Salakavalasti kadonnut,
piiloutunut hymyn taa
joka onnentunnetta muistuttaa
Aikansa on luulotellut
sen paikalla olevan,
vaikka on huomannut
rakkauden katoavan
myötä onnentunteen
Niin kauan sitä mietiä ehtii
mikä rakkauden vei,
kun palannutkaan se ei
Onnen on palauttanut aito ilo lapsen
Nauru
Jälleen se raikuu kera pienten
On palannut hulluttelu,
vaikka pahat katseet
tahtoisivat ilonsa tappaa
Ymmärrys, siksi kuoli rakkaus
eikä ehkä koskaan palaa;
toinen ei osaa kanssansa nauraa
ja hulluttelu on melua
Joskus aikuinen voi olla liian aikuinen
(vai hiukan mustasukkainen?)
Kylmyys voi tappaa rakkauden
Siinäkö piilevä salaisuus:
nauretaan yhdessä,
vanhetaan yhdessä?
piiloutunut hymyn taa
joka onnentunnetta muistuttaa
Aikansa on luulotellut
sen paikalla olevan,
vaikka on huomannut
rakkauden katoavan
myötä onnentunteen
Niin kauan sitä mietiä ehtii
mikä rakkauden vei,
kun palannutkaan se ei
Onnen on palauttanut aito ilo lapsen
Nauru
Jälleen se raikuu kera pienten
On palannut hulluttelu,
vaikka pahat katseet
tahtoisivat ilonsa tappaa
Ymmärrys, siksi kuoli rakkaus
eikä ehkä koskaan palaa;
toinen ei osaa kanssansa nauraa
ja hulluttelu on melua
Joskus aikuinen voi olla liian aikuinen
(vai hiukan mustasukkainen?)
Kylmyys voi tappaa rakkauden
Siinäkö piilevä salaisuus:
nauretaan yhdessä,
vanhetaan yhdessä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinka suuri voima onkaan lapsen naurulla,
aidoista aidoimmalla pienellä ihmisellä.
Ja kun me olemme liian aikuisia, unohdamme sen
naurun ja elämme rakkaudettomuudessa, niin ei
mikään voi olla parempi lääke kaiken keskellä
kuin pienen ihmisen ilo.
Runosi sisälsi paljon, kiitos
t. linda
Kiitos kommentistasi!
Lapsen nauru on tarttuvaa, kun se kumpuaa suoraan sydämestä! =)