Meillä on poika 1,5v ja tyttö 2,5kk ja ongelmana hirvittävän rajut mielenilmaukset.
Ensialkuun näytti siltä, ettei poika olisi mustasukkainen siskolleen juuri lainkaan, mutta nyt poika on alkanut saada kamalia mustasukkaisuus- tai raivokohtauksia tilanteissa, joissa minun pitää hoitaa siskoa, enkä voi ottaa poikaa syliin. Mieheni oli koko kesän kotona, joten jäimme ihan vastikään kotiin kolmisin, eikä poika saa enää kenenkään 100-prosenttista huomiota, johon on tottunut.
Poika huutaa, rääkyy, paiskoo tavaroita, hakkaa päätään seiniin ja lattiaan, kiemurtelee, vetää itsensä kaarelle jne. noissa "kohtauksissaan".
Olen ottanut pojan mahdollisimman pian syliini ja pitänyt siinä, kunnes rauhoittuu, mutta aina en ole pystynyt heti toimimaan (esim. vaippaa vaihtaessa vauvalle). On kamalaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun toisella on niin rajut tunteet pelissä ja pää paukkuu tosi kovaakin seiniin :(
Annan mahdollisimman paljon huomiota esikoisellemme, mutta onhan vauvakin toki huomioitava. Tätä ei esikoinen tunnu sulattavan ollenkaan enää... :(
Onko muilla äideillä kokemusta ko. kohtauksista? Miten te toimitte noissa tilanteissa? Loppuuko tai helpottuuko mustasukkaisuus ajan kuluessa? Minulla ei ole mitään kokemusta tällaisista asioista entuudestaan, mutta kirjoista olen löytänyt tietenkin tietoa lapsen uhmasta ja mustasukkaisuudesta. Käytännön kokemukset tulisivat kuitenkin tarpeeseen.
Ensialkuun näytti siltä, ettei poika olisi mustasukkainen siskolleen juuri lainkaan, mutta nyt poika on alkanut saada kamalia mustasukkaisuus- tai raivokohtauksia tilanteissa, joissa minun pitää hoitaa siskoa, enkä voi ottaa poikaa syliin. Mieheni oli koko kesän kotona, joten jäimme ihan vastikään kotiin kolmisin, eikä poika saa enää kenenkään 100-prosenttista huomiota, johon on tottunut.
Poika huutaa, rääkyy, paiskoo tavaroita, hakkaa päätään seiniin ja lattiaan, kiemurtelee, vetää itsensä kaarelle jne. noissa "kohtauksissaan".
Olen ottanut pojan mahdollisimman pian syliini ja pitänyt siinä, kunnes rauhoittuu, mutta aina en ole pystynyt heti toimimaan (esim. vaippaa vaihtaessa vauvalle). On kamalaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun toisella on niin rajut tunteet pelissä ja pää paukkuu tosi kovaakin seiniin :(
Annan mahdollisimman paljon huomiota esikoisellemme, mutta onhan vauvakin toki huomioitava. Tätä ei esikoinen tunnu sulattavan ollenkaan enää... :(
Onko muilla äideillä kokemusta ko. kohtauksista? Miten te toimitte noissa tilanteissa? Loppuuko tai helpottuuko mustasukkaisuus ajan kuluessa? Minulla ei ole mitään kokemusta tällaisista asioista entuudestaan, mutta kirjoista olen löytänyt tietenkin tietoa lapsen uhmasta ja mustasukkaisuudesta. Käytännön kokemukset tulisivat kuitenkin tarpeeseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.