esikoisen huomiointi

Meillä lasten ikäero 2v 4kk. Isompi jätti päikkärit pois, kun vauva syntyi. Ulkoilemaan lähdettiin kun vauva oli syötetty ja laitettiin päiväunille kärryyn.
Tietysti päikkärirytmi oli hieman vaihteleva, joten ihan tasatunnilleen ei uloskaan lähdetty.

Meillä on sujunut imetykset tosi mukavasti. Samalla kun imetän vauvaa, luen samalla kirjaa isommille. Isommatkin suorastaan jo odottavat, että milloin taas vauvalla on nälkä. Päivän aikana tulee luettua monen monta kirjaa...ja siitähän ei ole kuin iloa ja hyötyä kaikille.

kylliksi! Meillä tyttöjen ikäero kaksi vuotta tasan ja nyt vasta kun vauva lähenee puolta vuotta, arki alkaa olla kaikkien osapuolten mielestä mukavaa.
Esikoinen vaati runsaasti huomiota ja aina kun en imettänyt, vauva jäi huomiokilpailussa toiseksi. Meillä vauva söi tunnin välein päivisin ja esikoinen ei sitä sulattanut (teki silloin kaikkea ikävää ja luvatonta). Ulkoilujen kanssa oli hankalaa, jos ei ollut selvästi lämmin kesäpäivä. Alussa hankaludet olivat sellaisia, että vauvaa piti auttaa imemisessä ja sitten kun vauva oli jo niin iso, että osasi homman itse, hän ei pystynyt enää keskittymään syömiseen, jos mitään hälinää ympärillä. Siksi meillä ei voinut lukea imetyksen aikana.

On ollut rankkaa tahtoikäisen mustasukkaisen esikoisen kanssa, mutta ei auta kuin tehdä parhaansa. Minulla oli usein riittämättömyyden tunnetta, mutta se taitaa olla normaalia.

Paljon jaksamista ja voimia ja rakkautta teidän perheeseenne. Sitten on ihan mahtavaa, kun saa seurata ensimmäisiä sisarusten yhteisiä leikkejä ja huomata, että sisarusrakkaus alkaa nostaa päätään. Paljon kärsivällisyyttä kuitenkin tarvitaan sitä ennen.

Nämä ovat vain minun kokemuksiani ja voi olla, että teillä on pelkästään ihanaa kahden pienen kanssa. Lapsethan ovat yksilöitä. Meillä esikoiselle vauva oli todella rankka juttu, vaikka valmistelimme häntä vauvan tuloon todella huolellisesti koko raskauden ajan ja hänelle on annettu jatkuvasti runsaasti huomiota, rajoja ja rakkautta...

Minä kanssa tota kirjahommaa harrastin. Vauvaa hellin ja höllin silloin, kun esikoinen ei ollut näkemässä, eli illalla kun hän nukkui jo tai sitten kun hän oli muissa puuhissa isän kanssa. Ja aina kun vauva jotain oppi, niin kehuin, että esikoinen on ollut niin hyvä esimerkki, että vauva jo noin nuorena oppi tonkin asian. Meillä ei tullut mustasukkaisuutta paitsi synnytyslaitoksella, kun esikoinen ilmoitti, että tuu jo äiti vauva jää tänne. Sellasia raivareita, minkä esikoinen siellä laitoksella järjesti huomattuaan, että vauva tulee mukaan, emme olleet ikimaailmassa osanneet kuvitella. Kotiin päästyämme annoimme esikoiselle suuren ja kalliin lahjan, ja sanoimme kuin ohimennen, että katsoppas mitä vauva toi sulle. Näin esikoinen ei ihastuksiltaan nähnyt eikä kuullut mitään vaan leikki uudella lelullaan. Sen koommin ei mustasukkaisuutta ollut, ja he ovat hyvät kaverit keskenään. Tasapuolisuus sitten koko lapsuuden ajan on a ja o.