Me olemme niitä, jotka kärsimme teidän virheistänne.
Me olemme niitä, jotka kuolevat teidän sodissanne.
Me olemme niitä, joiden sisintä masennus kalvaa.
Me olemme niitä, joita kukaan ei edusta.
Me olemme niitä, joiden äänellä ei ole väliä.
Me olemme niitä, joilla ei ole tulevaisuutta.
Me olemme Laman Lapsia, meille ei jätetty mitään.
Ja ilman mitään mekään emme jaksa enää yrittää.
Me olemme niitä, jotka maksavat teidän eläkkeenne.
Me olemme niitä, joiden taakaksi hyvinvointi koituu.
Me olemme niitä, väliinputoajia.
Me olemme niitä, joita kukaan ei edusta.
Me olemme niitä, joiden äänellä ei ole väliä.
Me olemme niitä, joilla ei ole tulevaisuutta.
Me olemme Laman Lapsia, meille ei jätetty mitään.
Ja ilman mitään mekään emme jaksa enää yrittää.
Me haluamme vain hieman kunnioitusta, positiivisia sanoja.
Ei enää arvostelua, haukkuja tai moitteita.
Me olimme niitä, joiden mitta tuli täyteen.
Me olimme niitä, jotka nauroivat kuolinvuoteillanne.
Me olimme niitä, jotka te ahneuksissanne loitte.
Me olimme niitä, joita kukaan ei edustanut.
Me olimme niitä, joiden äänellä ei ollut mitään väliä.
Me olimme niitä, joita ei enää ole.
Me olimme niitä, viimeisiä.
Me olimme, muttemme enää.
Meidän jälkeemme ei ole mitään.
Meidän jälkeemme ei tule ketään.
Me olemme niitä, jotka kuolevat teidän sodissanne.
Me olemme niitä, joiden sisintä masennus kalvaa.
Me olemme niitä, joita kukaan ei edusta.
Me olemme niitä, joiden äänellä ei ole väliä.
Me olemme niitä, joilla ei ole tulevaisuutta.
Me olemme Laman Lapsia, meille ei jätetty mitään.
Ja ilman mitään mekään emme jaksa enää yrittää.
Me olemme niitä, jotka maksavat teidän eläkkeenne.
Me olemme niitä, joiden taakaksi hyvinvointi koituu.
Me olemme niitä, väliinputoajia.
Me olemme niitä, joita kukaan ei edusta.
Me olemme niitä, joiden äänellä ei ole väliä.
Me olemme niitä, joilla ei ole tulevaisuutta.
Me olemme Laman Lapsia, meille ei jätetty mitään.
Ja ilman mitään mekään emme jaksa enää yrittää.
Me haluamme vain hieman kunnioitusta, positiivisia sanoja.
Ei enää arvostelua, haukkuja tai moitteita.
Me olimme niitä, joiden mitta tuli täyteen.
Me olimme niitä, jotka nauroivat kuolinvuoteillanne.
Me olimme niitä, jotka te ahneuksissanne loitte.
Me olimme niitä, joita kukaan ei edustanut.
Me olimme niitä, joiden äänellä ei ollut mitään väliä.
Me olimme niitä, joita ei enää ole.
Me olimme niitä, viimeisiä.
Me olimme, muttemme enää.
Meidän jälkeemme ei ole mitään.
Meidän jälkeemme ei tule ketään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, onpas hyvä runo. Kuulostaa itse asiassa biisiltä, sellainen tämä taitaa ollakin :)
Tykkään tästä riimittelystä, ja tässä on hyviä ajatuksia. Loppu on hienon dramaattinen.
Niin että pitipä kommenttia laittaa. :D