Suomessa on 10 000 romania. Heidän tiensä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ei ole helppo. (SANA 7.7.2005)
Henry Hedman soitti nuorena merkonomina työpaikkailmoituksen johdosta autoliikkeeseen. Hän sai kutsun haastatteluun, mutta paikan päällä hän huomasi henkilökunnan ilmeistä, etteivät he odottaneet romania.
– Se oli silloin se, ja asiat ovat osaltani nyt hyvin. Olen Riihimäen kaupungin kunnanvaltuutettu ja minut valittiin vuoden riihimäkeläiseksi vuonna 2001. Paljon työtä tämä kaikki on kylläkin vaatinut, Hedman toteaa.
Hedman on koulutukseltaan paitsi merkonomi myös Master of Religious Education, teologian kandidaatti ja opettaja. Hänet siunattiin Riihimäen Helluntaiseurakunnan pastorin tehtävään maaliskuussa, minkä lisäksi hän toimii romanin kielen tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.
Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Romano Mission toiminnanjohtajana, raamatunkääntäjänä Suomen Pipliaseurassa sekä laatinut Opetushallitukselle 250 sivuisen romanin kielen opettajien oppaan. Hän on myös toiminut romanikielen ja -kulttuurin opettajana, muusikkoevankelistana, nuorisotyöntekijänä ja luennoinut eri puolilla Eurooppaa romanipolitiikasta.
Listaa voisi jatkaa luottamustoimilla.
– Olen ollut aina kaulusta myöten töissä ja mukana kansallisissa ja kansainvälisissä luottamustoimissa. Nyt kun olen pastori, olen luopunut monista luottamustehtävistä, Hedman kertoo.
Nykyisin hän vaikuttaa Euroopan neuvoston yhteydessä toimivassa yhteiseurooppalaisessa romaniasiantuntijoiden ryhmässä, MGS-romissa, sekä Kirkko ja Romanit -työryhmässä kotimaassa.
Rasismia lintukodossa?!
Teoksessa Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2004 etninen (kansallisuuteen, heimoon tai syntyperään perustuva) syrjintä luokitellaan menettelyksi, jonka seurauksena yksilö asetetaan etnisen taustansa vuoksi huonompaan asemaan kuin muut.
Rasismin teos määrittelee ihmisen tai ihmisryhmän arvottamiseksi esimerkiksi ihonväin, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.
Ei kai tätä Suomessa tapahdu, ainakaan yleisesti? Teoksen mukaan muun muassa moni venäläinen, somali tai romani on eri mieltä. Missä siis kulkee rasismin raja, mikä loukkaa?
– Syrjivä tai eriarvoinen suhtautuminen on aina loukkaavaa. Erityisesti se loukkaa, kun sinuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti julkisissa palveluissa. Perinteisen romaniasun vuoksi monet naiset ovat kokeneet tämän. Sekin on loukkaavaa, kun vierailet jossain liikkeessä ja saat automaattisesti vartijat perääsi, Hedman kertoo.
Romaniasiain neuvottelukunta on eräänlainen romanien etujärjestö suomalaisessa yhteiskunnassa: se seuraa romaniväestön mahdollisuuksia ja koettaa parantaa sen asemaa. Neuvottelukunnan pääsihteeri Sarita Friman-Korpela sanoo, että syrjintää tapahtuu jopa viranomaistasolla. Kyse voi olla esimerkiksi hyvin nuivasta palvelusta tai työhakemuksen hylkäämisestä syntyperän perusteella.
– Työnhakijalle saatetaan esimerkiksi sanoa, ettei työpaikkaa ole olemassa, vaikka työvoimatoimisto olisi työtä nimenomaan suositellut. Eräässä tällaisessa tapauksessa työnhakija joutui karenssiin, eli häneltä evättiin työttömyystuki, kun työnantaja vielä väitti työvoimatoimistolle, ettei kyseinen henkilö ollut hakenut paikkaa.
– Onneksi karenssi saatiin purettua, kun työvoimatoimiston virkailija todisti, että työnhakija oli todella hakenut työpaikkaa, Friman-Korpela kertoo.
Henry Hedmanin mukaan tämänkaltainen käytös suhteessa romaneihin perustuu usein mutu-tuntumaan: ihmiset kuulevat toisen käden tietoa ja tekevät sen perusteella päätelmiä.
– Se, että yleinen suhtautuminen on automaattisesti negatiivista, synnyttää vihaa ja saattaa ajaa ihmisen huonoille teille.
Näin syntyy romanien oravanpyörä: ympäristön rasistinen suhtautuminen kohottaa romanien syrjäytymisen riskiä, syntyy uusia syrjäytyneitä, joiden toiminnasta mustalaiseksi nimittely ja leimaaminen saavat uutta pontta.
Entä lapset? Kuinka pian romanilapset törmäävät erottelevaan suhtautumiseen?
– Se riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin opettajat tarhoissa ja kouluissa evästävät oppilaita erilaisuuden kohtaamiseen. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse: erilaisuuden kohtaamisen aiheuttamasta pelosta, mikä saattaa johtaa vihaan erilaisuutta kohtaan, Hedman kertoo.
– Muistan kouluvuosiltani, että jotkut haukkuivat mustalaiseksi ja että oli painimatseja. Jos vain sai isommat pojat selätettyä, niin sai olla rauhassa, Henry Hedman naurahtaa.
”Romanikysymys” Suomessa 500 vuotta
Suomessa romaniyhteisön asiat ovat eurooppalaisessa mittakaavassa melko hyvin, vaikka paljon on vielä tekemistä. Yksi romaniyhteisön hyväksi tehdyn työn hedelmistä on juuri Romaniasiain neuvottelukunta, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa.
Romanien 500-vuotiseen historiaan Suomessa mahtuu synkkiäkin aikoja.
– Kirkon historiallinen tapa yhdessä valtiovallan kanssa suhtautua romaneihin on ollut hyvin negatiivinen, Hedman kertoo.
Romaneja on yritetty väkipakolla sopeuttaa ja mukauttaa yhteiskuntaan. Ääritapauksissa romaneihin on kohdistunut vainoa, joka on johtanut jopa karkottamisiin tai hirttäjäisiin.
Suomessa yhteiskunnan ja kirkon asenne romaneja kohtaan alkoi muuttua pikku hiljaa 1800-luvun lopulla. Romanien aseman kohentamiseksi alettiin tehdä töitä. Kirkon piirissä tämä merkitsi kasteopetusta: romanit otettiin ensimmäistä kertaa mukaan kirkkoon.
– Myös erilaiset kristilliset tahot, kuten helluntaiherätys, vapaakirkko ja pelastusarmeija olivat nostamassa romanikysymystä kristilliselle kentälle. Esimerkiksi lähetysjärjestöjen, kuten Romano Mission (ent. Mustalaislähetys ry) 1900-luvun alkupuolella toteuttamat muutokset loivat kurssin romanien aseman kehittymiselle.
Näin romanikysymys nousi esiin ja siihen alettiin hakea ratkaisua: miten yhteiskunnan ulkopuolelle 400 vuodeksi jätetyt saataisiin nyt yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi?
Esimerkiksi Saksassa ”romanikysymys” hoidettiin toisella tapaa ja kehitys päätyi erilaiseen ratkaisuun. Runsaat 60 vuotta sitten natsi-Saksan vainoissa kaasutettiin ja tapettiin ”lääketieteellisissä kokeissa” arviolta 500.000 – 2.000.000 romania.
Nyky-Euroopassa romanien ongelmat ovat samantapaisia kaikkialla. Länsimaissa on paremmat oltavat, mutta Itä-Euroopassa tilanne on huono.
– Esimerkiksi Romaniassa asuu satoja tuhansia romaneja. Romanien sosiaaliset ongelmat ovat niin suuria koko Itä-Euroopassa, että se on käsin kosketeltavaa. He joutuvat elämään omissa yhteisöissään, eristettynä muusta yhteiskunnasta.
– Tämä johtuu siitä, ettei ole riittävää koulutusta, eikä riittäviä sosiaalisia edellytyksiä koulunkäyntiin.
Kirkko romanien asialla
Hedmanin mukaan tie romanien aseman parantamiseksi Suomessa on jakaa informaatiota romanikulttuurista. Kirkon piirissä työhön tartuttiin myös perustamalla Kirkko ja romanit -työryhmä vuonna 1994 sosiaalineuvos Väinö Lindbergin aloitteesta. Työryhmän tehtävänä on osaltaan tukea romanien seurakunnallista elämää.
Kirkon diakonian ja yhteiskuntatyön toimikunnan asettama Kirkko ja romanit -työryhmä kehittää seurakuntien ja romaniväestön yhteistoimintaa ja toimii syrjinnän vähentämiseksi. Työryhmä julkaisi Oulun kirkkopäivillä toukokuun lopussa toisen ja uudistetun oppaan Romanit ja kirkko. Oppaalla pyritään evästämään seurakunnan työntekijöitä romanien kohtaamisessa.
– Lisäksi pyrimme tuomaan esille romanien asemaa kirkkopäivillä ja tiedottamalla seurakuntia. Järjestämme myös romaninkielisiä jumalanpalveluksia luterilaisissa seurakunnissa, sillä aivan kaikkia romaneja ei välttämättä kiinnosta vapaat suunnat, toisin kuin yleensä luullaan, työryhmään kuuluva Hedman kertoo.
Kun kirkko aloitti työn romanien parissa, meni vuoteen 1995 ennen kuin Kirkko ja Romanit – työryhmän pääsihteeri Juhani Veikkola esitti kirkon puolesta yleisin anteeksipyynnön siitä tavasta, jolla kirkko on kohdellut romaneja historiansa aikana.
Tänä päivänä Suomen romaneista kuuluu kaikesta huolimatta 96 prosenttia evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kaikista suomalaisista kirkkoon kuuluu 83,6 prosenttia. Runsaat sata vuotta sitten, kun romaneja alettiin ottaa mukaan seurakuntiin, kukaan olisi tuskin arvannut, että tulevaisuudessa he pysyvät mieluummin kirkon jäseninä kuin suomalaiset keskimäärin.
– Tämä selittyy sillä, että kirkko on pystynyt tarjoamaan romaneille heidän kaipaamiaan palveluita, kuten rippi, kaste, ehtoollinen ja hautaaminen. Myös romaninkielisiä jumalanpalveluksia pidetään. Lisäksi kirkko on diakoniatyön ja papiston kautta lähestynyt romaneja ja ollut vaikuttamassa heidän olojensa parantumiseen, Hedman selittää.
Veljeyttä vapaissa suunnissa
Hedmanin mukaan romanien laajamittaisen kiinnostuksen vapaita suuntia kohtaan voi selittää yhdellä sanalla.
– Se on kokemuksellisuus. Vapaat suunnat identifioituvat kokemuksellisuuteen ja elävään musiikkiin. Voimakas uskoontulokokemus on antanut monelle uutta toivoa elämään ja musiikki on romaneille hyvin tärkeää.
Lisäksi vapaat suunnat ovat ottaneet romanit mukaan suunnittelemaan ja kantamaan vastuuta seurakunnallisissa kysymyksissä. Hedmanin mukaan vapaat suunnat ovat käytännössä pystyneet osoittamaan, että romanit ovat tasa-arvoisia muiden kanssa.
– Esimerkiksi helluntaiherätyksen kesäkonferenssissa on teltta, jossa esitellään romanikulttuuria ja pääteltassa on yksi tilaisuus, joka on kokonaan romanien suunnittelema ja toteuttama, Hedman kertoo.
Helluntaiseurakunnissa romaneja näkee myös kaikennäköisissä tehtävissä ja viroissa: on romanipastoreita ja nuorisotyöntekijöitä. Pohjalla on kuitenkin se, että yksitäiset ihmiset ovat lähestyneet romaneja ja kutsuneet heitä mukaan seurakuntaan.
– Ja koska romanit ovat yhteiskunnassa kokeneet syrjintää, seurakunnissa he ovat saaneet kokea hyväksyntää, tasa-arvoa ja veljeyttä Kristuksessa.
------
Lähteet: Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2004. Ihmisoikeusliitto 2005.
Romanit ja kirkko. Kirkkohallitus 2005.
Kirjoja romaneista ja romanikielestä:
Inga Angersaari Inga: Romaniukin satureppu (Romano Missio ry 2001)
Veijo Baltzar: phuro, romaani (Tammi 2000)
Henry Hedman: Romanikielen kielioppiopas, Sar me sikjavaa romanes (Opetushallitus 1996)
Viljo Koivisto: Mustalaiset (RV-Kirjat 1984)
Leena Laulajainen – Malla Pirttilahti: Drom – romanien tie (Opetushallitus 2000)
Miranda Vuolasranta: Romani tsimbako drom, Romanikielen oppikirja (Opetushallitus, 2003)
Lisätietoa netissä:
www.ja04.stop-discrimination.info/index.php?id=694
http://www.romanomissio.fi/neuvotte.htm
Teksti: Miikka Pörsti
Kuva: Suvi Suni
Tulosta sivu
Henry Hedman soitti nuorena merkonomina työpaikkailmoituksen johdosta autoliikkeeseen. Hän sai kutsun haastatteluun, mutta paikan päällä hän huomasi henkilökunnan ilmeistä, etteivät he odottaneet romania.
– Se oli silloin se, ja asiat ovat osaltani nyt hyvin. Olen Riihimäen kaupungin kunnanvaltuutettu ja minut valittiin vuoden riihimäkeläiseksi vuonna 2001. Paljon työtä tämä kaikki on kylläkin vaatinut, Hedman toteaa.
Hedman on koulutukseltaan paitsi merkonomi myös Master of Religious Education, teologian kandidaatti ja opettaja. Hänet siunattiin Riihimäen Helluntaiseurakunnan pastorin tehtävään maaliskuussa, minkä lisäksi hän toimii romanin kielen tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.
Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Romano Mission toiminnanjohtajana, raamatunkääntäjänä Suomen Pipliaseurassa sekä laatinut Opetushallitukselle 250 sivuisen romanin kielen opettajien oppaan. Hän on myös toiminut romanikielen ja -kulttuurin opettajana, muusikkoevankelistana, nuorisotyöntekijänä ja luennoinut eri puolilla Eurooppaa romanipolitiikasta.
Listaa voisi jatkaa luottamustoimilla.
– Olen ollut aina kaulusta myöten töissä ja mukana kansallisissa ja kansainvälisissä luottamustoimissa. Nyt kun olen pastori, olen luopunut monista luottamustehtävistä, Hedman kertoo.
Nykyisin hän vaikuttaa Euroopan neuvoston yhteydessä toimivassa yhteiseurooppalaisessa romaniasiantuntijoiden ryhmässä, MGS-romissa, sekä Kirkko ja Romanit -työryhmässä kotimaassa.
Rasismia lintukodossa?!
Teoksessa Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2004 etninen (kansallisuuteen, heimoon tai syntyperään perustuva) syrjintä luokitellaan menettelyksi, jonka seurauksena yksilö asetetaan etnisen taustansa vuoksi huonompaan asemaan kuin muut.
Rasismin teos määrittelee ihmisen tai ihmisryhmän arvottamiseksi esimerkiksi ihonväin, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.
Ei kai tätä Suomessa tapahdu, ainakaan yleisesti? Teoksen mukaan muun muassa moni venäläinen, somali tai romani on eri mieltä. Missä siis kulkee rasismin raja, mikä loukkaa?
– Syrjivä tai eriarvoinen suhtautuminen on aina loukkaavaa. Erityisesti se loukkaa, kun sinuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti julkisissa palveluissa. Perinteisen romaniasun vuoksi monet naiset ovat kokeneet tämän. Sekin on loukkaavaa, kun vierailet jossain liikkeessä ja saat automaattisesti vartijat perääsi, Hedman kertoo.
Romaniasiain neuvottelukunta on eräänlainen romanien etujärjestö suomalaisessa yhteiskunnassa: se seuraa romaniväestön mahdollisuuksia ja koettaa parantaa sen asemaa. Neuvottelukunnan pääsihteeri Sarita Friman-Korpela sanoo, että syrjintää tapahtuu jopa viranomaistasolla. Kyse voi olla esimerkiksi hyvin nuivasta palvelusta tai työhakemuksen hylkäämisestä syntyperän perusteella.
– Työnhakijalle saatetaan esimerkiksi sanoa, ettei työpaikkaa ole olemassa, vaikka työvoimatoimisto olisi työtä nimenomaan suositellut. Eräässä tällaisessa tapauksessa työnhakija joutui karenssiin, eli häneltä evättiin työttömyystuki, kun työnantaja vielä väitti työvoimatoimistolle, ettei kyseinen henkilö ollut hakenut paikkaa.
– Onneksi karenssi saatiin purettua, kun työvoimatoimiston virkailija todisti, että työnhakija oli todella hakenut työpaikkaa, Friman-Korpela kertoo.
Henry Hedmanin mukaan tämänkaltainen käytös suhteessa romaneihin perustuu usein mutu-tuntumaan: ihmiset kuulevat toisen käden tietoa ja tekevät sen perusteella päätelmiä.
– Se, että yleinen suhtautuminen on automaattisesti negatiivista, synnyttää vihaa ja saattaa ajaa ihmisen huonoille teille.
Näin syntyy romanien oravanpyörä: ympäristön rasistinen suhtautuminen kohottaa romanien syrjäytymisen riskiä, syntyy uusia syrjäytyneitä, joiden toiminnasta mustalaiseksi nimittely ja leimaaminen saavat uutta pontta.
Entä lapset? Kuinka pian romanilapset törmäävät erottelevaan suhtautumiseen?
– Se riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin opettajat tarhoissa ja kouluissa evästävät oppilaita erilaisuuden kohtaamiseen. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse: erilaisuuden kohtaamisen aiheuttamasta pelosta, mikä saattaa johtaa vihaan erilaisuutta kohtaan, Hedman kertoo.
– Muistan kouluvuosiltani, että jotkut haukkuivat mustalaiseksi ja että oli painimatseja. Jos vain sai isommat pojat selätettyä, niin sai olla rauhassa, Henry Hedman naurahtaa.
”Romanikysymys” Suomessa 500 vuotta
Suomessa romaniyhteisön asiat ovat eurooppalaisessa mittakaavassa melko hyvin, vaikka paljon on vielä tekemistä. Yksi romaniyhteisön hyväksi tehdyn työn hedelmistä on juuri Romaniasiain neuvottelukunta, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa.
Romanien 500-vuotiseen historiaan Suomessa mahtuu synkkiäkin aikoja.
– Kirkon historiallinen tapa yhdessä valtiovallan kanssa suhtautua romaneihin on ollut hyvin negatiivinen, Hedman kertoo.
Romaneja on yritetty väkipakolla sopeuttaa ja mukauttaa yhteiskuntaan. Ääritapauksissa romaneihin on kohdistunut vainoa, joka on johtanut jopa karkottamisiin tai hirttäjäisiin.
Suomessa yhteiskunnan ja kirkon asenne romaneja kohtaan alkoi muuttua pikku hiljaa 1800-luvun lopulla. Romanien aseman kohentamiseksi alettiin tehdä töitä. Kirkon piirissä tämä merkitsi kasteopetusta: romanit otettiin ensimmäistä kertaa mukaan kirkkoon.
– Myös erilaiset kristilliset tahot, kuten helluntaiherätys, vapaakirkko ja pelastusarmeija olivat nostamassa romanikysymystä kristilliselle kentälle. Esimerkiksi lähetysjärjestöjen, kuten Romano Mission (ent. Mustalaislähetys ry) 1900-luvun alkupuolella toteuttamat muutokset loivat kurssin romanien aseman kehittymiselle.
Näin romanikysymys nousi esiin ja siihen alettiin hakea ratkaisua: miten yhteiskunnan ulkopuolelle 400 vuodeksi jätetyt saataisiin nyt yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi?
Esimerkiksi Saksassa ”romanikysymys” hoidettiin toisella tapaa ja kehitys päätyi erilaiseen ratkaisuun. Runsaat 60 vuotta sitten natsi-Saksan vainoissa kaasutettiin ja tapettiin ”lääketieteellisissä kokeissa” arviolta 500.000 – 2.000.000 romania.
Nyky-Euroopassa romanien ongelmat ovat samantapaisia kaikkialla. Länsimaissa on paremmat oltavat, mutta Itä-Euroopassa tilanne on huono.
– Esimerkiksi Romaniassa asuu satoja tuhansia romaneja. Romanien sosiaaliset ongelmat ovat niin suuria koko Itä-Euroopassa, että se on käsin kosketeltavaa. He joutuvat elämään omissa yhteisöissään, eristettynä muusta yhteiskunnasta.
– Tämä johtuu siitä, ettei ole riittävää koulutusta, eikä riittäviä sosiaalisia edellytyksiä koulunkäyntiin.
Kirkko romanien asialla
Hedmanin mukaan tie romanien aseman parantamiseksi Suomessa on jakaa informaatiota romanikulttuurista. Kirkon piirissä työhön tartuttiin myös perustamalla Kirkko ja romanit -työryhmä vuonna 1994 sosiaalineuvos Väinö Lindbergin aloitteesta. Työryhmän tehtävänä on osaltaan tukea romanien seurakunnallista elämää.
Kirkon diakonian ja yhteiskuntatyön toimikunnan asettama Kirkko ja romanit -työryhmä kehittää seurakuntien ja romaniväestön yhteistoimintaa ja toimii syrjinnän vähentämiseksi. Työryhmä julkaisi Oulun kirkkopäivillä toukokuun lopussa toisen ja uudistetun oppaan Romanit ja kirkko. Oppaalla pyritään evästämään seurakunnan työntekijöitä romanien kohtaamisessa.
– Lisäksi pyrimme tuomaan esille romanien asemaa kirkkopäivillä ja tiedottamalla seurakuntia. Järjestämme myös romaninkielisiä jumalanpalveluksia luterilaisissa seurakunnissa, sillä aivan kaikkia romaneja ei välttämättä kiinnosta vapaat suunnat, toisin kuin yleensä luullaan, työryhmään kuuluva Hedman kertoo.
Kun kirkko aloitti työn romanien parissa, meni vuoteen 1995 ennen kuin Kirkko ja Romanit – työryhmän pääsihteeri Juhani Veikkola esitti kirkon puolesta yleisin anteeksipyynnön siitä tavasta, jolla kirkko on kohdellut romaneja historiansa aikana.
Tänä päivänä Suomen romaneista kuuluu kaikesta huolimatta 96 prosenttia evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kaikista suomalaisista kirkkoon kuuluu 83,6 prosenttia. Runsaat sata vuotta sitten, kun romaneja alettiin ottaa mukaan seurakuntiin, kukaan olisi tuskin arvannut, että tulevaisuudessa he pysyvät mieluummin kirkon jäseninä kuin suomalaiset keskimäärin.
– Tämä selittyy sillä, että kirkko on pystynyt tarjoamaan romaneille heidän kaipaamiaan palveluita, kuten rippi, kaste, ehtoollinen ja hautaaminen. Myös romaninkielisiä jumalanpalveluksia pidetään. Lisäksi kirkko on diakoniatyön ja papiston kautta lähestynyt romaneja ja ollut vaikuttamassa heidän olojensa parantumiseen, Hedman selittää.
Veljeyttä vapaissa suunnissa
Hedmanin mukaan romanien laajamittaisen kiinnostuksen vapaita suuntia kohtaan voi selittää yhdellä sanalla.
– Se on kokemuksellisuus. Vapaat suunnat identifioituvat kokemuksellisuuteen ja elävään musiikkiin. Voimakas uskoontulokokemus on antanut monelle uutta toivoa elämään ja musiikki on romaneille hyvin tärkeää.
Lisäksi vapaat suunnat ovat ottaneet romanit mukaan suunnittelemaan ja kantamaan vastuuta seurakunnallisissa kysymyksissä. Hedmanin mukaan vapaat suunnat ovat käytännössä pystyneet osoittamaan, että romanit ovat tasa-arvoisia muiden kanssa.
– Esimerkiksi helluntaiherätyksen kesäkonferenssissa on teltta, jossa esitellään romanikulttuuria ja pääteltassa on yksi tilaisuus, joka on kokonaan romanien suunnittelema ja toteuttama, Hedman kertoo.
Helluntaiseurakunnissa romaneja näkee myös kaikennäköisissä tehtävissä ja viroissa: on romanipastoreita ja nuorisotyöntekijöitä. Pohjalla on kuitenkin se, että yksitäiset ihmiset ovat lähestyneet romaneja ja kutsuneet heitä mukaan seurakuntaan.
– Ja koska romanit ovat yhteiskunnassa kokeneet syrjintää, seurakunnissa he ovat saaneet kokea hyväksyntää, tasa-arvoa ja veljeyttä Kristuksessa.
------
Lähteet: Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2004. Ihmisoikeusliitto 2005.
Romanit ja kirkko. Kirkkohallitus 2005.
Kirjoja romaneista ja romanikielestä:
Inga Angersaari Inga: Romaniukin satureppu (Romano Missio ry 2001)
Veijo Baltzar: phuro, romaani (Tammi 2000)
Henry Hedman: Romanikielen kielioppiopas, Sar me sikjavaa romanes (Opetushallitus 1996)
Viljo Koivisto: Mustalaiset (RV-Kirjat 1984)
Leena Laulajainen – Malla Pirttilahti: Drom – romanien tie (Opetushallitus 2000)
Miranda Vuolasranta: Romani tsimbako drom, Romanikielen oppikirja (Opetushallitus, 2003)
Lisätietoa netissä:
www.ja04.stop-discrimination.info/index.php?id=694
http://www.romanomissio.fi/neuvotte.htm
Teksti: Miikka Pörsti
Kuva: Suvi Suni
Tulosta sivu
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotka ovat ns kunnon kansalaisia, toinenhan oli se poliisi. Heitä todella arvostan, uskaltavat uhmata kulttuuriaan.
MUTTA NE LOPUT, 2 MIESTÄ EI HEILLE MITÄÄN MAHDA, TOIVOISIN KYLLÄ JA OTTAISIN HETI TÖIHIN. KERRAN KOKEILIN, TOISTA KERTAA EN.
KYLLÄ SE EDELLYTTÄÄ SOPEUTUMISTA KUNNON KANSALAISTEN TAVOILLE.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tero_Palmroth
http://www.pestikolmio.fi/yhteystiedot/cv_marco_roth/
http://www.heikkilampela.fi/
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi kirjoitti vetoomuksen Suomen romaneille/1135229616103
http://www.imninalu.net/famousGypsies.htm
juu Remusta Mattilan sisaruksiin yms... Kalliala lampi ja Haavisto...
Onhan näitä