lomien ajaksi sijaisia. Lyhyisiin ja äkillisiin esim. sairastumisista johtuviin poissaoloihin ei aina sijaista saada ja silti työmäärää ei samalla tavalla äkillisesti pysty vähentämään. Hoitajista väännetään kaikki irti ja vielä vähän lisää.
Työolot hoitotyössä ovat siis viime vuosien aikana vain huonontuneet, eikä palkkaa ole missään vaiheessa asianmukaisesti korotettu. Työpaikkoja on ennemmin säästösyistä karsittu tai vastaavasti potilasmääriä lisätty, vaikka Suomen talous on jo pitkään ollut kasvussa.
Tulopoliittiset neuvottelut koskevat käsittääkseni tietyn ammattiryhmän/ryhmien peruspalkkausta, lisiä ja mahdollisesti muita etuisuuksia. Ei yksittäisten kuntien halua/mahdollisuutta parantaa työoloja mm. lisäämällä työntekijöiden määrää niissä yksiköissä, joissa on henkilökuntaa selkeästi liian vähän.
Tottakai hoitajat tietävät, ettei työ palkankorotuksella kevene. Ei kevene millään muullakaan alalla, mutta ei se ole mikään syy olla korottamatta palkkoja. Hoitajat tietävät myös ettei palkankorotuksella yht'äkkiä saada lisää koulutettua, osaavaa työvoimaa vakituisiksi käsipareiksi, eikä edes sijaisiksi, joista on jo nyt pulaa etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla.
Kun työolot ovat pitkään olleet huononemaan päin ja hoitajat jo pitkään joustaneet työnantajiin päin kun heiltä on sitä pyydetty, olisi oikeutettua suoda heille edes kunnollinen ja rehellinen rahallinen korvaus heidän tekemästään työstä, jonka vaativuuteen ei lähivuosina todennäköisesti helpotusta tule.
Palkankorotus voi myös toimia syöttinä tuleville hoitajille, mutta lisääntyvä alalle hakeutuminen saattaa ikävä kyllä näkyä vasta vuosien päästä valmistuvien opiskelijoiden suurempana määränä ja hoitotyössä pysyvyyden muodossa ja siten myös mahdollisesti työolojen asteittaisessa paranemisessa.
Toivon kaikille hoitajille koulutustasosta riippumatta rohkeutta ja yhtenäistä linjaa pyrkiessämme parantamaan ammattikuntiemme epäkohtia.
t. Perushoitajan sairaanhoitaja-tytär.
Työolot hoitotyössä ovat siis viime vuosien aikana vain huonontuneet, eikä palkkaa ole missään vaiheessa asianmukaisesti korotettu. Työpaikkoja on ennemmin säästösyistä karsittu tai vastaavasti potilasmääriä lisätty, vaikka Suomen talous on jo pitkään ollut kasvussa.
Tulopoliittiset neuvottelut koskevat käsittääkseni tietyn ammattiryhmän/ryhmien peruspalkkausta, lisiä ja mahdollisesti muita etuisuuksia. Ei yksittäisten kuntien halua/mahdollisuutta parantaa työoloja mm. lisäämällä työntekijöiden määrää niissä yksiköissä, joissa on henkilökuntaa selkeästi liian vähän.
Tottakai hoitajat tietävät, ettei työ palkankorotuksella kevene. Ei kevene millään muullakaan alalla, mutta ei se ole mikään syy olla korottamatta palkkoja. Hoitajat tietävät myös ettei palkankorotuksella yht'äkkiä saada lisää koulutettua, osaavaa työvoimaa vakituisiksi käsipareiksi, eikä edes sijaisiksi, joista on jo nyt pulaa etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla.
Kun työolot ovat pitkään olleet huononemaan päin ja hoitajat jo pitkään joustaneet työnantajiin päin kun heiltä on sitä pyydetty, olisi oikeutettua suoda heille edes kunnollinen ja rehellinen rahallinen korvaus heidän tekemästään työstä, jonka vaativuuteen ei lähivuosina todennäköisesti helpotusta tule.
Palkankorotus voi myös toimia syöttinä tuleville hoitajille, mutta lisääntyvä alalle hakeutuminen saattaa ikävä kyllä näkyä vasta vuosien päästä valmistuvien opiskelijoiden suurempana määränä ja hoitotyössä pysyvyyden muodossa ja siten myös mahdollisesti työolojen asteittaisessa paranemisessa.
Toivon kaikille hoitajille koulutustasosta riippumatta rohkeutta ja yhtenäistä linjaa pyrkiessämme parantamaan ammattikuntiemme epäkohtia.
t. Perushoitajan sairaanhoitaja-tytär.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos hoitsut luopuisivat korotuksista kokonaan ja työnantaja lupautuisi palkkaamaan 15% hoitajia lisää. Kyseisellä keinolla ne hoitajien kuormituksetkin helpottuisivat. Mikäli joku epäilee, ettei hoitajia saataisi palkattua tarpeeksi, niin silloin koulutuksen lisäämisellä saataisiin 3 vuoden jälkeen varmasti tekijöitä. Ei tämä Suomen työttömyys sentään niin hyvä ole, ettei työttömät menisi hoitajakouluun.