tilanteeni on seuraavanlainen:
todella nuorena sain esikoiseni jonka kanssa oli paljon ongelmia ja lapseen en koskaan saanut kiintymystä\en koe rakkautta häntä kohtaan.
tunteet liittyvät lähinnä vihaan...todella ikävää näin äidinkin silmistä eikä vain lapsen.
koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en vain rakasta..kai?
vuosia myöhemmin sain kaksi IHANAAA JA TOIVOTTUA lasta ja olen vakitusessa ja hyvässä parisuhteessa...RAKASTAN näitä kahta enemmän kuin mitään!!
esikoisen isä on siis eri kun nykyiseten ja bio isän kanssa en halua olla missään tekemisissä ja esikon ja minun ongelmat alkoivat jo synnäriltä ja tarina on kovin mutkikas ja pitkä eli vihan tunteiden syylle löytyy siis ihan oikea ja todellinen syy.eli en ole vain kylmä ja tunne
vammainen,tämä on ahdistavaa...
mitä voin tehdä?
lapsi ei ole päiväkodissa vaan hoidan häntä ja muita kotona joten tunteet käyvät senkin takia pinnassa...
kertokaa kokemuksella miten tämä sijoitus homma toimii ja saanko lapseni takaisin jos haluan tai saanko vaikuttaa siihen,että kuinka kauas lapsi sijoitetaan?
muita vaihtoehtoja??
tästä kärsii jo koko perhe...
todella nuorena sain esikoiseni jonka kanssa oli paljon ongelmia ja lapseen en koskaan saanut kiintymystä\en koe rakkautta häntä kohtaan.
tunteet liittyvät lähinnä vihaan...todella ikävää näin äidinkin silmistä eikä vain lapsen.
koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en vain rakasta..kai?
vuosia myöhemmin sain kaksi IHANAAA JA TOIVOTTUA lasta ja olen vakitusessa ja hyvässä parisuhteessa...RAKASTAN näitä kahta enemmän kuin mitään!!
esikoisen isä on siis eri kun nykyiseten ja bio isän kanssa en halua olla missään tekemisissä ja esikon ja minun ongelmat alkoivat jo synnäriltä ja tarina on kovin mutkikas ja pitkä eli vihan tunteiden syylle löytyy siis ihan oikea ja todellinen syy.eli en ole vain kylmä ja tunne
vammainen,tämä on ahdistavaa...
mitä voin tehdä?
lapsi ei ole päiväkodissa vaan hoidan häntä ja muita kotona joten tunteet käyvät senkin takia pinnassa...
kertokaa kokemuksella miten tämä sijoitus homma toimii ja saanko lapseni takaisin jos haluan tai saanko vaikuttaa siihen,että kuinka kauas lapsi sijoitetaan?
muita vaihtoehtoja??
tästä kärsii jo koko perhe...
Vastaukset 26
Vanhimmat
huoltajuuden siirrosta hänelle?
ai NARKOMAANILLE vai? minulla on yksinhuoltajuusn ja määrämisoikeus bio isällä ei oikeuksia tavata lastaan joka perustuu ihan oikeisiin faktaoihin hänen elämässään.
bio isä ei ole sitten syntymän jälkeen lasta tavannut eikä tule tapaamaan.sukulaisiin en sijoita siitä seuraa vain ongelmia.
muista vaihtoehdoista en sitten tiedä,enkä mene puhumaankaan asioista kenellekkään ennen kuin olen asioista selvillä.
Ajatus, että ehkä joskus haluaisit hylkäämäsi lapsen takaisin on naurettava. Mistä päättelet että lapsi enää huolisi sinut äidikseen.
Oletko ajatellu miten ikävä noille kahdelle onnellisten tähtien alla syntyneelle lapselle tulee esikoistasi, kun he menttävät hänet.
Tulet aina vastaamaan kaikille lapsillesi valinnoistasi, teitpä mitä hyvänsä. On kuitenkin hirveetä, että esikoisesi joutuu elämään kodissanne vihasi alla. Oletko ihan varma, että kun hän häipyy ei vihasi siirry seuraavaan lapseen.
kun et tiedä SYITÄ tähän vihaan tai ns.tunteettomuuten,niin miksi tuommita?kysympähän vaan.
olen ihan normaali tavallinen perheen äiti ja kuten aiemmin totesin,että sain esikoiseni HYVIN NUORENA enkä ollut valmis äidiksi ja lapsi oli jo tuolloin paljon pois luotani,missä vaiheessa syntyy se äidin ja lapsen side?
"Tulet aina vastaamaan kaikille lapsillesi valinnoistas teitpä mitä hyvänsä."
luuletko etten tiedä???siksi täällä kyselenkin muiden KOKEMUKSIA ja sinukka niitä ei taida laisinkaan olla.
"Oletko ihan varma, että kun hän häipyy ei vihasi siirry seuraavaan lapseen. "
MIELENTERVEYSONGELMISTA EN EDELLEENKÄÄN KÄRSI.
ja siis olen ihan tavallinen normaali äiti jolla on omat tunteet,enkö mielestäsi tehnyt tarpeeksi selväksi,että VUOSIA MYÖHEMMIN UUDEN MIEHEN TAVATTUA NAIMISIIN MENTYÄ JA TALON OSTETTUA SAIN KAKSI AIVAN IHANAA JA TODELLA ODOTETTUA LASTA.
näihin lapsiin minulla on hyvin vahva ja terve tunne side mikä on tietääkseni ihan normaalia.
olen joskus kuullut jostain AVOHUOLLON TOIMEENPITEISTÄ ja näin ollen ajattelin jotain ns.tukiperhettä esim. joilloin en menettäisi lastani ihan täysin joten aika naurettava on tuo sinun viestisi sisältö,pyysin neuvoja en solvauksia,ihminen sinäkin olet kuten minäkin.
mikä nostaa sinut minun ylleni?
sinulle jo synnytyslaitoksella, kun häntä niin kovasti vihaat. Itselläni on neljä lasta, joista yksi on ollut ns. vaikea tapaus. Rakastan häntä siitä huolimatta, enkä millään olisi antanut sijoitukseen, mutta hän joutui sinne mm. oman käytöksensä ja itselleen aiheuttamansa vaaran vuoksi. Ikävöin häntä joka ikinen päivä hänen siellä ollessaan.
Oletko varma, ettei sinulla ole vain hetkittäinen "väsymys" kaikkeen ja pieni ero lapseen nostaisi myös muita kuin vihan tunteita? Yritä edes saada jotain pientä "lepoa" teille molemmille, esim. tukiperhe viikonloppuisin tms.
Lapsellesi sinä olet ainutkertainen omine vikoinesi ja puutteinesi. Hän hyväksyy ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet, miksi et tuntisi häntä kohtaan samoin?
En ole mikään täydellisen typerä ja tunteellinen hömppä, mutta lue esim. Dave Pelzerin kirja "Pimeän Poika". Kirja on tositapahtumiin perustuva selviytymistarina pojasta, jonka äiti vihasi yhtä lapsistaan. En usko, että niin tunteetonta ihmistä löytykään, jolla ei silmät kastuisi kirjaa ajatuksella lukiessaan. Muista, että lapsesi rakastaa sinua kaikesta huolimatta!
vanhimman lapsen kanssa yhdessä terapiaan. Aloitat itse ensin ja selvität terapiassa itsellesi ammattiauttajan avulla miksi vanhin lapsesi on sinun pahan ja vihan purkaamisen kohde. Lapsihan on vain "sijaiskohde" omille kokemuksillesi ja lapseen liityvine ikävine muistoinesi (arvaan niin).
Teillä on mahdollisuus eheyttää perheenne ja kaikki lapsesi voisivat saada rakastavan perheen lämmön omaksi osakseen. jos niin haluat.
Voit yrittää kuvitella itsesi vanhimman lapsesi tilalle ja sen kuinka haluaisit itseäsi tuossa vanhimman lapsesi tilanteessa kohdeltavan.
ainoa ihminen jota hän rakastaa,senkö heität poisArvokkaimman asian maanpäällä.
Sijoitukseen,jos annat lapsi pysyy siellä 18 v,asti.
Vastaatko toisille lapsille,ettet rakastanut yhtä
niin annoit pois,heidän halveksuntansa saat,ja heille pelon,annatko heidätkin.
mutta tunteita kun on niin vaikea muuttaa sormia napauttamalla.
hmm...sisarukset ovat vielä niin pieniä,että en usko vielä tässä vaiheessa aiheuttavani sen suurempia traumoja heille.
ovat 3kk ja 1,8v
"Vastaatko toisille lapsille,ettet rakastanut yhtä
niin annoit pois,heidän halveksuntansa saat,ja heille pelon,annatko heidätkin."
-en koskaan menisi lapsilleni tuollaista myöntämään
mutta,eihän elämä koskaan ole niin suoraviivaista kun luullaan\tooivotaan.
on vihattava ja jotkut taas ihania!
Minkä takia haluaisit takaisin lapsen, jota vihaat? Ja MISTÄ kärsii koko perhe?
Voisitko tarkentaa perheesi tilannetta, en tosiaan ymmärtänyt...
ymmärtää eikä tarvitsekkaan.
mutta,pelkkä tuomitseminen ei mielestäni ole oikein.
Täytyypi mennä muualle kyselemään kun ei täältä näytä saavan minkään näköistä tiedon jyvää asialleni.
Ainoa mitä täällä tehdään,on tämä päivittely,että "kuinka voitkaan olla tuollainen.." jne.
sitä kun en tullut tänne kertoilemaan,vaan ainoastaan olisin kysynyt NEUVOJA jotka näistä asioista tietää,mutta jatkan tiedon hakua muilta alueilta.
kiitos ja hei ;)
vihaat lastasi, mutta et haluaisi hänestä luopuakaan. Ainoa järkevä neuvo, mitä tuohon pystyy antamaan on, että luovu ihmeessä!
Jokaisella lapsella on oikeus rakkauteen ja huolenpitoon, ja koska rakkautta et pysty antamaan, niin yritä nyt välittää edes sen verran, että luovut hänestä.
Ei vanhempi pysty sijoituspaikkaan aina vaikuttamaan, vaikka lain mukaan lasta ei koskaan saisi sijoittaa niin kauas, että välimatka haittaa yhteydenpitoa.
Perheenne tulisi lastensuojelun asiakkaaksi kokonaan, joten varmaan sossutantat alkavat tarkkailla saman tien myös nuorempien lastesi oloja. Luulen, että veronmaksajat eivät hyvien perheiden lasten hoitoa suostu maksamaan sijoituksessa, vaan teiltä velotetaan hoitokulut. Jos taas lapsen tosiaan katsotaan olevan vaarassa siellä teillä, niin todellakin nuorempien kohdalle muodostuu sama pelko ja olette sitten lastensuojelun asiakasperhe siihen kuuluvine rasituksineen ja epäilyineen.
näin???
kumma tää yhteiskunta..
heistä et eroon pääse.
sijoitus on äärimmäinen vaihtoehto, joten tuossakin tapauksessa varmaan ensin yritetään avohuollon toimenpitein korjata tilanne lapselle suotuisaksi saada asua kotonaan. Sijoitus kodin ulkopuolelle tehdään vasta kun avohuollon toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi. Seuraavaksi kartoitetaan onko lapsen lähipiirissä tai sukulaisissa sopivaa sijoituspaikkaa. Sitä on lastensuojelun asiakkuus, joka sijoituksen jälkeen jatkuu biologisten vanhempien kanssa pidettävin huoltopalaverein ja hoitosuunnitelmin, joihin kirjataan tavoitteet ja kuinka niihin toivotaan päästävän.
vielä. Tuo äiti kertoo tunteidensa OMAA lastaan kohtaan olevan lähinnä vihan tunteita. Kyllä tilanne on jo kriittinen ja lapselle vaarallinen. Epäilenpä, että pahoinpitely on jo tosiasia. Mitään syytä ei ole hyysätä äitiä joka noin vihaa lastaan, ei millään tekosyyllä. Perheessä on jotakin todella pahasti vinossa. Aloittajan kommentit ovat niskojen nakkelua saamiinsa vastauksiin, joka kertoo kylliksi hänen tasapainottomuudestaan. Hän on lisäksi aivan väärällä palstalla, kehotankin häntä kääntymään tuonne isien juttuihin ja kysykööt siellä, varmasti saa oikean vastauksen.
- vaikka bio-äiti olenkin - kun myöntää vihan omaa lasta kohtaan. Ja henkistä väkivaltaahan lapselle on sekin, että hän ei saa rakkautta.
Kyllä aikuisen pitäisi erottaa lapsen syntymään/odottamiseen jne. liittyvät ikävät tapahtumat lapsesta, eivät ne ikävyydet ole lapsen aiheuttamia. Ei terapiaan meno lapsen kanssa mitään auttaisi, sillä perheneuvolasta alkaen kaikki ovat lastensuojelun kätyreitä, joten ls-ilmoitus tehtäisiin joka tapauksessa.
Luovu lapsesta, anna vaikka sukulaissijoitukseen.
Oletko tosiaan rehellinen kun puhut vihasta lasta kohtaan? Ettei tässä taustalla olisi jotain nykyisen MIEHESI vihaa lasta kohtaan, koska tällä lapsella on eri isä?
että nykyinen mies on osatekijä mutta en vaan kehdannut sanoa. Ihme ettei aikaisemmin ole tuo viha ja kylmyys näkynyt mitenkään, esim. neuvolassa tai lapsen oireilussa. Jos se ei ole mies, niin voi olla synnytyksen jälkeistä uupumusta noin pienen vauvan kanssa ja kun toinenkin on vielä taapero. Raa´alta kuulostaa tuo viha, mutta rehelliseltä, joten lapsen kannalta aivan hirveä tilanne. Kaikenlisäksi, kun esikoinen on tottunut olemaan ainut, ja nyt on kaksi pienempää, niin hän on varmaan heittäytynyt pikkuriiviöksi. Äiti on sen verran outo, että ei oikein voi tietää mistä lienee kyse. Toisaalta vihantunteistakin neuvotaan puhumaan, jotenka jospa se on alku parempaan.
Helinä on oikeassa siinä että AINA ensiksi on kyse avohuollontukitoimesta jossa AINA yritetään saada välit lapseen ja Vanhempaan kohdilleen. Lapsi voidaan sijoittaa avohuollontukitoimena johonkin laitokseen jossa sitten on äiti/lapsi "istuntoja" ja äiti varmasti ohjattaisiin myös jonnekin terapeutille käymään läpi omat mielensä kiemurat.
Äiti selvästikään ei ole sinut itsensä ja tunteidensa kanssa, ja käsitin että tämä "vihattu" lapsi saattais olla jo useamman vuoden ikäinen.
Se että hän (Äiti) ajattelee asioitaan näinkin paljon, eikä pidä asioita sisällään kertoo selkeästi huolesta tätä lasta kohtaan ja huolesta lapsen hyvinvoinnin suhteen.
Se että hakeutuu lastensuojelunpiiriin saattaa toki tuoda monta miinuspuoltakin esiin (esim. kyseenalaistetaan toistenkin lasten hyvinvointi) Mutta tuo tullessaan myös varmasti jotain hyvääkin.
Voimia Suuresti Tälle Äidille, vaikakkaan ei luvannut enää lukea tätä palstaa.
Kaikki on aina parempaan päin. Elämässä joutuu välillä isojenkin valintojen eteen joissa vain Sydän voi tietää Totuuden. Ja tässä (viellä nostaakseni esiin Äidin) tapauksessa, Äidin Sydän sanoo että lapsi saisi paremman paikan kenties muualta. Joten Äiti aivan varmasti Rakastaakin tätä lasta ja tahtoo Hänelle jotain parempaa.
Se voiko lapsen myöhemmin saada takaisin jos hänet sijoitetaan kokonaan kodin ulkopuolelle, on sitten eriasia, jota tässä nyt ei kannata mielestäni enempää miettiä, pääasia että nyt toimitaan pian -Lasta ajatellen.
vanhemmuuden arvioinnissa, joiden perusteella huostaanottoperusteet saadaan kasaan kenestä tahansa.
Ja laitoshan ei helpolla luovu lapsesta, jonka on itselleen saanut, joten niitä syitä löytyy monesti jopa sellaisia, että sossukin pitää niitä naurettavina. Ilmeisesti tuntevat kuitenkin jonkinlaista sympatiaa sijaisperheitä kohtaan, koska sinne lapsi mieluusi laitoksesta luovutetaan, mutta oma perhe onkin sitten eri juttu.
Ilman tosi hyviä lastensuojelutyöntekijöitä sieltä ei kotiuduta, mutta onneksi niitä hyviäkin sossuja vielä löytyy sieltä täältä.
Tuskin olet ainoa äiti taikka isä
jolla on kuvaamanlaisia tunteita lastasi kohtaan.
Ota yhteys yksityispuolen ammattiauttajiin.
http://www.evl.fi/kkh/kt/radio/shakki/html/teema_13.htm
Ihmissuhdeshakki 13
Kasvattajan läimäytyskynnys
Haastateltava: Kirkon perhetyön keskuksen johtaja Martti Esko
välinen varhainen vuorovaikutus on syystä tai toisesta jäännyt puutteelliseksi, on viha aika voimakas tunne ja myös viesti siitä, että sinulla on tunteita lastasi kohtaan. Välinpitämättömyys olisi jo hälyyttävämpää.
Lapsesi ikä määrää sen voiko hän olla yli puoli vuotta avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitettuna. Yli kaksitoista-vuotias voi. Taas alle 12-v on otettava huostaan, jos sijoitusta päätetään jatkaa puolen vuoden jälkeen. Avohuollon sijoitus voidaan purkaa ilman eri hakemusta huoltosuunnitelman mukaisesti. Huostaan oton purkua on haettava ja siihen yleensä edellytetään erilaisia "näyttöjä", joita voi olla esim. vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen arviointi, terapia, yms.
tälläisiäkin ihmisiä täältä löytyy!ole ylpeä itsestäsi.
morkkaamisen ja haukkumisen sijaan voisi tehdä jotain hyödyllisempää kuten sinä teit.
Joka siis hylkäsi minut 9-vuotiaana avioerotilanteessa. Mukaan hän otti vanhemman siskoni, joka on aina ollut ykkönen kaikessa. Ja on edelleenkin! "Äitini" jopa hoitaa siskoni lapsia kuin omiaan...
No, minulla ei tällä hetkellä ole kuin vihaa ns. äitiäni kohtaan. En ikinä voi hyväksyä ihmistä, joka hylkää lapsensa.
Minulla ei myöskään ole suhdetta isosiskooni, koska olemme niin eriarvoiset.
Itse jouduin 30-vuotiaana käymään puhumassa lapsuuteni läpi. Koska kun ihminen itse kokee ensimmäisen pahan kriisinsä, niin silloin kasautuu kaikki jo pinnan alle haudatut tunteetkin esiin.
Tätäkö vihaa haluat lapseni kokevan sinua kohtaan?