Siitä on nyt jo noin viitisen vuotta. Oltiin sillon teinejä, seiska oli vasta päätynyt ja kaikki pitivät hauskaa schools-out party:ssa.
Olihan siellä sillon hauskaa. Kaikki ihan teinihumalassa, mikä tarkottaa että oltiin juotu vaan pari-kolme siideriä..mutta olihan se sillon "makeeta" kun piti hommata itselleen jätkä yön ajaksi. Aamulla oli tarkoitus laahustaa porukan kanssa jonkun luo yöksi, jonka vanhemmat eivät olleet kotona...juujuu... Näinhän sen homman piti toimia... mutta niin ei vain käynyt..
Kaikki alkoi siitä kun Tiina tuli meille joskus puoli kahdeksan maissa. Hänellä oli se perinteinen musta you2-reppu mukanaan, joka oli täynnä hänen isoveljensä ostamia siideri-pulloja. Oltiin ihan innoissamme. Tietty lyhyet hameet päällä, sekä kamalat pakkelit naamassa lähdimme kävelemään nuorisotaloa päin.
Nuorisotalon pihalla oli kamala määrä teinejä, ja yllätys, yllätys, vähän vanhempaakin nuorisoa.
Parin siiderin jälkeen meidän piti jo juosta discolattian puolella siideripullo kädessä. Oli tarkoituksena näyttää muille että olimme ihan päissään, vaikkemme varmaan siinä iässä edes tienneet mitä sana "päissään" tarkoittaa.
En tiedä kuinka monta poikaa suutelin sinä iltana, tai kuinka monen kanssa tanssin... mutta olinhan teini, ei minulle ollut mitään väliä kuinka monen kanssa olin ollut.
Kun tämä "disco" sitten loppui, meidät ajettiin ulos, koska ei tajuttu lähteä itse. Seistiin siinä sitten monen muun kanssa ulkona. Halailtiin, kiroiltiin ja kiljuttiin. Anottiin jämiä ja pohjia. Oltiin kaikki lopulta ihan sekaisin. Jossain välissä sininen ford escort pysähtyi eteemme ja tummennetuista ikkunoista kurkkasi pari lippispäistä jätkää. "Mitäs tytöt, mikä on meininki" Toinen niistä sanoi. Molemmat piti meitä varmaan kakaroina, sillä ne oli sillon meidän mielestä niin "vanhan" näkösiä, vaikka olivatkin jotain 18-20 vuotiaita.
Muut tytöt kerääntyivät sen auton ympärille, myös Tiina. Lopulta kaikki tytöt halusivat kyytiin. Tiina änkesi itsensä Takapenkille. Ja kun Tiina lähti, minäkin menin. Valitettavasti.
En muista kuinka monta istui sylikkäin takapenkillä. Mutta muistan sen, että olin alimpana ja meinasin tukehtua sinne.
Nämä äijäthän rälläsivät kun viimestä päivää. Ne kaasuttivat kaupungin ympäri ainakin miljoona kertaa jos ei useamminkin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhdelle metsätielle. Pojathan leikkivät heti kympillä rallia. Ne eivät vaan näköjään osaneet sitä tietä silloin, sillä jossain kohtaa vastaamme tuli jyrkkä mutka joka kääntyi oikealle. Eiväthän ne nyt niin äkkiä voi jarruttaa ja kääntyä. Kuitenkin pojat olivat sen verran säikähtäneitä, että jostain syystä he eivät edes jarruttaneet, vaan yrittivät pelkästään kääntää rattia onnistuakseen pelastaa nahkansa.
Kaikki huusivat tai kiljuivat. Törmäys ei olisi ollut kuolemanvaarallinen ellei metsässä olisi ollut puita, ja niin siinä sitten kävi...törmäsimme..
En voinut nousta, päätäni jomotti ja mua oksetti. Olin sairaalassa. Näin pelkästään sumua, mutta tiesin että vanhempani olivat lähelläni. Yritin hengittää syvään, mutta sekin sattui. Kaikki sattui.
Pojat olivat menehtyneet heti, samoin kolme muuta takapenkillä istuvaa tyttöä. Yksi niistä kolmesta oli Tiina, joka oli istunut keskellä, ja lentänyt toinen tyttö sylissään melkein ulos ikkunasta. Kolmas oli istunut yksin ilman turvavyötä. Eihän kellään nyt ollut turvavyötäkään. Tyttö, joka oli istunut minun sylissäni, oli kuollut myöhemmin sairaalassa. Hänen takiaan olin elossa koska hän oli ollut "turvatyynynä" edessäni.
Tiina..paras ystäväni, olisi täyttänyt 18 noin viikko sitten. Itse sain juuri ajokortin. Olin ainoa seitsemästä joka selvisi hengissä.
Tämän enempää en sano..saatte miettiä ihan rauhassa.
Olihan siellä sillon hauskaa. Kaikki ihan teinihumalassa, mikä tarkottaa että oltiin juotu vaan pari-kolme siideriä..mutta olihan se sillon "makeeta" kun piti hommata itselleen jätkä yön ajaksi. Aamulla oli tarkoitus laahustaa porukan kanssa jonkun luo yöksi, jonka vanhemmat eivät olleet kotona...juujuu... Näinhän sen homman piti toimia... mutta niin ei vain käynyt..
Kaikki alkoi siitä kun Tiina tuli meille joskus puoli kahdeksan maissa. Hänellä oli se perinteinen musta you2-reppu mukanaan, joka oli täynnä hänen isoveljensä ostamia siideri-pulloja. Oltiin ihan innoissamme. Tietty lyhyet hameet päällä, sekä kamalat pakkelit naamassa lähdimme kävelemään nuorisotaloa päin.
Nuorisotalon pihalla oli kamala määrä teinejä, ja yllätys, yllätys, vähän vanhempaakin nuorisoa.
Parin siiderin jälkeen meidän piti jo juosta discolattian puolella siideripullo kädessä. Oli tarkoituksena näyttää muille että olimme ihan päissään, vaikkemme varmaan siinä iässä edes tienneet mitä sana "päissään" tarkoittaa.
En tiedä kuinka monta poikaa suutelin sinä iltana, tai kuinka monen kanssa tanssin... mutta olinhan teini, ei minulle ollut mitään väliä kuinka monen kanssa olin ollut.
Kun tämä "disco" sitten loppui, meidät ajettiin ulos, koska ei tajuttu lähteä itse. Seistiin siinä sitten monen muun kanssa ulkona. Halailtiin, kiroiltiin ja kiljuttiin. Anottiin jämiä ja pohjia. Oltiin kaikki lopulta ihan sekaisin. Jossain välissä sininen ford escort pysähtyi eteemme ja tummennetuista ikkunoista kurkkasi pari lippispäistä jätkää. "Mitäs tytöt, mikä on meininki" Toinen niistä sanoi. Molemmat piti meitä varmaan kakaroina, sillä ne oli sillon meidän mielestä niin "vanhan" näkösiä, vaikka olivatkin jotain 18-20 vuotiaita.
Muut tytöt kerääntyivät sen auton ympärille, myös Tiina. Lopulta kaikki tytöt halusivat kyytiin. Tiina änkesi itsensä Takapenkille. Ja kun Tiina lähti, minäkin menin. Valitettavasti.
En muista kuinka monta istui sylikkäin takapenkillä. Mutta muistan sen, että olin alimpana ja meinasin tukehtua sinne.
Nämä äijäthän rälläsivät kun viimestä päivää. Ne kaasuttivat kaupungin ympäri ainakin miljoona kertaa jos ei useamminkin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhdelle metsätielle. Pojathan leikkivät heti kympillä rallia. Ne eivät vaan näköjään osaneet sitä tietä silloin, sillä jossain kohtaa vastaamme tuli jyrkkä mutka joka kääntyi oikealle. Eiväthän ne nyt niin äkkiä voi jarruttaa ja kääntyä. Kuitenkin pojat olivat sen verran säikähtäneitä, että jostain syystä he eivät edes jarruttaneet, vaan yrittivät pelkästään kääntää rattia onnistuakseen pelastaa nahkansa.
Kaikki huusivat tai kiljuivat. Törmäys ei olisi ollut kuolemanvaarallinen ellei metsässä olisi ollut puita, ja niin siinä sitten kävi...törmäsimme..
En voinut nousta, päätäni jomotti ja mua oksetti. Olin sairaalassa. Näin pelkästään sumua, mutta tiesin että vanhempani olivat lähelläni. Yritin hengittää syvään, mutta sekin sattui. Kaikki sattui.
Pojat olivat menehtyneet heti, samoin kolme muuta takapenkillä istuvaa tyttöä. Yksi niistä kolmesta oli Tiina, joka oli istunut keskellä, ja lentänyt toinen tyttö sylissään melkein ulos ikkunasta. Kolmas oli istunut yksin ilman turvavyötä. Eihän kellään nyt ollut turvavyötäkään. Tyttö, joka oli istunut minun sylissäni, oli kuollut myöhemmin sairaalassa. Hänen takiaan olin elossa koska hän oli ollut "turvatyynynä" edessäni.
Tiina..paras ystäväni, olisi täyttänyt 18 noin viikko sitten. Itse sain juuri ajokortin. Olin ainoa seitsemästä joka selvisi hengissä.
Tämän enempää en sano..saatte miettiä ihan rauhassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onpa sua lykästänyt kun olit ainut...
äly hoi, älä jätä
Eipä ollut järin kekseliäs novelli. Käytetty kieli mielikuvituksetonta ja paikoin puutteellista. Suhteellisen mitäänsanomaton kokonaisuus.
*½ / *****
Mä olin kuskina (kortin saanu 3 viikkoa aikasemmi), kaveri istu vieressä takana toinen kaveri ja 2 ennestään tuttua tyttöä...se toinen niistä tytöistä oli semmonen huolehtivainen ja ihana, ja halus että kaikki pitäis turvavöitä..ja kaikkihan sitte piti (koska mä olin aivan kusessa siihen muijaan ja käskin kavereita pitämään)
Lähettiin sitte keskustasta semmoselle pitkälle suoralle maantienpätkälle kisaamaan yhen kaverin kanssa..lähin sitte painamaan oikeen kunnolla cossu sierralla ja kaverin ascona jäiki jo kauas..vauhti oliki jo reilut 190km/h pahimmillaan, rupesin sitte hidastamaan aika reilusti koska suoranpätkäki alko loppumaan
ja mutka ja jyrkkä ylämäki lähestymään, siihen mutkaan tultiin sitte jotain 130km/h vauhtia, ja hyvin se olis mennykki JOS ei olis tullu täysperävaunurekka vastaan kun ajoin siinä keskiviivan tuntumassa ja koitin väistää, perä irtos ja mentiin poikittain sitä rekkaa päin ja lennettiin suoraan katto edellä pellolle..Minä ja se kaveri joka istu etupenkillä oltiin kokoajan tajuissamme. Se hiljasuus takapenkiltä tuntu niin pahalta kun mä kysyin onks kaikki ok? avasin turvavyön ja putosin tuulilasia päin..se mitä näky takapenkillä ei ikinä unohdu mun mielestä. Ei päästy ulos autosta kun se oli uponnu syvälle pehmeään mutaan, ennenkun palokunta veti sen mudasta pois
mulle ja sille kaverille joka istu etupenkillä
ei käyny mitään.. se tyttö jonka ansiosta me muut ollaan elossa kuoli heti, koska se oli sillä puolella mihin se rekka osu. takapenkillä ollu kaveri kuoli ambulanssimiesten yrityksistä huolimatta. Se toinen tyttö vietiin medihelillä teholle ja se jäi henkiin.
Joskus toivoo että olis itte kuollu ja muut selvinny. Ja tää kaikki on oikeestaan mun syytä, joskus tuntuu niin pahalta, mä olin kummiskin ainoa siinä autossa selvinpäin ollu.
Noin siinä sitte käy joka kolmannelle amikselle ku ei tajua mut vasta sit ku on liian myöhästä.
pahimmassa tapauksessta tapahtuu pari pientä kolaria ja ajo rauhottuuu aina pariksi päiväksi, mut kohta se sama ralli taas jatkuu, eihän siitä seuraa lopuksi ku just tollanen tapahtuma