Viime aikoina olen vain käynyt lukemassa muiden juttuja, mutta välillä on taas todella korvennut jotkut jutut. Minä nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että tänne kirjoittavat vanhemmat ovat todella hädissään, kuten olen minäkin. Kun on viisi lasta synnyttänyt, ja mielestäni hyvin kasvattanut, en ymmärrä, miksi aina mollataan. Jos joku tai kaikki lapseni käyttäytyisivät epä-sosiaalisesti ymmärtäisin haukut ja häpeäisin itseäni kasvattajana, mutta kun kaikki lapset on hyvin kasvatettuja. Kuten olen täällä jo aiemmin kertonut, vanhin poikani on armeijan käynyt ja töissä. Seuraava on käynyt myös armeijan, käy lukiossa ja töissä. Kolmas poikani on 9. luokalla ja saa jatkuvasti 8-10 väliltä numeroita. Myös todistus oli tuollainen. Kaksi nuorinta on huostassa, mutta yritän saada heidät kotiin, koska en tunne olevani mikään huono Äiti, ja lapsetkin haluavat kotiin. Joten jos joku taas päättää alkaa minua mollata, niin siitä vaan, en jaksa enää välittää.
Kiitos!
Kiitos!
Vastaukset 40
Vanhimmat
ovat huostassa?
"kun on viisi lasta synnyttänyt ja hyvin kasvattanut". Ei kai se nyt ihan putkeen ole mennyt jos nuorimmat on huostassa joten en käsitä miksi sinun pitää täällä kehua itseäsi hyväksi kasvattajaksi. Miksi ne on huostassa? Tuliko tehtyä turhan monta lasta?
läpi paistaa kateellisuus,itse olet lapseton.
ei syy välttämättä oo äidis jos lapsi/lapset on huostassa.syy voi olla ulkopuolellakin.
onkos nimemrkillä KIVA TIETÄÄ otettu lapsia huostaan?? jos ei ni sit oot hiljaa
ei ole otettu huostaan. Tämä palsta on julkinen ja täällä saa kirjoittaa muutkin kuin marttyyriksi tekeytyvät biovanhemmat joten ole sinä itse hiljaa, en ole sinulta edes mitään kysynyt. Minua ja jotain toista kiinnosti tietää kuinka itseänsä hyväksi äidiksi nimittävältä on KAKSI lasta huostassa, vastausta ei ole tullut ja tuskin tuleekaan.
jos siltä äidiltä tivattaisiin, miksi lapsi otettiin huostaan, vastaus kuuluisi, että koska äiti sairastui fyysisesti, eikä ollut kykenevä lastaan hoitamaan.
Siihenkö sinä sitten olisit tyytyväinen?
päänupissasi miksi muut Helenan lapset ovat kotona
ja kaksi pienintä huostassa!
Sellainen tilanne, jos mikä vaikuttaa niin
erikoisen omituiselta lasten suojelulta
ettei taida sinunkaan viisasteluistasi
vastausta löytyä!
Jotkut juttujani lukeneet tietävät, että olen sairastunut pahasti, mutta voin kuitenkin pitää lapsistani huolta, paitsi sossujen mielestä. Ja saatathan sinäkin niin ajatella.
Tapauksestasi tulee mieleen aina tällainen tapaus:
Äiti sairastui fyysisesti, jotui alussa pitkälle sairauslomalle ja olisi tarvinnut lapsenhoitoon apua. Mutta sossu huostaanotti lapsen. Tottakai tapaamisia rajoitettiin, sillä eihän fyysisesti sairastunut vanhempi voi olla lapselle hyvä kasvattaja.
Äiti alkoi opiskella, valmistui sairaanhoitajaksi ja aloitti työt uudessa ammatissa. Huostaanotto tietysti vain jatkui, sossuunhan eivät järkisyyt aina tehoa. Mielenkiintoista, että se toinen sairaus, jonka takia äiti ei ollut sossujen mielestä kelvollinen hoitamaan omaa lastaan, ei estänyt ollenkaan hoitamasta vaikeasti sairaita potilaita sairaalassa.
Kun poika tuli toiselle kymmenelle, hän karkasi sijaisperheestä ja ihme ja kumma, sai myös jäädä kotiinsa. Viimeksi kun kuulin perheestä, poika oli valmistumassa lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Mutta huostaanottopaikan olosuhteet olivat pojalle vielä niin kipeä asia, että niistä ei kuulema ainakaan silloin vielä paljon keskusteltu.
itsestäsi ja omasta jälkikasvustasi!
Kyllä nämä irvistelijät ja maan viisaat (hahahaha) vielä omissa luissaan kaiken sen suustansa päästetyn saastan tuntevat. usko vaan.
En jaksanut kirjautua...
Minullakin on viisi lasta, mutta vain yksi otettiin huostaan, eli toiseksi vanhin...
Vaikka vanhin on jo täysi-ikäinen, töissä käyvä nuori neiti, omillaan toimeentuleva, yksi (2) koululainen ja kaksi päiväkotilaista, niin silti tuntuu oudolta/hölmöltä/tyhmältä, että vain yksi otettiin huostaan ja vain koulunkäynnin vaikeuksien vuoksi. (lisätään jälleen se as-epäily ja vielä että yhdellä dg:adhd)
Minä olen tarkoituksella ollut kirjoittamatta tänne, en siksi että sosiaali lukee kirjoituksiani, vaan että palstan taso on laskenut. Vaikka kuinka kirjoittaa asiallisesti, saa aina haukkujat peräänsä. Ja monesti he ovat vain lukeneet pienen pätkän sieltä ja täältä, eli eivät tiedä koko tarinaa ja tämän vuoksi vetävät omat johtopäätöksensä. Yleisin on varmaan: tyylillä: kato peiliin, oikein et tenavat vietiin tai sä kuvittelet et lapses on sairas, ite oot, juoppo jne....
Käyn kyllä päivittäin lukemassa kaikki uudet viestit läpi, mutta harvoin enään vastailen.
Varmaan aloitan kirjoittelun sitten kun pääsemme tutkimuksiin...
Hyvää syksyä kaikille! :)
kannata välittää. Varmaan jotain mielenterv.ongelmaisten sekoilua.
Joko muuten tiedät, milloin saat lapsen tutkimuksiin?
Mulla kans nuorimmaisella pojalla koulussa vaikeuksia,on aloitettu perheneuvolakäynnit ja epäillään oisko pojalla masennusta.No tänään sitten poika lähtee pariksi viikoksi tukiperheeseen,jotta tilanne rauhottuisi,kuulemma sellainen avohuollon tukitoimenpide.Nyt aika kurja olo,olen yrittänyt kaikkeni pojan hyväksi ja koko tämän aamun olen vain itkenyt,oisko kiva kuulla kokemuksia miten muilla on mennyt?
kiusattu taikka opettaja ei ehdi, jaksa viitsi, kykene ohjaamaan lastasi riittävästi?
Taikka taustalla jokin vaiva, vamma tai muu asia joka estää nuoren miehen alun oppimisprosessin.
Toivottavasti joku taho selvittää poikasi kouluun liittyvää asiaa ja perusteelisesti.
Voimia ja uskoa selviytymiseenne.
Lääninhallitukset vaativat kuntia puuttumaan koulukiusaamiseen
Julkaistu: 26.9.2007 06:27
stt
Lääninhallitusten mielestä kunnat eivät valvo riittävästi sitä,
mitä kouluissa tehdään koulukiusaamisen estämiseksi. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lääninhallitukset Kuntien puututtava koulukiusaamiseen/1135230580578
olla tuollaista, että koulussa vaikeuksia, niin lapsi siirretään pois kotonta? Eikö pitäisi tutkia, mikä vika koulussa on?
Muistan, kun oma lapseni läimäytti leikkiämpärillä tarhassa toista päähän, niin tarhan täti tuli heti viisaana kertomaan, että nyt meillä on kotona jotain pielessä! Tai, kun opettaja huusi lapselleni koulussa, lapseni alkoi itkemään. Opettaja soitti ja huomautti, että kotona on varmaan sattunut jotain! Ja todellakin, jos lapsella on paha olla koulussa tai tarhassa, syy on silloin siellä eikä kotona. Milloin tutkitaan koulujen tila?
Voimia Sinulle kovasti ja muista vahvana puolustaa aina omaa kotiasi. Ei kannata alistua neuvolan tätien kuvitteluihin. Ihan varmasti pojalle tulee masennusta, kun viedään kotonta pois! Kukas siitä iloitsisi!
Minä en ainakaan usko, että masentuneen lapsen olis muka hyvä mennä vieraisiin oloihin. Lapsen pitää saada rauhassa omassa kodissaan omien läheistensä hoidossa sairastaa masennus ohi. Eihän meistä kukaan mikään ilopilleri jaksa olla kaiken aikaa.
Se minullakin oli ensimmäinen ajatus, että eikö pojan masennuksen SYITÄ ole pyritty selvittämään mitenkään? Sanoit, että pojalla on koulussa vaikeuksia, mutta miten nuo vaikeudet ilmenevät?
Mitä lapsi itse sanoo tilanteesta, mikä häntä painaa?
Olen oman lapseni takia joutunut paljonkin pohtimaan tämän päivän kouluelämää ja tilannettasi paremmin tuntematta voi kouluvaikeudet jakaa karkeasti joko lapsen oppimisvaikeuksista tai kiusaamisesta johtuviin. Sitten jos nuo molemmat saadaan suljetuksi pois, ettei kyse ole kummastakaan, voi selvittelyä jatkaa hakemalla syitä muualta. Molempiin tarvitaan aikuisten puuttumista, kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Siksi toivonkin, että rehtori, luokanopettaja ja esim. koulupsykologi tai terveydenhoitaja ovat yhteistyökykyisiä/-haluisia sinuun päin.
Asiaa voi pohtia myös pohtimalla seuraavia kysymyksiä:
Ovatko koenumerot lähteneet alaspäin? Meneekö jossain tietyssä aineessa huonosti ja muissa hyvin? Pitääkö lapsi erityisesti joistain tunneista ja inhoaa toisia tai jotain tiettyä ainetta? Vai suuntautuuko vastenmielisyys välitunteihin tai vaikka kouluruokailuun?
Unohteleeko lapsi asioita eli onko läksyt merkitty ja oikeat kirjat ja vihkot mukana kotiin tullessa?
Lisäksi voi miettiä, onko nukkumisen suhteen muutoksia, nukahtaako illalla hyvin, nukkuuko levollisesti aamuun asti? Onko hänellä koulussa tai vapaa-ajalla ystäviä tai yhtään ystävää? Kaipaako lapsi kavereita vai onko mieluummin yksin? Ovatko sisarusten välit hyvät? Mistä hän on kiinnostunut vapaa-ajalla?
Onko teillä kotona tai lähi-ihmispiirissä sattunut jotain odottamatonta tai jotain isoja muutoksia, kuten muuttoa tai vakavaa sairautta, onnettomutta tai jotain muuta? Varmaan olet näitä jo miettinytkin, mutta vaikea vastata enempää tietämättä asioista tarkemmin.
Jos kotona asiat ovat sujuneet entiseen malliinsa, mutta äkkiä lapsi masentuu, niin ei asioita ratkaista silloin siirtämällä lapsi vieraaseen ympäristöön. Joskus tuntuu, että viranomaiset ajattelevat syiden AINA löytyvän kotoa ja ottavat sen riskin (lapsen voinnin huononemisen uhallakin), että hänet siirretään ensin pois kotoa ja sitten vasta mietitään muita syitä lapen oireisiin.
Tuki- ja sijaisperheistä minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemuksia, lapsen erilaisesta hoitopelleilystä psykiatrian klinikoilla sitäkin enemmän.
pojalle kahdenkeskistä aikaa kanssasi.
Kysyä häneltä, mitä hän kaikesta mieluiten tekisi kanssasi ja sitten lähtisitte sitä tekemään ilman mitään kiirettä lapsen tahdissa ja lapsen toivomusten mukaisesti. Se voisi vaikka olla metsänmättäällä istumista, jossa lapsi saisi rauhassa kertoilla sinulle mitä mieleen tulee. Ja sinä kuuntelisit ja vastailisit, jos olet taitava tekisit vaikka itsekin kysymyksiä tai kertoisit omia asioitasi hänelle lapsen iän mukaisesti tietenkin.
Voisi tulla hänelle niin helpottunut olo ja hyvä mieli, että häntä ei enää tarvitsisi siirtää mihinkään tukiperheeseen tuota samaa kokemaan.
ADHD tai vast. poissuljettu?
Se jos mikä aiheuttaa koulussa ongelmia, sekä häiriökäyttäytymisenä, että oppimisvaikeuksina.
Lisäksi usein myös ADHD lapset masentuvat, kun eivät millään pysty olemaan kuten pitäisi, vaikka yrittäisivät kuinka kovin.
Sitten joutuvat kerta toisensa jälkeen pettymään itseensä ja masentuvat.
niin että kuulemma ei koulussa kiusata ja tarkoitus on aloittaa psykologin tutkimukset.Ja poikaan varmaankin vaikuttanut meidän vaikea avioero,miehellä oli alkoholiongelma,siitä erostakin aikaa jo pari vuotta,mutta kiitos kuitenkin kaikille vastauksista!
ottaa tätä esille, ettei sitten taas syytetä diagnoosien tarjoamisesta tuntemattomille lapsille. Ja onhan toki olemassa lapsilla ongelmia ilman neurologisia syitäkin. Ne vain pitävät monesti sisällään myös usein oppimisongelmiakin.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jos koulussa on ongelmia, niitä ei pitäisi tuoda kotiin. Koulussa syntyvät ongelmat pitäisi selvittää siellä missä ne ovat syntyneetkin. Vanhempien pitäisi ottaa tämä linja käyttöön ja vaatia toimenpiteitä.
Jos lapsen käytös ei ole muuttunut kotona niin, että vanhemmat ovat siitä huolissaan ja ongelmat näkyvät vain koulussa, terve järki sanoo, miten pitää asiaa käsitellä.
Lapsi saattaa olla masentunut, mutta ongelma voikin olla siinä, että opettaja ei osaa pitää masentunutta lasta lähellään luokassa. Silloin lapsi oireilee koulua. Heitä on opetettu, että silloin pitää etsiä syytä kotoa. Ja ainahan se löytyy jos halutaan.....
hänellä on isäänsä?
Kuka kertoi ettei koulussa kiusata?
Oletko puhunut pojan kanssa rauhassa kahdestaan useamman kerran. Lapset eivät välttämättä kuitenkaan ensimmäisillä kerroilla kysyttäessä (ja varsinkin jos vieraat ihmiset esittävät kysymykset) kerro mistä kenkä milloinkin puristaa.
Onko kouluvaikeutta (ja millaista se on)
jatkunut kuinka kauan
ja kuka ko. asian huomasi?
Kyllä koulussa syntyvät onglmat on saatettava myös vanhempien tietoon ja he voivat kertoa opettajille tärkeää tietoa lapsesta.
Mutta se on muistettava, että koulussa syntyviä ongelmia ei saa siirtää automaattisesti kotona syntyviksi. Ensin tutkittava ongelmien ilmenemisen ympäristö - oppimisympäristö.
Kuinka paljon tätä tehdään nykyään? Ketkä sitä tekevät? Koulu tuntuu olevan hyvin suljettu laitos, josta ei ole portteja ulospäin, eikä ulkopuolisten kortrollia. Yhteistyössä olevat viranomaisetkin ovat osa koulua - katselevat sen ongelmia koulukulttuurin ja opettajien, ei oppilaan ja vanhempien kannalta.
Tästä mielestäni kertoo se, että lasta " autetaan" vuosikausia, ja pyöritellään milloin missäkin koulun ulkopuolisessa organisaatiossa, joihin vedetään koulun ulkopuoliset vanhemmatkin mukaan, eikä ongelma tunnu ratkeavan.
on siis 10v ja kavereita ainakin on paljon,joissakin aineissa on hyvä,mut nyt tänä syksynä niissäkin aineissa mennyt huonommin,koulussa ei tottele kunnolla opettajiakaan,ehkäpä poikaan on vaikuttanut meidän avioerokin ja entinen mies asuu samalla kylällä,joten silloin tällöin poika törmää isäänsä,kun tämä on humalassa,tämä entinen mies haikailee edelleen perääni,vaikka erosta on jo kaksi vuotta!Ja olen miettinyt sitäkin kun olen löytänyt uuden mieskaverin,jos se vaikuttaa poikaan..en tiedä...
varsinkin....
Mutta jos teidän erostakin on jo pari vuotta
ja sinun uusi kaverikaan ei ole vielä teille muuttanut
ja pystytte pojan kanssa puhumaan yhteisistä asioistanne jne
niin kyllä se pitää ensimmäiseksi selvittää
mitä koulussa tehdään ja touhutaan.
Onko luokka taikka luokkatila vaihtunut,
opettaja vaihtunut, entisiä kavereita muutanut pois, koulussa sattunut jotain mitä ei ole siellä selvitetty kunnolla jne.
Ei sitä tarvitse kaikkea aina itselleen
ja omalle kontolleen ottaa.
Aloittaa sen pojan tilanteen selvittämisen sieltä koulun päästä ja mikä siellä on muuttunut ja mitä ne "kouluvaikeudet" koulun päässä ihan oikeasti ovat. Ja ovatko kaikkien opettajien kohdalla ja jos vain yhden kohdalla jne.
Kyllä se sinä olet se pojan ainoa puolen pitäjä
ei kouluilla ole mitään haluja nykyään ottaa omalle kontolleen esimerkiksi omista toimista taikka toimimattomuudesta johtuvia lasten tai nuorten "oireiluja"!
Sinä olet poikasi Äiti ja ainoa joka pojan puolta ja pojan asioista todellisuudessa huolen pitää.
eli v-90 nuorin oli 10v ja 3 vuotta sitten erosin juoposta ja minua ja lapsiamme hakkavasta miehestäni.
Hänen luokallaan oli poika, joka myös asui äitinsä kanssa ja vuotta nuorempi veli, ei nämä pojat olleet mitään ongelmalapsia, vaikka joutuivat välillä kylällä taluttamaan tosi juoppoa isäänsä lähes viikottain!
Poikanikin sanoivat, että nyt eppu ja tuppu (nimet muutettuja) taluttivat isäänsä torilta pois jne.
Ei heitä kukaan kiusannut silloin!
Kävivät meilläkin ne pojat usei leikkimäsää ja pelailemassa ja olivat tosi fiksuja poikia, no vähän avuttomia ressuja, mutta ei huostaanotettuja silloin eikä koskaan!
Nyt hitto, joka pienestä koulujutusta otetaan huostaan lapsia nykyisin!
Onkait ne opettajatkin muuttuneet, luonteeltaan nykyisin?
Tiedäppä häntä, mutta aika törkeeltä tuntuu lukea noista tyhmistä, vähäisistä "rikkeistä" nuo huostikset!
No siis tarkennan vielä että pojalla jo kolmannella luokalla alkoi koulu mennä huonommin ja hän saa kyllä tukiopetusta yms.Mutta se ottaa pattiin kun opettaja oli mennyt ensin soittelemaan soskuun,kun oli huolissaan pojasta,että olisin halunnut kuulla asiasta itse ensin!Ja nyt kuulemma on kyseessä avohuollon tukitoimenpide,poika on kaksi viikkoa toisessa perheessä ja sitten pääsee kotia...
järjestys on sellainen oltava, että ensin otetaan koulusta yhteyttä kotiin!
Aina on tärkeää selvittää ensin, että mille esim. oppimistilanne näyttää niin opettajan kuin vanhemman silmin nähtynä, koska se tosiaan voi näyttää erilaiselle kotona kuin koulussa. Lapsi joka ei koulussa pysty vaikka keskittymään, voi pystyä siihen kotona ihan täysin jne.
Ja onhan nyt hyvin käytöstapojenkin mukaista ensin neuvotella lapsen vanhempien kanssa! Jollekin asialle saattaa löytyä ihan järkevä selitys, kun siitä puhutaan aikuisten kesken.
Mikäli koulussa on pelkona joutua sosiaalitanttojen kynsiin hövelin opettajan ilmoituksen johdosta niin kaikki kynnelle kykenevät vanhemmat laittavat lapsensa yksityiskouluihin riskien vähentämiseksi. Tässä ketjussa kerrotut opettajien menettelyt kielivät kehittymättömästä opettajasta ja kehittymättömästä koulusysteemistä. Koulu kutsuu milloin sossutantat, milloin poliisin paikalle kun oma osaaminen ja äly ei riitä. Ikäänkuin vahempia ei olisi lapsella lainkaan, vaan hän olisi yhteiskunnan ja viranomaisten lapsi.
"Ikäänkuin vanhempia ei olisi lapsella lainkaan, vaan hän olisi yhteiskunnan ja viranomaisten lapsi"
Tämän osuvammin ei kukaan ole kuvannut psykiatrisen hoitojärjestelmän toimintaa.! Kokemuksesta voin kertoa, että vanhempia ei osata kuunnella, eikä heitä osata ottaa oikealla tavalla mukaan lapsen laitoselämään.
Kyllä vanhempia juoksutetaan väsyksiin asti kaiken maailman neuvotteluissa, mutta lapsi , joka on esim. osastohoidossa, elää siellä omaa elämäänsä talon rutiinien pyörityksessä, sanovatpahan vanhemmat mitä tahansa, vastailevatpahan esitettyihin kysymyksiin mitä tahansa. Viranomaiset päättävät lapsen puolesta, vaikka he nimellisesti kysyvätkin vanhemmilta.
Jos lapsen ongelmat eivät parane, pikemminkin pahenevat sillä, että hän elää osaston rutiineissa johon vanhemmat eivät voi vaikuttaa, sitä suuremmalla syyllä hänestä tulee yhteiskunnan ja viranomaisten lapsi.
Sama taitaa olla koulumaailmassa. Lapsi elää 45 minuutin opettajan sanelemassa päivärytmissä hamaan aikuisuuteen asti . Jos vanhemmille jotain kerrotaan lapsen toilailuista, vastaavatpa he mitä tahansa, heitä ei ymmärretä. Miten vanhemmat, jotka eivät ole päivääkään olleet mukana koulutunneilla ja välitunneilla, pystyvät antamaan lausuntoja koulun ongelmatilanteista? He tietävät vain, millainen lapsi on kotona, ei koulussa.
kun kouluilla ei ole varaa tarjota riittävästi erityisopetusta, eikä varsinkaan avustajaa lapselle ja tavallisella luokanopettajalla ei ole edes koulutuksessa annettuja taitoja erityisoppilaan huomioimiseen:
"Meillä tuoreena mielessä oleva tilanne liittyy matematiikan oppimiseen. Tytöllä ei ole siinä vaikeuksia kun vain opettaminen tehdään tavallaan tietyllä, oikealla, tavalla ja ympäristön pitää olla rauhallinen.
Viime perjantaina kirjoitin reissuvihkoon opelle pyynnön, että hän tarkistaisi kotiin lähtiessä repun, että kaikki tarvikkeet on mukana viikonlopuksi. Mutta koska matikasta ei ollut läksyä, oli se kirja jätetty koululle, joten emme voineet ennakkoon tutustua kotona maanantain tunnin uuteen aiheeseen, mikä koski tulontekijöiden hajottamista osiin kertolaskussa. Kaksoistunti oli mennyt aivan poskelleen ja ilmeisesti opella oli lisäksi huono päivä, ja koulunkäyntiavustaja on toistaiseksi siirretty taas toiseen luokkaan, missä häntä muka enemmän tarvitaan.
Koulupäivä päättyi kirjastoon tutustumiseen ja sieltä tyttö tuli itkien kotiin, ja itkun syynä oli opettajan huutaminen hänelle matematiikan tunnilla. Ope oli rähjännyt, että "Kaikki muut ovat tehneet jo tämän tunnin tehtävät ja jotkut jo jopa kotitehtävätkin, etkä sinä ole saanut edes ensimmäistä sivua valmiiksi vielä." Tätä olimme selvittelemässä, kun opelta tuli tekstiviesti: "Tuliko X kotiin, kun livahti kirjastosta pois sanomatta edes moi?" Vastasin siihen näin: "Tuli itkien kotiin, koska matematiikan tunti oli ollut niin kurja. Unohdin mainita perjantaina, että kirja on hyvä laittaa mukaan, vaikka ei ole läksyjä, että voisimme tutustua ennakkoon uuteen asiaan. Se helpottaa tuntitilannetta ja vältytään pahalta mieleltä." Opettaja ei vastannut siihen enää, mutta tyttö oli minulle vihainen, että sellaista viestiä ei olisi saanut laittaa. Pelkäsi opettajan suuttuvan siitä taas lisää.
Pari tuntia kestäneen keskustelun, lohduttelun ja kannustuksen jälkeen päästiin soveltamaan äidin kotikutoista pedagokiikkaa matematiikan oppimiseen. Ei meinannut mennä perille ensin millään. Mutta sitten keksin, että tyttöhän rakastaa Spyro-play station peliä, jossa räjäyttelemällä hajotetaan erilaisia kohteita, palkinnoksi saa jalokiviä ym, ja ne auttavat päähenkilön etenemistä tavoiteltuun kohteeseen. Sanoin tytölle, että tämähän on matematiikka Spyro, jossa possautellaan isoja lukuja hajalle ja Spyronhan sinä kyllä osaat. Tässä räjäytellään lukuja alkutekijöihinsä.
Silloin alkoi ymmärryksen poikanen orastaa katseen pohjalla, eikä ollut ongelmaa enää tajuta, että esim. 80 = 8 x 10 ja se voidaan edelleen ampua hajalle 2 x 4 x 2 x 5 ja vielä 2 x 2 x 2 x 2 x 5.
Mutta sitten meinattiin törmätä vielä AS-ihmisen loogiseen, pikkutarkkaan ajatteluun aina seuraavan rivin kirjoittamisessa, koska tytön oli ensin vaikea hyväksyä sitä, että osa lausekkeesta vain kopioitiin seuraavalle riville, koska osa luvuista oli hajoitettu jo. Hänen mielestään hajotettua osaa ei olisi tarvinnut toistaa enää, koska se oli jo 'valmis'. Siis hän oli sitä mieltä, laskuja lasketaan, lukujen on muututtava aina eri muotoon, samoja lukuja oli järjetöntä jauhaa enää, kun ne oli 'tehty' jo. Tarvittiin kaikki äidin maalaispedagookiset kyvyt todistamaan, että jos ne jätetään pois, lausekkeen arvo muuttuu, luku josta lähdettiin, ei pysy enää samana. Hän on niin omaehtoinen, että ei hän tuota mielestään järjetöntä papukaijamaista toistamista kai hyväksynyt vieläkään, mutta sanoin lopulta, että toista se samoin kuin mallista piirtämällä ja siinähän sinä olet taitava.
Näin saatiin tunnilla kesken jääneet työt, sekä läksyt tehtyä ja koska tänään ei ole matikkaa, valmistelemme ennakkoon taas huomisen matematiikan tunnin mahdollisesti eteen tulevat ongelmat tänä iltana.
Kaiken kaikkiaan lapsi oli valtavan helpottunut ja toisaalta hämmentynyt siitä, että kyse oli niin YKSINKERTAISESTA asiasta. Ihan kuin osin vihainen itselleenkin siitä, että miksi hän ei sitä tunnilla oivaltanut.
Tätäköhän meillä tulee olemaan koko peruskoulu ja nyt ollaan vasta neljännelä luokalla Ei minua yhtään lämmitä se, että rehtoria myöten kaikki koulussa paasaavat, että 'ei äidin tehtävä ole opettaa, hänen tulee keskittyä vain äitinä olemiseen'. Tyttö oli eilen koulun jälkeen matematiikan takia kuin maansa myynyt, suunnitteli koulun vaihtoa ja jupisi toiveita, että hän olisi yhtä vanha kuin mummo, niin kuolema olisi lähempänä Eniten tuntui harmittavan se, että opettaja koko luokan (20 oppilasta) kuullen nolasi hänet. Ja kärsimystähän kaksoistunti oli istua tietysti kun ei saanut tehdyksi oikein mitään.
Meillä on erityisoppilaaksiottamisasia vielä kesken käsittelyn, mutta tällä hetkellä joudumme pärjäilemään edellä kuvatulla tavalla. Kaikki tuntuu olevan liikaa kiinni aina minun jaksamisesta, kekseliäisyydestä ja asiaan paneutumisesta. Entä jos itse olen joskus väsynyt, enkä jaksa? "
voi lisätä, että jos tilanne jatkuu tuollaisena, niin tuossa, sekä vastaavissa tilanteissa luokanopettajat alkavat suunnitella lastensuojeluilmoitusta, niin pääsevät erityisoppilaasta.
Taustalla on todellisena syynä koulujen rahattomuus, lakia rikotaan, riittävää tukea ei kouluun tarjota, luokanopettajan kyvyt eivät riitä käsittelemään erityisoppilaita, jotka on integroitu tavalliseen luokkaan.
Turha näistä syistä tehdyistä huostaanotoista on vanhempia syyttää, kyllä syyt ovat jossain muualla!
Ja jos huostaa ei tehdä tuossa vaiheessa, vaan laaditaan HOJKS, jolla supistetaan oppilaan vaatimuksia matematiikan oppimiseen, ei hänellä ole mitään mahdollisuutta esim. lukio-opintoihin jatkossa. Isosta avusta ei ole kyse, koska täysin ilman opettajan koulutusta oleva äiti (mutta joka tuntee lapsensa) pystyy auttamaan oppimisessa. Muissa aineissa ilmeisesti tuokin lapsi pärjää ilman tukitoimia ja ongelmia.
Vielä yksi vaihtoehto heidän tulevaisuudelleen on se, että lapsi jää täysin ilman tukea, lapselle koulussa olo muuttuu pelkäksi kärsimykseksi, hän alkaa häiriköimään ja viimeistään siinä vaiheessa huostaanotetaan ja lähetetään johonkin laitokseen.
ja miksi; ei jaksa keskittyä, ei osaa kuunnella vai mistä pojan kohdalla on kysymys.
Tarvitseeko kaikissa aineissa apua vai vain joissain tietyissä?
Miten tuo vieraaseen perheeseen meno poikaa kouluasiassa auttaa?
Todella erikoinen ratkaisu......
opettajan ilmoittamasta "huoliasiasta"?
Pyydät kaikki teidän asiakaspaperit sosiaalitoimistosta.
Tarkistat myös mitä lastensuojeluviranomaisen teille laatimaan Huoltosuunnitelmaan on kirjattu.
Finlexistä löydät kohdan Huoltosuunnitelma
missä on lueteltu ne seikat ja asiat
mitkä on pitänyt myös teidänkin Huoltosuunnitelmaan kirjata.
Erikoinen on avohuollon tukitoimenpide, jos poika on kaksi viikkoa sijoituksessa.....
äidinkieli,ympäristöoppi yms. ovat pojalle vaikeimpia,mutta matikassa ja musiikissa,kuvamataidossa on tosi hyvä. Pojalla on kuullun ymmärtämisen vaikeuksia.No ilmeisesti tukiperheessä läksyjenkin teko sujuu paremmin,kun on paljon muitakin tekemässä samaan aikaan ja siellä vanhemmat jaksavat paremmin tukea poikaa.
tilanteesta on tuolla alempana ketjussa.
Jos jaksat lukea tuon aika pitkän tekstin, niin ymmärrät varmaan, miten opettajan suhtautuminen aikaisemmin päivällä oli lukittanut loputkin lapsen vähäisestä keskittymiskyvystä ja itseluottamuksesta tehtävien tekemiseen.
Jos lapsellasi tutkimuksissa todetaan mitään oppimisongelmia, olisi harkittava hakemusta erityisoppilaaksi. On hyvin kuntakohtaista, millaista tukea ja minkä verran tukea erityisoppilaalle on koulussa tarjota, joissakin kunnissa on tilanne hyvä ja joissakin huonompi. Mutta aina kannattaa yrittää, sillä perusopetuslain mukaan olisi koulun tehtävä järjestää jokaiselle oppilaalle kaikki hänen tarvitsemansa tuki peruskoulun suorittamiseen. Näissä asioissa vain ikävä kyllä törmätään kuntien rahattomuuteen, kuten hoitajien palkoissakin kävi.
Jos perheneuvolassa tehdään nyt tutkimuksia, niin he kyllä tietävät, miltä taholta tarvittavat paperit riittävän tuen hakemiseen saadaan. En tiedä, onko perheneuvola itsessään riittävä, esim. meillä oli perheneuvolassa psykologi-sosiaalityöntekijä työpari, joiden kanssa keskustelin. Erityisoppilaspaperit saimme diagnosoinnin jälkeen sairaalan neurologian osastojaksolta. Mutta perheneuvola voi kyllä kirjoittaa lähetteet tarvittaviin paikkoihin, jos niitä tarvitaan.
Älä vahingossakaan syytä itseäsi, jos et riittävästi jaksa tukea lapsen oppimista kotona. Olen aivan samaa mieltä, mitä minulle koulussakin tähdennetään, että äidin tehtävä ei ole opettaa, vaan olla ensisijassa vain äiti. Vaikka koululla olisi riittävästi rahaa erityisoppilaan auttamiseen, niin erilaisten viranomaistumpulointien takia joillakin voi avun saanti venyä vuosikausia, kuten meillä. Näin lapsen opettaminen on jo neljättä vuotta pitkälti minun vastuullani, niin järjetöntä kuin se onkin. Vaikka olenkin kai henkisesti aika vahva, niin ihan tavallisen arjen pyörityksessä olisi kyllä riittävästi, opetustehtävä alkaa olla liikaa suoraan sanottuna. Mutta meillä on asian selvittely koulussa ja opetusvirastossa vielä kesken, kuten kerroin tuolla alempana.
Kotimaa 15:55
Lasten kielihäiriöt häviävät hoidolla
Suuri osa lasten kielenoppimisen häiriöistä jää edelleen tunnistamatta, vaikka neuvolatyössä on korostettu lasten kielellisten valmiuksien seuraamista.
Jos kielihäiriöitä ei ajoissa hoideta, ne vaikeuttavat oppimista aikuisikään saakka.
Noin kolmella prosentilla lapsista kielenkehitys on viivästynyt, mutta vain ehkä yhdellä prosentilla on diagnoosi.
Diagnoosi on tarpeen, jotta lapsi saa esimerkiksi puheterapiaa ja perhe saa otteen ongelmasta, sanoo professori Timo Ahonen Jyväskylän yliopistosta.
Toisaalta diagnoosi voi olla Ahosen mukaan huonokin asia, jos palveluita ei siitä huolimatta ole saatavilla.
- Kentältä tulee jatkuvasti valituksia, että puheterapiaa ei saa edes silloin, kun lapsella on lausunto sairaalasta.
Tässä on suuria alueellisia eroja, koska puheterapeutit ovat niin epätasaisesti jakaantuneet, sanoo dysfasiatyöntekijä Minna Voltti.
Kouluissa ei kuitenkaan tarvitse laittaa erilaisia oppijoita erityisluokille, vaan opetusta voi mukauttaa niin, että se sopii kaikille.
kun oli mennyt tekemään matikanjuttuja eteenpäin. Opetteli itsekseen kertotaulun... joutui kumittamaan ne pois. Nyt ei matikka kiinnosta.Kiltille ja ujolle se oli kova paikka.
Kymmenen vuotta sitten minun lapseni sai toruja opelta kun innostui tekemään laskuja monta sivua eteenpäin. Oikein silmät hehkuivat kun hänelle aukenivat matikan logiikka. JOutui kumittamaan pois kaikki ylimääräiset. Eipä hänen matikkanumeronsa sitten kummoinen ollut tokarissa koskaan.
Tätä se näköjään on ollut ja on edelleenkin kun lapsia kuljetetaan vuodesta toiseen samaan tahtiin kuin sotapoikia konsanaan marssissa.