Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopussa 2,45 miljoonaa taloutta, joista yhden hengen talouksia 40%.
On meitä paljon. Minunkin lattioitani tallustelee
lisäkseni vain koirapoika.
Varmaan palstan kirjoittelijoista aika moni asuu yksin, ainakin jutuista on sellaisen käsityksen
saanut. Lienenkö oikeassa?
On meitä paljon. Minunkin lattioitani tallustelee
lisäkseni vain koirapoika.
Varmaan palstan kirjoittelijoista aika moni asuu yksin, ainakin jutuista on sellaisen käsityksen
saanut. Lienenkö oikeassa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
minun lattioitani mittailee vanhempi herrasmies, nimikin on mutten viitsi mainita, rodultaan kuitenkin kuuluu kissaeläimiin yli 12 vee ollaan yhdessä oltu, miehet tulevat ja menevät mutta kissaherra jää. (eikä niitä mieheiäkään ole sen enempää kun että voi monikossa mainita.
Kyllä se taitaa näin olla ja menee jossain vaiheessa reilusti yli 50%.
Ennen asuttiin yhdessä isovanhemmista alkaen ison perheen kanssa, nyt yksin.
Ei ole ihme, jos mielenterveys horjuu monella yksinäisyyden keskellä.
koostuu sinkkutalouksista. Minä asun yksin, tyttäret kumpikin tahoillaan yksin, vävypoikakokelas yksin ja miesystäväni yksin kissaystävänsä seuranaan. Minä olen satunnainen vierailija, viimeksi vietin muutaman tunnin siellä. Tilanne voi viiden vuoden päästä taas olla toinen kuten viisi vuotta sittenkin.
Ah, ihania ovat olleet miehet. Ei enää osaisi/jaksaisi/uskaltaisi sitoutua keneenkään uuteen ihmiseen...
Olen 61v ja nautin joka solullani tästä sinkuelämästä. Kokeilin yhdessäasumista lasteni isän kanssa uudelleen, mutta siihen se kaatui mihin ennenkin.
Kahta en vaihda...tätä sinkkuelämää ja koiraani!
Nyt saa ihan ite määrätä päivänsä rytmin. Sitäpaitsi viihdyn oikein hyvin koiran kanssa kaksin.
Jos on sopeutumis vaikeuksia, jos ei osaa elää toisen ihmisen kanssa, ei kai se ole toisen ihmisen vika, vika on omassa itsessään. Tälläkin pastalla moni näyttää arvostavan koiraa enemmän,kuin toista ihmistä?
, on se, että se ei ryyppää. Tämä siis minun tapauksessani.
Ihan oikeasti arvostan enemmän koiraani, kuin exääni kaatokännissä laukomassa hävyttömyyksiä ja luullen itseään euroopan omistajaksi.
Yksin asuvasta ja uusioseurustelusta. Mielestäni tämänikäiselle sopii hyvin "etäseurustelu", sillä kahden omiin kuvioihinsa jo asettuneen ihmisen yhdessä asumisesta tulee väistämättä jonkinkokoisia ongelmia. Oma rauha ainakin häiriintyy pahasti. Vaikka eihän sitä kovin etäällä tarvitse asua, eri asunnoissa kuitenkin. :) En ainakaan itseäni usko enää niin joustavaksi, että suostuisin mukautumaan täysin uusiin elämänjärjestelyihin.
Kissa on hyvä asuinkumppani, sen kanssa ei tule ongelmia, olenhan ihan vapaaehtoisesti hakeutunut hänen nöyräksi palvelijakseen. :)
...katin minäkin asun.
Molemmat poikani asuvat yksin, tyttöystävät pyörivät kuvioissa mukana mutta kuitenkin jokaisella oma huushollinsa.
Perheen vanhat leidit, äitini ja anoppini, kumpikin asuu yksin.
Aika monta sinkkutaloutta jo tässä meidänkin pienessä perheessä.
En mie niin kauheasti tykkää yksin asua, mutta kun...
kanssa. Olen asunut yksin jo yli 30 vuotta. Poikia on 3 kappaletta ja he asustelevat perheinensä tahollaan. Koiria on tähän aikaan mahtunut jo 4, siis neljäs on menossa. Sellaista miestä ei ole syntynytkään, joka saisi minut luopumaan sinkkutaloudesta!
tuo viimeinen sana valittua totuutta väistellen? Ettei vain kuuluisi olla "koirasta".
Sellaista olen kuullut koiranaisten kertoilleen...
niin kauan kuin minussa henki pihisee! Edelleenkään miestä en ottaisi sotkemaan kuvioita! Mokomat juopot. Vihaan juoppoja yli kaiken. Joka ainoa tuntemani mies ryyppää. Etsiköön ne miehet juopon naisen, minä en ryyppää. No, joskus kylässä saatan vähän maistella, mutta esimerkiksi tänä vuonna en sellaisessa kylässä ole käynyt. Miksi kaikki suomalaiset miehet ryyppäävät? Ihan sammuksiin asti, eikö sitä alkoholia voisi juoda kohtuudella? Onneksi ex-aviomieheni ei ryypännyt, muuten ei olisi lapsiakaan. En olisi häntä huolinut ryyppäävänä!
On outo juttu, että jotkut joutuvat väkisin juoppojen matkaan. En sinua tarkoita. Työkaverini pääse vaikeuksien kautta eroon alkoholistimiehestään ja haksahti melko pian toiseen samanlaiseen. Sitä on vaikea käsittää, mutta jotenkin se vaan menee noin. Sinulle toivon viihtymistä ihan yksin mieluummin kuin juopon kanssa ja koira on hyvä seuralainen.
alan naiset ovat kertoneet, että joka kerrankin on ollut koiran kanssa, ei enää miestä kaipaa.
Todeksi se lienee uskottava.
jotka vehkeilee koiran kanssa.
Tai sitten sulla on erikoisen likainen mielikuvitus.
eläimiin sekaantuminen rangaistava teko. Jos todella tiedät, että sellaista tapahtuu, ilmoita oitis eläisuojeluviranomaisille.
Itse en ole kuullut muuta kuin yhden ukkelin kertovan, ettei käy koskaan pesuilla, koska koiransa nuolemalla hoitaa isännän pesut. Meinasi oksennus päästä, kun sitä stooria kuuntelin.
Näissä sinkkutalouksissa pitäisi erottaa kaksi ryhmää: sellaiset jotka eivät aina ole olleet sitä, ja sellaiset, jotka ovat muuttuneet sinkkutalouksiksi,
Joo, sinkkuihin kuulutaan. Ihka yksin olen asunut liki 15 vuotta. Silloin sain nuorimman lapsen oman elämän alkuun. Lapsetkin ovat sinkkuja (ainakin viimeisimmän tiedon mukaan). Menin kouluun ja vaihdoin ammattia. Ihmiset kyselevät aina miksen ota miestä. Ei nääs olisi elämä niin yksinäistä. Se nyt vaan on sellanen juttu ettei ainuttakaan miestä pidä rangaista sillä että joutuisi minun kanssa elämään. Olen sellainen ite minä ja kaiken lisäksi äkviärä.
Vaikka olen yksin niin en ole yksinäinen. Taidan olla pahemman kerran erakkoluonne. Juttukavereita löytyy kun nokkansa ulos pistää. Ja tällä palstalla on lisää.
Uusiosinkuksi muutuin kohta kolme vuotta sitten. Mieheni katselee minua sieltä toisesta ulottuvuudesta. Koiran kanssa kaksin täällä taapertelemme.
Lapsista nuorin on perheellinen, vanhin asuu tyttöystävänsä kanssa ja keskimmäinen on jossakin suhteiden välissä, yksin kyllä taloudessaan.
Sinkkuelämä tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja sopii minulle, mikä tilanne on ensi vuonna tai sitä seuraavana ei tiedä kukaan.
Vaikka aviomies onkin kotona.
Ja pysyy, koska on liikuntakyvytön dementikko.
Ei ole enää tässä elämässä.
Yksin olin silloinkin kun hän oli terve.
Ei ollut kotona viihtyvää sorttia.
..on se, jos on kaksin ja kuitenkin yksin. Itse olen ollut niin kauan yksin, etten usko enää sopeutuvanikaan kenenkään kanssa yhteiselämään. Tai sitähän ei tiedä, jos sattuisi tulemaan joku, joka veis jalat alta ja järjen päästä..
Nimittäin ystävälleni kävi niin. Hän oli ihan vähän aikaa sitten vannonut olevansa itsekseen loppuelämänsä ja ehkä kuukausi sen sanottuaan, hupsista hei!
Tultiin äsken pikkukoiran kanssa lenkiltä ja siellä tavattiin useita sinkkuja koiriaan ulkoiluttamassa. Taidetaan olla sellainen oma rotumme.
Sellainen minäkin...oman tieni kulkija. Nyt menen metsään sananmukaisesti ;)
Pikkuinen koira minullakin, jolla on kaikenkukkuraksi juoksu meneillään. Siis koiralla...ei minulla!
Sen jälkeen ruokkimaan naapurin kissat, kun isäntäväki on matkoilla.
Niin sinulle, kuin miehellesikin. Voimia sinulle jaksamiseen. Ei herkkua ole, tiedän sen kokemuksesta.
Yksin kotona ja matkoilla, aviomies liikuntakyvytön, ja sen vuoksi laitoshoidossa. Ottaisko papukaijan ,että olis juttuseuraa edes joskus. Mikä lienee paras ratkaisu?
Huomaa usein, ettei tule tehtyä kunnon sapustaa, kun tuntuu niin turhauttavalta yhdelle väsätä. Siinä sitten tulee naposteltua kaikenlaista sopimatonta mössöä. Ja se on epäterveellistä jos mikä. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja terästäytyä tuossa ruokahommassa.
Kyllä minä vaan teen ruokaa itselleni. Laitan osan pakkaseen ja sitten syön pari, jopa kolmekin päivää samaa ruokaa.
Leipomistakin harrastan...syntyy pizzaa, korvapuusteja,omenapiirakka on vakio, jos tiedän kahvittelijoita olevan tulossa. Kehtaan toki korppujakin tarjota...en kuulu kuitenkaan niihin, joilla tarvitsee olla sen seitsemää sorttia tarjottavaa.
Se tässä on parasta, että kaikki on vapaaehtoista. Jos oikein laiskottaa, niin keitän vain puuroa...tai sitten syön voileipää, viiliä/ jogurttia ja kahvia. Yritän kuitenkin saada tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit joka päivä...marjoja, omenia, banaania
Olen aina pitänyt ruuanlaitosta ja leipomisesta...
siksi kai vieläkin innostun huushollaamaan.
Kyllä meitä naisia ainakin on tässäkin ikäluokassa
"ylijäämäksi"asti.
kun meitä yksineläviä miehiäkin on.
Monet teistä ovatkin korvanneet miehen koiralla, kuten tuossa yllä kerroitte.
Miehen pitäisi teitä palvoa ja hemmotella täysylläpidon lisäksi. Koiraa te sensijaan palvotte ja monet poimivat sen paskatkin maasta. Kuinka moni teistä miehen paskoja poimisi?
Ei poimittaisi miehen paskoja - ei, mutta tuskin mieskään naisen. :) Ja siitä hemmottelusta, että jos se mies vaivautuisi vähän hemmottelemaan, niin kyllä takuulla saisi hemmottelua vastapuoleltakin. Hemmottelua ovat kauniit sanat, lämmin kohtelu, ei se sen kummempaa ole. Vastavuoroisuus tässäkin toimii.
..jopa miesten takapuolesta ja vuosikausia. Ja ihan palkan eteen. Mutta tuhat kertaa mieluummin siivoan sitä pussiin koiran jäljiltä ja ilmaiseksi.
asuntoa, asuu seitsemässä yksineläjä. Siis seitsemänkymmentä prosenttia. On se melkoista tuhlausta lämmön ym suhteen. Oven saranathan nuo vähemmän kuluu, kun yksi vaan ramppaa ovissa.