Näkee, että suomessa on akkavalta, kun miehistä kasvastetaan sukupuolineutraaleja nössöjä yh naikkosten helmoissa ilman miehenmallia ja aikuisina nämä miehet eivät pysty sietämään ja ottamaan miehenmallia perhe-elämässä ja yhärit syyttävät juuri niitä miehiä, joita ovat itse olleet kasvattamassa miehiksi ilman miestä perheessä!Huh hoijaa.
Jari Sinkkosta lainaten:
Kun Jari Sinkkonen 1990 kirjoitti kirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä, siinä kiinnosti eniten, että Sinkkonen puolusti poikien pyssyleikkejä. Poikien painiskelun estämisen esimerkiksi päiväkodeissa Sinkkonen uskoi johtavan vain entistä suurempiin vaikeuksiin aggressioitten hallinnassa.
Sinkkonen ei ole kääntänyt takkiaan. Edelleen hän on vakuuttunut, että sukupuolelle tyypillinen käyttäytyminen – poikien raisuus – ei ole kasvatuksen tulosta. Kyse on biologiasta: pojat kerta kaikkiaan ovat erilaisia kuin tytöt, ja jos eron kieltää, saa aikaan vain vahinkoa.
”Ennen kaikkea kieltäminen on hölmöä. On hölmöä, että otetaan jokin aate ja ruvetaan toteuttamaan sitä katsomatta yhtään tosiasioita, tajuamatta että tässä ole järkeä.”
”Ja sitten joku fiksu ja terävä feministinainen katsoo ahdistuneena kaksivuotiasta poikaansa, joka on silmänpalvoja ja katsoo, näkeekö äiti nyt varmasti, että hän leikkii tuttipullolla. Ja kun silmä välttää, poika jo onkin jonkin härvelin kimpussa.”
”Miksi tästä nyt ottaa hikeä? Miksi ahdistua siitä, että pikkupoika tykkää leikkiä härvelien kanssa, työntää autoa ja pöristä, eikä olekaan kiinnostunut hoivaleluista?”
”Tulee sellainen olo, että lapseen yritetään ängetä jotakin, mitä siinä ei luontaisesti ole. Se nostaa minulla karvat pystyyn.”
”Ja samalla tavalla tämä koskee tyttöjä. Jos tyttö on rasavilli ja reipas, ei sitä pidä pukea hörhelöihin.”
”Joskus sentään näkee, että joku äiti on todella nähnyt lapsensa, ei vain katsonut tätä. Heistä tajuaa, että äiti on ymmärtänyt, että esimerkiksi tytär on varsinainen voimanpesä ja menijä, ja tyttären vaatetuskin tukee tätä.”
”Tai vastaavasti joku on todella nähnyt, että tämä on herkkä poika… Mutta keskimääräinen poika viihtyy rakentamassa, painiskelee ja nujakoi, joten annetaan hänen olla. Onnettomaksi siitä tulee, jos tuntuu, että en ole tullut ymmärretyksi ja että minun odotetaan tekevän asioita, jotka eivät tunnu hyvältä.”
Miksi lasten, ja vähän vanhempienkin, ei anneta olla, mitä ovat? Neljännesvuosisata lastenpsykiatrin ankaraa elämää ei ole polttanut aitoa ihmetystä Sinkkosen äänestä.
Jari Sinkkosta lainaten:
Kun Jari Sinkkonen 1990 kirjoitti kirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä, siinä kiinnosti eniten, että Sinkkonen puolusti poikien pyssyleikkejä. Poikien painiskelun estämisen esimerkiksi päiväkodeissa Sinkkonen uskoi johtavan vain entistä suurempiin vaikeuksiin aggressioitten hallinnassa.
Sinkkonen ei ole kääntänyt takkiaan. Edelleen hän on vakuuttunut, että sukupuolelle tyypillinen käyttäytyminen – poikien raisuus – ei ole kasvatuksen tulosta. Kyse on biologiasta: pojat kerta kaikkiaan ovat erilaisia kuin tytöt, ja jos eron kieltää, saa aikaan vain vahinkoa.
”Ennen kaikkea kieltäminen on hölmöä. On hölmöä, että otetaan jokin aate ja ruvetaan toteuttamaan sitä katsomatta yhtään tosiasioita, tajuamatta että tässä ole järkeä.”
”Ja sitten joku fiksu ja terävä feministinainen katsoo ahdistuneena kaksivuotiasta poikaansa, joka on silmänpalvoja ja katsoo, näkeekö äiti nyt varmasti, että hän leikkii tuttipullolla. Ja kun silmä välttää, poika jo onkin jonkin härvelin kimpussa.”
”Miksi tästä nyt ottaa hikeä? Miksi ahdistua siitä, että pikkupoika tykkää leikkiä härvelien kanssa, työntää autoa ja pöristä, eikä olekaan kiinnostunut hoivaleluista?”
”Tulee sellainen olo, että lapseen yritetään ängetä jotakin, mitä siinä ei luontaisesti ole. Se nostaa minulla karvat pystyyn.”
”Ja samalla tavalla tämä koskee tyttöjä. Jos tyttö on rasavilli ja reipas, ei sitä pidä pukea hörhelöihin.”
”Joskus sentään näkee, että joku äiti on todella nähnyt lapsensa, ei vain katsonut tätä. Heistä tajuaa, että äiti on ymmärtänyt, että esimerkiksi tytär on varsinainen voimanpesä ja menijä, ja tyttären vaatetuskin tukee tätä.”
”Tai vastaavasti joku on todella nähnyt, että tämä on herkkä poika… Mutta keskimääräinen poika viihtyy rakentamassa, painiskelee ja nujakoi, joten annetaan hänen olla. Onnettomaksi siitä tulee, jos tuntuu, että en ole tullut ymmärretyksi ja että minun odotetaan tekevän asioita, jotka eivät tunnu hyvältä.”
Miksi lasten, ja vähän vanhempienkin, ei anneta olla, mitä ovat? Neljännesvuosisata lastenpsykiatrin ankaraa elämää ei ole polttanut aitoa ihmetystä Sinkkosen äänestä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yh-isä osaa kasvattaa tyttöjä, mutta yh-äiti ei poikia?
Sinkkonen sanoo myös näin:
"Mutta okei, on olemassa pärjääviä ja ei-pärjääviä yksinhuoltajien lapsia ja ydinperheiden lapsia. Ei se perhemuoto siinä ole raja."
Miehenmallina voi olla vaikkei saman katoa alla asuisikaan. Isät hoi!
Päiväkotien vastuu-kysymykset rajoittavat vapaata ja villiä leikkiä, kai Sinkkonenkin sen tajuaa?
Monissa päiväkodeissa on painia ohjatusti ja raisuja leikkejä valvotusti pienryhmässä. Kuka vastaa jos 15 eskari-ikäistä kiipeää puussa ja kolme putoaa ja yksi vammautuu loppuiäkseen. Mitä mieltä sinä olet, entä Sinkkonen?
Kaikki keskustelut - hyvästä ideastaan huolimatta, pilaantuvat, kun kirjoittaja ottaa aseekseen feminismin. Todennäköisesti kirjoittaja on ennakkoasenteinen ja typeryyttään vesittää kirjallisen ajatuksensa väärinkäyttämällä ismiä.
Asiallisuutta kehiin, sinä heikkoegoinen pienimies.
Tässä linkki, josta kopioit tekstisi:
http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_05/pojanelamaa.htm
Esitätkö sinä, että isät lähihuoltajiksi vai feministit saunan taakse vai etäisät enemmän lasten elämään mukaan ( miten, jos haluja isällä ei ole?) vai mikä on asia, jota aloituksessa keskustelulle pohjustit?
Miksi yhäipät aina niputetaan johonkin kategoriaan?olen eronnut,mutta lapsilla on edelleen erittäin rakastava isä.Meillä vanhemmilla on molemmilla sama päämäärä;lapsilla edeleen rakastavat vanhemmat.Emme riitele lasten asioista,pystymme puhumalla ne sopimaan.Kunpa ennen eroa olisimme olleet näin aikuisia,ei eroa koskaan olisi ehkä tullut...Mutta se,että lapsi on eroperheestä ei todellakaan tarkoita,etteikö lapsi olisi onnellinen ja rakastettu.Minusta ainakin vaikuttaa,että paljon tasapainoisempia lapset ovat nyt,kun äiti voi paljon paremmin eron jälkeen.
Siis siitä olen samaa mieltä, että pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, eikä eroa käy kieltäminen. Oma poikani ei osannut vielä puhuakaan, kun rattaissa istuessaan käänsi päätään jokaisen ohi ajavan auton perään todella kiinnostuneen näköisenä. Hän on siis ollut poika ihan pienestä pitäen! Ja nykyisin (on 9)
hän resuaa kavereittensa kanssa pihalla iltapimeään (joka tulee näin syksyllä aikaisin) asti kaikenlaisissa poikamaisissa leikeissä, rosvoa ja pollaria, vakoilua, jalkapalloa jne. Ja huomatkaas, minä hänen äitinsä olen yksinhuoltaja.
Pienempänä poika rakasti mm. kukkien poimimista ja naruhyppelyä, nyt koulussa hän on innostunut tekstiilityöstä (ompelukoneen vika). Olen valmis tukemaan kaikkia hänen harrastuksiaan. Miehenmallikin hänellä on, nim. oma isänsä, joka ei kuitenkaan pysty viettämään lapsen kanssa tavallista arkielämää mm. työnsä takia, mutta en ole yhtään huolissani, että pojasta kasvaisi jokin akkamainen nössö.
En muuten ole ikinä kuullutkaan, että jossakin päiväkodissa olisi poikia kielletty painimasta!
Eikö 1990 ilmestynyt kirja ole jo melko vanha? Pitkästi toistakymmentä vuotta sitten ilmestynyt!
Ehkä Sinkkosenkin pitäisi päivittää tietonsa?
ai että miehiä ja naisia ei ole..vain jotain sukupuolineutraaleja olentoja..faktat ei muutu vaikka olisi vuosi 3000.
No, ei, senkin tampio! Tarkoitin, että Sinkkosen kannattaisi päivittää käsityksensä siitä, osaavatko ja miten yksinhuoltajanaiset kasvattaa poikansa miehiksi! Siis en tarkoittanut, etteikö miehiä ja naisia olisi, totta helvetissä niitä on vielä vuonna 3000kin! Onko sun hoksottimissasi jotain vikaa, vai.
Ei. Faktat eivät muutu, mutta outoa on, että kasvatusalan huippuammattilainen ottaa huomionhakuiseksi esimerkikseen feministiäidin ja kaksi vuotiaan poikalapsen - josta äiti yrittää nyhtää miehen ominaisuuksia pois, tullakseen kuulluksi ja samalla syyllistää yh-äitejä. Tarvitseeko lukija todellakin niin yksinkertaistetun yltiöääriesimerkin ymmärtääkseen? Lukijan vähättelyä, sanon minä.
Kasvatusalan ammattilainen, jonka oppeja noudattavat päivittäin lastenkasvatustyössä olevat ihmiset; miksi hän ei yritä vaikuttaa omiin opetuslapsiinsa, joita on ohjannut arvostelemaansa toimintamalliin itse?
"Häntä kiusattiin, ja vielä nytkin, yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin, hän ajattelee, että villatakki oli äidin virhe. Äiti ei tajunnut, että poikaporukoissa kyseessä todella oli punainen vaate."
Sinkkonen kasvatusalan ammattilaisena ei kuitenkaan tunnu käsittävän poikanmaailman hierarkiaa, jossa jokaisen on otettava paikkansa, vaikka kavereita oltasiinkin. Punainen vaate villatakista tuli, koska hän antoi siitä tulla sellaisen; siksi kukonpojat ja koiranpennut tappelevat. Miksi ammattilainen ei ymmärrä perusjuttua, vaan syyttää äitiään?
"Siinä missä nyt kahlitaan poikien raisuutta, poikamaisuutta, ennen kahlittiin siis poikien herkkyyttä." Jotain hyvääkin nykyajassa siis; mieskin saa itkeä ja näyttää tunteensa. Äidin sylissä on pienimies kehdannut aina itkeä, ei niinkään isän.
Väitän, että Sinkkonen analysoi teoreetikon tyypilliseen tapaan itsensä lumiukoksi pihalle ja on tehnyt kärpäsestä härkäsen omiin kokemuksiinsa nojaten. Jokainen ajatteleva ihminen eli ainakin yh-äiti on ymmärtänyt trendeistä huolimatta, että pojat on poikia, sanoi kasvatusalan kirjanoppinut mitä tahansa ja pyssyleikit ja uhoaminen kuuluvat miehen kehityskaareen.
Sinkkosen jaarittelu on yhtä uskottavaa kuin koko hänen olemuksensa, kuin kauhtunut ja roikkuva puuvillakalsarinpolvipussi (en viitsinyt kirjoittaa -persus).
Poikien kehityksen kahlimiseen ovat syyllistyneet vain sinkkosten oppeja noudattaneet keskinkertaiset ihmiset, joilla ei ole uskallusta kyseenalaistaa korkeasti "lukeneen" ajatuksia.
En nyt äkkiä saa mieleeni muita kuin hänet ja viime viikolla jostakin naistenlehdestä lukemani haastattelun. Siitäkö Sinkkonen puhuu? Minua ihmetytti Meriläisen haastattelussa ainoastaan se, että hän on niin kovaa feministiä olevinaan ja silti ruikuttaa, ettei ruuvimeisseli (tms. työkalu) pysy kädessä - mutta nyt kun hänellä on mies, niin nekin hommat hoituvat ja joutuvat!
No, se on tässä pelkkä sivujuonne. Onko Sinkkonen todella sitä mieltä, että poikia kahlitaan! Vanhuus on näköjään tullut sedälle, kun jaksaa muistella jostakin villatakista saamaansa lapsuustraumaa! Ja, totta kai, kaikki on äidin syytä. Jotenkin olen hyvin pettynyt tähän kasvatusalan guruun, joka on mielestäni aikaisemmin puhunut ja kirjoittanut ihan järkeviäkin. Saisi tehdä opintokäynnin vaikka minun ja perheeni luo ja tulla ihan vierestä katsomaan, kahlitsenko minä poikaani. Väittäisin jopa, että se on melkein mahdotontakin! Ja ei, se ei tarkoita sitä, että annan kersan tehdä mitä lystää - joku roti sentään pitää olla.
Taidan lainata Sinkkosen kirjan kirjastosta, jos se on jo sinne asti ehtinyt. Alkoi todella kiinnostaa.
http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_05/pojanelamaa.htm
Varmaan jokin alitajunnan oikku toimi äsken, kun kirjoitin tuota yllä olevaa. Siis Rosahan EI ole yksinhuoltaja, mutta kun lapsen isää ei jutussa näkynyt niin alitajuntani teki tepposet ;)! Mutta asian ydin on sama, Rosa Meriläinenkin pyrkii ymmärtääkseni kitkemään pojastaan liialliset machoilun merkit.
Eikö muut pojat käyttäneet tuohon aikaan villatakkeja? Luulen kyllä, että se oli tuon villatakin väri, ei itse villatakki, joka aiheutti
hämmennystä? Vielä 70-luvullakin koko kouluni joutui paniikin valtaan, kun kirjoitin ylioppilaskirjoitusten preliminääreissä aineen aiheesta "Vallankumouksen punaiset kukat". Tehtävänanto kuului: kirjoita jostakin äskettäin näkemästäsi elokuvasta tai näytelmästä ja otsikoi itse. Koulu vain sattui olemaan melko vanhoillinen ja pataporvarillinen, eikä asiaa muuksi muuttanut. vaikka aineessani kritisoinkin rankasti korealaista elokuvaa "Kukkaistyttö". Maine meni kerralla ja vaikka aineeni oli hyvä, äidinkielenopettajakin sitä väheksyi. Että se niistä punaisista vaatteista.
Nasevaa ja hymytkirvoittavaa tekstiä toimittaja Jarmo Uusi-Rintakoskelta kappaleessa "Yesterday". Mies hänkin ;D
Eiköhän kautta aikojen äidit/naiset ole ne pojatkin kasvattaneet, olipa perheessä sitten miestä/isää tai sitten ei. Ei siis mikään uusi juttu tämä yh-äitien poikalapset.
Vähän täytyy kyllä ihmetellä, että mitä tuo Sinkkonen nyt oikein vaahtoaa...Puhuu jostain poikakoodeista. Kai niitä on aina ollut olemassa, silloinkin kun hän itse oli poika, mutta ne olivat niin erilaisia kuin nykyään. Eikö yleensäkin asioilla ole tapana muuttua ajan myötä? Mikä oli eilen noin, onkin tänään näin. Lasten, niin poikien kuin tyttöjenkin, maailma on aina ollut jossain määrin julmaa, nykyään ehkä vielä julmempaa. Mutta en sanoisi, että on niiden tyttöjen vika, jotka katsovat Sinkkuelämää, että ottavat siitä mallia omaan elämäänsä. Kyllä se on vanhempien vika. Ja että pojat homottelevat toisiaan ei välttämättä tarkoita, että he tosissaan ajattelevat kavereidensa olevan homoja.
Homo sanana on kärsinyt samanlaisen inflaation kuin vittukin.
Voi olla myös, ettei mikään ole kenenkään vika, vaan että Sinkkonen on tosiaankin tullut vanhaksi.
Silloinhan sitä alkaa vanhoja asioita muistella silmät kosteina, kiikkustuolissa peukaloita pyörittäessä.