Meillä perheessä ollut parisuhdeksriisi, joka tietysti vaikuttaa mielialaani PALJON!
Yritän olla lapsen kanssa normaalisti, mutta silti tuntuu, että pinna kireellä ja hermot menee vähäpätöisestäkin :(
Välillä suutun siis turhasta ja saatan korottaa ääntä tai "äksyillä" 1.5vuotiaalle :((((
Tilanteen pitäisi nyt toivottavsti rauhoittua, muta olenko jo aiheuttanut lapselle traumoja?
Ja onko minulla "oikeus" olla kireänä, kun parisuhdekriisi ei lapsen vika tietenkään?
Esim. silitteli paitaa, jolloin lapsi kierteli silityslaudan alla ja pelkäsin, että lauta kaatuu tai rauta putoaa, vaikka siis pidin koko ajan molemmista kiinni ja vahdin lasta, mutta olin sitten hermona ja kun lapsi otti paidan käteensä, vähän niinkun "kiskasin" paidan pois ja sanoin, että "tänne s nyt, just silitin", olinko ihan kamala?
Siis tottakai lasta pitää opettaa, ettei joka apikkaan kosketa, mutta hän esim. heitti lattialle pöytätabletteja, joka ei ole mitenkään vaarallista, korotin siitäkin ääntäni.
Tai yritin saada lasta päikkäreille ja esitin itse nukkuvaa, lapsi purki lelulaatikon sisällön lattialle, jolloin taas menetin hermot!
Mitä mieltä, AUTTAKAA!!!!
Paha mieli todella.
Tätä "kaameuttani" jatkunut nyt n. viikon, että eihän tästä pitäisi tulla traumoja tai lapselle "mallikäyttäytymistä", että näin tavaroita kiskotaan ,kuten itse kiskasin paidan käsistä.
Yritän olla lapsen kanssa normaalisti, mutta silti tuntuu, että pinna kireellä ja hermot menee vähäpätöisestäkin :(
Välillä suutun siis turhasta ja saatan korottaa ääntä tai "äksyillä" 1.5vuotiaalle :((((
Tilanteen pitäisi nyt toivottavsti rauhoittua, muta olenko jo aiheuttanut lapselle traumoja?
Ja onko minulla "oikeus" olla kireänä, kun parisuhdekriisi ei lapsen vika tietenkään?
Esim. silitteli paitaa, jolloin lapsi kierteli silityslaudan alla ja pelkäsin, että lauta kaatuu tai rauta putoaa, vaikka siis pidin koko ajan molemmista kiinni ja vahdin lasta, mutta olin sitten hermona ja kun lapsi otti paidan käteensä, vähän niinkun "kiskasin" paidan pois ja sanoin, että "tänne s nyt, just silitin", olinko ihan kamala?
Siis tottakai lasta pitää opettaa, ettei joka apikkaan kosketa, mutta hän esim. heitti lattialle pöytätabletteja, joka ei ole mitenkään vaarallista, korotin siitäkin ääntäni.
Tai yritin saada lasta päikkäreille ja esitin itse nukkuvaa, lapsi purki lelulaatikon sisällön lattialle, jolloin taas menetin hermot!
Mitä mieltä, AUTTAKAA!!!!
Paha mieli todella.
Tätä "kaameuttani" jatkunut nyt n. viikon, että eihän tästä pitäisi tulla traumoja tai lapselle "mallikäyttäytymistä", että näin tavaroita kiskotaan ,kuten itse kiskasin paidan käsistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tahdot kenties muutosta:) Kiva kun kirjoitit.
Meillä oli myös lapsen syntymän aikoihin kriisi suhteessa talousasioista. Huusimme toisillemme ja pieni vauva siinä kaiken huudon keskellä, useimmiten kuitenkin nukkuvana.
Yksi kerta purskahdin itkuun siinä tapellessamme ja vauva vaistosi tietenkin ettei äidillä ole kaikki hyvin niin alkoi kanssa itkeä!! Mulle tuli NIIIN kamala morkkis tapahtuneesta että pistin asiat tärkeysjärjestykseen HETI VÄLITTÖMÄSTI! Huulta purren täysin raivoissani nieleskellen sanoin HYVIN rauhallisesti miehelleni että voidaanko nyt lopettaa? Että jutellaan kohta kun vauva nukkuu. Niin me sitten vauvan nukahdettua mentiin parvekkeelle ja juteltiin. Kävimme HYVIN tarkkaan läpi asian ettei lapsen edessä huudeta ja meuhkata ja että asiat puidaan VARMASTI valmiiksi ettei ne jää kalvamaan mieltä. Eihän siitä tule mitään jos minä yritän hoitaa lasta ja taloutta ja mies töissä, ja molemmat märehtii vaan sitä keskenjäänyttä riitaa!!
Asiat pitää puhua edes suurin piirtein selväksi että pääsee pahimmasta kiukusta!!
Siihen en edes lähde että lapsi on täysin viaton kiukkuusi, sen nyt tajuat itsekkin et ole mikään tyhmä! Ja toivottavasti muutkaan kommentoivat eivät puutu siihen:)
Mutta kyllä nyt on vaan tehtävä niin että se kiukku on vaan nieltävä, joka kerta kun alkaa kiristää niin hengität syvään ja lasket vaikka kymmeneen että rauhoitut. En nyt noista sinun kiukunpurkauksistasi ole vielä huolissani mutta mitäs jos ne pahenee?
Parempi mieli olisi sinullakin eikä tulisi morkkiksia jos pystyisit olemaan tiuskimatta pienelle.
Onko sulla mitään mahdollisuutta jutella miehellesi asiasta? Sopisitte vaikka että asioihin on tultava selvyyttä jutellessa ettei asiat jää kalvamaan pahasti?
Nyt vauvamme on kasvanut taaperoksi 1,2v ja emme huuda taaperon aikana, enkä myöskään tiuski lapselleni. Juttelu miehen kanssa auttoi todella kovasti! Itsehillintää se vaatii ihan tajuttomasti välillä, mutta on se sen arvoista!!
Et ole mikään kamala äiti!!!Ei tule lapselle mitään traumoja, kunhan tätä ei jatku pitkään.
Jutelkaa jutelkaa jutelkaa:D Siinä resepti tähän:)) Kerro ihan avoimesti miehellesi että tulee pienelle tiuskittua koska riidat kalvaa mieltä jnejne.
Toivotan onnea ja jatkoja teille ja pienelle:)
Meillä juttu on nyt valitettavasti niin, että mies muuttaa kotoa kokonaan pois :(
Eli tilanne ehkä rauhoittuu, kun ei ole sitä henkistä painetta, mutta muuten tietysti olen kovilla, vaikka lapsen kanssa onkin IHANAA olla!
Olen AINA yrittänyt miehelle selittää, ettei saa huutaa, mutta hän on niin jääräpäinen, että suuttuessaan ei välitä, vaan huutaa ja kiroaa, millään ei silloin ole väliä.
En nyt halua tässä miestäni haukkua, mutta on paljon paljon muutakin, kun nää meidän kahden väliset riidat, liittyen jo ihan lapsen päivittäiseen hoitamiseen.:(((((
Todellakaan en halua olla kamala äiti, joka tiuskii pienokaiselle, TOIVON SYDÄMESTÄNI, että tilanne helpottuu ja maltan itseni "tilanteissa"!!!
Tiedän, että vaikka emme edes huutaisi keskenämme miehen kanssa, lapsi vaistooa, ettei kaikki ole hyvin, siksikin toivon, ettei traumoja jää!
Tosin itsekään en tuon ikäisestä muista mitään, mutta ettei tunnepuolelle silti jäisi mitään.
Kyllähän kaikki äidit varmasti hermostuvat välillä, eivätkä ehkä pode siitä huonoa oloa, ja lapsi varmasti "kestää", että joskus ääntä korotetaan, mutta olen silti huolissani.
Ehkä olo nyt vähän parempi, KIITOS Sinulle.
Sinulle ja perheellesi toivon IHANAA JATKOA ja mukavaa syksyä!
Minusta tuntuu että nyky-äidit katsovat liikaa telkkaria ja lukevat liikaa kasvatusoppaita.
Kuvitellaan että dr. Phil on olan takana kyttäämässä meneekö kaikki kasvatuspsykologisesta näkökulmasta just oikein.
Luuletko että sun mummos iltalypsyn jälkeen oli aina kermahymy naamalla eikä koskaa korottanut ääntään ylivilkkaalle isällesi ja hänen seitsemälle veljelleen.
Ei ne lapset joka äänenkorotuksesta traumoja saa. Eikö se ole ihan normaalia lapsellekin nähdä että ihmisillä on tunteita laidasta laitaan ja silti kaikki on hyvin.
Unohtakaa kaikki telkkarista opitut pakkomielteiset kasvatusmallit ja olkaa omia itsejänne, voin vakuuttaa että kaikki menee hyvin silti eikä tarvitse stressata kaikenaikaa siitä tekeekö varmasti oikein.
Eli kun oon ollut hermot piukalla ja lapsi kiukuttelee tai menee paikkoihin / ottaa tavaraa, jota ei saa yms. olen kieltänyt ja ottanut (en tietty väkivaltasesti) lasta tiukasti kädestä kii tai syliin ja kantanut pois esim. kh:sta...
Lapsi otti leikkikisun syliin ja sanoi, että "puristaa" korvasta, ELI matkiiko nyt mua, kun äiti ottanut vähän kova-otteisesti, mut ei tosiaan satuttaen , kiinni??? :((((((
Kaupassa ei olis tullut pois kärrystä, joten taas otin pois väkisin ja huuto tuli ja sama juttu, kun mentiin autoon, annoin lapsen itse kävellä, mut ei ois antanut pitää kädestä, jolloin ois juoksennellu autojen eteen, eli väkisin talutin tiukka-otteisesti autoon itkien :(((((
Kai mä sit oon niitä nykyajn aäitejä, jotka on eävarmoja ja joutuu kyseleen apuja täällä palstalta, mut...
Toiseks vielä, kun oon "kova-otteiseti" ottanut lapsen syliin tai kädestä kii, lapse ei oo aina itkenyt, eli sillonhan kai en oo niin pahasti tehnyt, monesti naureskellut, eli turhaanko siinä mielessä pelkään traumoja.
Eikä tää perheriita-asia oo puolustus mun pahalle ololle, tiedän sen, mut totahan se vaikuttaa mun käytökseen ja mielialaan.
Siispä, ootteko näistä kaikista jutuista, mitä oon kertonut, sitä mieltä, ettei mulla syytä huoleen traumojen suhteen ja että lapsesta tulis ilkeilevä tms.
Tätä ei oo jatkunut ONNEKS, kun about viikon, ja tarkotus on parantaa tavat, ja tilanteen pitäs rauhottua.
KIITOS jo etukäteen avuista!!!!
Ja anteex kirjotusvirheet tällä pikavauhdilla!